Yhtälö ei ratkea uusilla veroilla

Verot ja velka ovat tekoja, joista tämä hallitus jää kansan muistiin. 

Aluevaalien alla hallituspuolueet ovat väistelleet vaalilupauksiin liittyviä rahoituskysymyksiä. Ministerit ovat tenteissä jättäneet toistuvasti vastaamatta kysymykseen, miten lisäpalvelut ja -menot kustannetaan.

Vihreiden vt. puheenjohtaja Iiris Suomela väläytti Ilta-Sanomien tentissä valtion rahoituskehysten ylittämistä uudelleen koronan varjolla, tekemään tilaa palkkaharmonisaation lisäkustannuksille. Se tarkoittaisi lisää velkarahoitusta. Palkkojen tasaus sote-sektorilla ylempien palkkaluokkien mukaan ei kuitenkaan juonnu koronasta, vaan uudesta aluehallinnosta. Uusi aluehallinto ei ole mikään luonnonlaki, vaan hallituksen itse valmistelema rakenneuudistus.

Hallitus on viimeisen kahden vuoden aikana tottunut lisäämään valtion menoja koronatutkan alla, myös tilanteissa, joissa lisämenot eivät liity koronaan lainkaan. Kansalaisten on vaikea pysyä uusien velkamiljardien perässä. Velka on tulevaisuuteen siirrettyä verotusta.

Hyvinvointialueiden aloittaessa uudet valtuustot törmäävät väistämättä tilanteeseen, jossa käytettävissä oleva raha ei riitä kattamaan kaikkia vaalilupauksia. Jo nykyisen, lakisääteisen hyvinvointilupauksen täyttäminen on haastavaa, kun palvelutarve kasvaa väestön ikääntyessä. 

Valtionrahoitusta on määrätty jokaiselle alueeksi vuodeksi kerrallaan. Velkaa ei alueilla voida ottaa. Kuulemme paineesta rakentaa alueille uusi verotuksen taso: maakuntavero. Hallitus on sitoutunut maakuntaveroon, vaikka vaalitenteissä on kuultu muuta. Valmistelu jatkuu valtiovarainministeriössä sammutetuin lyhdyin. 

On ekonomisteja, jotka puoltavat yleisellä tasolla maakuntaveroa, jos se onnistuisi tuomaan alueille menokuria. Valta ja vastuu on hyvä periaate. Se ei kuitenkaan tämän alueuudistuksen yhteydessä toteudu. Pienimpien alueiden kantokyky ei riitä itsenäiseen rahoitukseen. Herkästi kävisi niin, että lisämenoihin luvattu euro katettaisiin osin nostamalla omaa veroprosenttia ja suuremmalta osaltaan valtion kassasta. Verotus nousisi kahdesta suunnasta.

Parlamentaarinen maakuntaverokomitea piti loppulauselmissaan todennäköisenä, että maakuntaveron myötä kokonaisveroaste nousisi. Se kohdistuisi työn verotukseen, jonka taso on muutenkin erityisen korkea. Näin tapahtuisi, vaikka alkajaisiksi maakuntavero asetettaisiin valtakunnallisesti kahteen prosenttiyksikköön ja samalla tehtäisiin samansuuruinen leikkaus valtion ansiotuloverotukseen. 

Verottaminen on poliitikolle usein helpompaa kuin säästöjen löytäminen. Se on kuitenkin kestämätön valinta yritysten kilpailukyvyn ja ihmisten ostovoiman kannalta. Nyt valittavilla aluepäättäjillä ja tulevilla eduskunnilla on iso urakka edessään saattaa Suomen julkinen talous – ja samalla elintärkeät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä resurssipulassa kamppaileva pelastustoimi – kestävälle pohjalle. Yhtälö ei ratkea uusilla veroilla.

elina-valtonen
Kokoomus Helsinki

Kansanedustaja (2014-) ja kokoomuksen varapuheenjohtaja. Ulkoasiainvaliokunnan jäsen ja Euroopan neuvoston varajäsen. Entinen koodari, työskennellyt 10 vuotta rahoitusalalla, asunut neljässä eri maassa. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Ihmisoikeudet, kansalaisyhteiskunta ja kansainvälinen yhteistyö!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu