Kyseenalaistan varhaisopetuksen tarpeen
Olen itse polvea, joka kasvoi kotinurkissa, naapureiden riesana ja isovanhempien luona kuusi seitsemän vuotiaaksi.
Jonkinlaiset hyvät tavat opin aikuisilta samoin opin neljän vanhana lukemaan ja vähän myöhemmin kirjoittamaan ja laskemaan. Luontoa opimme tuntemaan olemalla metsissä tutkimusmatkoilla aivan pienestä alkaen.
Täytyy myöntää, että laumasieluksi en oppinut koskaan ja kotikasvatuksesta puuttui opetus moninaisista sukupuolista ja seksuaalisista suuntautumisista. Vain namusedistä varoitettiin.
Tärkeä havainto on näin jälkikäteen se, että sukupolveni tutuista lapsista ei juuri kukaan ollut nuorena ahdistunut ja napeilla, näköalaton, huumeveikko, peukalo keskellä kämmentä arjen rutiineissa, tukihenkilöiden tai terapeutin tarpeessa eikä meitä vaivanneet minäkuvan vääristymät tai ongelmat syömisen kanssa.
Olen vakuuttunut, että lasten pitäisi antaa olla lapsia ilman ohjelmoitua ajankäyttöä ja aikuisten jatkuvaa ohjausta. Lapsuus on leikkejä varten ja oman mielikuvituksen sekä oma-aloitteisuuden kehittämisen aikaa ennen koulun alkamista.
Lasten stressitasoa ja ryhmään sosiaalistamista, joka on yksi suuri stressin aiheuttaja, ei kannata aloittaa yhtään liian aikaisin.
Aasian kehittyneissä valtioissa kuten Japanissa, E- Koreassa ja Kiinan kaupunkialueilla lasten järjestelmällinen opetus aloitetaan hyvin varhain. Singaporessa opetetaan jopa 5v vanhoille mm. sijoitustoimintaa varhaiskasvatuksessa. Monasti odotetaan, että nuori suorittaa kaksi akateemista tutkintoa.
Seurauksena on ollut, että jopa lapset tekevät itsemurhia paineiden alla. Heillä ei ole ollut edes lapsuutta. Vapaa-ajan tunnitkin vanhemmat täyttävät kunnianhimoisilla harrastuksilla ja ahdistavat lapsensa vaatimuksillaan.
**
Helsingin kaupunki ja OAJ:
Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu pedagogiikka. OAJ korostaa varhaiskasvatuksen merkitystä, sillä se on perusta, jolle lapsen hyvinvointi, kehitys ja oppimispolku rakentuvat.
DDR:n tyyliin täällä halutaan mennä.
Ilmoita asiaton viesti
Sehän tässä on myös ollut takana. Yhteiskunta alkaa jo tarhassa opettamaan lapset samaan muottiin kaikessa. Se on väärin.
Ilmoita asiaton viesti
Hämäläisen ”kyseenalaistukset” ovat mennyttä maailmaa.
Ilmoita asiaton viesti
No perustele nyt edes vähän?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus! Itse olen saanut kasvaa juuri Juhan kuvaamalla tavalla. Ensin kouluikään Ilomantsissa maalaiskylien liepeillä ja sitten Joensuussa kaupungin laidalla.
Silti sain virikkeitä jotka kantoivat läpi elämän. Samassa talossa asui radioamatöri joka antoi lasten seurata yhteyskokeiluja kaukaisiin maihin ja toisinaan autoimme antennivaijerin kiinnittämistä lähi puiden runkoon 11 vuotiaana rakensin ensimmäisen ”Kidekoneen” jolla sai yhden radioaseman kuulumaan. Se oli ratkaiseva kokemus ja tiesin haluavani opiskella Radiotekniikkaa”. Myöhemmin valmistuin insinööriksi mittaustekniikan osaajana.
Vanhemmillani oli hyvin vähän aikaa minulle, mutta opin paljon seurakunnan ylläpitämissä kerhoissa ja Partiolippukunnan jäsenenä solmujentekoa harjoitellen.
Tärkein saamani elämänohje oli:”Älä koskaan anna periksi, jos epäonnistut, vaan yritä sitkeästi uudelleen. Tämä ohje on toiminut erittäin hyvin kohdallani.
Tuohon aikaan ei ollut varhaiskasvatusta valtion tai kunnan puolelta. Kesällä kävimme uimakoulua ja talvella menimme potkurilla luistelemaan urheilukentälle.
Muuten olimme kuin Ellunkanat vapaina ja virkeinä pienen poika joukon kera.
Hyvin kasvattavaa ja opettavaista. Kymmen vuotiaanan Äiti vei minut kirjastoon ja sen jälkeen innostuin lukemaann seikkailukirjoja vaikka vanhemmat olivat huolissaan ”onko läksyt”
Nykyisten lapsien heikko kiinnostus romaanien lukemiseen huolettaa. Kyky lukea oikeasti kirjoitettuja kertomuksia olisi opittava nuorena. Aikuisena ei enää sitä opi.
Ilmoita asiaton viesti
Jaamme selvästi paljon samoja kokemuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan DDR-tyylisesti lapsille voitaisiin aloittaa vaikkapa englannin kielellä kommunikointi kun lapsi kotoaan lykätään hoitoon vieraille.
Ilmoita asiaton viesti
Vieraoden kielten ja erityisesti englannin opettaminen ei ole pahasta, kun se tapahtuu lapsen ehdoilla. Useimmat vanhemmat pystyvät opettamaan ainakin englannin perustaitoja.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki lapseni osaavat englantia niin että voivat opiskella englannin kielellä.
Ihmettelin ja kysyin heidän taitonsa alkuperää ja valittelin omaan kovantyön avulla saamaani välttävää taitoa. Vastaus oli: Olemme jo lapsesta saaneet pelata englanninkielisiä pelejä tietokoneella ja katselleet englanninkielisiä elokuvia ja ohjelmia Youbista. Näin oppii helposti ja vaivattomasti leikin ja hauskanpidpon avuilla. Ei enää punakynällä korjattuja kouluvihkoja, jotka masensivat minua aikoinaan. Puhumista harjoiteltiin minun aikanani hyvin vähän.
Ilmoita asiaton viesti
Oletkin harvinaisen altruistinen ihminen mitä vuosien varrella olemme saaneet ihailla täällä Puheenvuorossa. Voisi jopa leikillisesti sanoa Sinua puheenvuoron aateliseksi.
Myös tuo erittän vaativissa ICT-alan johtotehtävissä toimimnen, joihin sinut on kutsuttu lähes kaikkiin YK-jäsenvaltioiden maihin, tekee suunnattoman vaikutuksen. Joku laskeskelikin että alan työkokemuksesi hipoo viestiesi perusteella jopa lähes sataa vuotta!
Ja hienoa että olet avannut sanaisen arkkusi lasten kasvatukseen liityvissäkin asioissa.
Jatka samaan malliin!
Ilmoita asiaton viesti
Katselen tässä juuri Englannin uuden kuninkaan kruunajaisia. Ei se aatelisen homma niin helppoa ole Penttinen, varsinkaan johtotehtävissä.
Olen tässä vuosien mittaan havainnut, että sinulla on usein vaikeaa pysyä täällä Puheenvuorossa asiassa. Energiasi menee kirjoittajan haukkumiseen. Se viittaa sivistyksen puutteeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Mukavaa että osaat anaylysoida muitakin kirjoittajia. 🙂 Olemme olleet huolissamme kun olet pitänyt pitkiä taukoja.
Ilmoita asiaton viesti
…Kasvatusalan asiantuntijat lienevät blogistin kanssa laajasti erimieltä…?
Ilmoita asiaton viesti
Enpä usko. Ainakin minä olen pääpiirteissäni samaa mieltä. Ja mielestäni asiantuntijakin ao. alueella.
Ilmoita asiaton viesti
Varila, oletko edelleen työelämässä vai mihin asiantuntemuksesi perustuu.
Ilmoita asiaton viesti
Granlund, Oletko edelleen työelämässä, vai mihin joka alan asiantuntemattomuutesi perustuu?
Ilmoita asiaton viesti
Räihä, juuri siksi, etten ole enää työelämssä saa minut ymmärtämään, että se mikä oli yli kymmenen vuotta takaperin ”nykyaikaa” ei sitä enää ole ja siksi minulle ei tuota minkäälaista ongelmaa myöntää ”asiantuntemuuttani” esim. nykyaikaisista työstökoneista ja samaa suosittelen muille, on parasta olla tuomatta nenneen ajan oppeja nykyaikaan sillä harvoin jos koskaan mennyt nykyaikaa voittaa, ennen ei todellakaan ollut paremmin.
Ilmoita asiaton viesti
Työelämä -kokemusta painottava kysymysmuotonne takana oleva ajatusrakenteenne ei avaudu. Perustelisitteko sen a) logiikkaa ja b) painoarvoa nyt käsillä olevaan Hämäläisen väitteeseen liittyen?
– Vastauksenne jälkeen avaan omaa, ao. alueen asiantuntemusta sisällöllisesti jos vielä sitten koette sen tarpeelliseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Eivät välttämättä. Muistan muutamankin, jotka ovat kertoneet lasten kohonneista kortisolitasoista päiväkodin melua kestäessään, työntekijöillä sama,
Ilmoita asiaton viesti
Tuossahan on tavoitteena luoda vihervasemmiston kannattajille mahdollisimman paljon suojatyöpaikkoja myös varhaiskasvatukseen. Päiväkotiin tarvitaan lastentarhanopettajia ja sosionomeja palaveroimaan pedagokiikasta, yhä vähenevän määrän hoitajista tehdessä hoitotyön.
Kyllä alle kouluikäisten lasten tulisi antaa olla lapsia ihan ilman mitään koulutustavoitteita. Perhepäivähoito on paras oman kodin jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä ne pentupaholaiset kasvaa ihan itekseenkin kun vain antaa ruokaa ja vaatteet päälle. Ja jos ei kasva niin ainahan ne voi panna kasvatuslaitokseen.
Ilmoita asiaton viesti
Ja jos kasvaa liikaa, voi viedä katkaisuhoitoon.
Ilmoita asiaton viesti
Jep.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi asia nuorilla on merkittävästi erilainen on kännykkä jossa on mahtavasti pätkätietoa ja sanomien vaihtoa jolloin liikkua ei tarvitse ideoita saadakseen kuten meillä vanhemmilla.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin kirjoitettu samoja ajatuksia.Muurahaisten ja kalojen kanssa lapsena seurustellut 84 v.
Ilmoita asiaton viesti
Sveitsissä on eri meininki kuin muualla Euroopassa.
Ilmoita asiaton viesti
Et ole Hämäläinen aivan väärässä. Vaikka en ole millään muotoa varhaiskasvatuksen parissa ja näkemykseni ovat siis täysin mutua, niin katson kuitenkin, että varhaiskasvatuksesta on tehty melkoinen opinkappale ja sitä on tarkoituksella pyritty tieteellistämään ja suunnitelmallistamaan aivan liian paljon.
Toisaalta taas varhaiskasvatuksella on merkityksensä, erityisesti niille lapsille, joiden vanhemmilta puuttuu kyky kasvatukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Aika kiharaista, mutkaista ja taaksepäin menoa olisi kehitys, jos näidenkin blogien ja kommenttien ”kyseenalaistamiset” jotenkin, oikeasti ja käytännössä muuttaisivat kehittyvää elämänmenoamme…?
– Näyttää että kristilliset ja oikeiston äärioikeistolaisetkin ovat jo ”luovuttaneet”, kun heillä ei ollut enää ”perinteisiä” vaatimuksia ja ”kynnyskysymyksiä?”
Ilmoita asiaton viesti
Saisiko tuon kommentin nyt ”selkosuomella”?
Ilmoita asiaton viesti
Laulun sanoja mukaellen:
– Kehityksen ja muutoksen kulkua ei taaksepäin voi tuupata
ja tuulimyllyjä vastaan taistelevat, saavat aina lopulta ”palkkansa.”
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki kehitys ei ole oikeasti kehitystä parempaan. Siksi paluu aiempaan voi olla paikallaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä vanhemmat ovat lasten kasvatuksessa yhtä paljon asiantuntijoita nuin joku 25v sosionomi ja psykologi. Kasvattamalla lapsia kunnolliseksi aikuiseksi asti oppii jotain enemmän kuin luennoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikkakin provosoi, Hämäläinen on oikeilla linjoilla. Sellainen useiden vanhempien harrastama toiminta, että päiväkotiin viedään vakituisille kokopäiväpaikoille jopa imeväisiä (!), on kunniatonta. Tähän nämä uraäidit – tai vaihtoehtoisesti vain omaa viihtyvyyttän ajattelevat äidit – houkuttelee nykyinen varhaiskasvatusajattelu, jossa äideille moinen lupa annetaan, jopa suositellaan.
Kotiäidin osa ei ole helppo, ja kun yhteiskunta DDR:stä aikoinaan otetun mallin mukaan jopa palkitsee perheitä viemään pienokaiset mieluummin päiväkotiin kuin hoitamaan heitä kotona, lopputulos on huono: levottomia lapsia, joista toiset ovat ns. päällepäsmäreitä, joille kehittyy iso ego ja toiset taas alistettuja, joiden itsetunto ei pääse kehittymään oikein.
Kun kotiäitejä houkutellaan sekä rahalla että päiväkotien asiantuntijuutta korostamalla aliarvostamaan itseään ja lasten kotihoitoa, useimmat tähän ansaan lankeavat. Kotiäidin roolin valitsevan täytyykin olla sekä rohkea että rahaan liikaa tuijottamaton valitakseen lapsen kannalta ehdottomasti parhaan vaihtoehdon eli oman äidin rakastavan huolenpidon vähintäänkin kolmeen ikävuoteen, mutta mahdollisuuksien mukaan aina lapsen esikouluvaiheeseen saakka.
Hyvää tulevaa äitienpäivää kaikille äideille tuossa maailman vaikeimmassa tehtävässänne!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitän viisaasta kommentistasi.
Ilmoita asiaton viesti