Euroalueella vastuunkannon aika

Euroopan keskuspankki (EKP) nosti eilen ohjauskorkoa 0,5 prosenttiyksiköllä. Oli odotettavissa, että EKP nostaa korkoa, mutta säilyttää osto-ohjelmansa, nyt nimellä TPI. Sillä keskuspankki pystyy varmistamaan kaikkien euromaiden markkinoillepääsyn ja edelleen pitämään ylivelkaantuneiden maiden pitkät korot kurissa. 

Kuluttajajahintoja koronnosto hillitsee todennäköisesti vain maltillisesti, sillä hintojen nousu johtuu pitkälti energiasta ja toimitusketjujen ongelmista, joihin rahapolitiikalla voi vaikuttaa vain rajallisesti. Lyhyen koron nosto voi kuitenkin huonontaa Euroopan voimakkaasti heikkeneviä talousnäkymiä ja toki se vähentää velallisten kotitalouksien ostovoimaa. 

Pidän EKP:n osto-ohjelmaa ja varsinkin sen yhä suurempaa politisoitumista edelleen suurena ongelmana rahaliiton kannalta. Avokätinen rahan printtaus on mahdollistanut ongelmien lakaisemisen maton alle: ylivelkaantumisen ja pankkien sekä niiden isäntävaltioiden kohtalonyhteyden syvenemisen. Italian Target2-velka (628 mrd) vastaa jo 30% maan BKT:sta. Tämä velka tulee jo muutenkin mittavan valtionvelan (150% BKT:sta) päälle. Markkinakuria ei ole; velkaa saa niin paljon kuin mikäkin hallitus haluaa ottaa. Uudistuksilla ei ole kiire. 

Elpymisvälineestä on Suomessa riittänyt keskustelua, mutta sen merkitys tässä mittakaavassa on hyvin rajallinen. Sen puitteissa varojen käyttö on sentään auttavasti ehdollista, siinä missä keskuspankin kultaisella visalla saa varoja käytännössä rajattomasti mihin tahansa käyttöön: esim. venäläisen kaasun ostoon. Näin ei voida jatkaa. 

Italia on muiden euromaiden tavoin demokratia, jossa kansa valitsee johtajansa. Demokratiaan kuuluvat myös poliittiset kriisit eikä niissä pitäisi maan ulkopuolella olla mitään jännitettävää, jos ne eivät vaikuttaisi niin vahvasti koko euroalueen tulevaisuuteen. Moraalikadosta ei kuitenkaan kannata syyttää Italiaa tai muita yksittäisiä jäsenmaita, vaan rahaliiton epäonnistumista pitää kiinni sen omista säännöistä ja markkinakurista. Johtajien talouspolitiikan mandaattiin kuuluu vapauden lisäksi myös vastuu. Sitä ei pidä voida ulkoistaa muille.

Euroalue on uudistettava niin, että markkinakuri ja no bailout -sääntö tosiasiallisesti palautetaan. Euroopan vakausmekanismin yhteyteen on tuotava uskottava velkajärjestelymekanismi ja velat on saneerattava – toki nyt inflaation avittamana – kestäville tasoille. 

Markkinakurin etu suhteessa poliittisesti asetettuun ehdollisuuteen on se, että ylivelkaantuneen maan hallitus ei joudu miekkailemaan ystäviä kuten Euroopan komissiota vastaan, vaan kasvottomia pääomamarkkinoita. Käytännössä ylivelkaantumista ei silloin pääse tapahtumaan. Yhdysvalloissa no bailout -periaatteesta kiinnipitäminen on johtanut siihen, ettei yksikään osavaltio ole ajautunut maksukyvyttömyyteen yli 150 vuoden aikana.

No bailout -sääntö on ulotettava myös keskuspankin toimintaan – näin on myös Yhdysvalloissa. Tämän rinnalla yhteismarkkinoita on syvennettävä ja purettava esteitä pääoman liikkeiltä euroalueen sisällä. Pankkien valtionvelkaomistuksiin on tuotava riskipainot, mikä kannustaa purkamaan riskikeskittymiä ja vähentämään pankkien roolia pääomamarkkinoilla. 

Tämän lisäksi tarvitsemme mittavia panoksia euroalueen kilpailukykyyn – ei lisäämällä julkista kulutusta vaan ensisijaisesti päinvastoin, tekemällä tilaa kestävälle markkinataloudelle ja kuluttajan valinnalle. Julkiset varat on ohjattava tutkimukseen ja kestävään innovaatiotoimintaan sekä toimivaan infrastruktuuriin. Pakotteista ei tule peruuttaa tuumaakaan, vaan niitä on tiukennettava. Ukrainaa on autettava yhä voimakkaammin erityisesti asetoimituksin. Se on lyhyellä tähtäimellä paras ja ainoa tapa puolustaa inhimillisyyttä ja Euroopan tulevaisuutta.

Pitkällä tähtäimellä eurooppalainen elämäntapa, demokratia ja ihmisoikeudet pitävät pintansa vain, jos saamme oman taloutemme kuntoon. Pikavippien pyörittäminen keskuspankin laskuun ei sitä ole. Kun Euroopassa on sota, vihoviimeinen asia mitä tarvitsemme olisi se, että käännymme toisiamme vastaan talousromahduksen vuoksi, jossa riski kaatuu muiden kuin riskinottajien syliin. Nyt on vastuunkannon aika.

+16
elina-valtonen
Kokoomus Helsinki

Kansanedustaja (2014-) ja kokoomuksen varapuheenjohtaja. Ulkoasiainvaliokunnan jäsen ja Euroopan neuvoston varajäsen. Entinen koodari, työskennellyt 10 vuotta rahoitusalalla, asunut neljässä eri maassa. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Ihmisoikeudet, kansalaisyhteiskunta ja kansainvälinen yhteistyö!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu