Uniper-sopimus käytävä seikkaperäisesti läpi

Uniper-sopimuksen arvioinnissa on kaksi keskeistä kysymystä. 1) Mikä on sopimuksen kustannus eli Fortumin kokonaistappio ja 2) olisiko toisella neuvottelustrategialla päästy Fortumin kannalta parempaan tulokseen.

Tappiota ei ratkaise ainoastaan yhtiön edellyttämä lisäpääomitus (jota hallitus on korostanut), vaan kokonaistappio Fortumin omistajille. Tappio heijastuu yhtiön markkina-arvossa, jota toki kannattelevat Fortumin muut voitolliset liiketoiminnot.

Fortumin markkina-arvosta suli neuvottelutuloksen julkistamisen jälkeen 18 %, mikä on toistaiseksi paras euromääräinen arvaus neuvotteluiden onnistumisesta (suhteessa odotuksiin). Arvonmenetys ei ole oleellinen vain valtio-omistajalle, vaan myös suomalaisille piensijoittajille ja työeläkeyhtiöille. 

Sopimuksessa Saksan valtio sitoutui kattamaan seitsemän miljardin tappiorajan jälkeen yhtiölle mahdolliset syntyvät lisätappiot, mutta samalla se hankki heinäkuisen neuvottelutuloksen pohjalta 30 prosentin osuuden Uniper SE:n osakkeista polkuhintaan: 1,70 euroa osakkeelta. 

Neuvottelutuloksen julkaisemista edeltävänä päivänä torstaina 21.7.2022 Uniperin osakkeen markkina-arvo oli 10,50 euroa. Saksan valtion Uniperin osakkeista maksama hinta oli siis kuudesosa osakkeen markkinahinnasta. Samalla Fortumin omistusosuus Uniperissa laimeni 56 prosenttiin aikaisemmasta noin 80 prosentista. 

Osana rahoituspakettia Saksan valtion omistama KfW laajensi yhtiölle myöntämäänsä valmiusluottoa kahdesta yhdeksään miljardiin euroon. Kyseessä on seniorilaina, jonka ehtojen mukaan Uniper maksaa sen takaisin ennen kuin se voi maksaa muille velkojille tai omistajille (kuten Fortumille). Luoton kustannus ei ole julkinen.

Päämiestason kysymys

Neuvotteluihin osallistuneet henkilöt on kysymyksenä alisteinen neuvotteluiden onnistumiselle. Tärkeintä ei ole protokolla (ovatko esim. pääministerit kasvokkain mukana), vaan lopputulos. Jos neuvottelutulos on Fortumin kannalta kehno, herää kysymys, olisiko se voinut olla parempi toisenlaisella strategialla?

Julkisten tietojen mukaan neuvottelutulos oli Saksan hallituksen pohjaesitys tai ainakin hyvin lähellä sitä. Fortumin esitys (mm. Uniperin jakaminen) ei mennyt läpi. Mistä siis neuvoteltiin 9.-21.7. välisenä aikana ja mihin syihin Fortumin esitys tai osat siitä kaatuivat? 

Tottakai on omistajan intressissä käyttää neuvotteluissa vahvinta arsenaalia – kuten on vastapuolellakin. Omistajaohjausministeri Tuppurainen erikseen kertoo tavanneensa “korkeimmat mahdolliset neuvottelukumppanit” (vaikkei hän itse sanomansa mukaan varsinaisesti neuvotellutkaan) ja vastaanoton olleen “lämmin”. Varsinaisiin neuvotteluihin osallistui valtio-omistajan puolelta Maija Strandberg.

Suomen hallituksen osallistuminen oli Fortumin toive. Poliittista tasoa ei sopimusprosessiin tarvittu mukaan diplomatian vuoksi, vaan siksi, että Saksan valtio osallistui Uniperin pakettiin sekä rahoittajana että regulaattorina. Se olisi edellyttänyt Suomelta valtiovallan osallistumista myös arvovallalla – ei ainoastaan omistajaohjauksen toimesta. 

Saksa päätti sallia kohonneiden kaasunhintojen osittaisen vyöryttämisen kuluttajille vasta lokakuusta lukien (sen jälkeenkin vain 90-prosenttisesti). Saksan Bundestag hyväksyi heinäkuussa tähän liittyvän energiavarmuuslain. Aiemmin Saksa oli linjannut, ettei räjähdysmäisesti nousseita kaasukustannuksia voinut siirtää kuluttajalle. Jos tulkinta olisi ollut toinen, tappioita ei olisi syntynyt alunperinkään, ainakaan tässä mittakaavassa.

Rusinat pullasta?

Saksan elinkeinoministeri Robert Habeck erikseen kertoi Saksan edellyttävän Fortumilta osallistumista Uniperin tappioihin ja lähtökohdan olevan sopimus, joka olisi saksalaiselle veronmaksajalle edullisin. Yhtiön pilkkominen (Fortumin esitys) olisi Saksan hallituksen mukaan ollut rusinoiden noukkimista pullasta

Oikeusvaltiossa omaisuudensuojan rajoittaminen poliittisella päätöksellä tai viranomaisten tulkinnan pohjalta tyypillisesti korvataan kyseisen valtion toimesta. Ylipäänsä se on erittäin harvinaista, sillä omaisuudensuoja on markkinatalousmaissa perustuslailla suojattu. Myös EU:n energiaperuskirja suojaa investointeja lainsäädäntömuutoksilta energia-alalla. Tämä on neuvottelutuloksen arvioinnissa keskeisin kysymys. Saiko Fortum riittävän korvauksen lain ja sen tulkinnan jälkikäteisistä muutoksista?

On Saksan, meidän ja koko EU:n intressi, että kriittisten energiayhtiöiden rahoitusvakaus säilyy ja pääsemme Euroopassa mahdollisimman pian eroon venäläisestä energiasta ilman, että kuluttaja joutuu kohtuuttomasti kärsimään. Uniperin ja samalla Fortumin kannalta on elintärkeää, että sopimus syntyi. Silti sen synty ja yksityiskohdat on käytävä läpi – ei pelkästään miljardiluokan koonsa vuoksi, vaan myös siitä näkökulmasta, miten valtio-omistaja voi vastaavissa tilanteissa onnistua tulevaisuudessa.

Maidemme väliset hyvät ja syvät suhteet eivät rasitu tällaisista neuvotteluista, vaikka nyrkkiä olisikin lyöty pöytään. Heinäkuussa niin ei tainnut käydä.

+23
elina-valtonen
Kokoomus Helsinki

Kansanedustaja (2014-) ja kokoomuksen varapuheenjohtaja. Ulkoasiainvaliokunnan jäsen ja Euroopan neuvoston varajäsen. Entinen koodari, työskennellyt 10 vuotta rahoitusalalla, asunut neljässä eri maassa. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Ihmisoikeudet, kansalaisyhteiskunta ja kansainvälinen yhteistyö!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu