Kaupankäynnin osaaminen sakkaa
Luemme mediasta jatkuvasti suomalaisten organisaatioiden töpeksinnästä hankinnoissa.
Suomalaisten kyky myydä on tunnetusti kehno noin keskimäärin, mutta osto-osaaminen on jäänyt hieman varjoon, se on usein sitäkin surkeampaa.
Heikointa osaaminen on julkisissa hankinnoissa. Esimerkiksi käy terveydenhuollon vuosia kestänyt Apotti -projekti. Sovelluskokonaisuus on täysi torso. Lisäksi se ylittää reippaasti budjetin. Kokonaisuus ei pysynyt ostajan näpeissä. Lääkärit erityisesti kiroilevat Apotin käyttöä.
Helsingin kaupungin palkanlaskennan järjestelmä on toinen esimerkki. Ammattitaidoton tilaaja, puuttuva varajärjestelmä, puutteellinen migraatiosuunnitelma ja onneton testijärjestely tuottaa edelleen virhetilanteita palkkojen maksamisessa.
Armeijan aseostot ovat alue, jossa taatusti ylitetään budjetit, se tapahtuu lisäbudjeteilla eikä kilpailutus toimi. On lähes pakko ostaa tietyiltä jenkkiyrityksiltä. Ne määrittävät hinnat.
Yrityspuolella on erittäin ikäviä tapauksia, joista Fortumin seikkailut Saksassa on tuore tapaus. Yritys tai sen saksalainen tytäryhtiö oli tehnyt sellaisia typeriä hinta- ja saatavuussitoumuksia asiakkailleen, jotka eivät olleet millään tavoin yhtiön hallinnassa.
Todellinen typeryys on ollut erilaisen valtion infran myynti sijoittajille ja täysin keinotekoisten markkinahintojen maksamista niiden käytöstä.
Tähän kategoriaan kuuluu mm energian siirtoverkkojen yksityistäminen ja luonnonvarojen käyttöoikeuksien anto ulkomaisille toimijoille.
Maamme infraa hoitavien yritysten joukossa on töpeksitty harvoin niin pahoin kuin Olkiluodon voimalan kohdalla, joka tilattiin kokemattomalta toimittajalta Arevalta avaimet käteen toimituksena. Päädyttiin lukuisten vuosien toivottomaan testikierteeseen. Lisäksi kuluttajien sähkökuluissa on Olkiluodon töpeksinnän maksettavia.
**
Me tarvitsemme Suomessa kansainvälisen luokan koulutusta vaativaan myynti- ja ostotyöhön. Koulutus on hoidettava ohjattuna käytännön työssä eikä se onnistu luokkaopetuksena missään kouluasteessa.
Se on just näin.On ollut melkoista töpeksyntää.Hävettää.
Ilmoita asiaton viesti
Sopimusmielessä OL3 hoidettiin hyvin. TVO:n maksama hinta ei noussut, vaikka kustannukset nousivat. Seuraavasta EPR reaktorista saikin sitten EDF maksaa jo 13 mrd. Lisäksi EDF joutui ottamaan rakentajan haltuunsa.
Ilmoita asiaton viesti
EDF = ranskalaiset veronmaksajat. Osataan sitä muuallakin siis.
Ilmoita asiaton viesti
”…TVO:n maksama hinta ei noussut…”.
Oliko noin ? Muistaakseni mediassa kerrottiin ehkä pari vuotta sitten, miten lisäkustannuksia oikeudessa jaettiin Arevan ja TVO:n kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Kunnallisissa hankinnoissa taitavat suhteet painaa todella paljon, noin keskimäärin.
Pitäisiköhän seuraava ostokaava keskimäärin kunnissa paikkansa:
Vaihe 1) Noviisi päätunnustelijaksi
– kohtuullisen kokematon ja ei-vastuunkantava virkamies saa ”tunnustelijan” tehtävän,
– virastopäällikkö / osastopäälliköt ovat kiireisiä ja mielestään tärkeitä, heitä ei kiinnosta ”hilavitkuttajien” tekniikka,
Vaihe 2) Kiva konsulentti pyörittää noviisin sitoutuneeksi
– miellyttävin ja taitavin ”hilavitkuttajakonsulentti” sitouttaa ostajan,
hänelle syntyy tunne että ”kiva kaveri, tulevaisuuden tuote halvalla”.
– kivan kaverin tuote pysyy ”prosessissa mukana”… ja valinnassa
painotetaankin pikku hiljaa juuri kivan kaverin korostamia ominaisuuksia.
Vaihe 3) Ja kas… virastopäällköt / osastopäälliköt puoltavat lähtökohtaisesti omiensa esityksiä.
Vaihe 4) Virastopäällikkö kohtaa lautakunnan tai kaupuninjohtaja valtuuston. Tavalliset ihmiset ostavat mielellään sian säkissä, jos se on kauniilla lupauksilla höystetty.
Ps. Totta kai käytössä on vertailu ja harkinta… mutta yritinpä vain kuvata sen, mitä luulen prosessin olevan todellisuudessa. Noin keskimäärin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyse on kait hyvin inhimillisestä ja tavallisesta prosessista. Se ei sinänsä anna tilaa parjata kunnallista päätöksentekoa.
Mutta olisiko prosessissa jokin kohta, jossa voitaisiin osto onnistumisen todennäköisyyksiä parantaa?
Ilmoita asiaton viesti
Julkisen puolen hankinnoissa on mukana aivan liian monta byrokraattia.
Ilmoita asiaton viesti
Paperi-Hesarissa kirjoitettiin 29.2.2023 osiossa ”Talous” sivulla A34 ja otsikolla ”Tutkija: Kilpailutuksen uudistus toisi suuret säästöt”.
Teksti alkaa ”Julkisia hankintoja riivaa Suomessa lähes joka alalla patologinen kilpailun puute…”.
Säästömahdollisuudeksi sanotaan n. MRD. Eipä taida suomalaisia kiinnostaa…
Ilmoita asiaton viesti
Lukiessa tuntuu kuin kertoisit todellista tapahtumaa, eikä painajaisunta.
Ilmoita asiaton viesti
Siinä mielessä pidän osto-osaamista on tärkeämpänä, että voittohan tehdään jo ostettaessa. Jos tuotetaan ylihintaan, voiton tekeminen myymällä on haastavaa ellei mahdotonta. Tästä erottaa osaavat liikemiehet. He tuntevat kaupan kohteensa, ovat rahasta tarkkoja ja heidän huomionsa keskittyy ostoihin, mutta kokematon uskoo olevansa hyvä myyjä. Jos ei ole oppinut osto-kuria, usein tuhlaa rahansa vaikka onnistuisi myynneissäänkin.
Julkisen puolen hankinnat ovat olleet todellakin amatöörimäisiä. Sanktioita ei osata määritellä sopimukseen ja kun ei osata määritellä mistä erottaa laadun ja mitä ollaan ostamassa päädytään näihin Apotin ja Olkiluodon kaltaisiin sätöstyksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Ostaminen, etenkin toisten rahoilla, on hauskaa touhua.
Ketään ei muuten näytä kiinnostavan maakuntapöhöttymän investoinnit ?
– uusia toimistokalusteita
– uusia toimitiloja
– kaikki olemassa olevien ohjelmistolisenssit ostettiin uusiksi. Siis ihan kaikki. ( toiminnanohjausjärjestelmistä alkaen )
Kaikki edellinen 21 x.
Sellaista hyvinvointia se.
Ilmoita asiaton viesti
Itse toivon että tämä oli ensiaskel siitä että koko kuntatason päättämisestä päästäisiin tärkeiden asioiden osalta. Suurin osa (9/10+) kunnista konkurssikypsiä ja eivät saa järjestettyä palveluita mutta rahaa palaa. Olen pienen kunnan valtuuston tohelointia seurannut ja kyllä se päätöksenteko leveimmille harteille pitää saada. Maakuntiin vaikka jotkut omat ”kuntakoordinaattorit” alueen kunnista…
Ilmoita asiaton viesti
Niin, hankintatoimen ohjaus ja koko aluekohtainen hankintaorganisaatio voidaan yhdistää. Nyt sama työ tehdään moneen kertaan pienissä yksiköissä.
Järjetöntä, eikä palvele oikeasti ketään.
Suomen kokoisessa 5,5 miljoonan asukkaan maassa riittää hyvin yksi, tai kaksi hankintaorganisaatiota, jotka tekevät valtakunnalliset toimittajasopimukset.
Alueellisesti näiden valmiiden hankintasopimusten hyödyntäminen käy kätevästi digitaalisesti.
Ei vaikeaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kannatan.
Ilmoita asiaton viesti
Niin eihän Suomessa myöskään tarvittaisi kuin 30 kuntaa.
Ilmoita asiaton viesti
”…päätöksenteko leveimmille harteille pitää saada…”.
Mitähän se auttaisi ? Mitä enemmän valtaa sitä enemmän korruptiota.
Ilmoita asiaton viesti
Seeelvä, perustele – esim suvut hallitsee pikkukuntia – se a ok?
Ilmoita asiaton viesti
”…esim suvut hallitsee pikkukuntia…”.
Ei vain suvut, vaan myös puolueet.
Esimerkkejä löytynee kumpaankin suuntaan. Muutama vuosi sitten selviteltiin suuruuden ihannointia. Toki silloinkin oltiin puolesta vastaan, mutta lopputuolos oli muistaakseni, että pienempi on tehokkaampi.
Se toki edellyttää korruption kitkemistä myös pienistä yksiköistä.
Ilmoita asiaton viesti
Pienissä kunnissa valta voi kerääntyä vuosikymmeniksi todella pienille porukoille kun vaihtoehtoja ei ole, tästä on päästävä eroon.
Ilmoita asiaton viesti
Julkiset hankinnat ovat n. 50 mrd/ v. Jokainen oikein kilpailutettu osto/ säästö on 1 % = 0,5 mrd € laadun kärsimättä. Entä 10 % ? Yksityisillä myyjillä on huippujuristit specialisoituneina ostosopimuksiin, joita selvityksen mukaisesti ei ole julkisella puolella.
Tietojärjestelmien ostaminen määrittelyineen testausohjelmineen on mutkikas ja osaamista vaativa prosessi. Apotti jne. Hesa Sarstia-palkkaohjelmineen on malliesimerkki valtavasta töpeksinnästä.
Ilmoita asiaton viesti
Tietojärjestelmähankinnoissa ei puhuta mistään prosentista eikä edes 10:stä %:sta. Rahaa kuluu satoja prosentteja yli sen, mitä järkevillä hankinnoilla menisi ja tuotekin voisi olla parempi.
Ilmoita asiaton viesti
Julkisen sektorin hankintatoimen henkilömäärä on myös käsittämätön. Edelleen lähes jokaisessa kunnassa on ostojohtajaa, ostopäällikköä ja hankintavastaavia ja lisäksi omia suuria varastoja ostettaville hyödykkeille.
Ostoprosessit voidaan räätälöidä ja pisteyttää näppärästi palvelemaan ’omia’ toimittajia, Keskitetty ja myös kustannustehokas hankinta ( esim, Hanselin tekemät ostosopimukset ) ei paikallistasolla kiinnosta, koska paikallisuus on ostajalle etu ja takaa hankintatoimelle mukavat ja kiireettömät työpäivät.
Ilman aitoa kontrollia.
Ilmoita asiaton viesti
Itse lähdin aikoinaan Shelliltä, typeryyttä pakoon, no alta vuoden ostivat takaisin, joskin helvetin hyvällä katteella, monia keksintöjä. Seesteinen aika loppui, kun Barbarossaarilta tuli iso pomo Suomeen ja antoi minulle potkut, no ukko pantiin käveleen, lähes identtinen tilanne Olkiluodon kanssa, ostivat alle 3 vuoden minut takaisin ja myös eräälle suomipomolle näytettiin ulko-ovea myös. Onnistuin tehtävässäni hyvin ja yli 10v, kunnes kunnon ” ostajat ” tulivat puikkoihin ja suomen toiminnot myytiin ja minä tein ostettavaa, siis tämän, johon kiinnostus isompi Hanoissa, kuin EU n alueella.
https://www.youtube.com/watch?v=GCHzb2U5k2E&feature=youtu.be
Ilmoita asiaton viesti
Monikansalliset firmat antavat potkuja kevyesti ja ostavat firmoja usein vain pilkkoakseen ja siivotakseen ne ja myydäkseen eteenpäin
Ilmoita asiaton viesti
On etuoikeus töpeksiä ostoissa ja myynneissä, sillä osaamattomuus pilkistää esiin, jopa kauhu. OL3 valmistui 14v myöhässä utopia-aikataulusta, oli kaupallinen vedos, jonka vuorineuvokset nielaisivat, kuin Rapalan uistimen, mutta valmistui ja epäilen kiitoksen menevän Arevan / TVO n ydinsukellusvene-expertille, jonka Suomivierailu meni pitkäksi, mutta taitaa jäädä eläkepäivilleen tänne, kera muisteluin.
Ilmoita asiaton viesti
Tervehdys !
Kiitos hyvistä huomioista.
En kuitenkaan malttanut olla kommentoimatta.
Väitän, että suurin syy myymisen-ostamisen osaamattomuuteen on suomalaisten asenteet.
Myyjät ovat kautta aikojen olleet reppuryssiä, kulkumulkkuja, jne.
Ammattien arvostuksessa alempana ovat ehkä vosut.
Ylemmissä koulutuslaitoksissa ei myöskään arvosteta myymisen taitojen kehittämistä/tutkimista.
Ostaa sensijaan osaavat kaikki. Katsotaan hintalappua, ja koska peruskoulu on numerot opettanut, niin valitaan halvin.
Sitten ihmetellään suomalaista passiivia käyttämällä: ”Kuinka tässä näin pääsi käymään ?”
Ilmoita asiaton viesti
On totta, ettei Suomessa arvosteta myyntityötä tekeviä, vaikka he ovat monen yrityksen kohdalla tämän tärkeimpiä tuloksentekijöitä.
Olen nähnyt teknologiayhtiössä kuinka huippumyyjät tuntevat tekniikan, trendit ja asiakaskunnan niin hyvin, että he pystyvät ohjaamaan tuotekehitystä ja innovaatioita paremmin kuin yrityksen tk tai tuotehallinta.
Huippumyyjät pystyvät myymään ratkaisuja,jotka ovat hyviä sekä asiakkaan että toimittajan kannalta.Tätä taitoa ei opi kuin käytännön työssä, jota mentoroi joku vanhempi osaaja. Myyjän henkilökohtaiset ominaisuudet ovat myös ratkaisevan tärkeitä. On väitwtty, että kenestä tahansa saa hyvän myyjän, mutta se ei ole totta.
Ilmoita asiaton viesti
Tiedän, olen urani aikana ollut sekä tuotekehitys- että myyntityössä.
Ilmoita asiaton viesti
”energian siirtoverkkojen yksityistäminen ja luonnonvarojen käyttöoikeuksien anto ulkomaisille toimijoille”
Näissä asioissa riittää selvitettävää ja nämä täyttänee maanpetoksellisen toiminnan. Toiminta verrattavissa korruptoituneiden maiden oligarkkien puliveivaamiseen.
Ilmoita asiaton viesti