Oikeustieteellistä nollatutkimusta – taas kerran
Dosentti Juha Kääriäinen tutki 1.251 kansalaisen otoksen oikeustajua ja sen eroja 192 tuomarin näkemyksiin. Tutkimus tehtiin 2016 ja Hesari toi sen nyt uudelleen esiin.
Tutkimuksessa käytiin läpi oikeustapauksia, jotka kuvattiin tarkkaan uskottavuuden ja aitouden lisäämiseksi. Jaksettiin mainita, että huumeiden maahantuojan casessa jannu kuljetti mömmöt tullin läpi peräsuolessaan.
Sekä kansalaiset että tuomarit asettivat näille tapauksille rikostuomion eli useimmiten vankeusrangaistuksen oman harkintansa mukaan. Tulosten piti auttaa ymmärtämään missä määrin ns. kansan oikeustaju poikkesi tuomareiden näkemyksistä vertaamalla valittuja rangaistuksia.
On selvää, ettei näin osaamattomasti laadittu tutkimus voinut kertoa eroa ja se vääristi lopputulosta.
Lähde: Juha Kääriäinen,
Seitsemän rikostapausta: käräjätuomareiden arvioima rangaistuskäytäntö ja väestön rangaistusvalinnat
**
Oikeustapaukset oli valittu niin, ettei niissä voinutkaan syntyä suurta näkemyseroa kansan ja tuomareiden kesken.
Kysymyksiin eivät kuuluneet tapot, murhat, kidutus, vakavan ruumiinvamman tuottaminen väkivallalla, vakavammat huumerikokset tai oikeat raiskaukset puhumattakaan turvapaikan saaneiden vakavat rikokset ja niiden seuraamukset kuten maasta karkotus tai Suomen kansalaisuuden menetys. Samoin Kääriäinen jätti väliin kokonaan toistuvasti vakavia rikoksia tehneet.
Tuntuu juristi kannattavan ajatusta, että tuomionsa kärsinyttä ei lyödä uudelleen vaan lasketaan hänet pian vapaaksi ja katsotaan mitä hän seuraavaksi keksii tehdä, uhreilla ei niin väliä.
Tutkimuksen pyrkimys saada haluttu lopputulos paistaa yksityiskohdissakin. Sukupuoliyhteys lapsen kanssa on kuvattu 20v pojan teoksi 14v tyttöön kohdistuen sen sijaan, että tekijä olisi ollut iäkkäämpi ja uhri pieni lapsi. Ei siis ihme, että raiskauksesta kansa tuomitsi lyhyemmän tuomion kuin veropetoksesta tai väkivallasta julkisella paikalla eikä kansan tuomio tässäkään juuri poikennut tuomareista.
Kääriäinen ei mitannut kansan mielipidettä rikollisten saamista rangaistusten ”määräalennuksista”. Kokonaan jäivät tutkimatta myös näkemykset muista vaihtoehtoisista rangaistuksista kuten häpeärangaistuksista, ruumiillisesta kurituksesta, pakkotyöstä vankeinhoidon kustannusten kattamiseksi ja uhrin vahinkojen korvaamiseksi sekä myös kuolemanrangaistuksesta.
Tutkimus ei ilmeisesti mitenkään selvittänyt rikolliselle tulevia taloudellisia seuraamuksia kuten vahingonkorvausten ja sakkojen määrää. Vertailu tuntui keskittyvän lähinnä vapausrangaistuksen pituuteen tai siitä luopumiseen.
Tärkeää oli korostaa, että kansa kannattaa vankien eri tukimuotojen lisäämistä ja satojen miljoonien lisärahoitusta vangeille, ei rikosten uhreille.
**
Kyselyyn vastanneiden tai näiden perheen rikostaustaa ei huomioitu lainkaan. On selvää, että huumeita käyttänyt ei näe huumeiden käytön, maahantuonnin tai myynnin olevan vankilakeikan perusta, eikä rattijuoppo kännissä ajon tai veropetoksen tehnyt sen enempää.
Tilanne on siis kärjistäen sama kuin Hitleriltä ja Göbbelsiltä olisi kysytty, mikä on sopiva rangaistus juutalaisten tappamisesta. Natsit olisivat toki vapauttaneet tekoja tehneet ja jakaneet prenikat murhaajille, päälle valtion eläke.
**
Tässä tutkimuskokonaisuudessa olisi kansalta ja tuomareilta pitänyt myös kysyä kuinka hyvin Suomen oikeuslaitos palvelee oikeudenmukaisuuden toteutumista.
Olisi pitänyt kysyä ovatko oikeuden saamisen kustannukset hyväksyttäviä tai oikeusprosessien kestot. Paikallaan on myös kysymys siitä, onko oikein, ettei edes koulutettu juristi osaa tulkita lakeja oikein niiden surkean lukukelpoisuuden ja määrän takia.
Oikeusistuimen asiakas on täysin vailla oikeusturvaa. Hän ei lainkaan tiedä mikä on lopullinen tuomio, prosessin kesto ja sen kustannukset. Slksi moni Suomessa ei uskalla edes hakea oikeutta. Se on varakkaimpien ja yritysten huvia.
Olen varma, että tässä kysymysalueessa erot kansan ja tuomareiden käsitysten välillä ovat valtavat. Siksi niitä ei varmaan halutakaan selvittää.
**
Kääriäisen tutkimus oli kaiken kaikkiaan suppeutensa ja kysymysten asettelun takia pitkälti nollatutkimus ja Hesarin artikkeli siitä hyvin heikko analyysiltään. Tietty ideologinen tarkoitushakuisuus paistaa läpi molemmista. Tämä tutkimus ja tutkija sekä oikeuslaitos on maksettu verovaroilla.
Meillä on oikeus paljon parempaan. Hesarin mukaan tosin tutkimus oli kansainvälisestikin ”ainutlaatuinen”, mitä vahvasti epäilen.
Voihan se olla kansainvälisesti ainutlaatuinen siksi, että tuskin monessakaan maassa noin mitättömiä tutkimuksia edes tehdään.
Ilmoita asiaton viesti
Veit sanat kynästäni.
Ilmoita asiaton viesti
Muistaakseni 2000-luvun alussa Ruotsissa valmistui tutkimus perunalastujen aiheuttamasta syöpä vaarasta, lopputulema oli että pitää syödä 30kg sipsejä joka päivä vuoden verran että saa syövän.
Osaa ne Ruotsissakin rahaa laittaa nollatutkimuksiin.
Tuo aika taisi olla sanan karsinogeeni kulta-aikaa, kun kaikki grillimakkaroista lähtien tutkittiin. Tuota sanaa sittemmin ei oikein ole missään lukenutkaan. Tutkijoille takasi varmasti palkan ja makkarat useampaan grilli-iltaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tuo perunalastututkimus mikään nollatutkimus ollut. Ei tutkimuksesta voi (pelkästään) sen tuoman tuloksen perusteella sanoa, että se olisi nollatutkimus. Tutkimuksen tarkoitus on vahvistaa tai hylätä jokin oletus.
Tässä tapauksessa Matti Ahlstedt ilmeisesti oli alun perinkin sitä mieltä, että perunalastut eivät (normaalikäytössä) aiheuta syöpää. Olen erittäin pahoillani ja toivon, että Ahlstedt ei loukkaannu, mutta minulle ei ainakaan riitä tieto siitä, mitä mieltä hän mistäkin asiasta on. Minusta on hyvä, että ruotsalaiset tuon tutkivat ja vahvistivat, että voin huoletta mussuttaa perunalastuja jatkossakin.
Ilmoita asiaton viesti
En pahastu, yritän muistaa että näkökulmia on muitakin kuin omani tai joku korjaa väärän tietoni.
Ilmoita asiaton viesti
– ”Oikeustapaukset oli valittu niin, ettei niissä voinutkaan syntyä suurta näkemyseroa kansan ja tuomareiden kesken.”
Varmaan ihan tarkoituksella. Jos tapaukseksi olisi otettu miespuolinen vauvanraiskaajamurhaaja, niin se vasta olisikin ollut nollatutkimus. Tietenkin kansa olisi halunnut hirttää hänet munistaan keskustorille, mutta siinä on vain se ongelma, että Suomen laki estää tuollaiset. Meillä on tarkkaan määritellyt maksimirangaistukset ja ilmeisesti tutkimus haluttiin tehdä niiden puitteissa.
– ”Tuntuu juristi kannattavan ajatusta, että tuomionsa kärsinyttä ei lyödä uudelleen”
Myös tämä on nykyisessä oikeusjärjestelmässämme sisäänrakennettu ominaisuus, jonka puitteissa tutkimus tehtiin.
– ”Sukupuoliyhteys lapsen kanssa on kuvattu 20v pojan teoksi 14v tyttöön kohdistuen sen sijaan, että tekijä olisi ollut iäkkäämpi ja uhri pieni lapsi. Ei siis ihme, että raiskauksesta…”
Yhdyntä alaikäisen kanssa ei ole (vielä) automaattisesti raiskaus.
– ”Kokonaan jäivät tutkimatta myös näkemykset muista vaihtoehtoisista rangaistuksista kuten häpeärangaistuksista, ruumiillisesta kurituksesta, pakkotyöstä…”
Edelleen varmastikin tarkoituksella. Ei ollut tarkoitus tutkia perustuslain vastaisia rangaistustapoja.
– ”Vertailu tuntui keskittyvän lähinnä vapausrangaistuksen pituuteen tai siitä luopumiseen.”
Minusta ihan ymmärrettävästi. Jos mukaan olisi otettu kaikki mahdollinen raipparangaistuksista rikosten uusintaan ja korvausten määrästä tekijän rikoshistoriaan, niin tutkimuksesta olisi todennäköisesti tullut niin monimutkainen, että se olisi sen takia ollut taas nollatutkimus.
– ”Kyselyyn vastanneiden tai näiden perheen rikostaustaa ei huomioitu lainkaan.”
Eikä pidäkään, jos ei haluta painotettua otosta, joka taas tekisi hommasta nollatutkimuksen. Huumeita kokeilleita, kännissä ajaneita ja verottajaa huijanneita elää joukossamme halusitpa tai et, ja mikä hurjinta, useimmilla heistä on myös äänioikeus. Luonnollisesti tutkimus, jolla halutaan mitata koko kansan mielipiteitä ottaa mukaan myös heidän mielipiteensä.
– ”Olisi pitänyt kysyä ovatko oikeuden saamisen kustannukset hyväksyttäviä tai oikeusprosessien kestot.”
Tästä samaa mieltä, mutta tämä on ihan oman tutkimuksensa aihe.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää tutkimusta ei tehdä tällaisilla rajauksilla. Jokainen tutkimuksia tehnyt ymmärtää tämän.
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää kansan ja käräjätuomareiden näkemyseroja rikosseuraamuksista. Tutkimus on rajattu, kuten jo kirjoitin, niin typerästi tai tarkoituksella, ettei mainittavia eroja synny.
Tutkimusalueen case-ydin olisi nimenomaan ollut räikeimmissä ja raaimmissa rikoksissa sekä rikosten uusijoissa. Samoin alueeseen olisivat kuuluneet rikollisen maksettaviksi tulevat korvaukset rikosuhreilleen. Ketään ei kiinnosta saivarrella pikkurötösten tuomista rangaistuksista.
Siksi tutkimus ei täytä tavoitteita, jotka sille asettaisi oikea tutkija. Hän ei välittäisi mitään siitä, mitkä rangaistukset ovat nyt lain sallimia, se ei ollut tutkimuksen kohde. Lakeja on aina muutettu ja niitä tullaan muuttamaan, myös perustuslakia.
Tiedämme jokainen omien havaintojen kautta, etteivät tulokset kerro totuutta puoliksikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän tuossa ihan selvä ero tuli esiin kansan ja tuomareiden näkemyksissä. Väkivallasta, seksuaalirikoksista ja rattijuopumuksesta kansa olisi antanut selvästi ankarampia tuomioita ja veronkierrosta ja huumeiden salakuljetuksesta lievempiä. Kertoo mielestäni hyvin, että ”kansan oikeustajun” mukaan ihmisiä välittömästi vahingoittavat tai heille vaaraa aiheuttavat teot pitäisi rangaista nykyistä kovemmin ja välillistä yhteiskunnallista haittaa tuottavista teoista voitaisiin antaa lievempiä rangaistuksia. Olen tuosta ihan samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Tietäähän sen sokea Reettakin, että varsin usein oikeuspäätöksien ja rahvaan oikeustajun välillä esiintyy jyrkkiä ristiriitoja.
Oikeuslaitos jakaa mielellään ehdollisia vankeustuomioita valtion kustannuksia säästääkseen.
Ilmoita asiaton viesti
Kyseessä onkin oikeus”tieteellinen” tutkimus.
Ilmoita asiaton viesti