Euroviisujen toinen erä yhtä onneton kuin ensimmäinen
Sain juuri päätettyä Viisujen katselun, anteeksi kuuntelun. Et mitään hävinnyt, jollet katsonut. Yhtä vonkumista ja rauhatonta hyppimistä, jatkuvia toistosäkeitä, heikkoa epämelodista musiikkia ja paljon ränkytystä ikäänkuin musiikkiin ei muuten saisi rytmiä.
En enää vaivaudu kisoja katsomaan.
Kannattaa muistaa, että euroviisut ovat nykyisin seksuaalivähemmistöjen iloittelua ja musiikkitarjonta sen mukaista.
YLE:n kannattaa varautua taloudelliseen katastrofiin jo pelkästään siitä syystä, että Käärijän kappale oli likimain ainoa, joka jäi jollain tasolla mieleen biisien loputtua.
Erikoisen hauska oli Puolan esittämän kappaleen Suomi-aspekti. Soundi oli todella helppo tunnistaa perisuomalaiseksi. Biisin säveltäjähän taisi olla Suomesta.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän euroviisuissa enää pitkään aikaan ole ollut kyse laulukilpailuista vaan show’sta, jossa visuaalinen osuus on ratkaiseva. Vai luuleeko joku, että Lordi olisi voittanut ilman hirviönaamareita.
Sadat miljoonat ihmiset katsovat tuota show’ta, mutta meidän muiden ei onneksi tarvitse, joten turha tuosta on valittaa. Katsovathan jotkut formulakilpailujakin.
Ilmoita asiaton viesti
Minä katson rallia n. 30h tänä viikonloppuna. 😀 Huvinsa kullakin, sanotaan…
Ilmoita asiaton viesti
Jotkut katselee tositeeveetäkin.
Minä katselen kun leijonat ja hyeenat jahtaavat riistaa savannilla ja tappelevat keskenään saaliista. Kun leijona tappaa, se kuristaa saaliinsa, hyeenat syö saaliinsa elävänä.
Se on viihdyttävää. En tosin tiedä olisiko se viihdyttävää ilman taustamusiikkia ja juontajien rauhoittavaa ääntä ja niitä sepitettyjä tarinoita, jotka on liitetty satunnaisiin kuvakoosteisiin.
Hällä väliä, se on kuitenkin viihdyttävämpää kuin ralli, tai euroviisut, musiikki ainakin on parempaa.
Ilmoita asiaton viesti
Luontodokkarit toki parhautta ja paljon niitä itsekin, mutta nyt naapurimaan ralli – piti lähteä paikan päällekin katsomaan, mutta kyyti petti.
Ilmoita asiaton viesti
Niin ja jotkut katsovat jopa jääkiekkoa, väkivaltaista tönimistä.
Ilmoita asiaton viesti
Jääkendo jäänyt vähemmälle, mutta täytyyhän se MM-lätkää katsella.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta Jäätanssi on kauniimpaa, samoin Naisten pituus ja korkeushyppy.
Miesten paini ja nyrkkeily puistattaa.
Ilmoita asiaton viesti
Vapaaotteluita katellut?
Ilmoita asiaton viesti
Olen katsonut ja sehän on akrobatiaa ja leikkiä, näyttelemistä. En ole toista kertaa katsonut.
Ilmoita asiaton viesti
En tarkoittanut vapaapainia, vaan häkkiotteluita.
Ilmoita asiaton viesti
Laittaisitko linkin, niin sivistyisin hieman.
Ilmoita asiaton viesti
Googlaa UFC vaikka.
Ilmoita asiaton viesti
Ajatella! Että laulukilpailussa ei olekaan kyse vain melodiasta ja sanoista vaan myös esittäjästä, eläytymisestä, showsta, mukaansatempaavuudesta, valoista, äänistä ja kuvauksesta!
Kyllä sitä ennen osattiin kun kukaan ei ollut keksinyt koreografia-sanaa, ja laulaja vain seisoi paikallaan ja esitti mitä piti. On se niin väärin että ulkomusiikilliset asiat vaikuttavat suosittavuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä moni jo toivoo, ettei Suomi tällä kertaa voita, josta syntyisi Suomi-ilmiö, jossa tukka on leikattu kattilasapluunalla, miehet lakkaavat kyntensä ja kieltä roikotetaan 15 cm ulkona ja hoetaan kyykyssä cha cha cha.
– Aiemmin näitä ”dino-junia” esitettiin vain Pikkukakkosessa ja mielestäni se oli oikea alusta tälle ilmiölle.
Ilmoita asiaton viesti
Hiusten kattilakampaus on tuttu natsi-Saksasta, jossa sitä suosittiin sotilaskypärän istuvuuden optimoimiseksi.
Tunnetuin kattilakampaus oli SS:n ja Gestapon päälliköllä Heinrich Himmlerillä, joka vieraili jatkosodan aikana Suomessakin.
Eikö tällä Käärijällä löytynyt jotain somelinkkiä äärioikeiston/putinistien fasismi- sivustolle, joka sitten kotimaan viisumenestyksen myötä nopeasti siivottiin pois ?
Ilmoita asiaton viesti
Eikä tarvinnut sotilaan ottaa parturoidessa erikseen kypärää päästä pois ja asetella taas takaisin, jolloin ehti nopeammin rintamalle. Hitler oli laskelmoiva.
Ilmoita asiaton viesti
Ethän itsekään edusta normipukeutumista.
Ilmoita asiaton viesti
Joskus nuorena se viisukatselu ja kommentointi tuntui vähän kuin kansalaisvelvollisuudelta. Olikohan silloin vielä mustavakoisia putkitelevisioita, vai oliko se väritelevisioiden aikaa, en muista. Oli tärkeätä huomioida viisut ja katsella niitä sen takia että se oli muille niin tärkeätä.
Se oli myös vähän sama asia kuin keisarin uudet vaatteet. Kun muiden mielestä se oli hauskaa ja viihdyttävää, niin minä ajattelin että olisin epänormaali ellen tuntisi samoin. Siksi yritin ja yritin, vuodesta toiseen ja toivoin että ehkä se siitä aukeaa minullekin, kun tarpeeksi yritän. Ei auennut ja olen luopunut yrittämästä jo varmaan kymmeniä vuosia sitten.
Se oli sellaista sosiaalisuutta silloin, se niiden viisujen katselu, mutta hiton raskasta ja pitkästyttävää se oli.
Sitten päätin ettei minun ole pakko olla sosiaalinen. Huh!!! Mikä Helpotus.
Ilmoita asiaton viesti
Olin (syystä tai kolmannesta) Ateenassa juuri tuona viikonloppuna kun Lordi voitti yllättäen viisukisan. Oli mukava mennä seuraavina päivinä baareihin; katonrajassa roikkuva tv toisti Lordin kappaletta ja paikalliset papat pyörittelivät päätään – ja aivan aiheesta. Olihan Lordi bändinä poikkeuksellisen räikeä ylilyönti ainakin asujen osalta.
Erikoistahan tuossa oli, että juuri pohjoisesta ”jäyhästä” Suomesta tupsahti kisoihin tuollainen kaiken tyylittelyn ”läskiksi” lyövä muusikko ryhmä.
Joskus kannattaa pistää ranttaliksi. Ehkä lordin voitto oli jonkinlainen protesti; äänestettiin porukan hulluin bändi tylsän kisan voittajaksi.
Mutta kuinka paljon pisteitä käärii Käärijä? Ei kai vain taas tule tuhnua – kuten Lordi-poikkeusta luukuunottamatta on aina käynyt Suomen ennakkosuosikeille.
Ilmoita asiaton viesti
Euroviisuäänestyksen rehellisyys lienee pohjois-korean vaalien tasoa.
Ilmoita asiaton viesti
Pohjois-Korean vaaleissa kaikki ehdolle asetetut myös valitaan, joten kaikki vaaleihin osallistujat ovat voittajia.
Ainoastaan äänestäjät häviävät.
Ilmoita asiaton viesti
Olisikohan euroviisuissa myös ehdokkaita enemmän ja äänestyksen järjestäjä käärii sievoisen summan rahaa äänestyksellä jolla ei ole lopputulokseen vaikutusta.
Ilmoita asiaton viesti
Some-keskustelujen kommentoinnista löytyy Käärijä-hypetyksessä muistuttelijoita maitojunalla paluusta ja vertausta Nolla-Kojoon, kun vuonna 1982 Suomi jäi jumbosijalle Euroviisuissa Timo Kojon ”Nuku pommiin”-laululla.
– Tunnistan tämän kyllä heti. Joku kansan mies tai nainen ampuu aina alas hypetyksen, ettei tuosta mitään tule, huonosti tässä kuitenkin käy. Keskusteluissa on aina muutamat alasampujat. Sitten alan huolestua, kun ne häviävät keskusteluista kokonaan, naurahtaa mediakulttuurin dosentti Rami Mähkä Turun yliopistosta.
https://yle.fi/a/74-20031088?fbclid=IwAR1Gk8qKdsRuSbCi7eYav5Cfxb0z-7WLzer-1lxNw0Rtk3EBKYeXT0_BRkQ
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka en Käärijän musiikkia tule ostamaan, enkä edes kuuntelemaan niin toki toivon hänen menestyvän, suomalaisia kv. menestyjiä, kun on aivan liian harvassa.
Ilmoita asiaton viesti
Klassisen musiikin puolella heitä on paljon, säveltäjistä esim. Sibelius ja Saariaho, kapellimestareista mm. Osmo Vänskä, Paavo Berglund ja Leif Segerstam, laulajista mm. Karita Mattila ja Soile Isokoski…
Ilmoita asiaton viesti
Miljoonat ihmiset Euroopassa ja ympäri maailmaa katsovat euroviisuja ja pitävät niistä. Viisut tuovat yhteenkuuluvuutta ja ovat varma kevään merkki.
Tiedämme siis, että blogisti ei katso euroviisufinaalia. Monet vähättelevät viisuja mutta katsovat ne sitten kuitenkin. Itsellänikin oli hiukan alle kolmekymppisenä lyhyt kapinavaihe, jolloin olin sitä mieltä, että ”ei moista humppaa jaksa katsella”, mutta kasvoin siitä pian pois.
Musiikin tasosta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta mikä onkaan hauskempaa kuin kommentoida kappaleita työpaikan kahvipöydässä ja asettua sitten ruudun ääreen katsomaan esityksiä ja jännäämään pisteidenlaskua. Kollegalla oli keskiviikkona Käärijän inspiroimana vaaleanvihreiksi maalatut kynnet, ja toinen on leiponut vaaleanvihreitä pikkuleipiä, joihin on sommiteltu Käärijän tukka ja naama. Asenne on kohdallaan!
Näin ulkomailla asuvana on erityisen mukavaa, että saa äänestää Suomea. Käärijä saa huomenna muutaman äänen, ja jokusen annan muillekin. Toivotaan viisujen ystävät menestystä Käärijälle ja pidetään peukkuja kaikille esiintyjille!
Ilmoita asiaton viesti
En ole katsonut vuosikymmeniin. Aluksi katsoin niitä, koska kappaleet olivat musiikillisesti korkeatasoisia, mutta sitten, kun kun show alkoi olla pääasia, niin en enää jaksanut. Muutenkin menestyksen määrää nykyisin kansainvälinen politiikka aivan samoin kuin Nobelin rauhan- ja kirjallisuuspalkintojen jaossa.
Ilmoita asiaton viesti
Nobelin kirjallisuuspalkinnoista puhtaasti kirjallisiin ansioihin ovat perustuneet ainakin Annie Ernaux, Kazuo Ishiguro, Svetlana Aleksijevits, Alice Munro, Tomas Tranströmer, Herta Müller, Elfriede Jelinek, J.M. Coetzee, V.S. Naipaul, Gunter Grass, Jose Saramago ja Wislawa Szymborska. Voi olla muitakin mutta nämä vuodesta 1996 viime vuoteen osuivat omasta kirjahyllystä silmään näin alkajaisiksi.
Vanhana ukkona minäkin olen tietysti sitä mieltä että ainoa hyvä viisuvoittaja oli Abba, ja nekin on tehneet parempia biisejä kuin se Waterloo.
Ilmoita asiaton viesti
Pari kuuntelin molemmista seteistä, se riiti.
Ilmoita asiaton viesti
Meikäläinen on ollut aikoinaan Euroviisu-fani ja taitaa koneelta / CD-ltä löytyä kaikki viisut, mukaan lukien jokunen DVD.
Mielestäni ne ”parhaimmat” viisut ovat kyllä tuolta -70, -80 ja 90-luvuilta ja näitä edelleen kuuntelen.
2000-luvun viisut ovat kyllä ”Pirkko Pirteä-jumppaa” ja laseria jne. eikä jaksa kiinnostaa että katsoisin viisut telkusta. CD:t ostanut alennusmyynnistä ja kertakuuntelun jälkeen jääneet unohduksiin.
Takavuosina oli iso live-orkesteri jota johti esiintyjämaan kapellimestari mutta nämä on siivottu pois jo kauan sitten. Ossi Runne oli Suomen luottokapellimestari.
Tällä viikolla tulin tiistaina illalla myöhemmin kotiin ja jäin istumaan telkun ääreen ja katsoin ensimmäisen esikatselun, mutta en toista esikatselua enkä katso loppukilpailua.
Ilmoita asiaton viesti
Euroviisut on ehtaa tasapaksua melodiajytkytystä.
Ilmoita asiaton viesti