Terveisiä budjettiriiheen
Yksityisen sektorin ja yksittäisen
kansalaisen taloudellista elintilaa on supistettu parissa vuodessa
dramaattisesti laman torjumisen nimissä. Laman taidamme siltikin vielä saada,
vääjäämättä. Tuntuu kohtuuttomalta, ettei valtiovarainministeri Jutta
Urpilainen näe tarvetta
säästöille.
Pari vuotta sitten finanssikriisiin vastattiin
maailmanlaajuisesti laskemalla rahan hintaa ja lisäämällä sen määrää. Eli
heittämällä polttoainetta liekkeihin. Liekkien lietsominen on poliittisesti
helpompaa. Säästäminen sattuu ja järjestelmämuutokset ovat vaikeita.
Tehtiin lisää löysää rahaa jo valmiiksi
lainehtivaan setelimereen ja pullisteltiin sillä kuinka ”tilanne saatiin
nyt hallintaan” ja kuinka ”ripeä toimintamme esti laman
syvenemisen”.
Mitä elvytyksestä jäi käteen? Reilussa
kahdessa vuodessa läntisen maailman velka kasvoi 20 prosenttiyksiköllä
suhteessa bruttokansantuotteeseen, hyödykkeiden hinnat räjähtivät (öljyn hinta
on nyt 2,6-kertainen verrattuna 2009 alkuvuoteen) ja kuluttajahinnat nousivat
nopeammin kuin talous.
Suomen talouskasvu on kolmen vuoden
aikana ollut kumulatiivisesti nolla, sen sijaan inflaatio on samassa ajassa
ollut viisi prosenttia. Tuotamme siis yhtä paljon/vähän lisäarvoa kuin ennen
mutta maksamme samasta määrästä ja laadusta nyt viisi prosenttia enemmän. Ja
mikä muhevinta, julkinen velka kasvoi 2008-2010 eli kahdessa vuodessa 38
prosenttia, 63 miljardista 87 miljardiin.
Tyhjennettiin pajatso
Hallitsematon on sana jota
päätöksentekijät karttavat. Jos ihmiset ja markkinat saisivat ohjautua itse,
päätöksentekijöitä ei – määritelmällisesti – nykyisessä mittakaavassa
tarvittaisi. Siksi myös nykyistä velkakriisiä pyritään kaikin voimin ”hallitsemaan”.
Euroopan velkakriisi ei johdu – kuten ei
alkuperäinen finanssikriisikään – amerikkalaisesta subprime-lainaajasta tai
komplekseista johdannaisista. Samaten kuin ripuli ei johdu oksentamisesta
silloin kun potilaalla on vatsatauti.
2007 alkanut finansskriisi sai alkunsa
samasta syystä kuin mikä on johtanut nykyiseen valtioiden velkakriisiin: liikaa
ja siten liian halpaa rahaa, osittain regulaation aiheuttaman moraalikadon
vauhdittamana. Oireet ovat sittemmin levinneet ja tauti edennyt.
Jos Kreikka sai usean vuoden ajan lainata
kuin olisi Saksa, tai työtön ja varaton ostaa asuntoja kuin olisi töissä, niin
vika on ennemminkin pelisäännöissä kuin lainanantajassa ja -ottajassa.
Maailmantalous on päätynyt tilanteeseen,
jossa kulta näyttäisi olevan maailman päävaluutta. Tai reservi nyt ainakin
sillä sen saatavuudessa on juuri nyt vähän
ongelmia.
Mikä on nyt toisin?
Siinä missä valtiot saattoivat vielä pari
vuotta sitten ottaa vaikeuksiin joutuneet liikeyritykset omaan suojelevaan
huomaansa, on tuo huoma nyt se, joka vaatii pelastamista. Kun muutama vuosi
sitten kohistiin siitä, miten on mahdollista että iso perinteinen investointipankki
tai kansainvälinen pankkijärjestelmä VOI mennä nurin, niin nyt kohistaan siitä,
miten Jenkkien luottoluokitus VOI laskea alle AAA:n tai miten euro VOI hajota.
Kun muutama vuosi sitten Euroopassa pelastettiin
pankkeja parin sadan miljardin arvosta, niin nyt uppoaa tuon verran yksin
Kreikan ja Portugalin väliaikaiseen (?) rahoittamiseen. Eurooppa on
kriisinhallintatehtävissä vakausrahastojen ja keskuspankin voimin.
Euroopan keskuspankin talous- ja riskiluvut näyttävät
sivumennen mainittuina heikommilta kuin Lehman’sin konsanaan. EKP on kriisin
alkamisesta saakka ostanut noin 60 miljardin edestä kriisimaiden lainapapereita
ja lainannut reilut 300 miljardia eteenpäin erilaisia puolivillaisia vakuuksia
(mm. Kreikan valtionlainaa) vastaan. Kaikkea tätä vastaan pankilla on 10
miljardin euron verran omaa pääomaa.
Italia ja Espanja eivät toistaiseksi ole
virallisissa maksukykyvaikeuksissa, mutta arvioiden mukaan EKP joutuu ostamaan
näiden maiden velkakirjoja 800 miljardin edestä seuraavan parin vuoden aikana
pitääkseen karkailevat korot kurissa. Määrä ylittää noin tuplaten Euroopan
vakausrahaston lainauskapasiteetin, se ei ole keskuspankin alkuperäisessä
mandaatissa eikä siitä myöskään kysytä erikseen euromaiden parlamenteilta.
Mutta so what, sanoisi Lipponen. Taitaa olla pankin jälleenrahoitus kohta
edessä oman setelikoneen turvin. Jäsenmailla ei ole ylimääräisiä varoja
pääomittaa rampaa keskuspankkia.
Miksi mikään ei ole muuttumassa?
Inflaatiolla käydään siis paisuvaa
velkataakkaa vastaan kun muita keinoja ei ole. Sitä toivoisi silti, että velka
pidettäisiin siellä, missä se on alunperin otettu ja annettu. Nykyisellään
velkaisten maiden velat siirretään toisten vähemmän velkaantuneiden maiden
taseisiin. Syy-seuraus-suhteet hälvenevät.
Huolestuttavin piirre Euroopan
vakauttamispyrkmyksissä on se, etteivät ne suunnittele ajankohtaa jossa
pelastettu valtio olisi valmis palaamaan pääomamarkkinoille omin voimin.
Päinvastoin, pelastuspaketit siirtävät tuota mahdollisuutta kauemmaksi
tulevaisuuteen.
Miksi? Vakausrahasto antaa rahaa
käytännössä ilmaiseksi tai ainakin erittäin irrallaan käyvästä
markkinahinnasta: AAA-lainaajan korolla ja pitkäksi aikaa, jopa 40 vuodeksi.
Toisekseen se vaatii itselleen senioriteettivelkojan aseman. Jälkimmäinen
tarkoittaa sitä, että pelastajille (EU/IMF) maksetaan ensin takaisin se
mikä voidaan ja vasta sen jälkeen muille velkojille.
Kun sijoittajia on tapana syyttää yhdestä
sun toisesta, niin parin vuoden päästä varmaan siitäkin etteivät he lähde
rahoittamaan näitä kertaalleen pelastettuja valtioita. Mutta miten on, lähtisitkö
sinä lainaamaan näille maille ja millä ehdoin tietäen että oma lainasi
palvellaan toissijaisesti, velanottajan velka/BKT on edelleen reilusti yli 100%
ja talouskasvu oletettavasti vaimeaa jos ei negatiivista?
On todennäköistä, että nämä
ongelmavaltiot ovat vielä pitkän ajan päästäkin erilaisen institutionaalisen
kehitysavun varassa – eräänlaisessa orjuudessa.
Kiinaa tavataan spekuloida pelastajaksi ja
mikäs siinä, mutta: Kiina alkaa itsekin olla varsin velkaantunut. Sen
pankkisektorin velka on yli 150 prosenttia per BKT. Äskeiset argumentit
huomioiden Kiinankin potentiaalinen sijoitus olisi ennemminkin poliittisesti
kuin taloudellisesti motivoitu.
Kestävät pelisäännöt ja budjetti kuriin
Rahan lainaaminen markkinatasoja
merkittävästi edullisemmin ehdoin on omiaan syventämään ylivelkaantuneen ongelmia.
Jos ajatellaan, että heroinistia yritetään kuntouttaa piikittämällä kroppaan
lisää heroiinia mutta tällä kertaa ryppyotsaisen
saksalaisvirkamiehen valvonnassa, niin ketä me tässä oikein huijaamme?
Vielä joku aika sitten oli muodikasta puhua
moraalikadosta. Nyt se on hukkunut kaiken epätoivon alle. Kuitenkin on niin,
ettei taloutemme tästä parane, ellei markkinaosapuolille – eli viime kädessä
kaikille ihmisille – palauteta vapaus ja vastuu omiin toimiinsa.
On ihan ok, että vakavaraisemmat euromaat
auttavat vaikeuksissa kieriskeleviä maita saattamaan taloudenpitonsa terveelle
tasolle, mutta mikään loppuelämän potilas-lääkäri-suhde saati
tulonsiirtoautomaatti tästä ei saisi tulla. En kannata e-lainoja
(eurobondeja). Mikään ei rampauta moraalia niin kuin jatkuva ja rakenteellinen epäoikeudenmukaisuus.
Lopulta harras toive budjettiriiheen siitä,
että me Suomessa lopettaisimme lisävelan oton ja alkaisimme karsia julkisen sektorin turhia tehtäviä. Näin ennen kuin matalasuhdanne taas pääsee
”yllättämään” ja joku neropatti esittää vieläpä veronkorotuksia
lisävelkaantumisen päälle. John Mauldinin sanoin:
”we now need to focus on what we can do to get out of the way of the
private sector, so it can find ways to create new businesses and jobs”.
Nyt valittu linja elintason laskemisesta hiljaa ja hivuttamalla on mielestäni inhimillisempi ratkaisu kuin Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön 1995 valitsema juustohöylälinja sosiaaliturvan leikkauksineen.
Jos paniikkinappulaa painetaan, niin se tietää taas eniten hankaluuksia juuri niille jotka ovat muutenkin tiukoilla. Heillä ei ole lakkoasetta käytössään etujensa turvaamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki maailman inhimillisyys ei pidemmällä tähtäimellä auta jos ei ole kohta varoja mistä olla inhimillinen.
Ilmoita asiaton viesti
Sen vuoksi Suomen pitäisikin laittaa piikki kiinni ulkomaisten vastuiden osalta. Tai oikeammin olisi pitänyt laittaa jo.
Ilmoita asiaton viesti
Urpilaisen kommentti oli varsin erikoinen. Tosiasiassa säästöt iskevät. Luultavasti pahiten kunnissa, suoraan peruspalveluihin. Siellä, missä eniten tuntuu.
Samaan aikaan eduskunta jatkaa byrokratian parissa peuhaamista.
Kokoomus oli käsittääkseni hallitusvastuussa ns. hyvinä vuosina. Mihin ne ajat hukattiin? Miksi ei panostettu harmaan talouden torjuntaan? Miksi luotiin kuntaliitoksissa kululoukkoja?
Hyvinä vuosina pitää luoda pelivaraa. No, edellisen hallituksen kunniaksi on todettava, että elvytettiin: eestin rakennusmiehet voivat paksusti ja pks lähiliikenteen kärsiessä pääsee pian kai yöpymään radanvarressa uusissa makuuvaunuissa.
Ilmoita asiaton viesti
Toimitus hoi! Tässä, jos missä, olisi etusivun karuselliin nostamisen paikka.
Ilmoita asiaton viesti
Olen ihan samaa mieltä 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Päättäjien oman poliittisen ideologian edistämisen tavoitteet ovat tärkeämpiä kuin suomen taloudellinen tulevaisuus, tai kansalaisten hyvinvointi.
Kun menoja (lopulta, kun on pakko) ryhdytään karsimaan pelkään että vähennykset kohdistuvat sellaisiin asioihin joilla ei vaaranneta poliittisiin virkanimityksiin kohdentuvien tai poliittisluontoisten organisaatioiden toimintaa.
Silloin ryhdytään karsimaan joistakin monille kansalaisille tärkeistä palveluista kuten kirjastoista, joiden menojen osuus on jokseenkin olematon.
Otetaan esimerkki, kykeneekö hallitus esimerkiksi karsimaan menoja YK:n ilmastorahastoon luvatuista menoista, vai päätetäänkö mielummin rahat ottaa siten että ne heikentävät kansalaisten palveluita.
Nykyinen hallitus on luvannut osallistua valtion budjetin kautta 200–400 miljoonalla eurolla tähän rahastoon.
Veikkaan että rahat tullaan ottamaan mielummin veronkorotuksina kuin siten että karsitaan tällaisia poliittisluonteisia menoja.
Ilmoita asiaton viesti
♦ Huolestuttavin piirre Euroopan vakauttamispyrkmyksissä on se, etteivät ne suunnittele ajankohtaa jossa pelastettu valtio olisi valmis palaamaan pääomamarkkinoille omin voimin. Päinvastoin, pelastuspaketit siirtävät tuota mahdollisuutta kauemmaksi tulevaisuuteen.
Normaalia politiikantekoa.
Ilmoita asiaton viesti
1. Politiikka on ajat sitten muuttunut (palkka)työksi.
2. Jokainen haluaa säilyttää työnsä – myös poliitikko.
3. Poliitikko säilyttää työnsä vain saamalla vaaleissa ääniä.
4. Ääniä saa parhaiten lupailemalla äänestäjille maat ja kuut – maksoi mitä maksoi.
5. Poliitikkojen lupaillessa asioita joihin ei ole varaa seuraa ’kestävyysvaje’.
6. jokaisen puolueen pitää lupailla erilaisia asioita ainakin omille äänestäjilleen.
7. Hallituksessa on kuuden puolueen edustus – kuusi erityistä rahareikää.
8. Ministereiden palkkoja oli syytä laskea, koska poliitikot ovat saaneet ’yrityksensä’ suuresti velkaantumaan.
9. Hallitus pitäisi koota yritysjohtajista, jotka ovat pystyneet yrityksensä varallisuutta kartuttamaan. Tällöin ministereiden palkkoja voisi jopa nostaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kokoomusta viedään kuin mäyräkoiraa hihnassa – suuntana on kotimaisen työn nollaamien. Maahan tuodaan korkean jalostusasteen tuotteita kuten kaasua ja sähköä joista peritään veroa. Viennin supistuminen ei sureta. Joskus kuntavaalien jälkeen palataan leikkauslistoihin, jotka tietty tappavat kotimaisenkin kysynnän – sen mitä siitä on enää jäljellä.
Alkaa uusi kierros; nostetaan autovero, polttoainevero, ruuhkamaksut (!) energiavero, risupakettivero – kyllä se siitä.
http://joukoakoskinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/806…
Ilmoita asiaton viesti
♦ Miksi? Vakausrahasto antaa rahaa käytännössä ilmaiseksi tai ainakin erittäin irrallaan käyvästä markkinahinnasta: AAA-lainaajan korolla ja pitkäksi aikaa, jopa 40 vuodeksi. Toisekseen se vaatii itselleen senioriteettivelkojan aseman. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että pelastajille (EU/IMF) maksetaan ensin takaisin se mikä voidaan ja vasta sen jälkeen muille velkojille.
Oletko aivan varma että noin on ?
Jos noin, niin silloin tyhmänä olettaisin että se on EU:lta vastuullisempaa veronmaksajien rahojen käyttöä, mikä on tosin jokseenkin outoa toimintaa, ja eikös IMF:llä ole etuoikeus tuossa EU:hun nähden.
Tosin lopputulos tuosta taitaa olla se mitä mainitkin että muilta toimijoilta voi loppua mielenkiinto rahoittaa jos saamisesta tulee epävarmempaa.
Mutta jos taasen toimitaan niinpäin että muilla on etuoikeus, niin sehän taas johtaa siihen että veronmaksajien rahojen takaisin saamisesta tulee epävarmempaa.
Eli teet niin tai näin, niin tässä tapauksessa huonosti käy veronmaksajien rahojen.
Eli kannattaisiko EU:n ylipäänsä tukea noita ollenkaan ?
Ilmoita asiaton viesti
Loppupäätelmäsi / kysymyksesi on yhtenevä omani kanssa.
Senioriteetti on tosiaan teoriassa hyvä, koska se ensisilmäyksellä suojelee avunantajaa mutta käytännössä se sitoo lainaajan yhä tiukemmin tällaisen lahjatyylisen rahoituksen saajaksi vaikeuttaessaan osaltaan markkinaehtoista rahoitusta. Tuo senioriteetti myös laskee liikkeeseenlaskijan (velallisen) ulkoista luottoluokitusta (sikäli kuin sitä on enää varaa laskea), mikä sekin laskee lainaajaan pääomamarkkinakelpoisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Mainio kirjoitus. Siitä puuttui vain se vastenmielinen tausta, miksi tällaista pelleilyä on harjoitettu? Poliitikkojen pelkuruus on vain yksi syy. Toinen syy on se, että pelissä näppinsä polttaneet pankit päättivät pelastaa itsensä ja omistajansa. Jos ne olisi tappioiden vuoksi pääomitettu, olisi vaara että yhteiskunta ottaa pankit vastineeksi väliaikaisesti omistukseensa.
Kalliilla ajanpeluulla ja tukipaketeilla saatiin suuri osa pankkien ja sijoittajien riskeistä Saksassa, Ranskassa, Espanjassa,… siirrettyä veronmaksajille. Kun tappiot realisoituvat, ne tulevat veronmaksajien piikkiin. Pankinjohtajat voivat sitten antaa moittivia lausuntoja julkisen vallan holtittomasta taloudenpidosta. Moraalikadon yksi räikeimmistä ilmentymistä tämäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen valtiontalous oli ylijäämäinen ennen kuin Suomessa ryhdyttiin pääomittamaan pankkeja ja antamaan rikkaille verohelpotuksia.
Ja mikä on vaihtoehto parlamentaarisen demokratian tilalle? Anarkia vai diktatuuri. Rahanvalta. Sekö olisi ratkaisu?
Ilmoita asiaton viesti
Tasavallan kautta anarkiaan, kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa kirjoituksessa on paljon asiaa, mutta johtopäätelmien osalta haluaisin huomauttaa, ettei Suomen vapaa-ehtoisella ja ennakoivalla budjettikurilla saada mitään hyödyllistä aikaan, ellemme samaan aikaan myös pistä ns. piikkiä kiinni suhteessa koko euroalueen ns. ’vakauttamiseksi’.
Mitä tiiviimmin kietoudumme EU:n ja EKP:n nyt harjoittamaan ns. raha(njako)politiikkaan, sitä varmemmin hukumme sen mukana, ihan riippumatta siitä, miten hyvin olemme omat asiamme muuten saaneet hoidettua.
Ilmoita asiaton viesti
…Ja jos euroalue jostain syystä hajoaa osiin tai kokonaan, meillä ei ole mitään haittaa siitä, että omat nurkat ovat kunnossa.
Ilmoita asiaton viesti
Totta, mutta jotta hajoaminen voisi tapahtua (Suomelle) mahdollisimman kivuttomasti, olisi lisäsitoumusten jakelu euroalueelle lopetettava välittömästi.
Jo annetuista sitoumuksista nimittäin tuskin päästäisiin eroon, vaikka euro hajoaisikin.
Ilmoita asiaton viesti
Agreed.
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti pääset välittämään nämä terveisesi lisäyksineen hieman lähmmäksikin itse pääkallon paikkaa.
Ainakin allekirjoittanut seuraa tätä talousfarssia vilpittömästi kauhuissaan. Herra Pääministeri ymmärtää sanan ’vastuunkanto’ synonyymiksi rahan kannolle Eurooppaan, ja Rouva Valtiovarainministeri kuvittelee, että sotkut hoitaa talouskasvu, jonka todennäköisyys hupenee sitä mukaa kun koko eurotalous huojuu…
Enää ei tarvitse lukea Steven Kingin kirjoja saadakseen jännitystä elämään; riittää, kun katsoo uutiset telkusta.
Ilmoita asiaton viesti
E. Lepomäki: ”Suomen talouskasvu on kolmen vuoden aikana ollut kumulatiivisesti nolla, sen sijaan inflaatio on samassa ajassa ollut viisi prosenttia.”
—
Sanotaan ruma sana niinkuin se on: stagflaatio.
Ilmoita asiaton viesti
Elinalle:
http://www.youtube.com/watch?v=_mVW8tgGY_w
Kyllä Sinä olet sen ansainnut !!!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos
Ilmoita asiaton viesti
”Lopulta harras toive budjettiriiheen siitä, että me Suomessa lopettaisimme lisävelan oton ja alkaisimme karsia valtion turhia tehtäviä.”
Niinku mitä esimerkiksi ?
Esimerkiksi 5 prossaa pois virkamiesten palkoista olisi kyllä tervetullutta sinänsä, juustohöyläperiaate.
Ilmoita asiaton viesti
Nämä julkisen puolen palkkojen leikkaukset/jäädyttämiset aina vähän hämmästyttävät?
Miksi julkisenpuolen työntekijän tulisi osallistua ”talkoisiin” tavallista yksityisen sektorin työntekijää enemmän?
Oikea tie, olisi lähtä purkamaan ei välttämättömiä velvollisuuksia, niin valtion kun kuntienkin osalta. On järjettömän paljon byrokratiaa, jonka hinta/hyötysuhde on järkyttävä. Pieni esimerkki on tupakkalaki, päätettiin,e ttä tupakanmyyntiin tarvitaan erillinen lupa. Monet kunnat ja kaupungit joutuivat palkkaamaan henkilön hoitamaan tätä luparumbaa, kaupat/kioskit joutuivat hakemaan tämän luvan -> lisätyötä -> hintojen nousu.
Mitä hyödyttiin tästä? Meillä on kunnissa listat tupakkaa myyvistä yrityksistä. Mitä tällä listalla tehdään?
Ja tämän kaltaisten pienien ja mitättömien tuntuisten säädösten ja lakien kirjo on _valtava_… suurempiakin toki löytyy.
Se, että tehdään poliittinen päätös, että kunta velvoitetaan hoitamaan asia X ja siihen joudutaan palkkaamaan henkilö. On mielestäni väärin, että henkilöiden jotka palvelevat kuntalaisia/kaupunkilaisia, palkkoja lasketaan/jäädytetään, aivan kun se olisi heidän vikansa, että talous sakkaa. Työntekijöitä, alasta ja työnantajasta riippumatta tulee kohdella tasavertaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Jani Kosunen: ”Miksi julkisenpuolen työntekijän tulisi osallistua ”talkoisiin” tavallista yksityisen sektorin työntekijää enemmän?”
Koska yksityisen sektorin työntekijät kustantavat julkisen puolen työntekijöiden palkan.
Ilmoita asiaton viesti
Jani Korhonen:
Eihän tuossa nyt ole päätä eikä häntää.
Eli sinun työnantajasi voisi leikata sinun palkastasi 5%, vain siksi, että se maksaa sinun palkkasi?
Palkka on vastike tehdystä työstä, se kenen kustantama se on, ei ole oleellista. Jos halutaan säästää, silloin täytyy tinkiä. Mutta tätä tinkimistä ei tule kohdistaa yksistään tiettyyn ryhmään. Tarvitaan kaikkien panosta. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että päätetään leikata kaikkien palkoista 5%. Mutta ennemmin, ja laajemmin me säästäisimme siinä, kun tuottamaton, hyödytön työnteko lopetetaan. Kuntien ja kaupunkien valtaa tarjoamistaan palveluista lisätään. Puretaan lainsäädännöstä ns. ”ei kriittisiä” velvoitteita valtiolta ja kunnilta.
Viimeaikojen lakimuutokset ja uudet lait ovat olleet järkyttäviä. Käänteinen ALV, on vain pahentanut harmaantalouden etumatkaa rehellisesti toimiviin urakoitsijoihin, aiheuttanut isot kustannukset yrityksille ja yhteisöille koulutuksen ja toimintatapamuutosten kautta.
Aselaki, aiheuttanut ruuhkaa ja koulutustarpeita… hyöty?
Kaikki nämä rajoitukset, kiellot, luvanvaraisuus yms. asiat kuormittavat niin yksityistä kuin julkistakin sektoria. Lainsäädännön yksinkertaistaminen ja naurettavian byrokratian purkaminen olisi iso askel terveempään yhteiskuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jani Korhonen.
”Koska yksityisen sektorin työntekijät kustantavat julkisen puolen työntekijöiden palkan.”
– Julkisten alojen työntekijät maksavat ihan samoilla taulukoilla veroja, kuin yksityisenkin puolen työntekijät.
Ilmoita asiaton viesti
Yksityinen sektori on se, mikä tuo rahat kansantalouteen. Julkinen sektori vain kuluttaa tuota rahaa. Ilman yksityistä sektoria ei voi olla julkista sektoria, mutta ilman julkista sektoria olisi silti ainakin jonkinlainen yksityinen sektori.
Ilmoita asiaton viesti
Jani Korhonen:
Tuosta olen samaa mieltä, tietenkin. Mutta mikäli julkinen sektori ei tuota esim. terveydenhuoltopalveluita, tuottaisi niitä yskityinen sektori, niinkuin oikeastaan kaikkia _tarvittavia_ palveluita mitä julkinen puoli tälläkin hetkellä tuottaa, tavalla tai toisella.
Mutta miten tuo liittyy siihen, että julkisen puolen palkkoja pitäisi niistää 5%? Tai oikeammin mikä oikeutus tälle toimelle olisi? Miksi se koskisi vain julkista puolta?
Ilmoita asiaton viesti
Jani Kosunen: ”Miksi se koskisi vain julkista puolta?”
Koska julkinen puoli on se, joka rahaa kuluttaa. Yksityisellä puolella palkanalennus menee yritysten omistajien taskuun. Julkisella puolella se menee jokaisen veronmaksajan taskuun.
Ilmoita asiaton viesti
Jani Korhonen:
No tuo on totta. Mutta edelleen ”rangaistaan” tiettyä ryhmää, jolla ei ole sen enempää tekemistä taloudellisen ahdingon kanssa kuin muillakaan työntekijöillä. Tämä tietty ryhmä on ollut ns. ”palkkakuopassa” 90-luvulta lähtien ja ero ei ole kaventunut yrityksistä huolimatta.
Esim. Suunnittelija yksityisellä puolella tienaa n. 3000-5000€ ja julkisella puolella 2000-3000€.
On myös poliittisesti melkoinen itsemurha tehdä tuollainen päätös. Vuonna 2004 julkisella sektorilla työskenteli yli 570.000 henkilöä. Ja olen melko varma, että tämä luku ei ainakaan ole pienentynyt…
Mutta kuten sanoin, lähtisin ennemmin purkamaan tuota järjettömän kokoista ”organisaatiota” ja sen velvoitteita säästöjä hakeakseni.
Ilmoita asiaton viesti
Jani Kosunen: ”No tuo on totta. Mutta edelleen ”rangaistaan” tiettyä ryhmää, jolla ei ole sen enempää tekemistä taloudellisen ahdingon kanssa kuin muillakaan työntekijöillä.”
Totta tuokin, mutta toisaalta tuo on myös hieman ammatinvalintakysymys. Tietty tuosta asiasta pitäisi myös tiedottaa nykyistä paremmin. Esimerkiksi peruskoulun ammatinvalintaohjauksessa pitäisi antaa selkeää ja puolueetonta tietoa sekä eri alojen palkkatasoista että siitä, mistä rahat palkanmaksuun tulevat.
”Esim. Suunnittelija yksityisellä puolella tienaa n. 3000-5000€ ja julkisella puolella 2000-3000€.”
Tässä ei minusta ole mitään vikaa niin kauan, kun ei estetä julkisen puolen suunnittelijaa siirtymästä yksityiselle puolelle.
”On myös poliittisesti melkoinen itsemurha tehdä tuollainen päätös. Vuonna 2004 julkisella sektorilla työskenteli yli 570.000 henkilöä. Ja olen melko varma, että tämä luku ei ainakaan ole pienentynyt…”
Näin on. Vuonna 2004 julkisella sektorilla työskenteli 25,4% työllisestä työvoimasta. Tuo on jo melkoisen merkittävä joukko äänestäjiä, joiden etujen mukaista on lisätä verovarojen kulutusta. Sen takia edustuksellisessa demokratiassa onkin hyvin vaikea ryhtyä karsimaan julkisen puolen kuluja, joten ne yleensä vain kasvavat ja kasvavat kunnes tulee äkkipysäys kun rahat kerta kaikkiaan loppuvat eikä uutta velkaa saa mistään. Mitä suurempi osuus työvoimasta on julkisella sektorilla, sitä vaikeampaa julkisten kulujen karsiminen on ja kun työvoimasta on yli 50% julkisella sektorilla ei paluuta enää ole.
”Mutta kuten sanoin, lähtisin ennemmin purkamaan tuota järjettömän kokoista ”organisaatiota” ja sen velvoitteita säästöjä hakeakseni.”
Tuo on myös hyvä ehdotus, mutta ihan teoreettiselta kannalta ihmettelen, että jos sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa sun muuta pidetään tärkeänä (kuten julkista sektoria kannattavat henkilöt ymmärtääkseni usein pitävät), niin miten se voisi olla parempi, että toisen palkka pysyy samana mutta toinen menettää työnsä kokonaan?
Karsinta sinänsä on kyllä erinomainen ajatus, ja kannatan sitä lämpimästi. Julkisen sektorin eri toimintoja pitää laittaa raa-asti arvojärjestykseen ja tylysti karsia listan häntäpäästä. Minusta ei ole samanarvoinen asia pelastaa ihmishenkiä sairaalan teho-osastolla kuin suunnitella kaupunkien julkisivukaavaa eikä investointia paloasemaan voi verrata uuden taidemuseon rakentamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
No nythän me alamme olla jo lähellä toisiamme. Eli mielestäni julkisella puolella työskentelevä, ei tee yhtään sen vähempiarvoista työtä kuin yksityiselläkään. Siksi katsoisin että palkkojen pitäisi olla kutakuinkin samalla viivalla. Myöskin siksi, että julkiselle puolelle saataisiin myös pätevää ja tehokasta väkeä, loppujen lopuksi he tekevät meille, meidän rahoilla… Minä ainakin tahdon vastinetta rahoilleni.
Moraalisesti huomattavasti enemmän oikein on poistaa turhat työntekijät, kuin laskea kaikkien työntekijöiden palkkaa. Se rapauttaisi työmoraalin täysin ja edelleenkään varsinaisesta ongelmasta ei päästäisi eroon.
Koko järjestelmä tulisi muuttaa totaalisesti, kunnat saisivat lähes vapaat kädet järjestellä palvelunsa kunnan tarpeiden ja kuntalaisten halujen mukaan. Myös pitäisi päästä eroon ns. budjettiajattelusta. Kaikki budjetoidut rahat on käytettävä, tai muuten osaston budjetista leikataan seuraavana vuonna.
Ilmoita asiaton viesti
Jani Korhonen:”Koska julkinen puoli on se, joka rahaa kuluttaa. Yksityisellä puolella palkanalennus menee yritysten omistajien taskuun. Julkisella puolella se menee jokaisen veronmaksajan taskuun.”
– Nyt perustelut kulkevat kehää. Miksi palkkaalennuksella säästetyt rahat pitäisi päättyä omistajien taskuun, sieltä voivat kulkea eteenpäin. Säästetyillä rahalla voi palkata lisää ihmisiä ja maksaa enemmän veroja. Maksetuilla veroilla voi edelleen tuottaa palveluita, eikä kutsua sitä kuluttamiseksi. Jne. Jne. Kuluttamalla rahaa, vaikkapa terveydenhoitoon, luodaan uuttaa ihmiskapitaalia, joka on edellytys siihen että voidaan tuottaa rahaa.
Ilmoita asiaton viesti
Inflaatio, stagflaatio ja euflaatio, joka johtuu markkinavoimien globalisoitumisesta.
Euflaatio on ilmiö, missä kansaa eurotetaan niin, että kansa huomaa sen vasta jälikäteen. Ei tarvitse katsoa kovin kauas taakse monenkin tuotteen kohdalla, kun huomaa hinnan moninkertaistuneen lähinnä EU -jäsenyyden aikana. Pokkeuksena halpatuontitavarat.
Asiantuntija-eliitti ohittaa koko ilmiön, koska samaan aikaan palkkataso seuraa inflaatiota ja on indexiin sidottu. Ilmiötä ei tunnusteta virallisesti. Kuka vetää välistä?
Suomen EU-kriteerein määritteltyä 900000 köyhää ovat erimieltä. Tosin tämän äänen olemassaolon älyllisesti epärehellinen pelkurieliittimme haluaa mitätöidä.
Palvelusektorilla tavoitteena on kaikkien tuotteiden mikäli – mahdollista ostovoimaa löytyy – tuotteistaminen, jonkin merkin alle. Ja nostaa hintaa. Tämä leikki on voimistunut viimeiset 20 vuotta pörssimaailman ylivallan myötä.
Valta on siiretty pois poliitiikoilta huomaamatta jo aikoja päiviä sitten lainsäädäntöä junaileville laki- ja finanssimiehille.
Suomessa on 500000 virkamiestä (koko EU:ssa 50000) siis EU-virkamiestä hallinnossa ja sitten muutama 100000 tavallista palkansaajaa, joiden etuja turvatakseen hallitus ja koko hallitusohjelma on budjetoitu.
Pienintäkään liikahdusta lähinnä tuon hallinnon virkamiesmäärän järkevöittämiseksi ei ole tehty. Päinvastoin pian saamme kuulla taas uusista viroista muunkin kuin maatalouden pelikentän kyllästämiseksi erilaisella valvonnalla.
Kuka alkais veistään HuuHaa- hallituksesta muistomerkkiä?
Kansa haluaisi tälle itsenäisyyttä romuttavalle hallitukselle paraatipaikan eduskuntatalon edustalle.
Ilmoita asiaton viesti
Elina: ”harras toive budjettiriiheen siitä, että me Suomessa lopettaisimme lisävelan oton ja alkaisimme karsia valtion turhia tehtäviä.”
Ihan hyvä kirjoitus Elinalta, paitsi että sen toiveen pitää koskea koko julkista sektoria. Kuntia on vähennettävä noin tasolle 30 kpl. Maakunnat, läänit, kuntayhtymät, jne. on lakkautettava kokonaan.
Julkista sektoria on pakko karsia kirveellä. Se koskee etupäässä kaikenkarvaisia pomoja ja ”asiantuntijoita” – eli poliittisin perustein palkattuja tyhjäntoimittajia. Esimerkiksi sairaanhoitajia, poliiseja tms. suoritustasoa tuskin on liikaa.
Byrokratia on tuhottava ja pitää käyttää tietotekniikkaa ja automaatiota entistä paremmin hyväksi.
Menot EIVÄT saa olla suurempia kuin tulot. Kun on jo ennestään paljon velkaa, niin se tarkoittaa, että menojen pitää olla pienempiä kuin tulot.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo kuntien määrän laskeminen ei tuo juurikaan säästöjä kun suomen 20 suurinta kuntaa aiheuttavat 80 prosenttia kaikista kuntien kuluista.
Jos kuntien menoista halutaan oikeasti säästää tulisi säästöt kohdistaa suurimpiin kuntiin.
Ilmoita asiaton viesti
Olen perustellusti eri mietä. Kun vähennämme vaikka 300 kuntaa nykyisestä lukumäärästä, niin voimme potkia kilometritehtaalle:
1. 300 suuripalkkaista kunnanjohtajaa;
2. noin 300 suuripalkkaista koulutoimenjohtajaa;
3. noin 300 suuripalkkaista sosiaalitoimenjohtajaa;
4. jne. (apulaiskaupunginjohtajia, jne)
ilman että palvelut heikkenevät ollenkaan.
Tuotannolliset ja taloudelliset syyt – ettäs tiedät.
Ilmoita asiaton viesti
Väitänpä vahvasti että pienet kunnat toimivat keskimääräisesti kustannustehokkaammin kuin suuret. Vaikka näissä onkin omat johtajansa niin niissä on kunnan toiminnot tehokkaamin organisoitu kuin suurissa.
Kyseessä on vähän sama ilmiö joka verrattavissa ikäänkuin:
pienet yritykset vs. suuret yritykset.
Pienissä yrityksissä on vähemmän byrokratiaa sekä vähemmän kerroksia kunnan johdon ja suorittavan kerroksen välissä. Johto tietää mitä yrityksen suorittavalla tasolla tapahtuu, myöskin palkat ovat pienemmissä kunnissa pienempiä kuin suuremmissa kunnissa.
Ilmoita asiaton viesti
Toki suuristakin kunnista pitää potkia tyhjäntoimittajat pellolle tai panna tekemään jotakin hyödyllistä.
Ilmoita asiaton viesti
Muistin väärin nuo kuntien kustannukset tässä korjaus:
http://euroetana.blogspot.com/2011/04/paljonko-on-…
Eli kokonaisuus olikin näin:
Kuvasta selviää, että 20 suurinta kuntaa aiheutti vuonna 2009 puolet kuntien kaikista kustannuksista, ja 100 suurinta kuntaa jo 80%. Loput 224 kuntaa aiheuttivat vain 20% kaikista kustannuksista.
Ilmoita asiaton viesti
Juhani, kiitos tarkkanäköisyydestä. Tarkoitan toki koko julkista sektoria, joten korjaan tuon tekstiin.
Ilmoita asiaton viesti
Jos säästöjä haetaan, on Suomessakin juustohöylä ja muu näpertäminen lopetettava, samoin kuin tuijotus nominaalisiin BKT- ym. lukuihin. On muutettava rakenteita, ja siitä ei ole kukaan poliitikko konkreettisesti puhunut sanaakaan. Rakennemuutoksesta kuitenkin jauhetaan, ilman sisältöä. On uskallettava tehdä uudistuksia, joissa julkisen sektorin työntekijäkunta vähenee esim. 100.000 hengellä. Ei saa olla ujo reaalitaloutta tervehdyttävistä toimenpiteistä, vaikka asuinkiinteistöjen arvosta sulaisi paikoittain 30% sen takia, että sairas asumistukijärjestelmä lopetetaan ja lainojen verovähennysoikeus poistetaan. Tai tehdään OIKEA verouudistus. Yhtenäinen verokanta, esimerkiksi 40%, joka maksetaan kaikesta 15.000 €/anno ylittävästä tulosta, jota pienempi tulo olisi verovapaata kaikesta, myös kuntaverosta. Tähän voisi jonkinlaisen negatiivisen tuloveron/kansalaispalkan niveltää, että päästäisiin valtavasta rahanjako/kontrollibyrokratiasta eroon. ALV-kantoja vain kolme, 25%, 10% (jossa nykyinen 9 ja 13% luokat) ja 0%. Pienyrittämistä rohkaistava, sillä se myös työllistää. Uudet ei-verorahoilla syntyvät työpaikat luodaan kuitenkin PK-yrityksiin. Eräs stimulantti olisi kevennetty velvoitebyrokratia ensimmäiset 24 kk jos uusi yritys (jossa osakkaat/yrittäjät eivät nauttineet esim. yli 10 v aikana vastaavaa veroetuutta).
Laajemmassa mittakaavassa vaikea puuttua riehuvaan pilkkukuumeeseen nimeltä setelipainon pyöritys ja ylivelkaantuminen, mutta Viron mallin adoptoiminen, jossa laki kieltää alijäämäisten budjettien teon, voisi olla hyvä alku. Oikeasti USA ja EU ovat täysin hukassa, eikä oikein ole kivutonta tietä ulos nykyisestä kriisistä – muuta kuin suu säkkiä myöten. Mitä myöhemmin se tehdään, sen enemmän se sattuu. Itse vastustin jo Kreikan ensimmäistä tukipakettia – toisaalta suopeammin olen Irlannin, Islannin ja Portugalin paketteihin suhtautunut.
Se ei varsinaisesti ole hyvinvointivaltio, joka on kriisissä, vaan holhousvaltio, jossa jättimäinen byrokratia siirtää rahaa taskusta toiseen tuottamatta itse mitään. Sille on tehtävä jotain, muuten ei hyvä heilu.
Ilmoita asiaton viesti
Olipas hyvä kirjoitus. Ei lisättävää, mutta erääseen kosmeettiseen seikkaan Unionia ajatellen haluaisin puuttua:
EU:n tunnushymninä toimii toistaiseksi Ludwig van Beethovenin Oodi ilolle. Ehdotan että budjetin viimeisillä rippeillä tehdään sinfoniaorkesterille tehty sovitus hieman kuvaavammasta kappaleesta: http://www.youtube.com/watch?v=o_gxIwBG2Mw
Ilmoita asiaton viesti
Aivan loistava kirjoitus. Mutta EU:n psykoosi jatkuu: Uusi viranomainen, uusi regulaatio ja sokerina pohjalla uusi vero.
http://www.spiegel.de/politik/ausland/0,1518,78064…
Ilmoita asiaton viesti
Juttaa väsyttää, eikä energiaa tahdo piisata uusiin budjetteihin. Tämän tietysti ymmärtää, kun viime lomasta on niin pitkä aika.
http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2011/08/17/…
Ilmoita asiaton viesti
Teen poikkeuksen pääsäännöstäni, etten kommentoi ”nostettuja” koska he ovat aina lähes samat mielestäni. Elina tuntuu niin tervejärkiseltä ja kirkkaasti ajattelevalta, että häntä haluaa kannustaa.
Ilmoita asiaton viesti