Elpymisväline: menikö yhteisvastuun juna jo?
Eduskunta on aloittanut Euroopan unionin elpymisvälineen käsittelyn. Elpymispaketin ensisijainen hyöty on EU:n poliittisen yhtenäisyyden ja koronakriisistä eniten kärsineiden alueiden tukeminen. Sitä on vaikea perustella Suomen taloudellisten hyötyjen näkökulmasta. Toisaalta sen vastustaminen taloudellisen yhteisvastuun lisäämisen takia ontuu myös.
Meidän tavoitteenamme on oltava paluu jäsenmaiden itsenäiseen velkavastuuseen. Siihen tarvitaan tulevaisuudessa velkajärjestelyitä tai merkittävää inflaatiota. Elpymisväline ei tätä asiaa ratkaise suuntaan jos toiseenkaan. 750 miljardin euron summa on suuri, mutta Euroopan keskuspankin (EKP) viime vuosina rakentamaan euromaiden taloudelliseen yhteisvastuuseen nähden elpymisvälineen vaikutus on maltillinen. Emme tee nyt valintaa yhteisvastuusta, jättivelkaantumisesta tai edes no bailout -periaatteen kunnioittamisesta. Nämä valinnat on tehty jo aikaa sitten.
Eurossa otettiin ratkaiseva askel vuonna 2010, kun Maastrichtin sopimukseen kirjatusta no bailout -periaatteesta luovuttiin. Ensin tehtiin Kreikalle tukipaketti, sitten rahoitusvakausväline ERVV ja Euroopan vakausmekanismi EVM. Vuonna 2012 EKP lupasi pitää euron pystyssä hinnalla millä hyvänsä, mikä on tarkoittanut merkittävää yhteisvastuun lisäämistä eurojärjestelmän sisällä. EKP ostaa euromaiden lainapapereita taatakseen sen, että a) kaikki maat saavat lainaa ja b) vieläpä hyvin edullisesti. EKP:n taseen loppusumma on muutamassa vuodessa kasvanut 2000 miljardista eurosta yli 7000 miljardiin euroon.
Rahoitusmarkkinoilla läpinäkyvä ja riskiin pohjaava hinnanmuodostus olisi tärkeää. Sitä kutsutaan markkinakuriksi. Se on ainoa mekanismi, joka pitäisi huolen siitä, etteivät osapuolet ylivelkaannu. Jos ylilyöntejä tapahtuu, taakan kantavat sopimuksen osapuolet: sijoittajat ja lainanottaja. Jos taas riskiä voi ottaa muiden piikkiin, silloin helposti ottaa ylimitoitettua riskiä muiden piikkiin. Tätä kutsutaan moraalikadoksi.
Euroalueella olemme olleet tuossa tilanteessa jo pitkään. Italian ongelma ei ole niinkään se, että se olisi velkaantunut huimasti euron aikana; Suomikin on velkaantunut suhteessa nopeammin (!). Italian ongelma on, että sillä oli jo eurojäsenyyden alkaessa kestämätön velkataso: yksi maailman suurimpia. Italian velka ei viime vuosina ole ollut vain Italian – tai edes sen lainoittajien – vaan koko euroalueen ongelma. Mutta kuten oheisesta kuvaajasta nähdään, siitä huolimatta, että Italialla on enemmän velkaa kuin koskaan ja maan talous polkee paikallaan, Italian korkotaso on nyt alhaisimmillaan historiansa aikana. Se johtuu Euroopan keskuspankin rahapolitiikasta; elpymispaketin mittakaava on sen rinnalla hyvin pieni.
Viimeisen 10 vuoden aikana on taloudellinen yhteisvastuu euroalueella kasvanut merkittävästi. Muun muassa euron sisäinen maksujärjestelmä on tarjonnut velkaantumisväylän, ilman että yhdelläkään parlamentilla on siihen vaikutusvaltaa. Kirjoitimme tästä Jussi Lindgrenin kanssa syksyllä (Yhteisvastuu keskuspankeista voi maksaa Suomellekin miljardeja). Ilman EKP:n merkittäviä toimia vuodesta 2012 lukien euro olisi todennäköisesti jo hajonnut.
Vaikka elpymisrahastoa ei tehtäisi, yhteisvastuu ei loppuisi siihen.
Euroopan tulevaisuus? Liittovaltioko?
Otammeko elpymispaketilla askeleen kohti liittovaltiota? Se, että jäsenmaiden hallituksille tuodaan lisäbudjetti eurooppalaisilla rahoilla, ei tee EU:sta liittovaltiota. Muodollisesti jäsenmaat vastaavat yhteisvelasta (Suomen osuus 6,6 miljardia euroa) erittäin pitkällä maksuajalla. Nähtäväksi jää, ottaako keskuspankki tulevina vuosina tuon velan osin tai kokonaan kannettavakseen.
Olen vahvasti sitä mieltä, että Euroopalle ja erityisesti Suomelle olisi eduksi, jos voisimme laajentaa EU:n tehtäväkenttää niissä asioissa, jotka on järkevä hoitaa leveämmillä hartioilla: puolustus, turvallisuus, rajavalvonta, tutkimus, pandemian torjunta, päästökauppa jne. Vastaavasti ne asiat, joista on paras päättää lähellä ihmistä, tulisi entistä tiiviimmiin jättää lähidemokratian piiriin.
Euroopan parlamenttia ja eurooppalaisten henkilökohtaista päätösvaltaa pitäisi vahvistaa, ei heikentää. Euroopan rakenteellinen talouskurimus heikentää maanosamme asemaa maailmanpolitiikassa. Yhteisen arvopohjamme – ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltion – puolustaminen edellyttäisi kuitenkin päinvastaista!
Toivoisin järeitä toimia sen eteen, että tekisimme euroalueesta nykyistä toimivamman valuutta-alueen: lisäisimme työmarkkinoiden joustoja, ihmisten liikkuvuutta, kannustavaa sosiaaliturvaa, tehostaisimme pääomamarkkinaunionia jne. Tukipaketeilla tai löysällä rahalla ei ratkaista rakenteellisia valuvikoja, vaikka kuinka satsattaisiin varojen valvontaan.
Kokoomus on sitoutunut Euroopan unionin jäsenyyteen. Me haluamme käsitellä EU:n yhteisten varojen käytön rauhassa eduskunnan työjärjestyksen mukaisesti ja kuulla siihen asiantuntija-arviot. Arvioimme varojen käytön, paketin oikeusperustan, sen taloudelliset ja rakennepoliittiset vaikutukset sekä yhtä lailla myös Eurooppa- ja turvallisuuspoliittiset vaikutukset.
Samalla haluamme ajaa Eurooppaan strategiaa, jolla palataan markkinakuriin ja siihen, että jokainen velallinen vastaa veloistaan itse. Nykyisellään jälkimmäinen ei ole mahdollista – kehitys on päinvastainen – tuli elpymispakettia tai ei. Markkinakuriin palaaminen tarkoittaa euroalueella todennäköisesti hyvin mittavaa velkajärjestelyä. Kokoomus onkin edellyttänyt velkajärjestelymekanismin luomista EVM:n yhteyteen.
Mikä on Suomen hallituksen suunnitelma tähän? Entä miksi Marinin hallitus käyttää elpymisvälineestä saadut varat erilaisiin pirstaleisiin hankkeisiin sen sijaan, että se satsaisi tuntuvasti osaamiseen ja esimerkiksi laskisi veroja lähemmäs eurooppalaisia tasoja? Palatakseni tämän artikkelin otsikkoon; vaikka taloudelliseen yhteisvastuuseen ei lyhyellä tähtäimellä voisikaan vaikuttaa, pitkällä tähtäimellä siihen voi, ja erityisesti siihen, miten Suomi itsensä tässä kaikessa asemoi.
Lopuksi. Euroopan parlamentti äänesti viime viikolla elpymisvälineestä seuraavasti: 582 puolesta, 40 vastaan. Muissa nettomaksajamaissa, esimerkiksi Ruotsissa, Itävallassa ja Saksassa, harva ajaa elpymisvälineen kaatamista. Perehdyn mielelläni pohdintoihin siitä, miten toimimme lähivuosina, jos Suomi yksipuolisesti irrottautuisi elpymisvälineestä. Neuvottelemmeko uudet EU-jäsenyysehdot? Jatkammeko ajopuuna? Irrottaudummeko eurosta tai jopa koko EU-jäsenyydestä? Kysyn vilpittömästi, sillä en ole nähnyt tällaisia suunnitelmia edes heiltä, jotka paketin kaatamista voimakkaasti ajavat.
Vakuuttavaa analyysiä.
Eduskunnan tämän viikon välikysymyskeskuskelussa eivät kaikki persujen Euroopan parlamentin ryhmän puolueet tee omissa maissaan populistisia välikysymyksiä elvytyspaketin suhteesta EU:n perussopimuksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Itse olin myös vaikuttunut Lepomäen analyysistä. Toisaalta olen surullinen siitä, että kokoomusvaikuttajista E-R Korhola on pitkään ajanut elvytyspaketin kaatamista. Viimeisin blogi on varsin murheellista luettavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän Eija-Riitan viimeinen blogi oli erinomainen. Toi uskaliaasti esille meidän kokoomuslaisten ura-ammattipoliitikkojen oman uran ajamisen, no onhan siellä Urpilaisen Juttakin, joka pisti valtionvaranministerinä eniten rahaa palamaan ennen tätä hallitusta. Hyvät tehtävät on Jyrki, Alexi ja Jutta saanut…
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän se juna mennyt ja kaikki olemme kyydissä.
Ilmoita asiaton viesti
Tilannetta verrataan toisinaan myös siihen että olemme lentokoneen kyydissä, mutta ohjaamossa ei ole ketään.
Ilmoita asiaton viesti
Sehän olisi EU-lennokin tapauksessa juuri toivottavaa. Hulluus loppuisi nopeammin.
Ilmoita asiaton viesti
Aika usein puhutaan, että euron valuviat olisi syytä korjata. Tässä kirjoituksessa lueteltiin useita toimenpiteitä, jolla näitä vikoja on korjattu. Mutta vielä on työtä edessä.
Ilmoita asiaton viesti
Minäpä heittäisin tähän kysymyksen. Nyt mediassa puhutaan vain 6,6 mrd:n maksusta ja 2,7 mrd:n saamisista. Mitä muuta sopimukseen liittyy? Takausvastuita, eu:n verotusoikeus ja mitä muuta lisää? Blogistilla lienee näistä parempaa tietoa.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö vastaus ole selvä. Irrottaudumme eurosta samaan asemaan kuin Ruotsi. Tästähän on selvityskin tehty.
Ilmoita asiaton viesti
Kun olimme vielä markka-ajassa, Ruotsi myi Scanioita ja Volvoja ympäri maailmaa. Suomea ei markka auttanut myymään Sisuja minnekkään ( paitsi Paseja ).
Ja kun sellun, paperin ja puutavaran myynnissä alettiin jäämään toiseksi, ainoa markkinointi- ja myyntikeino ole se yhden yön ihme: Devalvaatio.
Siinä sitten pk-sektorin yrittäjien ja yksityishenkilöiden valuuttalainaa ottaneiden lainan pääoma pomppasi yhessä yössä devalvaatioprosentin verran, 1991 14 % ja 1992 27 %. Siinä meni moni firma nurin, takaajat menetti rahansa ja yksityiset asuntovelalliset menettivät talonsa, kun vakuudet eivät enää riittäneet lainaa antaneille ( ja lainaa suorastaan tyrkyttäneille ) pankille. Itsellenikin tolkutonta lainasummaa pankista tyrkytettiin. Onneksi en ottanut. Sen verran osasin itsekin korkolaskuja laskeskella. ( Silloin oli juuri tullut käyttöön ensimmäiset taulukkolaskentaohjelmistot. ) Pankinjohtajien tulosta taidettiin silloin mitata sillä, paljonko olivat onnistuneet tyrkyttämään lainarahaa asiakkaille vanhojen velkojen lisäksi.
Noihin aikoihinhan asuntolainojen korot huiteli yli kymmenessä prosentissa. Noista devalvaatioista eivät kaikki selvinneet hengissa ja moni jäi roikkumaan vuosikymmeniksi löyhään velkahirteen. Niin sitä kansantaloutta kehitettiin 1990 -luvun alussa.
No sitten tuli Nokia ja pelasti mitä pelastettavissa oli ja Erkki Aho sekä Iiro Viinanen onnistuivat saamaan Suomelle lainaa valtion kulujen kattamiseksi. Sitä lainaahan edelleenkin maksetaan takaisin ( nyt on sitten jo otettu lisää lainaa ). Vuoteen 2008 mennessä tuo laina oli saatu jo kohtuulliseksi lyhennettyä, kun sitten tuli USA:ta alkanut globaali pankkikriisi ja taas valtiokin joutui ottamaan lainaa.
Tokihan talousviisaat ovat viime aikoina alkaneet keksiä mitä erilaisempia selityksiä ja teorioita mistä tuo 80- ja 90 -lukujen vaihteen hulvaton velkaantuminen johtui. Itseäni tuon ajan eläneenä nuo selitykset ja teoriat eivät vakuuta. Kyllä se selitys on melko yksinkertainen. Kuluttajat, firmat ja pankit elivät kuin viimeistä päivää, kun valuuttalainaa sai ottaa niin paljon kuin sielu sieti. Joku viisas yritti varoitella, mutta häntä ei kuunneltu. Valitettavasti, tuntuu siltä että mistään ei ole opittu mitään. Ei ainakaan eteläisissä katollisen kulttuurin EU-maissa.
Ja kyllähän meilläkin edelleen monen nuoren ensiasunnon ostajan laina huitelee 100 000 – 200 000 eurossa laina-ajan ollessa 20 – 30 vuotta. Pääkaupunkiseudun koppiasunnoista ollaan valmiita maksamaan mitä tahansa, kun pankki kerran antaa lainaa ja yhtiölainan osuus on yli puolet asunnon todellisesta hinnasta. Onneksi edes korko on kohtuullinen verrattuna 90 -luvun alkuun. Noissa summissa vaan yhdenkin prosentin koron nousu merkitsee mittavia korkokustannusten nousuja. Tähän sitten päälle vielä siirtyminen devalvaatioherkkään markkaan. Hei hulinaa. Siinä sitten velallinen nukkuu yönsä hyvin ja jännituksellä kuuntelee aamu-uutiset.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kertaus menneistä markka-ajoista.
Asuntolainojen korot huiteli 1990-luvun alussa pilvissä .
Tahot, jotka kaipaavat markka-aikaa, eivät ole tässä nykymaailman ajassa. Pieni markka murskattaisiin maailmalla ja Suomen Pankin
valuuttavarat mensi hujauksessa. En ole huomannut, että Suomessa vientiyritykset kaipaisivat enää markka-aikaa, vaan persut populismipoliittiikansa katteettomaksi tueksi.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää historiaa. Valitettavasti sillä ei ole mitään tekemistä nykymaailman kanssa. Kylmän sodan perintönä syntyneen suljetun maailman taloudellinen järjestys on korvautunut avoimella globaalilla taloudella, jonka lainalaisuuksiin olisi syytä perehtyä. En ryhdy näitä periaatteita tässä opettamaan.
Pietikäinenkään ei saisi devalvaatiota aikaisin nykymaailmassa vaikka kuinka yrittäisi.
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Sitä ei kelluvien valuuttojen maailmassa nimitetä devalvoinniksi vaan devalvoitumiseksi. Kuten viime vuonna NOK -21% suhteessa Euroon kuukaudessa.
NOK kellui (revalvoitui) jo kesään mennessä yli puolet tuosta pudotuksesta takaisin ja on tähän mennessä suurin piirtein lähtötasoillaan.
Sinänsä kuvio oli perusteltu suhteessa öljyn hintaan, mutta valuuttojen kellutus ei paljon eroa toistuvista devalvaatioista.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan siinä aivan ratkaiseva ero. Kelluva valuutta hakee vähitellen oikean arvon, johon yleensä ehtii sopeutumaan. Ei synny mitään äkkinäistä rysäystä.
Ilmoita asiaton viesti
Valuuttaamme ei kukaan murskaa jossain kuvitteellisilla markkinoilla. Väite on absurdi.
Et ymmärrä, ettei vientituotteita ole myyty markoissa hinnoitellen vaan eri valuutoissa riippuen ostajasta. Vientituotteen hinta ei siten liittynyt markkaan mitenkään.
Valuutan devalvoituminen on ehdottomasti parempi asia kuin deflaatio ja piiloinflaatio tai palkkojen ostovoiman jämähtäminen paikalleen vuosikausiksi. Yhteisvaluutan keinotekoinen pito vakaana on idioottien hommaa, jos luulee tämän tulevan halvaksi. Se vasta populismia onkin.
Saksan vahva ja vakaa markka oli täysin eri asia kuin vastaava euro nykyään. Saksan markan ominaisuudet perustuivat reaalitalouteen.
Ilmoita asiaton viesti
Mihinkähän arvoon veikkaisit markan kelluvan ( ajelehtivan )? 1 € = 6 markkaa kuten silloin kun siirryimme euroon ? Vai 1€ = 12 markkaa ? Tuohan sitten vaikuttaa suomalaisten ostovoimaan, asuntokauppaan, lomamatkailuun ja vähittäiskaupan ( jotka myyvät tuontitavaroita ) volyymiin. Suomi on edelleenkin pääomaköyhä maa. Siksi jatkossakin markka-valuutan aikana joutuisimme hakemaan pääomaa ulkomailta euroissa ja dollareissa. Siinä silloin taas velan markkapääoma ja korkokulut heiluisi sen mukaan mihin markan arvo milloinkin asettuisi.
Kyllähän meillä euro-aikanakin on ns. ”sisäinen devalvaatio” toiminut. Sehän nähtiin edellisen hallituksen aikana, kun KiKy:ä sorvattiin. Tuo sisäinen devalvaatio on siinä mielessä parempi, että se ei tule kenellekään yllätyksenä. Ne joiden ostovoima pienee sen myötä, ehtivät sopeuttamaan taloutensa heikompaan ostovoimaan ja velanmaksukykyyn.
No onhan se hyvä että uskotaan suomalaisen teollisuuden kilpailukyvyn parantuneen niin, että se ei perustu pelkästään valuuttakurssin heikkenemiseen. Toisaalta, juuri euro on pakottanut suomalaisenkin teollisuuden panostamaan todelliseen kilpailukykyyn.
Se että Amerkikan high-way:llä ei edelleenkään näe Sisuja, mutta sitäkin enemmän Volvoja, perustuuko se siihen että Ruotsilla on kruununsa ? Vai olisikohan ruotsalaisilla jotakin osaamista markkinoinnissa ja myynnissä, mitä suomalaisilla ei näytä olevan ?
Kun katsoo mielenkiintoista jenkki-sarjaa kullan kaivajista kertovaa ”Gold Rush”-ohjelmaa, niin kiinnityy siinä huomio mitä siinä esiintyvien kauhakuormaajien, maansiirtoautojen ( jumpperien ) ja kaivinkoneiden kyljessä lukee ? Niissä lukee Volvo. Tapa tuokin markkinoida.
Ilmoita asiaton viesti
Markassa ollessamme palkat maksettaisiin markoissa. Jos duunari-kuluttaja valuuttakurssin ollessa 1 € = 6 markkaa, hän saisi kohtuullisen läppärin ( 400 € ) ostettua 2 400 markalla. Kun sitten markan arvo kelluisi ( liukuisi ) ==> 1 € = 9 markkaa , joutuisi kuluttaja-duunari puolittamaan samasta läppäristä ( 400 € ) 9 mk/€ x 400 € = 3 600 markkaa. Voisi tiukkaa taloutta harrastavalta duunari-kuluttajalta läppäri jäädä ostamatta ja kauppiaalta kaupat saamatta.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Sveitsissä, kuten koko muussa maailmassa on ollut tämä tilanne päällä aina. Niin se oli Suomessakin ennen Euroon liittymistä. Tämä tilanne motivoi poliitikkoja tekemään vastuullista talouspolitiikkaa, mikä koituu kqikkien eduksi.
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta pienet Tanskan, Ruotsin ja Norjan kruunut ovat kestäneet hyvin. Norja ei toki kuulu EU:hun, mutta on vahvasti siihen sidoksissa.
Euroa perustettaessa oli tiedossa että se toimii hyvin noususuhdanteessa, mutta epäiltiin kovasti sen kriisinsietokykyä.
Ilmoita asiaton viesti
Pidin Lepomäkeä vielä muutama vuosi sitten henkilönä, joka voisi oikaista Kokoomuksen (talous- ja) poliittisen linjan, mutta ilmeinen tarve miellyttää myös puolueen sosiaaliliberaalia vasemmistosiipeä, on tuonut hänenkin puheisiinsa yhä enemmän EUn, ja nimenomaan sen liittovaltiokehityksen yletöntä ihannointia. Tekstiin on ujutettu muutama kriittinen arvio, mutta peruskirjan rikkominenkin kuitataan ja suorastaan oikeutetaan nostamalla kädet ylös kysyen ”hei onko nyt enää mitään tehtävissä?”.
Lepomäen päätelmä on, että ei voi, jolloin voimme siis entisestään kurjistaa asiansa ainakin näennäisesti hyvin hoitaneita nettomaksajia. Lisää kaasua ja syvemmälle suohon.
On naiivia puhua toisaalta kiinteämmästä yhteisöstä ja samalla esimerkiksi elpymisvälineen kertaluontoisuudesta. Joissain kohdin tekstiä lukiessa tulee vahvasti mieleen sana ”oxymoron”.
Isot pojat puuhaavat jo täyttä päätä seuraavaa pakettia. Ja kun kerran meille on niin monesta suusta vakuutettu tämän EU laajuisen elvytyksen olevan hyödyksi Suomen taloudelle, ei liene mitään syytä vastustaa uusiakaan? Ja vaikka olisi, emme me yksin mitään kuitenkaan voi…
Italialla on valtionvelkaa + 2500 miljardia; saa painaa aika tuhottomasti ulos sellua ja kuitupuuta, että saamme sitä velkaa lyhenneltyä.
En usko, että Elina Lepomäki edes itse uskoo kaikkea mitä nykyään kirjoittaa tai lausuu, mutta kun kykypuolueesta on tullut viime vuosikymmenien aikana EU viroista kisaavien opportunistien lauma, se näyttää olevan ainoa tapa edetä tässä hierarkiassa. Ikävä kyllä Lepomäki ei ollutkaan se kirkasotsainen uudistaja, jota useat ovat odottaneet, vaan sopeutuja. Ja heitä Kokoomuksessa riittää.
Ilmoita asiaton viesti
Italia ottaa reilusti lainaa, antaa valtion velkaantua ja varallisuuden kertyä kansalaisille ja yrityksille. Suomi nostaa verot tappiin ja ohjaa koronatukea poliitikkojen valitsemiin kohteisiin. Kumpikohan maa ajaa oaremmin kansalaistensa etua?
Ilmoita asiaton viesti
Italialla ei ole aikomustakaan lyhentää velkojaan. Veikkaan että myös Ranska on saamapuolella.
Ilmoita asiaton viesti
Italua toimii terveen itsekkäästi, Suomen johto kuin pahimmat masokistit ja hölmöläiset. Kansa sen kuin köyhtyy.
Ilmoita asiaton viesti
Veikkaan että Suomen johdon silmissä kiiluu suojatyöpaikka Brysselissä ja/tai elvytyspaketista omien eturyhmien taskuun ohjattavat varat.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno analyysi Lepomäeltä. Itse olen ollut huolissani Kokoomuksen eurooppalinjauksesta, näemmä turhaan. Toivottavasti Lepomäen linjaukset tulisivat laajemminkin Kokoomuksen ohjelmaan mukaan.
Kokoomuksen änkyrä, Korhola, on toivottavasti Kokoomuksessa pian mennen talven lumia.
Ilmoita asiaton viesti
Eija-Riitta taitaa olla yksi niistä täysjärkisimmistä kokoomuslaisista, eikä mikään Suomea halveksiva littovaltiososialisti.
Ilmoita asiaton viesti
Finanssimarkkina, teollisuuspolitiikka, EUn yhteisvastuut ja liittovaltiokehitys, tai kansainvälinen kauppa vaativat ymmärrystä, työkokemusta ja myös koulutusta aiheisiin. Onko sinulla mitään edellytyksiä näitä arvioida.
Et näyttänyt tajuavan blogistin EU-kantaa eli sen tarvetta eri linjoille nykyisestä etkä mitään Korholan hyvin perustelluista varoituksista.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten Lepomäki toteaa, muutosta Euroopan talouspolitiikkaan tarvitaan, olipa elpymispakettia tai ei. Suomen tulee johdonmukaisesti jatkaa Unionin kehittämistä elpymispaketin hyväksymisen jälkeen. Suunta on selvä: talouskurin tavoitteleminen ja ohjausvallan siirtäminen jäsenmailta unionille on loogisia kehitysaskeleita, joilla Lepomäen Kokoomuksen kehityspolku turvataan. Velkajärjestelyt ovat luonnollinen tie, joilla ylivelkaantuneita jäsenmaita tuetaan ja ohjataan uuteen nousuun. Se vaatii – ikävä kyllä – jäsenmaiden kansallisten ratkaisujen alistamista Unionille, varsinkin siinä tapauksessa, kun maan budjettikuri on höllentynyt. Olemme Suomen osalta tämän hallituksen aikana luistaneet kurista avokätisyyteen. Nykypolitiikan jatkuessa on oletettavaa, että Suomi joutuu velkajärjestelyyn omalla vuorollaan.
EU:n vastustajat kokevat kansallisen päätöksenteon heikentämisen ja yksimielisyysvaatimuksesta luopumisen ”liittovaltiokehityksenä”.
Niin Lepomäen kirjoituksen perusteella Kokoomus kuin minä itsekin näen sen tarpeellisena kehitysaskeleena kohti yhtenäistä Eurooppaa ja vakaampaa talouspolitiikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
On surullista katsoa kokoomuksen kipuilua ja linjattomuutta EU asiassa, yksi niistä syistä miksi en valinnut kokoomusta puolueekseni.
Unohdit Elina EU:n omat suunnitelmat integraation syventämisestä, EU:n eri verotusoikeushankkeet ja jopa Macronin hehkuttama tulonsiirtounioni, jota muuten Italian tuore pääministeri Dragikin toi esille tärkeimpänä hankkeena. On aivan selvää, että entiteetti nimeltä EU haluaa lisää valtaa. Onko se sitten Suomen etu? EU toimilla päätöksenteko ja talouden suvereeniteetin viimeisetkin rippeet siirtyvät kauas pois täältä. On unennäköä, että se toisi lähidemokratiaa.
Ilmoita asiaton viesti
EU ei todellakaan pysy kasassa ilman yhteisvastuita. Tekohengitys jatkuu eikä tästä ole Suomelle mitään muuta kuin haittaa kokonaisuutena. Yhteisvaluutan tekohengitys nykymalliin on järjetöntä.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan helppoa olla pakerin puolella, kun on pakko, ja kun asialle ei enää mitään voi, se tulee, koska poliittista enemmistöä ei sen kumoamiseen taakse enää saa.
Europarlametaarikkojen voimasuhteet ovat samat, joten sinne vetoaminen on turhaa.
Tämän päiväinen välikysymyskeskusteli osoitti, että saavutettavissa olisi ollut toisenlasia tapoja hoitaa ”korona” tuet, kuin tämä federalistien tapa vääristellä lakeja.
Ilmoita asiaton viesti