Toiveita hallitustunnusteluihin

Elämme eduskunnassa vuoden kiireisimpiä viikkoja ensi vuoden budjetin ja nyt myös hallituksen vaihdon myötä. Hallituksen hajoaminen tarkoittaa sitä, että eduskunnan suurin puolue SDP asettaa hallitustunnustelijan, joka todennäköisesti pikamenettelyllä päätyy esittämään hallituspohjaksi samaa koalitiota. Tähän sillä on perustuslain puolesta kaikki oikeus, mutta Suomen kansan ja politiikan uskottavuuden vuoksi esittäisin näin oppositiosta käsin muutaman toiveen.

Vaikka hallitustunnustelija päätyisikin – kuten todennäköistä on – samaan viiden puolueen koalitioon, ehdottaisin, että viisikko kävisi silti keskenään uudet, pienet hallitusneuvottelut, joissa se tarkistaisi hallitusohjelmansa suuren kuvan. Hyvistä menokohteista hallitusta ei voi moittia, vaan siitä, että se ei ole millään tavalla valmistautunut Suomen lähiaikojen haasteisiin. 

Vaikka hallitusohjelmassa muodollisesti tavoitellaankin julkisen talouden tasapainoa kauden lopussa, on tuoreimman julkisen talouden suunnitelman mukaan alijäämä vuonna 2023 jopa 5,3 miljardia euroa (ilman eläkejärjestelmää). Se on aika kaukana nollasta. Tämä on ennuste ihan normaalissa suhdannekehityksessä. Jos päälle iskisi taantuma, saati uusi talouskriisi, alijäämä kasvaisi nopeasti moninkertaiseksi. Hallituksella ei ole uskottavaa suunnitelmaa tällaisen tilanteen varalle, kun normaalioloissakin eletään kuin pellossa.

Työllisyystavoite näkyy lisäksi karanneen jo puolen vuoden aikana entistä kauemmaksi. Eduskunnan tietopalvelun tuoreiden laskelmien mukaan hallitus ei toimillaan toistaiseksi lisää, vaan vähentää (!), työllisyyttä maassa. Alunperin 60 000 ihmisen lisätyöllisyys on karannut jo 68 000 ihmisen päähän. Se olisi edellytys 75 % saavuttamiselle.

Tulevan hallituksen pitäisi myös kiireellisesti keskeyttää maakunta-pohjainen soten valmistelu. Tuoreimman väestöennusteen mukaan Suomessa on reilun kymmenen vuoden päästä ainoastaan kolme maakuntaa, jotka kasvavat. 18 sote-maakuntaa on aivan liikaa Suomen kokoiseen maahan, varsinkin jos ne toteutetaan tavalla, jossa valtiolla on lopulta aina piikki auki. Tämä pätee yhtä lailla, jos Uusimaa saakin neuvoteltua itselleen erillisratkaisun. Uusmaalainen veronmaksaja joutuu silti kuittamaan laskun. Rinteen hallitus luopui soten kustannussäästötavoitteista ja vireillä olevassa esityksessä ulkoista kustannuskattoa ei enää ole.  Tähän tehottomuuteen meillä ei ole varaa!

Kuntien on annettava omaehtoisesti hakeutua leveämmille hartioille ja on tehtävä tilaa ketterälle kehitykselle alueiden ja väestön tarpeista käsin – ei hallinnosta käsin. Väestön ikääntyessä ja hoivatarpeiden kasvaessa on kaikki liikenevät eurot käytettävä asiakaslähtöisiin palveluihin. Hallinnossa vallan ja vastuun on aina kuljettava käsi kädessä; maakuntien kohdalla tilanne olisi päinvastainen. Kaiken lisäksi on perin omituista, että maakuntia pusketaan edelleen tilanteessa, joissa niiden kannatus Suomen kansan parissa näkyy tämän aamun perusteella olevan enää 10 prosentin luokkaa.

Aamun YLE-gallupissa SDP:n ja Keskustan yhteiskannatus on alempi kuin Perussuomalaisten. Nyt väläytetään Antti Rinnettä sekä hallitustunnustelijaksi ja jopa ministeriksi. Tässä ei ole mitään järkeä. Ihminen, joka on päätynyt eroamaan epäluottamuksen vuoksi, ei voi toimia ratkaisevissa rooleissa tulevassa valtioneuvostossa eikä sitä muodostettaessa.

Hiljalleen toivoisi, että politiikkaan palaisi asiakeskustelu mielikuvamarkkinoinnin sijaan. Tulevan hallituksen kannattaisi oman itsensä vuoksi kääntää katseensa nyt viimein omaan politiikkaan ja toimintatapaan. Posti-kiista paljasti, että Rinteen hallituksella oli paitsi omistajapolitiikka sekaisin, hyvä hallintotapa kateissa ja entisaikainen ajatusmalli siitä, mikä hallituksen rooli on työmarkkinoilla. Harmillisesti näyttää sekä Paatero- että Haavisto-tapausten osalta siltä, että kun hallitus ei saa keskenään isoja asioita sovittua, ministerit pyrkivät paikkaamaan tilannetta monenkirjavilla yksilösuorituksilla. Mikä voisi silloin mennä pieleen?

Itsenäisyyspäivän aattona palaavat mieleen vuodet itsenäisyyden alkutaipaleelta, jolloin kansa oli jakaantunut tuhoisin seurauksin. Tänä päivänä mielipide-eroja ei pitäisi pelätä, vaan niille pitäisi päinvastoin tehdä tilaa – sitä vartenhan politiikka on. Mielipiteet eivät kuitenkaan voi nojata tarkoituksella luotuihin mielikuviin, vaan tosiasioihin. Toisin ajattelevia ei sivistysvaltiossa mustamaalata itsetarkoituksellisesti. Toivotan tulevalle hallitukselle rohkeutta tarttua aikamme todellisiin haasteisiin, ja jos olisikin niin, että nämä ongelmat jatkuvat, meidän puoleemme kokoomuksessa voi aina kääntyä.

elina-valtonen
Kokoomus Helsinki

Kansanedustaja (2014-) ja kokoomuksen varapuheenjohtaja. Ulkoasiainvaliokunnan jäsen ja Euroopan neuvoston varajäsen. Entinen koodari, työskennellyt 10 vuotta rahoitusalalla, asunut neljässä eri maassa. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Ihmisoikeudet, kansalaisyhteiskunta ja kansainvälinen yhteistyö!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu