Kauppakamarin toimitusjohtaja kirjoittaa puutaheinää ulkomaisesta työvoimasta

Helsingin seudun kauppakamarin toimitusjohtaja Pia Pakarinen kirjoittaa Hesarissa työvoimapulasta ja nopeasti heikentyvästä huoltosuhteesta.

Hän toteaa, että ”Osaajapulan kestävä ratkaiseminen edellyttää, että Suomeen saadaan ulkomaisia tekijöitä, jotka eivät tule tänne vain käymään vaan jäädäkseen.”

Kaikki tämä on totta. Silti koko juttu on puutaheinää hänen tehtävässään olevalta. Koululainenkin olisi voinut kirjoittaa tuon  mielipidekirjoituksen.

Kirjoituksessa ei sanallakaan mainittu, mitä tulisi tehdä, että ulkomaalaiset osaajat tulisivat Suomeen ja pysyisivät Suomessa tuottaen ja maksaen veroja. Juuri kauppakamarin tulisi ehdottaa miten väkeä voidaan rekrytoida ja se voisi itsekin tehdä jotain asian eteen.

**

Tämä mielipiteiden ja itsestäänselvyyksien kertominen on tyypillistä myös poliitikoille. Nämä ulostulot ovat kuitenkin täysin arvottomia, koska niihin ei yleensä liity  osaamista, kokemusta, havaintoja ja ratkaisuja.

Edes sitä ei tajuta, että muuttajat, joita tarvitsemme, ovat kolmea eri tyyppiä. Tarvitsemme jonkin määrän matalapalkkaisia perustöiden tekijöitä, erikseen tarvitsemme paljon verotuloja tuottavia ja kolmanneksi pienemmän määrän jonkin erityisosaamisen omaavia kuten tutkijoita, kansainvälisen kaupan osaajia ja yrittäjiä.

**

Jokainen, joka on itse muuttanut muualle töihin, tietää jo sangen hyvin, mikä vaikuttaa kohteen valintaan. Kaikki alkaa normaalilla muuttajalla halusta lähteä. Lähtömotivaation syyt voivat olla moninaisia.  Muuton edellytys kuitenkin on, että saatavilla on työpaikka ja parempi elintaso kuin kotimaassa. Suomen kohdalla ongelma on jo siinä, ettei niitä paikkoja juuri ole.

Seuraavaksi muutosta kiinnostunut käy läpi kohdemaita, yrityksiä ja niissä olevia työpaikkoja. Sekä kohdemaan että työpaikan on molempien miellytettävä muuttajaa ja tämän perhettä.

Muuttaja lähtee siis matkaan, kun kohdemaa on valittu, työnantaja on löytynyt, työlupa saatu, työsopimus tehty eli kaikki on kunnossa jo ennen lähtöä.

**

Työperäinen maahanmuutto ei missään tapauksessa tarkoita prosessia, jossa kohdemaahan tullaan ilman papereita, eletään vuositolkulla tukien varassa, raahataan perhekin mukaan lisäämään tukikustannuksia, ei kyetä hoitamaan asioitaan ilman tukipalveluita ja tulkkeja, koska ei osata edes englantia eikä opita suomea, eikä ole hankittu mitään pätevää koulutusta jo ennen maahankävelyä.

**

Normaalille muuttajalle on tärkeää, mikä on tuleva nettoansio ja mitkä ovat elinkustannukset. Hän miettii toisin kuin suomalainen, paljonko hän pystyy laittamaan säästöön joka vuosi.

Työtä tekemään tuleva ammattilainen ei ole suuremmin kiinnostunut siitä, mitä tukia hän voi saada, vaikka ei olisi töissä. Hänen tarkoituksenaan on elää palkallaan alusta asti, itse kotiutua maahan sekä oppia sen kieli.

Hän ymmärtää myös sen, että hän voi joutua lähtemään maasta, jollei hän pärjää työansioillaan. Hänelle on myös selvää, että oleskelu maassa päättyy, jos hän tekee rikoksia. Samoista syistä hän ei myöskään tulisi saamaan maan kansalaisuutta.

Suomeen on tullut liikaa väkeä, joille oikein  mikään mainituista ei ole selvää vaan enemmänkin päinvastoin.

**

Suomi tarvitsee jo valmiiksi koulutettuja tekijöitä. On selvää, että heille on tarjottava hyvä palkka ja edut.

Meillä on kuitenkin se ongelma, että taloutemme heikko tila, pienet pääomat, kehno riskinottokyky ja kasvuhalut eivät tuota niitä hyviä työpaikkoja kuin vähän. Kahden kolmen tonnin palkoille ei tänne saada kuin taksikuskeja, siivoojia ja apuhoitajia eikä heidän tuloistaan irtoa kuin hippu veroihin.

Suomi ei myöskään houkuta urakehityksellä. On liian vähän yrityksiä, joihin siirtyä kehittyäkseen.  Yrittäminen ei myöskään houkuta ulkomaalaisia. Byrokratia on ankaraa ja riskirahaa ei löydy. Yrityksen periytyminen perheen sisällä on tehty myös kalliiksi. Se ei houkuta yrittäjää jäämään maahan pitkäksi aikaa.

Suomen lakisääteisten työeläkkeiden taso on EUn heikoimpia. Tarkoitan tällä eläkkeen palkkavastaavuutta. Pienillä palkoilla uurastaminen johtaa kasvavaan köyhyyteen vanhuudessa. Suomen nettoeläkkeet ovat keskimäärin reilusti alle kaksitonnia. Meidän elinkustannustasoilla puolet kansasta elää eläkkeellä selkeästi  köyhyydessä.

**

Näitä keinoja lisätä tuottavien osaajien muuttoa Suomeen on silti todella paljon puhuttaessa keinoista, joihin voimme vaikuttaa.

Suomen ilmasto ja pimeys eivät kuulu näihin tekijöihin ja siksi houkutuksia on keksittävä muilla tavoin tavallista enemmän. Voimme ottaa mallia muista maista.

Persianlahden öljyvaltioissa on ikävän kuumaa lähes koko vuoden, Singaporessa ja Panamassa hikisen kosteaa hellettä tai Monacossa ahdasta. Ne saavat kuitenkin työvoimaa ja pääomia verottomuudella tai merkittävillä veronkevennyksillä.

Ilman sijoittajien houkuttelua moni Suomen kaltainen pieni valtio ei olisi mitään. Näin on tilanne Luxemburgissa tai Sveitsissä. Ne olisivat tuppukyliä ilman ulkomaista rahaa.

Sijoituksista syntyy uusia yrityksiä ja vanhoja laajennetaan sekä otetaan enemmän riskejä. Tätä kautta syntyy työpaikkoja, joissa on usein hyvä palkka.

Tällaisessa ympäristössä viihtyvät ulkomaiset todelliset osaajat ja niistä syntyy valtiota myöten kaikille taloudellista jaettavaa.

Näistä asioista olisi kauppakamarin toimitusjohtaja voinut kirjoittaa eikä vain pyörittää samaa levyä kuin monet jo 30 vuotta.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010692824.html