Missä on rakkaus isänmaata kohtaan?

Suomalaisten maanpuolustustahdon väitetään kasvaneen viime vuosina erityisesti Ukrainan sodan myötä. Käytäntö kuitenkin osoittaa päinvastaista. Suomen maata myydään pois pala palalta ilman suurempaa vastarintaa vihreän siirtymän nimissä.

Ei ole epäilystäkään, etteivätkö suomalaiset innolla ryhtyisi taisteluun, jos Venäjä hyökkäisi Suomeen. Idän uhkaan olemmekin paremmin valmistautuneita kuin koskaan. Samaan aikaan toivotamme lännestä tulevat ylikansalliset yhtiöt tervetulleiksi ryöstämään maatamme. Suomen valtion puolustaminen nähdään kunniakkaana, maamme puolustaminen taas rikollisena toimintana.

Missä ovat isänmaalliset ihmiset, kun suot, metsät, purot ja tunturit riistetään väkivalloin ja rakennetaan täyteen teollisuutta? Kutsutte itseänne kansallismielisiksi, mutta olette valmiit lahjoittamaan kansallismaisemamme vieraisiin käsiin taloudellisen hyödyn nimissä.

Niin, nykyajan isänmaallisille luonnosta saatava taloudellinen hyöty tuntuu olevan itse luontoa tärkeämpää. Eihän metsästä ole mitään hyötyä, ellei sitä laita tuottamaan. Halki, poikki ja pinoon vain! Vanhan metsän rauhalla ja hiljaisuudellahan ei ole ihmismielelle mitään myönteisiä vaikutuksia. Ja jos onkin, sillä ei ole mitään merkitystä, sillä on parempi elää rikkaana ja ahdistuneena kuin köyhänä ja onnellisena.

Kalevalaiset sankarimme olisivat nykysuomalaisiin syvästi pettyneinä. Nämä urhot eivät avohakanneet metsiä ja kuivattaneet soita. He palvoivat luontoa ja uhrasivat sille taatakseen hyvän elämän tulevaisuudessakin. He tiesivät, että ihminen on riippuvainen luonnosta: koko hyvinvointimme on ympäröivän luonnon ansiota.

Kutsunkin kaikkia suomalaisia isänmaallisuuden nimissä osoittamaan maanpuolustustahtonsa. Kaunis Suomenmaamme ei saa joutua tuhoon!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu