Maaseudun immeisten ja yritysten lisäarvo – Suomen elinvoima?

Maaseudun immeisten ja yritysten lisäarvo  – Suomen elinvoima?

Asummepa missä tahansa Suomessa, olemme tilastollisesti usein maaseudun asukkaita.

Termillä maaseutu voidaan viitata tilastollisesti ja sisällöllisesti hyvin erilaisiin alueisiin. Maaseutupolitiikassa käytetty avara maaseudun määrittely käsittää kaikki alle 30 000 asukkaan kunnat ja kaupungit. Leader- rahoituksessa maaseudun käsite laajenee – vain kaupunkien ydinalueet on rajattu pois maaseutualueista.

Tilastot kuvaavat eri kriteereillä määriteltävää maaseutua, mutta subjektiiviset kokemukset kertovat jokaisen omaa maaseututarinaa. Jotkut kokevat itsensä ydinmaaseutulaisiksi, jotkut kaupungin ulkokehällä asuviksi urbaaneiksi pendelöijiksi. Jotkut lomailevat, metsästysreissaavat ja sukuloivat maaseudulla, jotkut asuvat, yrittävät ja viljelevät maata.

On väärin, jopa turmiollista, käsittää maaseutu yksipuolisesti.  Erilaisten maaseutujen olemassaolon tunnistaminen ja tunnustaminen ehkä muuttaisi myös joskus esille tulevaa käsitystä, jonka mukaan kaupunkialueet elättävät taantuvia maaseutualueita.

Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) kaupunki- maaseutuluokituksen mukaan vuonna 2020 yli 72 prosenttia suomalaisista asuu kaupunkialueilla. Kaupungistumisaste on noussut runsaat kaksi prosenttiyksikköä edellisestä laskentavuodesta 2010.

Tilanne on kuitenkin toinen harvaan asutulla maaseudulla. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan  maaseutualueilla asuu vajaat 82 000 ihmistä, mikä on noin puolet maakunnan väestöstä. Pohjois-Savon väestöstä 38 % asui maaseutualueilla (2019) ja Pohjois-Savon työpaikoista 26 % sijaitsi maaseutualueilla (2017).

Sitran tutkimuksen mukaan (2021) maaseutupoliittisen puheen osuus pienenee 2000-luvun loppua kohti tultaessa ja samanaikaisesti maaseutumainintojen absoluuttinen määrä lehdissä laskee. Tarkoittavatko tulokset sitä, että maaseutupolitiikka on pudonnut kauas päivänpoliittisen asialistan kärkisijoilta – poissa silmistä, poissa mielestä?

On huomattava, että maaseudulla asuvilla, yrittäjillä ja maanviljelijöillä on oma merkittävä itseis- ja lisäarvonsa. Maaseudulla – luokitellaanpa se millä luokittelulla tahansa – asuu, yrittää ja viihtyy edelleen immeisiä. Täällä me asumme, perustuslain suomalla oikeudella, ja aiomme asua edelleenkin. Maaseutubarometrin (2020) mukaan 85 % suomalaisista katsoo, että jokaisella pitäisi olla oikeus asua siellä missä haluaa.

Vahva maaseutupolitiikka ja päätösten maaseutuvaikutusten arviointimenetelmän (MVA) käyttö päätösten teossa varmistaa maaseutuyhteisöjen oikeudenmukaisen kohtelun politiikassa, pitää maamme asuttuna ja mahdollistaa siellä asuvien ja kävijöiden hyvän elämän, asumisen ja yrittämisen. Suomalainen maaseutu pitää yhdistää erityisesti sanoihin energiatuotanto, hiilinielu, huoltovarmuus, ruokaturva, työvoima, turvallisuus.

Maaseudun elinvoimaisuus ei ole vain tasa-arvokysymys vaan koko Suomen elinvoimakysymys, ja yhä enemmän korostuva turvallisuuskysymys. Nämä eri tekijät kietoutuvat väkevästi toisiinsa ja ovat olennaisia osia koko Suomen menestystekijöistä.

Ella Kärki
Yrittäjä
Kärki Konsultit Ky
Pohjois-Karjala, Nurmes

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu