Mennäänkö metsään OSA III – komsi komsaa? Comme ci, comme ça?

Tämä on kolmas osa Mennäänkö metsään?- kirjoitussarjastani. Tässä kirjoituksessa pähkäilen  ristiriitaisia tavoitteita ja odotuksia metsien ja osittain maataloudenkin hiilinielujen osalta.
Ja mietin sitäkin, onko meille kerrottu kaikki tarvittava hiilinieluista, tai mitä on ehkä jätetty kertomatta. Onko tilanne metsänhoidon ja maanviljelyn osalta kuten niin usein suomalainen malli vaikuttaa olevan:  komsii, komsaa – tekipä niin tai näin, aina väärinpäin?

1. Säädöstaustaa
(Tämän minä ymmärrän)

Metsien rooli on korostunut erityisesti ilmastomuutoksen ja hiilinielun, mutta myös puun käytön lisäämisen ja liiketoiminnan näkökulmista, ja korostunee edelleenkin. Ainakin nämä aiheet puhuttavat, jakavat mielipiteitä ja herättävät suuria tunteita ja ristiriitoja. Koetetaan ottaa vähän selvää, mitä tapahtuu ja mistä puhutaan.

Säännöksiä ja kansainvälisiä sopimuksia ilmastonmuutoksen ja luonnonsuojelun osalta on ilma sakeanaan: on EU-tasoisia asetuksia mm. Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous- asetus
(LULUCF) ja Taakanjakoasetus (ESR[1]) 2018/842. On direktiivejä ja lakipaketteja, kuten Fit for 55 eli ilmasto- ja energialainsäädäntöpaketti (55-valmiuspaketti). Lisäksi meitä ohjaavat kansalliset suunnitelmat ja strategiat, mm. Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma (MISU), Hiilineutraali Suomi 2035, kansallinen ilmastonmuutoksen sopeutumisen suunnitelma (KISS 2030) ja kansallinen metsästrategia (KMS 2035)[2] ja kansainväliset ilmastosopimukset (mm. Kioton ilmastosopimus).

Euroopan unionin jäsenmaita koskeva asetus on sitovin EU- säännös. EU:n asetukset ovat kansallisesti suoraan sovellettavaa oikeutta, eivätkä asetukset pääsääntöisesti edellytä säädöksen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. LULUCF- asetusehdotus  (2018/184) sisältää käytännössä säännöksiä, jotka edellyttävät kansallisen lainsäädännön muuttamista ja täydentämistä maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätaloussektorin laskentasäännöt sille, miten maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsänhoidon nielut ja päästöt otetaan huomioon EU:n ilmastotavoitteissa kaudella 2021–2030.
Uudistettu asetus tulee voimaan aikavälille 2026–2030. Kasvihuonekaasujen päästöjä ja poistumia seurataan kuudessa tilinpitoluokassa: metsitetty maa, metsäkatoalue, hoidettu viljelymaa, hoidettu ruohikkoalue, hoidettu metsämaa ja hoidettu kosteikko.

Fit for 55-valmiuspaketin[3] tavoitteena on saavuttaa EU:n päästövähennystavoite niin, että siirtymä on oikeudenmukainen, kilpailukykyinen ja vihreä. Vihreä siirtymä pyritään turvaamaan luonnonsuojelulla ja kasvattamalla luonnollisia hiilinieluja. Ennallistaminen ja luonnon monimuotoisuuden elvyttäminen sekä uudistuvat maatalouden käytännöt nähdään tärkeinä toimina lisätä metsien, maaperän, kosteikkojen, turvemaiden, valtamerien ja vesien kykyä sitoa ja varastoida hiiltä.

  2. Hiilinielusta huolinieluksi?
(Tässä alkaa jo huolestuttaa)

Tärkeimmät hiilinielut ovat meret ja metsät, niiden kummankin merkityksen arvioidaan olevan noin 25 %, mutta joidenkin selvitysten mukaan maankäyttösektorin osuus olisi 20 – 50 %.

Toukokuussa 2022 julkistettiin vuotta 2021 koskeva kasvihuonekaasuinventaarion pikaennakkotieto, jonka mukaan Suomen koko maankäyttösektori  (metsien, viljelysmaiden, ruohikkoalueiden, soiden, kosteikkojen sekä  maankäytön ja maankäytön muutoksen yhteinen sektori) on muuttunut päästölähteeksi.
Kasvihuonekaasujen inventaarion päästöluokille arvioidaan päästö- ja poistumatietojen lisäksi
epävarmuudet. Inventaariossa pyritään kuvaamaan todellisia päästöjä ja poistumia. Koska käytännössä niitä ei voida mitata, malleilla ja keskimääräisillä päästökertoimilla tavoitellaan tunnettua parasta mahdollista kuvaa tilanteesta. Lähde: LUKE / LULUCF-sektorin kasvihuonekaasuinventaarioon ja skenaarioihin liittyvät epävarmuustekijät, s. 21.

Kesällä 2022 Suomen hallitus päätti käynnistää täydentäviä lisätoimia edistääkseen oman hallitusohjelman ja ilmastolain tavoitteita. Yksi lisätoimista oli Luonnonvarakeskuksen (Luke) selvitys siitä, miksi maankäyttösektori (LULUCF) oli muuttunut päästölähteeksi ja mitä se tarkoittaa kauden 2021-2025 EU LULUCF-velvoitteen toteutumisen osalta, kun metsien nettonielun vähenemisen merkittävimmät syyt ovat puuston kasvun hidastuminen, hakkuumäärä ja uusi maaperäpäästöjen arviointitapa.
Lähde: Luonnonvarakeskus 21.12.2022. Maankäyttösektorin nettonielu- selvitys.

Tilastokeskuksen 14.12.2022 julkaisemasta kasvihuonekaasuinventaariosta vuodelle 2021 selviää, että metsät ovat edelleen nettonielu, mutta maankäyttösektori kokonaisuudessaan on ollut nettopäästöinen vuonna 2021. Metsät ovat siis tämän tiedon mukaan edelleen sitoneet enemmän hiiltä kuin päästävät. Metsien hiilivarasto ei ole siten pienentynyt, mutta koko LULUCF- maankäyttösektorin yhteiset nettopäästöt, johon metsäsektorikin luetaan, on tuottanut hiilipäästöjä enemmän kuin ovat olleet hiilinieluja.  

3. Mistä sitten on kysymys?
(Nyt alkaa jo huimata)

Ennallistamisvaatimukset ja esitys ennallistamisasetuksesta johtuvat siis siitä, että aikaisemmat EU:n toimenpiteet ja ilmastosopimukset[4] eivät ole tuottaneet toivottuja tuloksia.  Lopputuloksena on, että EU:n maankäyttösektorin tulee vuonna 2030 sitoutua poistamaan ilmakehästä -310 Mt CO2, tästä Suomen osuus on -17,8 Mt (tämä on arvio ja maksimi). Vuosien 2026–2029 velvoitteita tarkastellaan jatkossa ns. 4-vuotisena (ei 5- vuotisjaksoissa, kuten seuraavat tarkastelujaksot) budjettina. Sen avulla mittausvaihtelut vuosien välillä tulevat paremmin huomioiduiksi.  EU:n asetuksen kompromissiesitys on vielä epäselvä vuoden 2030 kansallisten tavoitteiden suhteen, ja asian selkiyttämiseksi tulee odottaa lopullista lakitekstiä.

Käsitykseni mukaan joulukuussa 2022 suurella hälyllä julkaistut metsän hiilinielua koskevat uutiset sisältävät kyllä oikeaa tietoa, mutta osan sieltä, toisen täältä. Metsän kasvun ja kasvattamisen nähdään toisaalta olevan tarpeellista ja oikein, toisaalta se tuntuu olevan pahinta mitä voi tehdä. Toisaalta puun käyttöä ja tuotekehitystä on lisättävä, toisaalta puun käyttöä on vähennettävä ja joidenkin mielipiteiden mukaan ei saisi juurikaan hakata.  Toisaalta kerrotaan laajasti, että hiilinielun positiivinen vaikutus on peräisin metsistämme, toisaalta taas, että valtameret ja vesistöt ovat vähintään yhtä suuria hiilinieluja. Toisaalta tarkoitetaan koko maankäyttösektorin hiilinielun negatiivisuutta ja toisaalta annetaan ymmärtää, että kaikki johtuukin metsistämme ja niiden vääristä hakkuutavoista ja – määristä.

4. Mitä on pääosin kai unohdettu kertoa?
(Soppa sakenee, yksipuolinen totuus pakenee)

Ihan kaikkea ei julkisuudessa metsien hiilinielusta ole tullut esille,  vai onko?
Mitä meille ei ole kerrottu?

Sitä, että Suomen metsillä on edelleen positiivinen hiilinielu tilanne, eli metsien hiilipäästöjä on vähemmän kuin hiilen sidontaa.
Sitä, että vain kasvavat ja hoidetut – välillä hakatut ja sitten uudelleen istutetut – metsät sitovat hiiltä.
Sitä, että lahoavat metsät vapauttavat hiilidioksidia.
Sitä, että hiilinielu, siis metsä, ei kasva loputtomasti vaan kasvu saavuttaa lakipisteensä noin 80-100 vuoden välein ja ellei sitä hakata, se alkaa lahota ja tuottaa hiilidioksidipäästöjä.
Sitä, että on mahdoton tuottaa uutta kestävää energia- ja muita tuotteita puusta, ellei metsää saa hakata.
Sitä, että metsä ei ole ainut hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja.
Sitä, että metsän kasvu vaihtelee suurestikin riippuen mm. kasvuvyöhykkeestä, lämpötilasta, puuston ikävaiheesta, maan ravinteista, siementen ja käpyjen viemästä energiasta ym. luonnollisista luonnon vaihteluista.
Sitä, että puuhun perustuva bioenergiakin tarvitsee puuta ja se pitää ensin hakata, että sitä voisi käyttää.
Sitä, että vuoden 2022 lopussa julkistetut kasvihuonemittaustulokset ovat ennakkotietoa ja sisältävät paljon epävarmuutta ja oletuksia.
Sitä, että kasvihuonekaasuinventaarion biomassan kasvut ja VMI:n (Valtakunnan metsien inventointi) tilavuuskasvut on laskettu eri menetelmillä, minkä vuoksi em. pikaennakon tulosta ei voi verrata edellisten vuosien metsän hiilinieluun.
Sitä, että luotettavia mittareita ei ole vielä olemassa tuleviin, uusin päästömittauksiin.
Sitä, että komission arvio ennallistamisasetuksen kustannuksista ja hyödyistä ei ole suoraan soveltuva Suomen olosuhteisiin, koska se perustuu EU:n tason keskiarvoihin.
Sitä, että säädösten edellyttämät uudet toimenpiteet eivät välttämättä sisälly olemassa oleviin tiedonkeruu- ja tilastointijärjestelmiin tai kerättävä tieto on päästölaskentojen kannalta puutteellista.
Sitä, että kaikille vaadittaville tuleville toimille ei ole kansallisia päästökertoimia, jolloin (IPCC:n, Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneelin) oletuskertoimien käyttö lisää epävarmuutta.  Ja että niissäkin tapauksissa, joihin kansallista tutkittua päästökerrointietoa on saatavilla, joudutaan arvioimaan ovatko tulokset maantieteellisesti ja ajallisesti kattavia.
Sitä, että EU:n ennallistamisasetus ei ole vielä lopullinen. Ja sitä, että ko. asetuksessa olisi joustoa myös siten, että enintään 20 prosenttia uudelleenvesittämistavoitteesta voitaisiin täyttää muussa kuin maatalous- tai turvetuotannossa olevalla ojitetulla turvemaalla.
Sitä, että kasvihuonekaasuinventaariossa käytettävien tietojen ja uusien kasvutietojen yhdenmukaistaminen edellyttää menetelmäkehitystä ja silloin puuston kasvun vaikutus tullaan inventaariossa päivittämään takautuvasti myös aiemmille vuosille. Tästä syystä myös metsänielut tulevat muuttumaan, ja silloin nähdään, onko LULUCF-sektori (maankäyttösektori) ollut päästölähde jo aiempina vuosina. (Tilastokeskus).
Sitä, että hiilinielulaskentaan liittyy epävarmuuksia ja menetelmiä kehitetään jatkuvasti. Jos kasvihuonekaasuinventaariossa käytetyt menetelmät muuttuvat tulevaisuudessa, myös hiilinielun vertailutaso lasketaan uudelleen. (Apulaisprofessori Aleksi Lehtonen, Luke).
Sitä, että kaupunkiasutuksen leviämisen vuoksi maankäytön muutokset avaa hiilipäästöjä, esimerkiksi junaradan rakentamisella voidaan vähentää yksityisautoilun päästöjä, mutta raivaus aiheuttaa CO2- päästöjä ja voi tuhota luonnon monimuotoisuutta.
Sekin on selkeästi kertomatta, että metsän hiilinielun kasvattaminen ja puunkäytön lisäämisvaatimukset ovat vaikeassa ristiriidassa – pitäisi kasvattaa puuta ( ja välillä hakata metsää) ja käyttää sitä entistä monipuolisemmin (ekologisista syistä), mutta samalla sitä ei saisi tehdä.
Sitä ei ole kerrottu, että puusta ei vapaudu hiiltä yhtään enempää, kuin se on sitonut. Ja että Suomessa kaadetun puun tilalle istutetaan monta uutta puuta.
Eikä sitä, että metsien hiilinieluissa raja tulee nopeasti vastaan, jos metsää ei hoideta ja uudisteta ja että yhden puukuution kasvu sitoo ilmasta hiilidioksidia noin tonnin.
Sitäkään ei ole kerrottu, että Lontoon luonnonhistoriallisen museon laskema biodiversiteetti-indeksi (BII) osoittaa, että Suomen luonto on toiseksi parhaiten säilynyt kaikista EU-maista. Suomea edellä on vain Kypros (Metsälehti 21.12.).

Sitäkin olisi voinut ja voisi tuoda esille voimakkaammin, että jokaisen suomalaisen, ei vain metsänomistajien tai maatalouden, pitää olla hiilinielutalkoissa mukana ja puolittaa oma hiilijalanjälkensä. Tee muuten huviksesi oma hiilijalanjälkitesti tämän linkin kautta.

Sekin on unohdettu kertoa, että suuri osa suomalaisista ei ehkä tiedä metsän hoidosta ja kasvatuksesta lööppejä enempää. En paljon minäkään, mutta sen verran ymmärrän, että tilanne ei ole enää niin tai näin, vaan pelkästään näin: teollisuus-, energia-, ja liikennejärjestelmämme ja koko elämäntapamme on muututtava ja siinä se onkin oma haasteensa kuluttamiseen tottuneille länsimaalaisille. Ja että yksin metsä- ja maataloussektori ei  voi olla vastuussa minkään maan hiilinielusta.

Ella Kärki

Kansanedustajaehdokas, Savo-Karjala, KD
Kirjoittaja on hallintotieteiden maisteri (vero-oikeus), metsätalousinsinööri (amk), yrittäjä, maaseudun asukas ja metsän omistaja.

—————————————————————————

Termejä

LULUCF-sektori on lyhenne maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorista, joka tulee englanninkielisistä sanoista Land Use, Land-Use Change and Forestry.
Kasvihuonekaasut, jotka sisältyvät maatalous- ja LULUCF-sektoreiden päästöihin ovat hiilidioksidi (CO₂), metaani (CH₄) ja dityppioksidi (N₂O). Päästötietoihin eivät sisälly hiilimonoksidi (CO) ja typen oksidit (NOx), jotka kuitenkin raportoidaan ilmastosopimukselle.
Lähde tarkoittaa prosessia, toimintaa tai mekanismia, joka vapauttaa kasvihuonekaasun, aerosolin tai niiden esiasteen ilmakehään.
Maankäyttösektori on esimerkiksi metsien, viljelysmaiden, ruohikkoalueiden, soiden, kosteikkojen sekä  maankäytön ja maankäytön muutokse yhteinen sektori,  (LULUCF).
Nielu on prosessi, toiminta tai mekanismi, joka sitoo kasvihuonekaasun, aerosolin tai niiden esiasteen ilmakehästä.
Poistuma tarkoittaa nielujen aikaansaamia kasvihuonekaasujen poistumia ilmakehästä.
Päästö tarkoittaa kasvihuonekaasujen lähteistä ilmakehään syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä.
Hiilidioksidiekvivalentti on eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä GWP-kertoimilla yhteismitallistettu vaikutus.
GWP-kerroin (Global Warming Potential) kuvaa kasvihuonekaasun lämmityspotentiaalia. IPCC:n viidennen arviointiraportin mukaiset kertoimet ovat hiilidioksidille yksi, metaanille 28 ja dityppioksidille 265.
Ilmastosopimus on YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus.
Kioton pöytäkirja on YK:n ilmastosopimusta täydentävä, osapuolia sitova päästöjen vähentämistä koskeva sopimus.
IPCC on hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli, Intergovernmental Panel on Climate Change.

[1] ESR = Effort Sharing Regulation (Taakanjakoasetus).

[2] Tarkempi kokonaisuus: https://mmm.fi/documents/1410837/107434499/Maank%C3%A4ytt%C3%B6sektori_EUn_ilmastopolitiikassa.pdf/f44f8bf5-5566-1c74-7666-4787c1c3b266/Maank%C3%A4ytt%C3%B6sektori_EUn_ilmastopolitiikassa.pdf?t=1643277310436

[3] 55-valmiuspaketilla varmistetaan LULUCF-asetuksen yhdenmukaisuus pakettiin sisältyvien EU:n päästökauppadirektiivin, taakanjakoasetuksen ja uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin muutosehdotusten kanssa. Lisäksi LULUCF-asetukseen linkitetään kaikkiaan 11 muuta komission aloitetta: biodiversiteettistrategia, pellolta pöytään -strategia, metsästrategia, luonnon ennallistamista koskevat tavoitteet, strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, strategia metaanipäästöjen vähentämiseksi, maaperästrategia, kestävä biotalous Euroopalle, uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma, saasteettomuustoimintasuunnitelma ja pitkän aikavälin maaseutuvisio. Lähde:  https://mmm.fi/documents/1410837/107434499/Maank%C3%A4ytt%C3%B6sektori_EUn_ilmastopolitiikassa.pdf/f44f8bf5-5566-1c74-7666-4787c1c3b266/Maank%C3%A4ytt%C3%B6sektori_EUn_ilmastopolitiikassa.pdf?t=1643277310436

[4] Kioton pöytäkirjaan kuuluvien maiden on raportoitava maankäytön muutoksista ja niistä seuraavista päästöistä tai päästövähennyksistä. Kasvihuonekaasulaskennassa mukaan otettavia toimia ovat metsitys (afforestation), uudelleen metsitys (reforestation) ja metsänhävitys (deforestation). Metsänhoito, maatalousmaan hoito ja kasvillisuuden palauttaminen voidaan ottaa huomioon, jos maa itse niin haluaa. Kioton ilmastosopimus painottuu päästöjen vähentämiseen, joka johtuu siitä, että nielujen vaikutuksen arviointiin liittyy edelleen paljon tieteellistä epävarmuutta.