Vaikka korona ei yrittäjää tappaisikaan, pankki voi siinä onnistua

Aloin kirjoittaa tätä palattuani kotiin Hyvinkään sairaalan päivystyksestä. Fysiikka pettää, mutta mieli on vielä aika kirkas ja tyyni. Tosin välillä epätoivo vyöryy yli, ja vastassa näyttäisi olevan vain pimeää.

Tämä on erään pienyrittäjän (luovia aloja, viestintää, taidetta) tarina, joka on vielä toivottavasti kesken, ei lopussa. Vaikka kuvaamani tapaus on henkilökohtainen, se kertoo yleisesti yrittäjän asemasta Suomessa. Näin on käynyt muillekin, ja tulee käymään, ellei asiaa korjata.

Monella hanskat putoavat maahan. Kapulakieli kohmettaa, uupumuksen rajat ylittyvät, ja liike loppuu: ”Antaa olla. Menköön, en pysty enää. En osaa yksin, enkä tiedä, kuka kuuntelemisen lisäksi toimisi.”  – Kuka on häviäjä silloin? Ensimmäisenä se, joka yrittäjänä yritti, mutta viime kädessä lasku koituu aina koko yhteiskunnalle.

 

***

Yritykseni tilin debit-maksukortti tietoineen kopioitiin tavalla tai toisella viime vuoden marraskuussa, Suomessa. Jonkin tavanomaisen maksutapahtuman yhteydessä, jota ei ole voitu rikostutkinnassakaan jäljittää. Se saattoi olla taksi, se saattoi olla bensa-aseman maksuautomaatti, se saattoi olla ravintola, kauppa. Mikä tahansa. Jätin asian poliisin tutkittavaksi ja merkitsin tilitapahtumiin ajankohdat, jotka itse otaksuin merkillepantaviksi.

Huomasin tapahtuneen, kun menin verkkopankkiin maksamaan laskuja ja näin oudot tapahtumat tilitiedoissa. Olin välittömästi yhteydessä pankkiin, Nordeaan. Noudatin Nordeasta saamiani ohjeita tarkoin. Tein rikosilmoituksen ja liitin sen korttireklamaatioon. Rikosnimikkeeksi tuli törkeä maksuvälinepetos. Nordea maksoi reklamaatiohyvityksen tililleni, jolloin tilanne oli kannaltani hetken aikaa kunnossa. Pystyin jatkamaan yrityksen toimintaa. 

Maaliskuussa Nordea alkoi periä hyvitystä takaisin. Olin yhteydessä rikostutkintaan, ja minulle kerrottiin, että tutkinta on vielä kesken. Korttireklamaation ei pitäisi voida päättyä niin kauan, kuin rikostutkinta on käynnissä. – Näin minulle oli kerrottu myös Nordeasta, kun asiaa käytiin puhelimitse läpi tuoreeltaan, viime vuoden puolella. Minulle kerrottiin silloin, että korttireklamaatiohyvitys peritään takaisin vain, jos käy ilmi, että rikosta ei ole tapahtunut. Tämän mukaisesti myös vastasin Nordealle.

Heinäkuussa Nordea kuitenkin otti, sen kummemmin kyselemättä, vaikka rikostutkinta oli edelleen kesken, yrityksen tililtä ensimmäiset 5000 euroa. Samalla se ilmoitti perivänsä vielä loput korttireklamaatiossa hyvittämästään summasta, joka on 13 818,06 euroa. (Yhteensä tililtä varastettiin yli 20 000 euroa, mutta osan niistä olin saanut takaisin yrityksiltä, joilta rikollinen oli ostoja tehnyt, ja tämä osa pidätettiin saamastani Nordean korttireklamaatiohyvityksestä sittemmin, kuten oikein onkin.)

Rikolliset maksutapahtumat on kaikki tehty ulkomailla, eri maissa. Kortin tiedot varastettiin Suomessa. Poliisi ei ole pystynyt selvittämään rikoksen tekijää, koska kyseessä on monimutkainen, ulkomailta operoitu rikos. Tutkinta on keskeytetty, ja ymmärrän hyvin keskeytyksen perusteet. Summa on kuitenkin yleisessä mittakaavassa pieni, ja tutkinta olisi siihen nähden kallista. Itse rikos on näin maallikonkin silmin mutkikas: jossakin aivan tavallisessa maksukortin käyttötilanteessa rikollinen tai rikollisryhmä on onnistunut kopioimaan kortin sekä ilmeisesti myös sen tunnusluvun, joka on ainoastaan minun muistissani. Jossakin kohdassa, johon itselläni ei ole ollut vaikutusta, palveluntarjoajan suojaus on pettänyt.

Olen säilyttänyt maksukorttia huolellisesti. Se ei ole koskaan ollut kenenkään muun hallussa. Kaikki verkossa kyseisellä kortilla tehtävät maksutapahtumat suojataan kertakäyttöisellä, puhelimeeni lähetettävällä tunnusluvulla. Olen käyttänyt ja säilyttänyt maksukorttia aina korttiehtojen mukaisesti. Maallikon on mahdoton ymmärtää, kuinka rikollinen on voinut maksutapahtumia tällaisissa olosuhteissa tehdä. Olen nyttemmin ymmärtänyt, että asia on kryptinen talousrikostutkinnallekin.

 

Järkyttävintä on, että ensin joudun rikoksen uhriksi, ja sen jälkeen oma pankkini tuplaa kärsimyksen. 

Kirjoitin heinäkuussa Nordealle vastineessani, että ”pidän henkilökohtaisesti täysin häikäilemättömänä tapaa, jolla kohtelette rikoksen uhriksi joutunutta asiakastanne. Olette markkinoinut Nordeaa yrittäjäystävällisenä pankkina, johon voi luottaa myös korona-aikaan, kun moni yritys on joutunut tahtomattaan vaikeaan tilanteeseen. Minun yritykseni kohdalla Nordea on toiminut räikeästi väärin, vastoin yleistä viestinnällistä ja markkinoinnillista sanomaansa. Koen joutuneeni kaksinkertaisen väärinkäytöksen kohteeksi: ensin petoksen tehneen rikollisen, sitten oman pankkini, Nordean, taholta”.

Vastaukseni jälkeen sain kuulla, että asia on viety Nordeassa ”korkeammalle taholle” (sanamuoto Nordean Korttireklamaatioiden vastausviestistä minulle). Jäin odottamaan.

Yritykseni toiminta oli käytännössä halvaannuksissa. Maksoin yrityksen laskuja omalta henkilökohtaiselta tililtäni. Keskeytin käynnissäolevia asioita. Ajattelin Riitu Päätaloa, resilienssiä, ja keskityin taiteeseen ja hengittämiseen.

”Korkeampi taho” oli sittemmin päätynyt ratkaisuun, jossa edelleen minulta ollaan perimässä vajaat 14 000 euroa ja Nordean jo ottama 5000 euroa pysyy Nordealla. Sain reagointiaikaa syyskuun loppuun. Samassa yhteydessä Nordea tarjosi minulle lainaa, jolla voisin maksaa heille heidän vaatimuksensa. Miten armollista.

 

Nordean mukaan yrittäjä on rikoksen uhriksi jouduttuaan suojaton.

Vein asian Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn käsiteltäväksi. Paraikaa käyn merkillistä viestinvaihtoa sen kanssa. Argumentointini tunnutaan ohitettavan. Ymmärrän erittäin hyvin, mitä Nordean korttiehdoissa sanotaan. Myös kohta Erityiset ehdot on tuttu minulle kuten varmasti muillekin Nordean yritysasiakkaille. Mutta kuinka moni meistä on lukenut rivien välistä: ”Jos yrityksesi tili joutuu rikoksen kohteeksi, sinä vastaat rikollisen tekemistä maksutapahtumista, ja se siitä”? Jos korttiehdoista kävisi tämänkaltainen sääntö normaalilla, tarkkaavaisella lukemisella ilmi, niin ottaisitko kortin käyttöösi? Tuskin.

Olen käynyt huolellisesti läpi maksupalvelulakia ja jopa hallituksen esityksen maksupalvelulain muuttamisesta (HE 132/2017) saadakseni selkoa siitä, mihin lainsäätäjä on lailla halunnut tähdätä. En löydä sieltä mitään, mikä viittaisi lainsäätäjän tahtoon asettaa yrittäjäasiakas oman onnensa nojaan, suojattomaksi ja syrjityksi. Joku arvoisa kansanedustaja voi ehkä kommentoida tätä tarkemmin.

Nordean – ja FINEn, jota en pysty tällä hetkellä pitämään puolueettomana – argumentointi pysyttelee tiukasti, Hauki on kala -tyyppisesti, siinä, että yrittäjällä ei ole suojaa rikoksen uhriksi joutuessaan, jos rikoksentekovälineenä on pankki ja sen maksukortti (jonka käyttämisen turvallisuudesta pankin tulee lainkin mukaan palveluntarjoajana huolehtia silloin, kun kortinhaltija itse käyttää korttia huolellisesti ja korttiehtojen mukaisesti).


En ole ainoa kaksinkertainen uhri, ja toisaalta rikoksen uhreille käytännöt ovat kahtalaiset.

Keskusteluissa yrittäjäkollegoiden kanssa on käynyt ilmi, että tapaukseni ei ole ainoa. Kertomuksiamme yhdistää se, että olemme toimineet huolellisesti ja korttiehtoja noudattaen. Kyse ei ole huolimattomuudesta, laiminlyönnistä tai muusta moitittavasta.

On myös tullut esiin, että käytäntö ei ole kaikkien yrittäjäasiakkaiden suhteen johdonmukainen eikä sama, vaikka olosuhteet olisivatkin samanlaiset. Kaikilta yrittäjäasiakkailta ei ole peritty korttireklamaatiohyvitystä takaisin. Osalta on, osalta ei. Ehtoja ei siis tunnuta soveltavan kaikille samalla tavalla. Olen tietoinen, että yrittäjäasiakkaan asema on erilainen kuin kuluttaja-asiakkaan. On kyse sopimusasiasta. Mutta yrittäjäasiakkaidenkin kohtelu, vaikka samoilla korttiehdoilla mennään, tuntuu käyvän tuulella. Tässä voisi kansalainen kysellä jo perustuslaillisten oikeuksien perään, vai mitä?

Jotkut ovat kertoneet, että pankista on otettu yhteyttä, kun ulkomailla on tehty jokin epäilyttävä maksutapahtuma. Kortinhaltijalta – yrittäjältäkin – on varmistettu, onko tapahtuma asiallinen ja oikeutettu. Tässä kohtaa kortinhaltijan on ollut mahdollista estää tapahtumat. Pankki on ollut valppaana ja suojannut tilinomistajan rahat.

Minun kohdallani näin ei käynyt, vaikka erikoisia maksutapahtumia ehti lyhyessä ajassa olla useita ulkomailla, etäällä toisistaan, kaukana minusta. Pankki ei reagoinut mitenkään.
Kun huomasin tilanteen itse, osa tapahtumista oli vielä katevaraustilassa. Tein siis tuolloin välittömästi ilmoituksen Nordealle. Siitä huolimatta katevaratutkin tapahtumat saivat edetä loppuun saakka. Nämäkin rahat siis menivät minne menivät, vaikka pankilla olisi ollut mahdollisuus pysäyttää tilanne.

 

Onko yrittäjä ihminen, vai koskevatko perusoikeudet vain kuluttajaa? Missä menee ihmiseksi luokittelemisen raja?

Palataanpa maksupalvelulakiin. Sen pykälässä 53 sanotaan sopimukseen eli maksuehtoihin liittyen näin:

“Maksuvälineen haltijan on käytettävä maksuvälinettä sen myöntämistä ja käyttöä koskevien ehtojen mukaisesti. Erityisesti hänen on kohtuullisin toimenpitein huolehdittava maksuvälineestä ja siihen liittyvistä henkilökohtaisista turvatunnuksista. Maksuvälineen myöntämistä ja käyttöä koskevat ehdot eivät saa olla perusteettomia, kohtuuttomia tai syrjiviä.”

Myös hallituksen esitys maksupalvelulaista (HE 132/2017) on syrjimistä vastaan. Nordean käsityksen mukaan syrjimättömyyden ja kohtuuttomuuden vaade eivät ilmeisesti koske yrittäjäasiakkaita.

Tapauksessa on monia muitakin avoinna olevia, Nordean kannalta kiusallisia kysymyksiä, mistä on esimerkkinä mahdollinen sopimusrikkomus korttireklamaatiosta sopimisen yhteydessä. Kaikkea on mahdoton avata yhdessä blogikirjoituksessa. Ehkä sitten seuraavassa, ja kenties joku toinen jatkaa karujen kertomusten ketjua.

 

Miksi yrittäjä jää yksin yrittäjäjärjestöjen olemassaolosta huolimatta? Eikö kukaan muka ole huutanut apua ennenkin?  

Katson – ja monien yrittäjäkollegoiden kanssa käymieni keskustelujen perusteella olen vakuuttunut – että kyse on muustakin kuin omasta painajaisestani. Oma tilanteeni nostaa esiin yhteiskunnallisesti merkittävän asian, yrittäjän suojattomuuden lainsäädännössä ja säädösten soveltamisessa. Kuluttajaa suojaa, kuten pitääkin, kuluttajansuojalaki. Missä viipyy yrittäjänsuojalaki? Kuka valvoo, että lakia ei sovelleta halki-pois-pinoon-menetelmällä yksioikoisinta reittiä: heikommat vaietkoon, kun eivät osaa argumentoida toisilla lakipykälillä? Kuinka moni meistä osaa viitata tähän? Yhteiskunta muuttuu kaiken aikaa yrittäjä/freelancer-painotteisemmaksi. Onko poliittisena piiloagendana saada osa kansalaisista heitteille? Ei kai sentään.

Koska työelämä on jo muuttunut, on lainsäädännönkin pikimmiten alettava pitää kaikkea työtä valtiovallan erityisessä suojelussa. Myös yrittäjän tekemää työtä.

 

Elisa Pesonen

Graafikko, kuvittaja, kirjoittaja. Kuvat © Elisa Pesonen, ellei toisin mainita.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu