Kuopataan maakuntasote

Hallituksen sote-uudistus on menossa vaivihkaa eteenpäin. Moni on valmis antamaan hallitukselle blankkosekin uudistuksen tekemiseksi, koska “sote-uudistus pitäisi vihdoin tehdä”. Koskaan ei tietenkään kannata tehdä mitä tahansa eikä varsinkaan sellaista, mikä vie kaikkien kannalta nykyistä huonompaan tilanteeseen. 

On harhaluulo kuvitella, että soten kehittäminen edes edellyttäisi keskus(ta)johtoista hallintouudistusta. Soten edellyttämä hallinto on kehittynyt nykylainsäädännön pohjalta eri hallitusten selän takana jo vuosia: alueiden tarpeista käsin, yhä leveämmille hartioille. Tälle kehitykselle pitäisi antaa vihdoin tilaa ja tukea, sen sijaan että suunnitellaan tunkkaista mammuttiuudistusta. On aika pistää huonolle sote-harjoitukselle ruksit.

Hallitus ajaa kallista vakuutusmallia

Julkisessa perusterveydenhuollossa suurin ongelma ei ole niinkään koskenut palvelun laatua, vaan sitä, ettei palveluun pääse. Hoitojonot ovat entisestään pidentyneet koronakriisin aikana. Tätä taustaa vasten on omituista, että hallitus haluaa radikaalisti vähentää mahdollisten tuottajien määrää rajoittamalla yksityisiä palveluita. Sen seurauksena palveluiden toteutuminen on vaarassa useilla eri alueilla. 

Hallituksen mallissa ihmisen kohtalona on ottaa, mitä valtio hänelle määrää, eikä mitä hän haluaa ja tarvitsee. Vähän niin kuin seitsemänkymmentäluvun ruokakaupassa, jossa ulkolaisia hedelmiä sai vasta, kun kotimaiset oli syöty. Tottakai hyvätuloisilla säilyy edelleen mahdollisuus ottaa vakuutuksia ja ostaa palvelut sieltä mistä lystää. Samassa virkkeessä hallituksen ei kuitenkaan kannattaisi puhua eriarvoisuuden purkamisesta. 

Toki hyvätuloiset maksavat tässä mallissa myös enemmän veroja. Maakunnat tulevat kalliiksi, ja jonkun pitää kuitata lasku. Asiantuntija-arvioiden mukaan kalleus ei rajoitu ensimmäisten vuosien aikana tehtäviin muutoskustannuksiin, vaan nimenomaan pysyviin menoihin, jotka johtuvat vääristä kannustimista ja ylimääräisestä hallinnosta. 

Rahaa siirretään yhä enemmän niiltä alueilta, joihin vielä syntyy lapsia, vanhemman väestörakenteen alueille – kuitenkin ilman, että jälkimmäisissä hoito tai hoiva paranevat. Raha ei seuraa laatua, vaan heikompaa tuottavuutta. Kun jokaisen maakunnan rahoitusta vielä korjataan ylöspäin toteutuneilla kustannuksilla, on kustannuskiihdytin valmis.

Onneksi meillä on Euroopan unioni. Viime aikoina sitä ei ole ollut trendikästä puolustaa. EU-jäsenyys on tuonut jo muutaman vuosikymmenen ajan lisää mahdollisuuksia ja reilua kilpailua suljettujen markkinoiden maahan. Tästä käy esimerkiksi potilasdirektiivi. Suomenkin olisi pantava se toimeen. Se takaa, että unionin kansalainen voi hakeutua kiireettömään hoitoon toiseen EU-maahan. 

En ihmettele, että suomalaiset terveyspalveluyritykset selvittävät jo mahdollisuuksia toimia rajojemme ulkopuolella. Voin kuvitella tilanteen, jossa Suomesta lähdetään Tallinnaan hakemaan Sandelsin laatikon lisäksi myös perheen lääkäripalvelut – verovaroilla. Kaikissa palveluissa ei tarvitse mennä edes fyysisesti paikalle: yksityiset tarjoavat jo nyt laajasti etävastaanottoja. 

Hallituksen mallissa yritetään vielä pyristellä päinvastaiseen suuntaan. Suomen sisällä ihmisen mahdollisuudet rajataan maakunnan palveluihin, siinä missä rajojemme ulkopuolella saa hakea hoidon sieltä mistä haluaa. Vaikea nähdä, että tällainen tie voi olla kovin kestävä. 

Vihreät, olen ymmälläni

Eniten olen tällä hallituskaudella ihmetellyt vihreiden roolia hallituksessa. Olen oppinut kunnioittamaan useita vihreitä kollegoita valiokuntatyössä ja heidän sitoutumistaan tietopohjaiseen päätöksentekoon. Paneutuminen ja huoli loppuivat kuitenkin muutama viikko sitten kuin seinään, kun kehysriihen aikana keskusta vihelsi pilliin ja soten aikataulu muutettiin kiireelliseksi. 

Eduskunnan käsittelyssä hallituspuolueiden kansanedustajat siivosivat kriittisiä asiantuntijanäkemyksiä sivuun, ja lausunnot kiritettiin parissa päivässä kansiin. Esimerkiksi talousvaliokunnan lopullisesta lausunnosta on otettu pois toteamus, että uuden väliportaan hallinto tuo pysyviä lisäkustannuksia. Vuosisadan virhettä juostaan kasaan sammutetuin lyhdyin.

Odotan mielenkiinnolla kuntavaalikeskusteluja ja niitä perusteluja, joita vihreät tarjoavat kaupungeissa äänestäjille maakuntien perustamisesta. Hallituspuolueiden edustajat kuiskivat medialle, ettei sote ole kuntavaaliteema. Todellakin on! Jos maakuntiin viedään puolet kuntien tuloista, pohditaan monessa kaupungissa jo koulutusleikkauksia. Se on vihoviimeistä, mitä tämän pandemian jälkeen tarvitaan. 

Entä miten vihreät selittävät kaupunkilaisille sen, että heidän päätöksentekovaltansa palveluihin heikkenee niin äänestäjinä kuin potilaina? Erityisesti kasvavissa kaupungeissa joudutaan hoitoonpääsyn vaikeutuessa nojaamaan yhä vankemmin terveysvakuutuksiin, samalla kun kokonaisverorasitus nousee. Vaikka Uudellamaalla ja Helsingillä on omat erillisratkaisunsa, saa ihminen maksaa uudistuksensa täällä tuplana. Parasta olisikin, että vihreät vain painattaisivat kuntavaalimainoksiinsa pienet maakunta-logot, kepun kakkaran ja pienellä präntin: “Sinä maksat”.

Tai sitten tulevat järkiinsä. Vielä ei ole liian myöhäistä kuopata tämä heikennys. 

Maakuntasoten sijaan:

  • Puretaan hoitojonot palveluseteleillä, ja tehdään niistä pysyvä valtakunnallinen käytäntö. Säilytetään Kela-korvaukset.
  • Annetaan sote-palveluiden rakentua kaupunkien ja pienempien kuntien yhteistyöalueiden varaan.
  • Kannustetaan yhteistyöalueiden perustamiseen ja jatkuvaan kehittämiseen väestöpohjan edellyttämällä tavalla.
  • Alueellinen väestörakenne muuttuu Suomessa jo 10 vuodessa merkittävästi. Tehdään tilaa hallinnon ketterälle kehitykselle: alhaalta ylöspäin.
  • Digitalisoidaan sote ajanvarauksesta etäpalveluihin niin kaupungeissa kuin yhteistyöalueilla. Silloin lääkäreille ja hoitajille jää enemmän aikaa kohdata ihminen.
  • Parannetaan kansallista ”runkoverkkoa” kuten Kanta-palvelua ja palveluväylää, ylläpidetään joustavia rajapintoja ja panostetaan tietojärjestelmiin myös kilpailun kautta. Kansallinen sosiaali- ja terveystietopohja on tulevaisuudessa avainasemassa ennaltaehkäisyn ja vaikuttavien hoitomuotojen kehityksessä.
  • Taataan paljon palveluja tarvitseville ihmisille, kuten vammaisille ja ikäihmisille, henkilökohtainen budjetti ilman raja-aitoja.
  • Keskitetään viidelle erityisvastuualueelle osaamista ja satsataan yliopistosairaaloiden yhteistyöhön.
  • Otetaan potilasdirektiivi käyttöön. Taataan tulevaisuudessa ihmiselle hoiva- ja terveyspalveluihin yksi, valtakunnallinen (ja rajat ylittävä) sote-alue.
  • Kokoomuksen näkemys sote-palveluiden kehittämiseksi.
+7
elina-valtonen
Kokoomus Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Kansanedustaja, kokoomuksen varapuheenjohtaja ja äiti. Valtiovarainvaliokunnan ja verojaoston jäsen, ulkoasiainvaliokunnan ja Euroopan neuvoston varajäsen. Yli 10 vuotta rahoitusalalla, entinen koodari ja useita vuosia elämästä ulkomailla. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Ihmisoikeudet, kansalaisyhteiskunta ja kansainvälinen yhteistyö!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu