Loukattu identiteetti -ininä on tullut perheisiinkin

Hesari kirjoitti äskettäin taas tyypillisen viherpunaisen valituksen. Se tutki miltä tuntuu olla parisuhteessa toiseen, joka tienaa huomattavasti enemmän kuin itse. Jutun alussa mainitaan Sari, jonka mies maksaa enemmän veroja kuin Sari saa palkkaa.

No näinhän on aina ollut. Mitään uutta tässä ei ole. Itsekin tienasin työvuosina paljon, koska sain palkan tulosten mukaan enkä työehtosopimuksen solidaarisen palkkataulukon. Palkkani oli jo 80 -luvun puolivälissä viisi kertaa silloinen keskiansio. Kyllä siitä hyötyi yhteiskunta ja koko perhe eikä se ansiotaso tullut lahjana tai tuurilla.

Tilanne on lehtijutussa esitetty jälleen kerran niin, että enemmän tienaavan tulisi tuntea syyllisyyttä, että kehtaa tienata hyvin.  Kukaan ei kysy miltä tuntuu rehkiä saadakseen kunnon palkan omalla työllään, maksaa siitä rangaistuksena älytön vero, jakaa hyvä nettoansio puolison ja perheen kanssa ja sitten kuunnella kuinka kurjalta  puolisosta tuntuu tuloero.

Kuinkahan monen liiton on tuhonnut tällainen keinotekoinen valitus ja kateus?

***

Kun paljon tienannut kuolee yleensä ennen aikojaan ja perhe perii kaiken niin eikö myös tästä tulisi olla hieman  kiitollinen edesmenneelle. Usein vaan kuulee nimenomaan miestä moitittavan kuolemansa jälkeenkin hänen työhön käyttämästään ajasta ja energiasta. Mies ei ollut läsnä kotona, kun oli töissään tms.

Hänen tuottamansa kuitenkin on kelvannut koko perheelle; isot asunnot mukavilla asuinalueilla,  kesämökit, ulkomaiset loma-asunnot,  lukuisat lomamatkat, puolison ja lasten kulkupelit, mieluisa merkkivaatetus, laajat  harrastemahdollisuudet, hyvä ruoka sekä mahdollisuus syödä hyvissä  ravintoloissa milloin lystää.

Monelle perheelle hyvät tulot  mahdollistavat myös nopean yksityisen  terveydenhoidon.

***

Nyt kun olen ollut vuosia työeläkkeellä itseäni nuorempi vaimoni tienaa enemmän kuin saan eläkettä. Hän maksaa isomman osan laskuista. Ei tulisi mieleenikään olla hänelle kateellinen hänen palkka- ja sijoitustuloistaan.

***

Olisiko oikein lopettaa rajaton valitus ja olla tyytyväinen, jos puoliso tai vanhempi on hoitanut perheelle hyvät elinolot.

Elämme sairaassa yhteiskunnassa, jossa yritetään uhriutua ja loukkaantua kaikesta ja tasapäistää kaikki, vaikka olemme oikeasti erilaisia myös aikaansaannosten osalta. Aikuisen elämän ydin ei todellakaan voi olla se miltä itsestä joku asia tuntuu.

Vai auttaisiko, jos hyvätuloista siippaa saisi kutsua narsistiksi?

 

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000007915413.html

 

 

+20
emailjuuso
Sitoutumaton Helsinki

Olen ict-alalla leipäni Suomessa ja maailmalla tienannut helsinkiläinen sekä moninkertainen mamu.

Kannatan löyhää EUta, itsenäisiä jäsenvaltioita ja lähinnä hyödyllistä hallittua maahanmuuttoa EUn alueelle. Pidän hölmöläisten hommana aina yrittää korvata ahkeruus ja taloudellinen toimeliaisuus tulonsiirroilla.

Kaihdan mielipiteen vapauden rajoituksia ja haluan, että vieraan vallan joukot sekä aseet poistetaan EUn alueelta. EUn on ryhdistäydyttävä ja hoidettava puolustuksensa itse.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu