Kun pilvilinna romahtaa

Suomalaisille terveys ja hyvinvointi ovat olleet aina tavoiteltavia asioita. Maailmalle on vuosikaudet viety viestiä onnellisesta ja tyytyväisestä kansasta, joka saa maailman parasta terveyden- ja sairauden hoitoa. Nyt onnellisuus ja tyytyväisyys sekä terveys ovat vain harvojen saatavilla. Sairaudet ja pahoinvointi ovat näkyvä osa yhteiskuntaamme. Suomalainen media kirjoittaa joka viikko tai jopa päivittäin lasten ja nuorten sekä aikuisten levottomuuden, väkivaltaisuuden, mielenterveysongelmien, hedelmättömyyden, suolistosairauksien ja muiden autoimmuunisairauksien sekä syöpien massiivisesta lisääntymisestä.

Kaikkia syytekijöitä ei tutkita joko lainkaan tai niitä tutkitaan yksipuolisesti. Oirekuvat voivat olla monimuotoisia ja vaikeita eikä välttämättä edes löydetä yhtä yksiselitteistä nimeä sairaudelle. Puhutaan toiminnallisesta sairaudesta, kun yritykset hoitaa ja auttaa menevät mönkään. Psyykkinen diagnoosi ja terapiat ovat kuin potilaan tekohengitystä. Tehoton hoito on yhteiskunnallisesti kallista, mutta samalla myös yksilön ja potilaan oikeuksia loukkaavaa, kun ei selvitetä sairauden juurisyytä. Tähän johtopäätökseen ovat päätyneet myös lastenpsykiatrit Heli Pajari, Lisa Rekola ja Antti Mattila tuoreessa Lääkärilehden (5/20) artikkelissa.

Psykiatrian hoitohenkilökunta voisi laajemminkin avautua kertomaan, mitä tapahtuu suomalaisissa terveydenhuollon yksiköissä. Kuinka turhauttavaa mahtaa ollakaan, kun kerta toisensa jälkeen kaikki vaikeista somaattisista oireista kärsivät lähetetään psykiatrian vastaanotoille. Terveydenhuollon luukulta toiselle kiertää hallitsemattomasti lisääntyvä joukko vakavasti sairaita potilaita, joille on yhteistä aiemmin tuntemattomalla tavalla sairastuminen. Potilaita niin lapsia kuin aikuisia, joilla ei ole mitään tunnettua psyykkistä tai somaattista sairautta vaan heille on yhteistä menetetty terveys ja laaja kirjo erilaisia hyvin invalidisoivia oireita kuten neuropsykiatrisia ja neurologisia oireita, uupumusta, kognitiivistä heikkoa suorituskykyä, autonomisen hermoston vakavia häiriötiloja, erilaisia yliherkkyyksiä, voimakkaita kipuja, liikuntakyvyn menetystä osittain tai kokonaan.  Jopa ala-asteikäisille lapsille tarjotaan ”hoidoksi” voimakkaitakin mieliala- ja masennuslääkeitä tai kalliita terapioita, joita monet näistä potilaista hädin tuskin pystyvät ottamaan vastaan.

Meillä vaietaan monista asioita. Ei saa puhua prosessoidun ruuan tai sokerin haitoista eikä kymmenien metrien mittaisista karkki- ja valmisruokahyllyistä jättimarketeissa, koska on saatava tehdä valintoja. Ei saa puhua ylipainoisista lapsista tai aikuisista, koska jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. On oltava kehopositiivinen, jotta ei syyllistä eikä aiheuta traumaa. Jokaisella on oikeus valita mitä syö. Jokaisen on saatava olla juuri sen kokoinen kuin tuntuu hyvältä, vaikka sen seuraukset aiheuttaisivat merkittävät terveysongelmat ja kulut terveydenhuollossa.

Meillä ei ole lupaa myöskään puhua julkisten rakennusten kuten koulujen ja virastojen huonosta sisäilmasta tai 5G-verkon aiheuttamista ongelmista, koska valtaosalla oireita saavista ei ole lääketieteellisesti todistettua syy-yhteyttä. On vain henkilön kokemus haitasta tai sairauden alkamisesta tietyissä tiloissa oleilun jälkeen.

On kuitenkin yksi kielletty aihe yli muiden, johon ei varsinaisesti ole soveliasta viitata missään yhteydessä. Tämä on rokotteet ja niiden mahdollisesti aiheuttamat ongelmat. Suurimmalle osalle suomalaisista rokotteet vain itsestään selvyys, jopa kansalaisvelvollisuus. Harva tulee edes ajatelleeksi, mikä on yksittäiselle ihmisille annettujen rokotteiden kumuloituva yhteisvaikutus toisten rokotteiden kanssa tai muiden ympäristöstä kuten hengitetystä ilmasta ja ravinnosta tulevien toksiinien kanssa. Viranomaiset täällä Suomessa tai muuallakaan maailmassa eivät tutki asiaa millään tavalla. He tekevät vain rekisteripohjaisia katsauksia, jotka osoittavat kymmenien tuhansien olevan samalla tavalla sairaita, eikä yhteyttä voi tällä tavoin osoittaa mihinkään tiettyyn rokotukseen.

Rokotteet sisältävät monia ihmiskeholle vieraita aineita, kuten kemiallisia seoksia, raskasmetalleja, eläin- tai ihmisperäisiä DNA-osasia. Rokotteissa alumiiniyhdisteet ovat kaikelle elolliselle oliolle toksinen aine vaikuttaen keskushermostoon ja suvunjatkamiskykyyn. Harva tulee ajatelleeksi, että lapset saavat alumiini ja muita vierasaineita pistoksina ihon alle tai lihakseen, josta tämä myrkky pääsee vapaasti verenkierron kautta kaikkialle elimistöön ja on täten jo pieninä annoksina huomattavasti vaarallisempi terveydelle kuin ravinnosta tai ilmasta tuleva alumiini. Nykyihminen voi saada alumiinia helposti 20-25 mg/vrk, jopa enemmänkin, riippuen ravinnon koostumuksesta. Asiantuntijat suosittelevat ravinnon sisältämän alumiinin enimmäismääräksi 70 mg/vrk huomioiden, että alumiini poistuu elimistöstä 100 %:sti. Monet kansallisessa rokotusohjelmassa olevat rokotteet sisältävät alumiinia (n. 0.5 mg/annos) ja ennen kouluikää lapset ovat saaneet jo yli 10 rokotetta. Puolueettomat tutkijat kuten C. Exley, Y. Shoenfeld, L. Tomljenovic, C. Shaw ja L. Lujan ovat osoittaneet vertaisarvioiduissa tiedelehdissä julkaisemissa eläin- ja ihmistutkimuksissaan, että alumiinia kulkeutuu aivoihin. Se varastoituu elimistöön yli 10 vuodeksi ja voi aiheuttaa pitkäkestoisia neuropsykiatrisia häiriötä.

Olisiko Suomessa aiheellista käynnistää julkinen keskustelu näistä riippumattomien tutkijoiden esiin nostamista rokotteiden lisäaineisiin liittyvistä riskeistä vai uskommeko asiaan tarkemmin perehtymättä, että tiede on yksimielinen rokotteiden turvallisuudesta kuten tupakan osalta aikoinaan? Jopa maallikko ymmärtää, että lääkevalmistajien omat tutkimukset rokotteiden turvallisuudesta eivät ole luotettavia. Rokotteita ei testata antamalla verrokkiryhmälle varmasti haitatonta lumerokotetta (esim. keittosuolaliuosta) vaan kontrolliryhmä saa joko toisen rokotteen tai alumiinia (sekä muita tutkittavan rokotteen sisältämiä lisäaineita) sisältävän lumerokotteen. Näin kaikki rokotteet näyttäytyvät ”tieteellisesti” hyvin siedettyinä ja turvallisina, kun ryhmien välillä ei havaita eroja vaan on yhtä paljon autoimmuunisairauksia ja kuolemia. Tällainen tutkiminen ei täytä tieteellisesti validin tutkimuksen tunnusmerkkejä. Alkaneella vuosikymmenellä voitaneen käynnistää vihdoinkin asiallista keskustelua ilman maalittamista.

Elina Vuorenmaa

Olen fysioterapeutti, joka on joutunut lastensa vakavien rokotteiden aiheuttamien sairastumisten kautta pettymään maailman parhaana pitämääni terveydenhoitoon. Tavallisten suomalaisten perheiden kaltoinkohtelu ja hätä, lasten heitteillejättö meidän viranomaistemme toimesta on saanut silmäni auki ja ymmärtämään, kuinka syvällä ahdingossa on koko yhteiskuntamme. Tilanne on kestämätön ja suuntaa on muutettava pian, ennen kuin on liian myöhäistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu