Siviilien suojelu sodissa on haihattelua
Ihminen on säälittävän heikko oppimaan mitään historiastaan ja erityisesti sotahistoriastaan. Emme ole oppineet mitään tavastamme tappaa omien etujemme ajamiseksi.
Yleinen virhe ajattelussa on, että sotilaita saa ja pitää tappaa, mutta siviilejä ei. Luullaan, että näiden ryhmien ero on niin merkittävä, että vain siviiliä on suojeltava. Se ei tietenkään ole edes mahdollista eikä muuta kuin pitkittää sotien kestoa.
Jo menneinä aikoina oli vallalla käsite reilusta tappamisesta, herrasmiesten periaatteista toistensa silpomisessa.
No nämä käsitykset ja tavoitteet ovat lähinnä naurettavia. Pääosin sotilaatkin ovat siviilejä, jotka on pakotettu tappohommiin, ei pelkästään maanpuolustukseen, vaan myös hyökkäyssotiin.
Se, että sotilailla on aseita, mutta ns siviileillä ei juuri ole, ei tilannetta muuta. Ajatellaan, että tappaminen on reilua peliä, kun osapuolilla on millä puolustaa itseään. Näinhän ei tietenkään ole. Näkemys on hurmahenkinen ritarilliseen tappamiseen liittyvä harha.
Nykyaikaisessa sodassa ei usein edes nähdä tapettavia kasvokkain, kun heitä pommitetaan kranaateilla, korttelipommeilla ja ohjuksilla. Uhriksi joutuu kuka vain. Kun siviiliväestö sotien aikana tuottaa aseita, varusteita ja ruokaa hyökkääjillekin tukien hyökkäyssotia, on jotensakin älytöntä nähdä heidät syyttöminä osapuolina. Palestiinassa siviilit lisäksi suojelevat terroristeja ja antavat heidän piileksiä keskuudessaan.
Koska sotiminen on aina suunniteltu inhimillinen ja taloudellinen katastrofi sen osapuolille, pyritään sodat päättämään nopeasti. Jotta tämä onnistuu, muuttuvat sodat viimeistään loppuvaiheissaan yhä enemmän totaalisiksi.
Käytännössä se tarkoittaa puhtaiden siviilikohteidenkin joutumista tarkalleen harkituiksi kohteiksi. Näin kävi, kun Saksa ja Japani piti pakottaa antautumaan. Siksi pommitettiin Saksan asutuskeskuksia maan tasalle ja Japanissa kaksi kaupunkia atomipommeilla tuhkaksi. Haluttiin murtaa kansakuntien sotimishalut.
Totuus siviilien suojaamistavoitteissa on siis se, ettei suojaaminen ole mahdollista eikä sitä edes monasti haluta tehdä muuta kuin propaganda tarkoituksissa. Sodassa on ihan muut tavoitteet etusijalla.
Palestiinan ja Israelin sodassa ovat osapuolet jo näyttäneet vähät välittävänsä siviilien hengestä. Ainoastaan länsimaissa, joissa ei elä päättävässä asemassa ketään sotia kokeneita, pehmoillaan ja moralisoidaan sodan raakuuksia ja yritetään leikkiä ritareita. Se on kansojen hämäämistä ja sodan realismin peittelyä.
Kun Lähi-idän kriisejä katsoo vuosisadan jaksolta, huomaa kuinka turhia ja tekopyhiä lännen arvot kriiseissä ovat. Se mitä pidetään paikallisten heimosodissa paheksuttavana, sitä samaa tehdään itse kriisejä oikoessa sotimalla. Uhreiksi jää sekä sotilaita että suuria joukkoja siviilejä lapsista vanhuksiin.
Nyt YK, länsimaat sekä jopa Venäjä ja Kiina haluavat humanitääriselle avulle käytäviä Gazaan. Se on niin kaksinaamaista hyvesignalointia kuin olla voi. Samaiset maat ovat myyneet aina aseita kriisikohteisiin ja taloudellisesti tukeneet osapuolia. Usein ne myös itse osallistuvat salatusti tai julkisesti sotien synnyttämiseen ja sotimiseen mitään välittämättä kuka niissä pääsee hengestään.
Israel on samalla tavoin vastuussa Gazan alueesta kuin Natsi-Saksa keskitysleireistään. Samalla tavoin molemmilla olisi velvoliisuu ruokkia vankinsa.
Noin muutoin Hämäläisen käsitys kuulostaa hiukan karulta Ukrainaan sijoitettuna.
Auttaako Kiovan pommitus Ukrainan sodassa, tuskin. Pikemminkin saa vastustamaan venäläisiä vielä kovemmin. Lannistiko sotilaiden ryöstely ja raiskaukset Butshassa Ukrainaa? Ei kai mutta ainakin lisäsi sotilasapua Ukrainalle.
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka moni sota on maailmassa päättynyt siihen että toinen, häviöllä oleva osapuli, on sotaväsymyksen takia suostunut rauhanehtoihin?
Onko tehtaassa kranaatteja sorvaava nainen osallinen sotaan vai ei?
Missä kulkee raja sallitun ja kielletyn tapettavan välillä?
Sotilaan saa tappaa vaikka punkkaansa majoituspaikassa kranaatilla, kysehän on sotilaasta. Entä henkilön joka sorvaa kranaatteja tehtaassa? Entä autonkuljettajan joka ajaa kranaattaeja tykkiasemaan? Tai veturinkuljettajan?
Entä kymmenvuotiaan pojan joka tähystää vihollista ja välittää tietoa lähestyvästä vihollisesta?
Tai kuljettaa ammuksia sotilaille?
Vai meneekö raja siinä kuka lataa ja laukaisee tykin?
Pitääkö ensin selvittää tulevan uhrin tehtävät tarkasti ja sen jälkeen joko tai?
Nykyaikainen sota poikkeaa menneiden aikojen sodista osittain siinä että sota on nykyään nk. totaalista sotaa jossa valtion kaikki toiminnat tukevat sotimista, siis ”rintamaa”.
Onko ”sotarikollinen” se joka tappaa e.m. tyyppisissä tehtävissä toimivan esim. lapsen vai se joka tettää lapsella e.m. tehtäviä, toisin sanoen altistaa lapsen hengenvaaraan tarkoituksella.
Kun sota ja tappaminen jo itsessään on rikos.
Ilmoita asiaton viesti
Karinen ymmärsi teeman hieman väärin. Kiova menisi polvilleen päivissä, mikäli Venäjä aloittaisi samanlaisen Ukrainan kaupunkien mattopommittamisen, kuin mitä Köln, Dresden ja Berliini kokivat vuosina 1944 ja 1945 ja samaan aikaan moukaroisi yhteiskuntaa pyörittävän infrastruktuurin hajalle. Vielä tällä hetkellä esim. Ukrainan rautatietä pitkin voidaan huoltaa etulinjan joukkoja suhteellisen vapaasti. Hulluinta on se, että junat jopa kulkevat aikatauluissa.
Kirjastossani on Ralph Barkerin kirjoittama tuhannen pommikoneen hyökkäys, mikä kertoo erityisesti brittien armottomuudesta siviilejä kohtaan. RAF bomber commandin komentaja Arthur Harris (sir) tunnettiin valtavasta palostaan tuhota koko Saksan kansa ja hänen ideoimiaan olivat nimenomaisesti siviilikohteiden massapommitukset. Henkilötuhomäärät olivat aivan eri sfääreissä kuin saksalaisten pommittaessa Lontoota.
Myös Japani saatiin polvilleen hirmuisella aseella, jota kutsuttiin atomipommiksi.
Rauhaan voidaan pakottaa, mutta sellainen edellyttää paljon vahvemmat aseet, kuin mitä pakotettavalla on hallussaan. Esim. Pohjois-Koreaa ei kukaan yritä pakottaa mihinkään, koska atomipommi.
Ilmoita asiaton viesti
”Karinen ymmärsi teeman hieman väärin. Kiova menisi polvilleen päivissä, mikäli Venäjä aloittaisi samanlaisen Ukrainan kaupunkien mattopommittamisen, kuin mitä Köln, Dresden ja Berliini kokivat vuosina 1944 ja 1945.”
Sopii yrittää, millähän koneilla Venäjä pääsisi Kiovaa pommittelemaan?
Sinänsä kaupunkien terroripommitus on ikävä kyllä toimiva ratkaisu toisessakin maailmansodassa. Maailma kuitenkin muuttuu. Patopommittajat olivat kansallissankareita sota-ajan Britanniassa, USAF esitteli ylpeydellä Korean patojen pomituksia 1953, Vietnamin sodan aikaan se ei enää sopinut ja nyt Ukrainassa patojen räjäyttelyä pidetään sotarikoksena.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka siviilien><sotilaiden ero onkin blogin mukainen harha, tuli sinun kommentistasi hakematta mieleen, että Kölnin , Dresdenin ja Berliinin pommittajat eivät varoittaneet asukkaita.
Mistä Israel sai aikoinaan voimakkaan motiivin luoda puolustusvoimiensa eettiset ohjeet korkeimman mahdollisen etiikan varaan, ja miksi lopputulos on Gazassa alin mahdollinen?
V.2008 yksi Hamasjohtajista esitteli vastaavasti heidän arvojaan:
"Palestiinalaisille on kuolemasta tullut t o d e l l i s u u s "–
tämä kirj.virheeni olisi ollut meille käsitteenä ymmärrettävä, mutta sana, jota hän oikeasti käytti, oli kuitenkin "teollisuus!"
Hallitukset ja tiedotusvälineet pitävät Israelia korkeammalla moraalitasolla, ja Hamas tietää tämän, ja käyttää sitä sodan aseena.
Hamas provosoi Israelin pelaamaan venäläistä rulettia omien lastensa kanssa.
Se ohjaa näytelmää itse rakettien GPS-suunnistuksen avulla lähettämällä rakettejaan päiväkodeista, sairaaloista ja leikkikentiltä. Ja pitää kuvausväen valmiina Israelista tuleville vastauksille. Tätä kutsutaan CNN-startegiaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Rehellinen ja suora kuvaus sodasta ja sen kulusta. Ketään ei säästettä ja kaikki ovat omalla tavallaan osallisia sodassa.
Sodat ovat osa Luontoa. Mehiläiset jua muurahaisetkin tappavat toisiaan raa’asti. Nisäkkäät puolustavat revireitään tarvittaessa väkivaltaisesti. Jopa linnut ja kalatkin riitelevät ja käyttäytyvät väkivaltaisesti.
Niin kauan kun meillä ihmisillä on vallanhaluisia tunteettomia johtajia, sodat vain jatkuvat sukupolovesta toiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Juha tarjoaa tärkeän ja unohdetun näkökulman. Minuakin on pitkään kummastuttanut uutisointi, jossa otsikoihin nousee muutaman siviilin kuolema mutta se ei tunnu missään, että samalla on tapettu satoja sotilaita. Aivan kuin kyse olisi kahdesta eri lajista, joista toisella on oikeus elämään ja toisella ei. Tämä näkyy tietty myös yksittäisissä sanavalinnoissa: sotilaita ”kaatuu” tai ”joukkoja menetetään”, mutta siviilit saavat surmansa.
Lapsena muuten muistan ihmetelleeni, mihin ne siellä sodassa kompastuvat, kun puhuttiin kaatuneista.
Ilmoita asiaton viesti
Sivillien ja sotilaiden välinen rajanveto hämärtyy sodanaikaisten työvelvollisten suhteen.
Talvisodassa työvelvollisia oli noin 50 000 ja jatkosodassa noin 75 000.
Sankarihautausmaillamme lepää satoja työvelvollisia eli siviilejä, jotka oli sotiemme aikana määrätty sodanajan tarpeita palveleviin työtehtäviin.
Kuolinsyyn ei ole tarvinnut olla vihollisen toiminnasta johtuvaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ajattelutapa on tietenkin historiallinen: joskus oli aika, kun naapuriniityllä yhteen otti kaksi sotajoukkoa – sitä kutsuttiin taisteluksi- ja niityn viereisellä pellolla talonpojat kyntivät maataan. Taistelua ennen ja sen jälkeen talonpoikien henki ja etenkin omaisuus oli vaarassa, koska tapana oli, että sotajoukko eli maasta ts ryösteli lähiseutuja. Tätä ei kuitenkaan kutsuttu sodankäynniksi vaan joukkojen varustamiseksi ja huoltamiseksi. Edullisinta oli tietysti käydä sotaa näin vieraassa maassa, jotta oma maa säilyisi koskemattomana. Tällaisella perustelulla mm Kustaa II Aadolf sai valtiopäivien säätyjen hyväksynnän sodankäynnilleen Saksassa kolmikymmenvuotisen sodan aikana: parempi viedä sota maan rajojen ulkopuolelle kuin käydä sitä omassa maassa.
Ilmoita asiaton viesti
”…Palestiinassa siviilit lisäksi suojelevat terroristeja ja antavat heidän piileksiä keskuudessaan…”.
Venäjällä Putinin kannatus on varmaan edelleen jotain 80% vapaalla jalalla kulkevien keskuudessa. Ilmeisesti Hamasin kannatus on samaa luokkaa. Miten muuten selittyy hyökkäyksen yllätyksellisyys ja ilmeisesti valtavan tunneliverkoston tekeminen ja salassapito.
Ilmoita asiaton viesti
Gaza on elinkelvoton ahdas niin suurelle ihmismäärälle.
Englantilaiset eivät lähi-idän asukkaita maailman valtiaina oikein ihmisinä pitäneet joten olihan palestiina asumaton jonne juutalaiset valtionsa voivat muodostaa.
Ilmoita asiaton viesti
En oikein ymmärrä näitä näkemyksiä siitä että sotilaiden ja siviilien kuolema ja tappaminen sodassa on samanarvoista. Jos rintamalla näen vastapuolen sotilaan osoittavan minua aseellaan, niin kai minun on yritettävä osua häneen ensin, jos haluan säilyä elossa. Silloin hän ei ole minulle ihminen vaan vihollinen. Kun hän sitten makaa haavoittuneena maassa ja/tai jää vangiksi niin hän muuttuu takaisin ihmiseksi eikä minulla ole mitään syytä tappaa häntä. Jos tapaisin sotilaana ”viholliskansan” perheen lapsineen kyyhöttämässä kotinsa nurkassa peloisaan, niin miksi ampuisin heidät? Eiväthän he minua uhkaa.
Eiköhän suurin osa meistä ”normaaleista” ihmisistä ajattele näin. Tätä kuviota sekoittaa sitten se, että pommeja on helppo pudottaa ja raketteja laukaista kun ei tarvitse omin silmin nähdä mitä tuhoa ne saavat aikaan. Mutta näidenkin käytössä on eroja, Israel ja länsimaat eivät nykyään ehdoin tahdoin pyri tuhoamaan siviilikohteita, olkoonkin että tästäkin huolimatta siviiliuhrien määrä muodostuu kohtuuttomaksi. Terroristijärjestöt kuten Hamas ja roistovaltiot kuten Venäjä pyrkivät tappamaan tarkoituksella siviilejä siinä kuin sotilaitakin.
Ilmoita asiaton viesti
Olemme tainneet tästä ennenkin keskustella. Ihan näin siviilissäkin minun olisi yritettävä tehdä vaarattomaksi tyyppi joka uhkaa henkeäni. Sama se olisi rintamalla. Kun intissä ryömittiin ja ammuttiin vihollisia esittäviä ilmapalloja kovilla (sellaisia harjoituksia oli tosin vain pari, yleensä ammuttiin ”räkäpäillä”), niin ei se liene tositilanteessa sen kummempaa, paitsi että sieltä ammuttaisiin takaisin. Toista on jos joutuisit ampumaan muutaman metrin päästä ihmisen, jolla ei ole asetta ja joka ei uhkaa sinua. Silloin ajatus siitä, että tuo saattaa eloon jätettynä hyödyntää vihollisvaltion sotapotentiaalia, olisi ainakin minulle melko kaukainen.
Arvostan kyllä Kari ajatteluasi tässä asiassa. Samoin sitä, että ajattelit irakilaista työtoveriasi. Hallituksen suunnittelema 3 kuukauden sääntö on epäoikeudenmukainen täällä vuosia tai vuosikymmeniä työskennellyttä ulkomaan kansalaista kohtaan. Samoin liian tiukka kielitaitovaatimus. Vastaan tässä kun en enää muista missä alkuperäinen kommenttisi oli.
Ilmoita asiaton viesti