Suomi säilyttää turvallisuuspoliittisen liikkumatilansa

Venäjä on tuonut 90 000 sotilasta Ukrainan rajalle. Pelot uuden sodan alkamisesta ovat ilmassa. Ukrainan sodan hillitsemiseksi tarkoitettu Minskin tulitaukosopimus laadittiin ensin vuonna 2014 ja sitä seuraava versio heti 2015. Rauhaan tähtäävistä yrityksistä huolimatta sotatoimenpiteet Itä-Ukrainassa jatkuvat edelleen ja tulitaukosopimusta rikotaan lähes päivittäin.

Turvallisuuspoliittisesti asetelma muistuttaa viime kevään tilannetta, jolloin Venäjä keskitti noin 100 000 sotilasta Ukrainan rajan tuntumaan. Venäjän mukaan kyseessä oli sotaharjoitus, joka sittemmin päättyi muutaman viikon jälkeen. Pahimmat pelot uudesta sotilaallisesta operaatiosta eivät käyneet toteen. Venäjän tavoite oli viestiä sen kykenevän nopeasti muuttamaan Ukrainan sodan intensiteettiä. Jatkuva epävarmuuden tila on tapa hallita. 

Venäjän politiikka on ollut Ukraina osalta määrätietoista. Sotatoimien tukeminen itä-Ukrainassa ja pyrkimys vakiinnuttaa Krim osaksi Venäjän alueita ovat tähdänneet Kiovan aseman horjuttamiseen. Ylläpitämällä Ukrainan sotaa Venäjä on pyrkinyt estämään Ukrainan mahdollisuuksia liittyä Euroopan unionin tai Naton jäseneksi. 

Ulkoisten jännitteiden luomisella on aina myös vahva sisäpoliittinen motivaationsa. Ukrainan sotaa edeltävä ja sen myötä syntynyt kansalaisliikehdintä luovat Venäjän valtiojohdolle uhan. Nykyisistä valtarakenteista halutaan pitää kiinni estämällä värivallankumousten ja protestiaaltojen muodostuminen. 

Samalla Venäjä tavoittelee Euroopan turvallisuustilanteen ja yhtenäisyyden horjuttamista. Valko-Venäjän hybridioperaatio Puolan rajalla tukee tätä tavoitetta. Venäjä on vastustanut aktiivisesti Naton laajentumista ja EU:n ulottumista sen lähialueille. Tällä viikolla Venäjän presidentti Vladimir Putin esitti Natolle vaatimuksen olla laajentumatta enempää itään. Toive ei ole uusi, mutta hyökkäävä ultimatum on kuin entisestä ajasta.

Sekä Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg että tasavallan presidentti Sauli Niinistö vastasivat Putinille, että Nato-jäsenyydestä päättävät Nato-maat sekä hakijamaa itse. Itsenäisellä maalla on oma turvallisuuspoliittinen liikkumatilansa, ja siitä Suomi on pitänyt määrätietoisesti kiinni sekä uskottavalla omalla maanpuolustuksella, että yhteistyösopimuksilla kumppanimaiden sekä EU:n ja Naton kanssa. Vaikka Suomi ei ole Naton turvatakuiden piirissä, Suomi ei ole enää pitkään ollut neutraali tai liittoutumaton maa.

Vuoden 2014 jälkeen Suomi on solminut useita puolustusyhteistyön syventämiseen tähtääviä sopimuksia muun muassa Iso-Britannian, Yhdysvaltain, Saksan ja Ruotsin kanssa. Tämän lisäksi Suomi on tiivistänyt Nato-kumppanuuttaan ja ollut perustamassa EU-puolustuspolitiikan pysyvää rakenteellista yhteistyötä, liittynyt Iso-Britannian johtamiin nopean toiminnan JEF-joukkoihin ja Ranskan EI2-aloitteeseen sekä allekirjoittanut Ruotsi-Suomi-Yhdysvallat -kolmikantasopimuksen puolustusyhteistyöstä.

Muihin Suomen viime vuosien merkittävimpiin puolustuspolitiikan tapahtumiin lukeutuvat päätös järjestää vuoden 2021 puolustusvoimien pääsotaharjoituksen yhteydessä laaja kansainvälinen harjoitus sekä ennen kaikkea puolustusvoimien uusi tehtävä kansainvälisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta, joka astui voimaan kesällä 2017. 

Suomen on nykyisin mahdollista lähettää sotilaallista apua ulkomaille sekä vastaanottaa ulkopuolista apua tarvittaessa. Puolustusvoimien tehtävien lakimuutos yhdistettynä Suomen kansainvälisen puolustusyhteistyön syventämiseen ovat merkittävästi vahvistaneet Suomen turvallisuuspolitiikan euroatlanttista suuntausta.

Vaikka puolustusyhteistyösopimukset tai lainsäädännön muutokset eivät sido osapuolia sotilaalliseen avustamiseen, niillä on iso merkitys puolustusyhteistyön tosiasiallisessa toteuttamisessa. Sillä on merkitystä myös pidäkkeenä. Kansallinen uskottava puolustuskyky tekee Suomesta kiinnostavan kumppanin. Koskaan aiemmin historiansa aikana Suomen puolustus ei ole ollut yhtä vahvasti integroitunut läntisiin rakenteisiin kuin nyt.

Suomessa Nato-keskustelu jää herkästi tilaan, jossa pohditaan jäsenyyshakemuksen optimaalista ajoitusta. Siihen yleinen vastaus on “eilen”, oli kyse sitten Nato-jäsenyyttä voimakkaasti puoltavista tai olosuhdesyistä sen kieltävistä henkilöistä. Turvallisuuspolitiikkaa ei kuitenkaan tehdä peruutuspeilistä käsin.

Lienee selvää, että Venäjä vastustaa kaikissa olosuhteissa Suomen Nato-jäsenyyttä: eilen, tänään ja huomenna. Venäjällä Suomi piirretään Naton karttoihin kuitenkin jo nyt. Nato-jäsenyys ei nykyisellään olisi suuri muutos suhteessa Suomen nykyiseen turvallisuuspolitiikkaan. Suomen nykyinen turvallisuuspoliittinen linja ei vastusta niitä asioita, joita Nato edustaa tai johon se pyrkii. Suomen toiminnassa on jo nyt puolustuksellisesti liittoutuneen maan piirteitä. 

Olemme hoitaneet turvallisuuspoliittisen liikkumatilamme viime vuosina hyvin; erityisesti kumppanuuksia vahvistamalla. Vaihtoehtoja on, ja itsenäisenä valtiona pystymme niitä toteuttamaan. EU ei ole puolustuksessa strategisesti autonominen, vaan Naton varassa – tulevaisuudessa todennäköisesti entistä vahvemmin. Se sopii Suomelle. Kokoomus kannattaa vahvaa Euroopan Unionia ja Suomen Nato-jäsenyyttä.

+25
elina-valtonen
Kokoomus Helsinki

Kansanedustaja, kokoomuksen varapuheenjohtaja ja äiti. Valtiovarainvaliokunnan ja verojaoston jäsen, ulkoasiainvaliokunnan ja Euroopan neuvoston varajäsen. Yli 10 vuotta rahoitusalalla, entinen koodari ja useita vuosia elämästä ulkomailla. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Ihmisoikeudet, kansalaisyhteiskunta ja kansainvälinen yhteistyö!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu