Euroopan vakuutustyökalu ei vakuuta
Viime päivinä pyöriteltyjen neuvottelulähteiden
mukaan Saksa ja Ranska ovat aikeissa nostaa panoksia rahoituskriisin
ratkaisemiseksi. Euroopan väliaikaisen vakautusvälineen (ERVV) kriisinhallintakapasiteetti
nostettaisiin kahteen biljoonaan euroon.
Onko tämä nyt sitten se päätös joka tuutataan ulos sunnuntaihin
mennessä, mene ja tiedä, mutta jos lopputulos on yhtään tämän suuntainen,
niin otanpa tässä ajatuksineni jo varaslähdön.
Euroopan keskuspankin aikaisemmin ilmaisemien toiveiden
mukaisesti vakausväline ei nyt siis (enää) kehittyisi pankin vaan pikemminkin
vakuutuslaitoksen suuntaan. Ehdotus viisinkertaistaisi nimellisesti
työkalupakin koon. Nykyinen pääoma pysyisi samana, mutta sillä vakuutettaisiin
velkaa kahden biljoonan edestä ensimmäistä 20 prosentin tappiota vastaan.
(Todellinen vakuutuskapasiteetti olisi kuitenkin tätä pienempi, sillä tuosta
nykyisestä 440 miljardista osa on jo korvamerkitty kriisimaiden suoraan
rahoittamiseen.) No, lukujen
yksityiskohtiin ei parane keskittyä liikaa silloin kun ne ovat vielä pöydällä.
Ruodinkin seuraavassa esitystä periaatetasolla ja sille
asetetun tehtävän valossa – eli vihdoin ja viimein rauhoittaa markkinat. Pyrin
siis unohtamaan yhteisvastuullisuuden moraaliset ja rakenteelliset ongelmat,
sillä olen kirjoittanut niistä jo aiemmin.
Vakuutukset
eivät pureudu kriisin syihin
Yksityisen rahan houkutteleminen valtioiden
velkapapereihin vakuutuksen avulla on kiinnostava kokeilu noin akateemisesti.
Pelkään kuitenkin pahoin, että jalo tavoite johtaa nopeaan krapulaan: yhä jatkuvaan
volatiliteettiin (epävarmuuteen) rahoitusmarkkinoilla. Uusi ehdotus ei millään
lailla poista sitä ongelmaa, jonka vuoksi tässä kriisissä alunperin olemme. Sitä,
että valtiot ovat törsänneet rahaa ja velkaantuneet yli kantokykynsä – ja että
tähän on suorastaan kannustettu.
On huomattava ettei mikään vakuutus poista järjestelmän
riskiä, se ainoastaan siirtää riskin taskusta toiseen. Jos talosi palaa, on
tilalle rakennettava uusi. Vakuutuksesta riippuu maksatko laskun itse vai
hoitaako vakuutusyhtiö sen – ja missä suuruudessa.
Koteja palaa maailmassa tuhansittain vuodessa ja ilmiön
yleisyys on (etenkin jos luonnonilmiöt unohdetaan) suhteellisen vakio. Länsimaisia
valtioita sen sijaan ei viime vuosikymmeninä ole ajautunut maksuhäiriöihin yhtä
ainutta ja samalla kun maailma muuttuu – esimerkiksi Kreikasta on tullut
euroalueen jäsen – on perusteltua olettaa että myös konkurssitodennäköisyys
muuttuu. Vakuutuksen kirjoittaminen valtionvelkapaperille on huomattavan
haastavaa ja sen ovat monet CDS-markkinan osapuolet, mukaanlukien leikkiin
kutsutut veronmaksajat, saaneet viime vuosina karvaasti kokea.
Parhaassakin vakuutuksessa piilee kuitenkin se riskeistä
viheliäin. Vaikka olisit lakimiehesi kanssa käynyt palovakuutuksesi läpi kohta
kohdalta ja poistanut jokaisen porsaanreiän jonka avulla vakuuttaja voisi
rimpuilla irti vastuustaan tulipalon sattuessa, voi siltikin lopuksi jäädä
mustapekka käteen: nimittäin jos vakuuttaja menee nurin ennen tai juuri silloin
kun talosi palaa.
Vakuutus
jolla ei ole hintaa
Valtionvelan vakuutuksen hinnoittelu on hankalaa
sellaisenaan mutta se mutkistuu edelleen jos vakuutuksen myöntäjä on niin
merkittävä että se voi omilla toimillaan vaikuttaa vakuutuskohteeseen.
Esimerkiksi jos pörssiyritys haluaa suojautua osakkeensa alamäkeä vastaan, sen
ei kannata vakuuttaa (eli myydä lyhyeksi) omaa osakettaan. Toimenpide vain
vauhdittaisi alamäkeä. Eli samalla kun ERVV alkaa kirjoitella
vakuutuslappusiaan euromaiden velalle, se väistämättä ja epäsuoran suorasti
pienentää niiden markkinahintaa.
(Toisella kädellä EKP ostaa niitä markkinoilta minkä
kerkeää juuri kannatellakseen hintaa keinotekoisesti markkinatasojen
yläpuolella… Ota tästä nyt sitten selvää.)
Toisekseen, en kadehdi niitä vakuutusmatemaatikkoja,
jotka saavat arpoa ERVV:n vakuutuksille hintoja. CDS-markkinaa ei varsinaisesti
voi pitää ohjenuorana, sillä se on (erityisesti nyt) erittäin epälikvidi eikä
anna luotettavaa kuvaa siitä miten markkinat kokevat kunkin valtion
konkurssiriskin. Pikemminkin se heijastelee siitä, miten muutama rohkea
markkinaosapuoli ennustaa ja tulkitsee europoliitikkojen seuraavan siirron.
Epälikvidiys näkyy muun muassa markkinavolatiliteettina ja jos jonkin hinta
pomppii viikko- ja päivätasolla ylös alas kuin sähköjänis ikään, niin sen
keksiminen, että ottaako lukeman jonain päivänä summanmutikassa vai esimerkiksi
useamman päivän keskiarvosta, ei paranna ratkaisun luotettavuutta.
Puutteellinen hinnoittelumekanismi on itsessään riski
jonka joku joutuu kantamaan. Mikäli se jätetään sijoittajalle, eli vakuutuspreemio
ei ole tiedossa silloin kun ongelmavaltio laskee liikkeelle uutta velkaa (vaan
esimerkiksi huutokaupataan vasta myöhemmin), se pienentää sijoittajien
halukkuutta ylipäänsä ostaa koko velkaa. Tämä puolestaan laskee bondin hintaa
tai pahimmassa tapauksessa poistaa kysynnän tyystin.
Jos taas ERVV kantaa riskin ja tarjoaa ennalta sovittua
kiinteää vakuutushintaa joka vastaa omaa, markkinoita optimistisempaa
näkemystään valtion konkurssitodennäköisyydestä, silloin vakuutuksia myydään
enemmän tai vähemmän pilkkahintaan. Toisin sanoen, hintoja subventoidaan ERVV:n
rahoittajien ja takaajien kustannuksella. Siitä päästäänkin vakuutusongelman
toiseen ulottuvuuteen.
Hei,
me sosialisoidaan!
Pureskelun jälkeen tässä eurooppalaisten ikiomassa
CDO-rakenteessa on sama jäyhä sivumaku kuin muissakin tähähastisissa
finanssikriisinhallintaoperaatioissa. Vakuutusehdotus on ristiriidassa pysyvän
rahaston EVM:n kanssa, jonka tarkoitus oli ainakin paperilla siirtää osa
riskistä takaisin sijoittajille. Jos markkinoiden annettaisiin toimia
normaalisti ja alkuperäisten osapuolten kantaa vastuu, ei vakausvälineitä,
-rahastoja tai -vakuutusyhtiöitä ylipäänsä rakennettaisi.
Ylivelkaantuneiden annettaisiin ajautua
velkasaneeraukseen ja mikäli asian vuoksi kyykkääviä pankkeja ja instituutioita
haluttaisiin tukea, sen voisi kukin valtio tehdä omiensa osalta omaan
piikkiinsä. Tämä olisi sosialismi light -versio. EKP voisi antaa isällisen
tukensa hankkeelle syöttämällä järjestelmään lisää pelimerkkejä (eli lisäämällä
rahan määrää). Inflaatio rankaisee toki säästeliästä velkaisen kustannuksella,
mutta ratkaisu kunnioittaisi edes osittain markkinatalouden sääntöjä: markkinamekanismeja
ei sotkettaisi ja velka pysyisi siellä missä se on otettu ja annettu. Mutta
takaisin nykyiseen esitykseen.
Markkinoiden näpelöinti johtaa aina lopulta heikkoon
kokonaislopputulokseen. Vakuutusohjelman julkistuksen jälkeen ongelmamaiden
normaali velkarahansaanti voi vaikeutua entisestään. Sijoittajat jäävät
odottamaan ohjelman täytäntöönpanoa ja vakuutuksia sijoituksilleen. Syntyy
rinnakkaiset markkinat joista toinen ei todennäköisesti käyttäydy kovin
lineaarisesti vakuutusarvon ympärillä (oli se sitten 20% tai mitä tahansa). Sellainen
vanha velka jolle vakuutusta ei ole, kärsii suhteessa vakuutettuun
kumppaniinsa. Tämä pätee niin kunkin valtion velkakirjojen sisäisessä
järjestyksessä kuin suhteessa muiden valtioiden velkaan. Vakuutetun velan arvo
kuroo välimatkaa umpeen ”hyvän” valtion velkaan, jota ei tietenkään
vakuuteta.
”Hyvikset” kärsivät tässä sopassa muutenkin
eniten, kuinkas muuten. Vähemmän ongelmaiset maat takaavat vakuutukset ja koska
potentiaalisten takaajien eli AAA-maiden joukko on lähivuosina lähinnä suppeneva,
lyö se molemmille poskille: vastuunkanto kasautuu yhä harvemmille (tosin jos
jonkin suuren kuten Ranskan luottoluokitus laskee alle AAA:n, niin voi olla
että koko ERVV menee uusiksi) ja mitä vähemmän kantokykyisiä valtioita on, sitä
enemmän on hyviksillä vastattavaa. Esimerkiksi Italian ja Espanjan takauksien
arvo on kyseenalainen jo nyt kun molempien markkinaehtoisen rahoituksen kanavat
alkavat olla veitsenterällä. Pelkkä ERVV:n olemassaolo heikentää
”hyvisten” luottokelpoisuutta lisätessään maiden velkavastuutaakkaa.
Päädymme lopulta tilanteeseen, jossa velkaa on siirrelty
taseista toiseen sitä tahtia, ettei paraskaan rahoitusalan limanuljaskajuristi
pysy pykäliensä perässä. Syy-seuraus-suhteet on häivytetty niin tehokkaasti
että irtopisteiden kerääminen poliittisilla yksinkertaistuksilla on taas
askelen verran helpompaa. Niin paljon kuin pidän Euroopan unionista
ideatasolla, on tämän teatterin draamankaari kääntymässä vikasuuntaan ja kohti
viimeistä erhettä. Tarvitsemme yhteistyötä, tarvitsemme vapautta, tarvitsemme
solidaarisuutta. Vapaus ei kuitenkaan määritelmällisesti voi tarkoittaa toisen
vapaudettomuutta. Jos kaikki vastaavat kaikesta, kukaan ei vastaa mistään.
Eurooppaa eivät pyöritä ”neuvottelulähteet.” Wolfgang Schäuble lupasi aivan äskettäin selvin sanoin, ettei vakuusrahastoa kasvateta.
Ilmoita asiaton viesti
Ja Katainen lupasi toukouussa ettei rahaa pala missään oloissa enmpää kuin 1,9 mrd..
Ilmoita asiaton viesti
Niin ne Wolfgangin aatokset muuttuvat: http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/10/1…
Lähteet joihin kirjoituksessani viittaan eivät nekään puhu rahaston koon kasvattamisesta – vaan sen vivuttamisesta vakuutuksilla. Ei kannata sotkea puuroa velleihin. (Toki mikään ei poissulje sitä, että joku saa päähänsä vielä kasvattaa pääomaakin!)
Ilmoita asiaton viesti
Handelsblattin mukaan parhaillaan väännetään juuri vivuttamisesta ja vakuutuksista. En ymmärrä tuosta keskustelusta enää mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Systeemi kyykkää viimeistään siinä vaiheessa kun kielletään markkinoilta luottoluokitusinformaatio.
http://www.talouselama.fi/uutiset/ft+eu+saattaa+ki…
Kylläpä juttu huvitti. Mikäli markkinat eivät tiedä ja volatiliteetti on iso, tuskin yksityiset sijoittajat kiljuen ostavat näitä myrkkysikoja säkissä. Tulee mieleen Lehmanin ajoilta tuo nimitys Toxic Waste.
Komissio julistaa myrkytystilan, jolloin sijoittajat siirtyvät pois myrkytysvyöhykkeeltä. Reaktorit Kreikka, Italia ja Espanja jäävät ilman jäähdytystä ja tulee taloustieteen tuntema suurin pötkö. Oikea Baabel II.
Ilmoita asiaton viesti
Kansallinen Kokoomus tarvitsee enempi Lepomäen kaltaisia syy-seuraussuhteita ymmärtäviä jäseniä. Erityispisteet tuosta hinnoittelumekanismin synnyn ongelmista, kun eurokansalaisista on ajateltu tehdä CDS-myyjiä.
Ilmoita asiaton viesti
Viimekädessä kyse on siitä, että EU:lta on paukut loppu. Vakausrahastoja ei voida enää kasvattaa niin kuin alunperin ajateltiin. Asia alkaa olla mahdoton veronmaksajille myytäväksi. Suomessa on jo oivallettu, että nykysilläkin lakiviritelmillä Suomen vastuut voivat nousta paljon suuremmiksi kuin julkisuudessa mainittu 14 miljardia.
Esimerkiksi 30 miljardia vastaisi 12 vuoden puolustusmenoja yhteensä. Eri puolilla kulmakarvat alkavat kohota kauhusta.
Kun muita keinoja ei ole, yritetään nyt vivuttamista. Ajatus siis lienee, että joku sijoittaja ostaa vakuutuksen sen varalta, että sen valtionlainasta jää maksamatta 20%? Kuten EL totesi, useissa maissa velkakuorma on jo nyt hirveä. Ne saavat rahoitusta jotensakin tolkullisella hinnalla tosiasiassa siksi, että EKP manipuloi markkinoilla lainojen hintaa. Taantuvan talouskehityksen oloissa velkataakan vähentämiseen ei ole mitään edellytyksiä. Jos EKP:n manipulointi loppuu, korttitalo romahtaa.
Vakuutusmatemaatikkona aloin kauhulla miettiä, miten tällainen vakuutus pitäisi hinnoitella? Jollakin aikajänteellä melkoisessa osassa maita 20% leikkaus veloista taitaa olle melkein varmaa. Eli vakuutuksen hinta olisi melkein vakuutettavan summan suuruinen (plus hallintokulut). Kuka sellaisen ostaisi?
Jos vakausmekanismi möisi vakuutuksen paljon alle todellisen hinnan, kyseessä olisi todellisuudessa järjestelmä jossa vakausväline takaisi osan lainasta käytännössä ilmaiseksi. Eikö kyse olisi etuoikeusjärjestykseltään huonosta täytetakauksesta? Taattaisiin vain osa lainasta.
Ilman EKP:n tukea korttitalo romahtaisi
Ilmoita asiaton viesti
20% tänään… ei auttanut. 40% huomenna, 75% ylihuomenna ja ensi viikolla takaamme koko potin.
Uskoisin, että velkakirjamarkkinat voisi hetkeksi piristyä vaikka 120% luvatulla takauksella. Melko nopeasti kävisi kuitenkin selville, että lupaus on katteeton.
Nämä tällaiset lupaukset olisivat koko hellyyttävän farssin hupipaloja, jos asia ei olisi näin haudanvakava. Esimerkiksi minut sai huutonauramaan se idea Kreikan 1. tukipaketista, että Kreikka olisi jo tänä vuonna rahoitusmarkkinoilla.
EKP tosiaan ylittää toimivaltuuksensa railakkaasti yrittäessään pitää tätä ”korttitaloa” pystyssä. Lopulta sekin joutuu antautumaan ja ”rahanpainamisella” tästä viime kädessä selvitään. Onko euron kurssi silloin määriteltävissä, mene ja tiedä. Jokainen hahmottelemani tie vie lopulta massiivisen rahanpainannan kliimaksiin – toiset suorempaa ja toiset hieman mutkien kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Olen epätoivoisesti yrittänyt selvittää, mitä meidän riskinotollemme tällainen muutos merkitsisi. On tämä melkoinen sotku.
Oletetaan, että käytössä olisi nyt 200 miljardia rahaston pääomia. Oletetaan ensin, että niillä taataan (unohtaen ylitakaukset ym. mutkat) 200 miljardin lainat. Jos näistä lainoista tulee 20% tappiot (ja etuokeisjärjestys olisi kutakuinkin sama kuin muilla), vakausvälineen tappiot olisivat 40 miljardia.
Jos vakausväline takaakin 20% tappion huonolla etuoikeudella, voi sen käytössä olevilla valtioiden takauksilla taata 1000 miljardin lainat. Jos niistä tulee 20% tappiot, vakausväline kärsii 200 miljardin tappiot eli kaikki menee. Valtiot joutuvat maksamaan koko takausvastuunsa.
Tämähän vivuttaa meidän riskimmekin rajusti. Sanopas Henri, missä kohtaa logiikkani pettää?
Ilmoita asiaton viesti
Pusa, logiikkasi ei petä. Tuosta on juuri vivutuksessa kyse. Lupaamme suuta suuremmalla. Missään ei ilmeisesti olla tietoisia siitä, että tuon vivutuksen vuoksi tullutta lisäriskiä ei voida sivuuttaa. Jos se tulee pankin tappioksi niin sosialismin valossa ne pääomitetaan yhteisistä varoista.
So far, so good. Sitten koittaa se päivä, jolloin väliaikaisella rahastolla (hyvä ennenimi muuten tuo ”väliaikainen”, sitä se tulee eräällä ironisella tavalla olemaankin) on CC-luokka – jos EU ei mene sanomaan Yhdysvalloille sitten sitä, mitä saa sanoa ja mitä ei – samoin kuin kaikkien euromaiden.
Voidaan luvata vaikka kuu taivaalta. Yritetään, toivotaan, vetkuillaan, teeskennellään ja esitetään.
Korkosijoittajiin iskee kipeästi ihan puhtaat defaultit läpi Euroopan, niihin iskee kipeästi inflaatiovillitys á la EKP & painokone.
Kielletään huonojen uutisten kerronta, tehdään mahdottomaksi hinnanmuodostus (vaikka kieltämällä shortit) ja sitä rataa voimmekin olettaa Eurooppaan tulevan ”investointirahaa”?
Tässä valitussa toimintamallissa ei ole mitään pidemmän, tai edes keskipitkän aikavälin kannalta hyviä ratkaisuja tehty.
Ilmoita asiaton viesti
Euroopan viisain mies Timo Soini saa aina vaan uusia tukijoita.
Miksi näsäviisas kansanedustaja ei anna neuvojaan suoraan Jyrki Kataiselle ?
Vai onko kysessä vain yksinkertainen huomionkipeä narsismi ?
Ilmoita asiaton viesti
Mistä sitä tietää, vaikka Lepomäki olisi kirjoittanutkin asiasta suoraan myös pääministeri Kataiselle? Pitääkö kaikkien luonnollisten henkilöiden ilmoittaa julkisesti kirjeenvaihtonsa, jotta kankkusilla ei mene päivä piloille?
Huomionkipeydestä tai narsismista en pysty sanomaan, mutta asiaa blogissa on paljon. Erittäin hyvää asiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Elina Lepomäki ja Henri Heikkinen ovat pitkin vuotta osoittaneet, että kaikki kokoomuslaiset eivät ole turmeltuneita hännystelijöitä, vaan myös omaa ajattelua esiintyy ja sitä esitetään. Nuorison lisäksi Eija-Riitta Korhola ja Raimo Ilaskivi kykenevät analysoimaan tapahtumia myös eettiseltä ja moraaliselta kannalta.
”Jos taas ERVV kantaa riskin ja tarjoaa ennalta sovittua kiinteää vakuutushintaa joka vastaa omaa, markkinoita optimistisempaa näkemystään valtion konkurssitodennäköisyydestä, silloin vakuutuksia myydään enemmän tai vähemmän pilkkahintaan. Toisin sanoen, hintoja subventoidaan ERVV:n rahoittajien ja takaajien kustannuksella”
Elinan muutenkin asiallisessa tekstissä pisti silmään tämä lausekokonaisuus, mikä on ollut ominaista parin viime vuosikymmenen politiikalle ja se on itse asiassa ollut suurin syypää nykyiseen tilanteeseen. TÄMÄ ON ERITTÄIN TÄRKEÄÄ! Poliitikot ja vain poliitikot ovat jalostaneet verotuksen ja lainsäädännön nyanssit niin kilpailua estäviksi, että ainoa tapa ylläpitää kansainvälistä kilpailukykyä on ollut SUBVENTOINTI. Verovaroja on jaettu silmittömästi ympäriinsä ja velkaannuttu jatkuvasti lisää.
Kuten Elinakin toteaa, nykyinen poliittinen sukupolvi on paikkaamassa kammottavan virheensä toimenpiteellä, joka syöksee ostoperusteisen hyvinvointivaltiomme konkurssiin. Elina vaan kertoo sen hienovaraisemmin, mutta tästä on kyse.
Elinan lisäksi muutkin kokoomuslaiset voisivat harrastaa ajatuksellisia varaslähtöjä ja ennakoida tulevaa, eikä vain reagoida jälkijättöisesti. Se on tosin mahdotonta, ellei omaa minkäänlaista omaa näkemystä. Vain ideologia on omaksuttu. Sisältö on jäänyt ymmärtämättä.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin kunnioitettava analyysi.
Lainaan siitä virkkeen: ”Niin paljon kuin pidän Euroopan unionista ideatasolla, on tämän teatterin draamankaari kääntymässä vikasuuntaan ja kohti viimeistä erhettä.”
Jos oikein tulkitsin, tarkoitat viimeisellä erheellä (kiusauksella?) ERVV:tä.
Miten on?
Ilmoita asiaton viesti
No, ehkä se oli turhan filosofisesti ilmaistu, mutta tarkoitan sillä lähinnä sitä, että tässä on 1,5 vuotta odotettu järkevää poliittista ratkaisua kriisiin eikä sitä ole tullut. Kohta käy aika vähiin. Eli se ei viittaa yksin ERVV:n eikä tähän uuteen vakuutusasiaan (toteutui se tai ei).
Ilmoita asiaton viesti
Lepomäki:
”Ylivelkaantuneiden annettaisiin ajautua velkasaneeraukseen ja mikäli asian vuoksi kyykkääviä pankkeja ja instituutioita haluttaisiin tukea, sen voisi kukin valtio tehdä omiensa osalta omaan piikkiinsä. Tämä olisi sosialismi light -versio.”
Mitä tässä sosialisoitaisiin? Mikä joutuisi valtion haltuun?
Ilmoita asiaton viesti
Ne pankit. Niitä kun ”joutuu” pääomittamaan niin tukensa vastineeksi olisi syytä ottaa edes osakkeita.
Jos taas kyseessä on vastikkeeton tukeminen niin se ei enää ole ”sosialismi light”, se on jo ”typeryys ultimate”.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, mutta pankkien ei ole pakko myydä osakkeita, eikä osakkeiden ostaminen (maksaminen niistä) ole sosialismia, vaikka ostajana olisi valtio.
Koksulaista sanahelinää…
Toisaalta Lepomäki on johdannaiskauppojen kannalla…, mutten jaksa nyt kirjoitella ssitä. :=)
Ilmoita asiaton viesti
Kun verorahaa lapioidaan yritykseen johon kukaan ei halua omia rahojaan laittaa, niin mistä tässä on kyse ellei sosialismista?
Rahoituslaitoksen omistajat ja lainoittajat ovat tietysti syyllisiä tilanteeseen ja heitä pitäisi rangaista lujaa, jotta vastaavia kupruja ei enää kehiteltäisi.
Ilmoita asiaton viesti
”Valtionvelan vakuutuksen hinnoittelu on hankalaa sellaisenaan mutta se mutkistuu edelleen jos vakuutuksen myöntäjä on niin merkittävä että se voi omilla toimillaan vaikuttaa vakuutuskohteeseen.”
Dramaturgia ja draaman kaari onkin tässä mielenkiintoinen vertailukohta. Onko kyseessä tragedia? Ehkä kyseessä on itsensä toteuttava ennustus, Oidipuksen tarinan tapaan?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Itsens%C3%A4_toteutta…
Ilmoita asiaton viesti
Lepomäki kirjoittaa paljon asiaa, mutta silti hän ei minua vakuuta. Mikäli Lepomäki olisi saanut riittävästi ääniä ja hän istuisi eduskunnassa nyt, hän ei ikipäivänä olisi tätä kirjoitusta tänne Puheenvuoroon ladannut. Hänestä olisi tullut vain yksi napinpainaja lisää, muiden jatkoksi.
Kokoomuksessa on paljon fiksuja nuoria poliitikkoja, kuten Rydman ja Lepomäki. He keräävät paljon kannatusta perinteisiltä kokoomuksen äänestäjiltä. Valitettavasti puoluekuri laittaa näiden suut nopeasti suppuun, jolloin äänessä ovat enään Mäntylahden tapaiset wannabe-porvarit.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän tästäkin saada empiriaa seuraavan neljän vuoden sisään kun taloon mahdollisesti nousen. Ei kannata etukäteen itkeä – sillä lailla harva asia tässä maailmassa muuttuu.
Ilmoita asiaton viesti
Ei itketä Elina ei. Kuten varmasti huomasit, kritiikkini kohdistui ensisijaisesti poliittista kulttuuriamme kohtaan, ei sinuun.
Mikäli niin onnellisesti kävisi, että eduskuntaan tällä vaalikaudella nousisit ja vielä rohkenisit näissä asioissa äänestää oman puolueesi kantaa vastaan, olisi se sinun poliittisen urasi loppu kokoomuksen riveissä. Tätä jaksan epäillä, mutta toivossa on hyvä elää. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Anssi Luoma-aho: ”Valitettavasti puoluekuri laittaa näiden suut nopeasti suppuun, jolloin äänessä ovat enään Mäntylahden tapaiset wannabe-porvarit.”
Toisaalta, jos noita fiksuja ilmaantuisi niin paljon, että he muodostaisivat enemmistön, niin sitten puolueen linja muuttuisi. Tämä on toki kovin epätodennäköistä, tiedän sen, mutta oltuani mukana yrittämässä Liberaalit ry:tä puolueeksi pidän sitä kuitenkin parempana mahdollisuutena kuin esimerkiksi uuden puolueen perustamista.
Vapauden aatetta kun on kovin hankala puolustaa, eikä sillä ole kovin suurta kannatusta suuren yleisön keskuudessa. Kieltäminen on niin paljon kivempää kuin salliminen. Suuri yleisö alkaa kannattaa vapautta vasta, kun huomaa sen konkreettiset hyödyt.
Ilmoita asiaton viesti
Olen jo tämän blogin osalta huomauttanut ennenkin, että Lepomäki on ideologisesti kauempana puolueensa keskivertokansanedustajasta kuin tämä Erkki Tuomiojasta.
Teidän kokoomuslaisten kannattaisi ensin lukea puolueen periaateohjelma:
http://www.kokoomus.fi/aate/tavoitteet/periaateohj…
Siinä sanotaan, että ”kokoomus on keskustaoikeistolainen kansanpuolue” ja
Lepomäen aatemaailma on ainakin näiden blogikirjoitusten perusteella äärilibertarismi, jonka tavoitteina ovat yövartijavaltio ja auktoritaarinen kapitalismi.
Ilmoita asiaton viesti