Julkisten hankintojen kilpailutuksesta
HUS on ollut median pyörityksessä, koska pari prosenttia sen hankinnoista on tehty suoraan ilman kilpailutusta.
Selvityksiä on vaadittu mm. HUSin aiemmalta toimitusjohtaja Lindeniltä Kohu on vähän helpottanut alun kouhotuksesta.
Pidän täysin tarpeettomana pakottaa julkishallinnon tilaajat koko ajan kilpailuttamaan toimittajat. Se ei takaa sen paremmin parasta hintaa kuin parasta valintaakaan. Jokainen paljon ostanut ja myynyt tietää tämän.
Itse kielsin kaiken myyntitoiminnan julkisen sektorin asiakkaille työpaikassani. Julkisen sektorin asiakkaat ovat niin arvaamattomia asiakkaina, ettei niihin ollut älykästä aikaa käyttää juurikin tuon hintakilpailutuksen seurauksena. Toimittajalle on usein hyvin epäselvää mikä tämän asema kilpailutuksessa on. Kuukausien tai jopa vuosien myyntiponnistelut voidaan havaita turhiksi vasta kilpailun päättyessä.
Harvoin tuotteet ja palvelut ovat niin bulkkia tai täysin sama, että vahvasti hintaan tuijottava valinta olisi edes perusteltu. Niinkin yksinkertainen tuote kuin maski on tästä esimerkki.
Hankinnoissa saattaa toimittava yritys ja sen henkilökunta olla yhtä tärkeä kuin itse tuote. Joskus jopa yksittäinen henkilö voi olla erottava tekijä.
Julkishallinnossa on usein tuotteiden käyttäjiä ja ostajia, jotka tuntevat tarjonnan ja yritykset niin hyvin, että kilpailutus on silkkaa resurssien ja ajan törsäystä. Täytyy olla muita keinoja valvoa hankintojen asiallisuutta.
HUSin taoauksessa on huvittava yksityiskohta. Sisäinen tarkastus on ulkoistettu ns. kansainväliselle tilintarkastusyhteisölle. Niitä ei tulisi ruokkia lainkaan toimeksiannoilla, jotka maksetaan verovaroilla. Tässä on mennyt julkinen hankinta metsään pahemman kerran.
Nämä yhteisöt tienaavat suuret summat opastamalla yrityksiä veronkierrossa sekä verosuunnittelussa. Ne ovat kaikki jääneet lukuisat kerrat kiinni laittomien toimien edistämisestä. Niiden paras osaaminen onkin veroparatiisien käytössä.
”Itse kielsin kaiken myyntitoiminnan julkisen sektorin asiakkaille työpaikassani. Julkisen sektorin asiakkaat ovat niin arvaamattomia asiakkaina, ettei niihin ollut älykästä aikaa käyttää juurikin tuon hintakilpailutuksen seurauksena.”
Se on juurikin noin.
Yksittäisten julkisten hankintasopimusten kanssa värkkääminen vie myyjiltä kaiken ajan ja tavaran t. palvelun toimittajilta katteen. Itse sopimusneuvottelut on pala kakkua, mutta tarjousmekaniikka on oikeasti työllistävä ja ihan turha.
Ostaminen toisten rahoilla on vaan niin mukavaa, ja siksi jokaisessa julkisessa laitoksessa pidetään tiukasti kiinni itsenäisestä hankintaoikeudesta. Kuitenkin jokaisessa hankintapisteessä käydään aivan sama, aikaa, tupakkaa, ja rahaa kuluttava hankintaprosessi uudelleen ja uudelleen sopimuskausittain läpi.
Hankintojen tekemiseen on valmiita ammattimaisia organisaatioita. mm ssa Hansel. Valmiiden organisaatioden käyttäminen olisikin tehtävä pakolliseksi. Siinä säästyisi helposti valtavat summat rahaa. Kuinka muuten samalla tulikaan mieleen maskisotku ja hankintalain vastaiset toimet.
Vaan eipä näytä kiinnostavan päättäjiä. Tämäkään säästökohde.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi ilmeinen ratkaisu olisi myös se, että eivät kilpailuttaisi palveluja ja tuotteita vaan ihmisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni ongelma ei ole kilpailutuksessa, vaan siinä miten asioita tilataan.
Tilaajan pitäisi tietää mitä halutaan. Ongelmaa on siinä että ulkoistavat tätä asiaa toimittajille (ilman korvausta) kun eivät itse tiedä mitä haluavat.
Ilmoita asiaton viesti
Kunnassani kilpailutettiin rivitalo työmaa.
Ilmoitimme hinnan ja asuntojen määrän ja näytimme tontin ja tilasimme avaimet käteen paketin.
Tarjouksia tuli useammalta toimijalta, valitsimme yhden voittajaksi ja se teki sovitulla hinnalla sen mitä oli luvannut.
Prosessi oli suht helppo koska tilaus oli avaimet käteen, tyylinen.
Ilmoita asiaton viesti