Työtöntä maisteria ahdistaa Suomen työkeskeisyys
Korkeakouluopinnot voivat mennä hukkaan, jos maisteri ei saa töitä 15 vuoteen. Vielä enemmän opiskelut ja opetus olivat turhia, jos ei ymmärrä, että ihminen voi tehdä elääkseen muitakin kuin koulutustaan vastaavia tehtäviä.
Maisteri Eeva valmistui 25 -vuotiaana ja on ollut työtön nykyiseen 41 vuoden ikäänsä asti. Haastattelussaan hän vaikeroi suomalaista ajattelua.
Työttömänä ollessaan hän on huomannut, että ”suomalaiset ovat työkeskeisiä ja esittelevätkin itsensä usein kertomalla ammattinsa.”
”Olin eilen koulun vanhempainillassa ja moni kertoi esittäytyessään, mitä tekee työkseen. Kun menee jonnekin, aina kerrotaan ammatti. Olisi hienoa, ettei aina keskusteltaisi töistä. Eihän työ aina vastaa ihmisen kiinnostuksen kohteita.”
**
Jotain on maassamme asenteissa pahasti pielessä, kun nimellisesti aikuiset ihmiset pitävät luonnollisena, että muiden on elätettävä heidät, koska heitä itseään ei työ kiinnosta. Muiden pitää terveen ja joutilaan puolesta tuottaa kaikki mitä hän tarvitsee asunnoista ruokaan ja palveluihin. Ilmaiseksi koulutettu on vain ja röhnöttää.
Suomella ei enää ole varaa tällaisten ihmisten hoitoon ja vielä vähemmän halua kuunnella heidän typerryttävää valitustaan.
**
Maisteri Eevan ja kaltaisensa voivat aivan hyvin tehdä muuta kuin ydinfyysikon hommia. Filosofian maisteri fysiikka pääaineenaan ei nyt sinällään ole mikään ammatti. Kaupan kassalta voi aloittaa tai tarjoilijana. Jos on halua tehdä vaativampaa voi vaikka hankkia pätevyyden fysiikan opettajaksi.
Se mitä ei tulisi yhteiskunnan sallia, on toisten kustannuksella oleskelua 15 vuotta.
https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/a91cdabf-c375-4fc3-9dd5-66a89aa7c220
Ravintolapäälliköllekkään ei kelvannut tontun hommat..? Mikä lie syynä ettei innostunut?.. tai 62v miestä ei kiinnosta mäkkärin työ
Ilmoita asiaton viesti
Mutta onhan meillä ammattiryhmiä / ammattimaisia ryhmiä, jotka pääsevät eläkkeelle suoraan peruskoulusta, vaiko joku voisi kertoa, missä he työpanoksensa luovuttavat yhteisen edun laariin ?
Ilmoita asiaton viesti
Tilanne on yhteiskunnan luoma. Kun ketään ei pakoteta töihin niin työt unohdetaan ja kiroillaan, että Suomi on työkeskeinen.0
Ilmoita asiaton viesti
Onko paljon yli 30000 lukukertaa blogissasi?
Ilmoita asiaton viesti
Ei se ihan noinkaan mene vaikka yleisesti noin kuvitellaankin. Itse olin 90-luvulla useita vuosia työttömänä, jona aikana kehitin itseäni ja osaamistani työvoimaviranomaisten tarjoamilla työllisyyskoulutuksilla mm. Oulun, Jyväskylän, Tampereen, Helsingin yliopiston ja Tallinnan teknisen yliopiston koulutuksissa. Kielitaitoani kehitin puolivuotta kestäneellä intensiivisellä kielikurssilla Övertorneåssa. Koulutukseen liittyvissä projektiluonteisissa hommissa tein työttömyyspäivärahalla myös ulkomaihin liittyviä projekteja. Minulla oli omalta alaltani yli 30v kokemus. Työpaikkoja ei vain avautunut. Joko olin liian vanha, kun viides vuosikymmen oli puolessa välissä tai sitten olin ylikoulutettu vaatimattomimpiin, vähemmän koulutusta vaativiin tehtäviin.
Ei se vaan ole niin kuin sanotaan – mikset töihin mene!
Ilmoita asiaton viesti
55-65 -vuotiaan työllistyminen on nyt ihan eri asia kuin 26 -vuotiaan maisteri Eevan oli.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ”viides vuosikymmen oli puolivälissä” niin hän on ollut noin 45-vuotias.
90-luvun laman aikana oli kyllä selkeä piirre, että yli 40-vuotiaiden rekrytointihaluttomuus kasvoi huikeasti.
Ilmoita asiaton viesti
Työnantajien sormia syyhyttää, että pääsevät maksamaan äitiysmaksuja.
Ilmoita asiaton viesti
Ei saisi olla.
26-vuotiaalla Eevallakin voi olla ongelma työllistymisessä jos ei ole ehtinyt lisääntyä jos työnantajat pelkäävät vauvariskiä. Sekin on epäkohta.
Ilmoita asiaton viesti
Eli 26-vuotiaan maisteri Eevan olisi vielä pitänyt ehtiä lisääntyäkin🙄
Voimme vielä heittää, että nuoret on saamattomia ja laiskoja.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä hänellä ln ollut aikaa kaikkeen kuten perheellisilläkin, jotka elättävät perheensä lisäksi maisteri Eevan.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kyllä kuullut kahden lapsen Äidistä joka sai työpaikan. Hän lienee harvinaisuus.
Ilmoita asiaton viesti
”nimellisesti aikuiset ihmiset pitävät luonnollisena, että muiden on elätettävä heidät, koska heitä itseään ei työ kiinnosta”
Ennen vanhaan vanhuuseläkkeelle mentiin, kun oli liian sairas ja raihnainen. Nykyään syynä on yleensä Hämäläisen mainitsemat perusteet.
Ilmoita asiaton viesti
Työssäkäyvillä ja eläkeläisillä saattaa olla turhan ruusuinen kuva Suomen työmarkkinoista. Moni lähettää satoja työhakemuksia saamatta työtä.
Ilmoita asiaton viesti
Työhakemuksia lähettämällä ei saa työpaikkaa. Ei edes kutsua haastatteluun. Tarvitaan hieman lisää kiinnostusta ja yhteydenpitoa esimerkiksi puhelimella.
Ilmoita asiaton viesti
Lausumasi ei pidä paikkaansa, kun vaikka olen runsaasti hakemuksia elonaikanani lähettänyt, olen myös saanut kutsuja haastatteluun – kun se on nääs silleen, minkälaisen hakemuksen laatii.
Keväällä laitoin paikkakunnan ilmoitustaululle kysymyksen, et olisko kellään tarjota työtä – yhteyttä otettiin ja muutaman päivän päästä kävin haastattelussa, missä samalla työsopimus allekirjoitettiin.
Muutaman kerran kerkesin ihmistä käydä avustamassa, kun hän joutui sairaalaan – missä hänet sitten hoidetaan, et minun liki 70 vuotiaan työpesti päättyi siihen.
Ilmoita asiaton viesti
Olen mielelläni väärässä tässäkin asiassa!
Aikoinanai jouduin nuorimpana lukemaan ja lajittelemaan työnhaku kirjeitä.
Haastatteluun kutsuin sellaisen henkilön, joka oli soittamalla osoittanut aktiivisuutta. Kaupungit ja kunnat toimivat eri tavalla
Ilmoita asiaton viesti
Täällä Puheenvuorossakin vaikuttaa ja valittaa päivittäin ainakin yksi elämäntapatyötön. Kuntoutuminen ei vaan etene.
Yhtään kirjoitusta en ole huomannut, jossa olisi osannut olla edes jollain lailla tyytyväinen saati kiitollinen. Aina on ”köyhällä” liian vähän sitä ja tätä.
Jos huomauttaa, että kokeilisi työntekoa köyhyyden poistamiseen, niin kohta on uusi blogi Puheenvuoron ikävistä tyypeistä.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka työtön täällä kirjoittelee?
Ilmoita asiaton viesti
Henkilö, johon ilmiselvästi viittaat, on kyllä ilmoittanut olevansa työkyvyttömyyseläkkeellä. Käsittääkseni Kela ei ole kovinkaan hanakka ollut enää tällä vuosituhannella sellaista turhan päiten myöntämään.
Ilmoita asiaton viesti
Asennekysymys sekä työn että tukien osalta.
Olen ennenkin todennut, että ”hyvinvointivaltio” oli meillä yhden sukupolven mittainen, lainalla ostettu toiveuni, joka jää tulevien sukupolvien maksettavaksi. Edellyttäen, että he jaksavat.
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/uusi-kansantauti-laskeutui-suomeen-tiedot-suomalaisten-vasymyksesta-halyttavia-nyt-unilaakari-kertoo-laakkeensa-kotiin-ja-tyopaikoille/5e5bacab-199f-4a41-86c3-9755eeac9bf0
Ilmoita asiaton viesti
Sillä viissiin.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä oli ”hyvinvointivaltio”. Se on kadonnut jo ja tilalla on sosiaalivaltio.
Valtio jssa yhä useampi pyrkii elämään sosiaalituilla.
Yksi päivän älyttömimpiä ajatuksia ja vaatimuksia on kun vaaditaan että nyt kun rakentaminen on vähentynyt niin rakennusyrityksiä pitää tukea etteivät kaatuisi.
Mihin niitä yrityksiä tarvitaan kun ei ole tarpeellista rakentamista.
Ilmoita asiaton viesti
Tyhmintä mitä hallitus voi tehdä on yrittää pitää pystystä jotain rakennusliikettä.
Eiväthän ne työt siitä lisäänny eivätkä vähene, vaikka jotkut firmat kaatuvatkin.
Tekemättömät ja tarpeelliset työt kyllä tulevat tehdyiksi jäljelle jääneiden ja uusien yritysten toimesta.
Sen sijaan niin valtion kun muidenkin suurien yhteisöjen olisi kyllä järkevää käynnistää kaikki mahdolliset ja tarpeelliset investointinsa laskusuhdanteen aikana. Monella isolla yksityiselläkin firmalla on rahaa kassassa niin paljon, että oikein yli pursuaa.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, mielenterveydellisitä syistä.
Siihen ei ilmeisestikään ole muuta lääkettä kuin raaka työ.
Ilmoita asiaton viesti
Ansaitset lääketieteen Nobelin. Työkyvyttömyytteen lääkkeeksi työ.
Ilmoita asiaton viesti
A.K:”Työkyvyttömyyden lääkkeeksi työ”.
Sitä työkyvyttömyyttäkin varmasti erilaista. Jos mielenterveys syynä, niin näkisin että työ voi olla hyväksi. Ihmisen pitää tuntea olevansa tarpeellinen ja se onnistuu usein työtä tekemällä. Asiasta ihan omakohtaista kokemusta.
Ilmoita asiaton viesti
Monissa yhteyksissä se työ olisikin parempi vaihtoehto, kuin ”pönkittää monialaisen mielenterveyden huollon kenttää”, joka suomessa ei sitten kuitenkaan ehkä ole sitä mitä sen pitäisi olla, kun nykyisin voidaan valehtelemalla päästä työeläkkeelle, johon liitän oman astmani – et olis vaan pitänyt oikeasti olla niin kiero / valehdella, etten pysty mitään hommia tekemään, kun allergia-astma = kissa, koira, koivu ja leppä / noihin johdannaiset, vaivaa.
Nyt minulla astma on hyvässä tasapainossa, ettei astmalääkkeet ole olleet käytössä keväästä 2015, niin yhteiskuntakin säästää, jotka oli 80% korvattavat verorahoista.
Mitä tulee esim. suruun, niin kyllä poikani kuoleman jälkeen sain itseni pidettyä työvireessä, kun oli muuta mietittävää kuin poikani, niin jokaisella surukin käsitellään tavallaan, jossa monissa muissa mielenterveyteen liittyvä asioita pitäisi käsitellä ehkä juuri työn kautta, joka olisi ponnahduslauta kuntoutua takaisin työelämään?
Ilmoita asiaton viesti
Niin Jocke. Tiedämme, että jatkuva toimetttomuus syö ihmisen mielenterveyttä. Työllä on mielenterveyttä ylläpitävä vaikutus.
Ilmoita asiaton viesti
Olen tuollainen lyhyen työuran nainen – muitakin huonoja valintoja tehnyt, eikä siinä mikään ole puolusteltavaa,,,,,,,, sitä harmittelen, etten ole kohdalleni ”ymmärtänyt / halunnut tehdä niitä liikkeitä, jolloin olisin saanut täydelliset tuet / ollut alun pitäin jonkun liiton maksava jäsen + naisena käyttänyt sitä vanhaa konstia, jolla elintasoni olisi keskituloinen”.
Kymppi vuotiaasta hoitelin ”sukulaisten” lapsia ja kun koulunkäynti ei kansa- ja kansalaiskoulun jälkeen kiinnostanut, niin kasvatti-Äitini hankki minulle eka piikomispaikan, joka olikin sellainen, jossa perheenisä tuli aiemmin töistä ja minun tissejäni halusi puristella – vissiin jotain muutakin oli vailla, mutta kun tissien puristeluja vastustelin, sanoinkin syykseni – et minä maaseudun Tytteli olen hänen syliinsä tunkenut, jolloin työsuhde päättyi siihen.
Siinä parikymppiseen piika / muita hommia tein ja sitten kohtalo puuttui peliin, et poikien isän tapasin ja 4 poikaa hänen kanssa tein, ollen samalla kunnallisena perhepäivähoitajana ( joka ei poikien isän mielestä riittänyt tienaamiseksi, vaikka hänen ollessa viikot poissa työpestissään, niin hoidin myös omat pojat, ollen kuitenkin hänen elätettävä ) ja maaseudulla asuessa ei työtä kovin ollut tarjolla ja kun erosin, en myöskään kelvannut kunnalliseksi perhepäivähoitajaksi,,,,,,,, kun ei ollut miestä perheessä, joten se uravalinta tyssäsi siihen.
Opiskelin jossain vaiheessa 2 kädentaidon tutkintoa, jotka eivät suomessa silloin / eikä tänäänkään leiville lyö, kun kiinalainen jne. halpatuote kansalaisten kassiin kaupasta lähtee, niin jo kansalaiset itse ovat tehneet esim. suomessa kansantaloudelle hallaa = kotimainen on liian kallista ostettavaksi, kuten nykyisin vihannekset – joita sesonkina jotkut viljelee, saaden niihin tuet ja heidän eläkekertymä tuotetaan oman järjestelmän kautta, mikä löytyy ihan lakipykälistä,,,,,,, ehkä se nykyisin on kutistunut, kun Eu:ssa määritellään miten suomi voi olla omavarainen?
Niin ja kuka ei pysty sitä myöntämään, että suomen höveli tukipolitiikka antaa joka kansankerroksien ihmisten ottaa käsiin myös oma mukavuus, jolloin ei ehkä tarvitse sitä pitkää jatkuvaa työuraa tehdä – tosin Eu:n liittyminen myös sanelee, mitä työpaikkoja suomessa pidetään / millä ehdoin ( nyt tuli mieleen tuo yksi ydinvoimala, josta annettiin lausuntoja, ettei siitä voi täydellä teholla tuottaa sähköä, niin mikä suojatyöpaikka se on tai joku muu, missä tehdään salaisia juttuja, kun toiminta ei pyöri niin kuin pitäisi? ), ja ketkä siellä oikeasti työskentelee, joten kummallista toimintaa ja valitetaan työvoimapulaa, vaikka työkkärin kirjoissa niitä työttömiä on varmaankin 1/2 miljoonaa, joka toiminta Eu:ssakin hyväksytään, kun monissa maissa työttömät huilaa ja halpatyövoimaa tuotetaan koko Eu-alueelle.
Sitten elämäni sai suunnan, jolloin ponkaisin pks:lle yliopisto-opiskelijaksi, josta ohjauduin lähihoitajaopintoihin + sen rinnalla sain verkoston luotua ja pääsin hoitotöitä tekemään + uusi avioliitto, aviomieheni ja nuoremman poikani kuolema + muuta maallista, jolloin tuntui että elämältä häviää pohja ja opiskelu tyssäs muuttoon jne. edellä mainittuihin asioihin, etten kerinnyt itselleni parempaa eläketurvaa hankkia, niin olen sitten veronmaksajien elätti – hiukan lohduttautuen, et elossa ovat poikani minusta nyt huolehtii, kuten moni muu veronmaksaja.
Olen kohtuu hyvässä kunnossa, niin keväällä paikkakunnan puskassa kyselin töitä – niinpä haastattelussa tehtiin työsopimus, jossa muutamia kertoja kerkesin käymään, kun asiakas joutui sairaalaan, niin kesän tienestit jäi hankkimatta, kun asiakas ei enää palannut kotiinsa.
Ensi kuussa täytän 70 vuotta, niin työssä halusin olla – muussakin kuin hoitotyössä, mutta olen kuitenkin liian alhaisesti kouluttautunut esim. askarteluohjaaksi – joissa palkataan artenoomeja, minun ollen lasi- ja tekstiili artesaani, jolloin palkkatulotkin olisi alhaisemmat.
Olen taasen erittäin laajasti kirjoittanut, mutta nuo esittämäni asiat liittyy / vaikuttaa aina jossain kohtaa toisiinsa, ja haluan kertoa, josko muutkin ihmiset uskaltaisivat kohtaloitaan kertomaan ja miten yhteiskunnan muutokset ovat elämiimme vaikuttaneet?
Ilmoita asiaton viesti
Rouvalla on hyvä ja selkeä ulosanti. Jossain sentään peruskoulu on onnistunut.
Ilmoita asiaton viesti
No Kiitos :)!
Jotkut miehet kyllä päivä pari sitten olivat sitä mieltä, että suomen kansakoulu ei kohdallani ollut onnistunut, kun niin surkeasti kirjoitan,,,,,,,,
Ilmoita asiaton viesti
Ai mitkä miehet?Tekikö ne miehet myös paljon kirjoitusvirheitä?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kertomus elämän haasteista kohdallasi. En ihmettele, jos työkykysi on näistä kärsinyt.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos!
Niitä on ”jokaisen” kohdalla, joista ei haluta kirjoittaa – vaikka se ehkä kannustaisi muitakin ihmisiä itseilmaisuun, jolloin se paha mielikin purkautuu kirjoituksiin, tai ymmärtää asioiden eri yhteyksiä missäkin kohtaa.
Seuraava kokonaisuus siitä, kun työyhteisössä ei pidetä kiltistä / suoraan sanojasta ja miten raadollinen on hoitotyö, jossa työyhteisössä saadaan porukka savustamaan ( kaikki ei allekirjoittanut paperia, mutta pelkureita / tai pelko oman työpaikan puolesta tehtiin ehkä kimppa päätös ) hyvä työntekijä ja varsinkin silloin, kun työntekijä haluaa tehdä työnsä hyvin surussakin, kun sen aina kerroin – et saatan vaikka alkaa itkemään, niin esimiehiäkin on moneksi, et kun minulla oli suru taustalla ja odotettavissa häätö perikunnan asunnosta, niin ei hoitoyhteisö sellaista tarvitse – jota itseään pitäisi auttaa, et työyhteisöönkin halutaan suu kiinni hoitajia.
Olin yhteydessä sairaanhoitopiirin ylimmille johtajille – mutta ”sinä = minä, pa*kakikkare takiainen ansaitset sen hallituksessa tehdyn työsopimuksen purun, niin työyhteisössä taas kaikki on hyvin, kun työterveyteen minut ohjattiin mielenterveyden ongelmissa, vaikka olisin tarvinnut sellaista esimiestä, joka oikeasti ymmärtää ja tukee ihmistä, joka surussakin haluaa tehdä työtä – kun se oli minulle terapeuttista, johon ehkä mieliammattilaiset sanoisi – ei, sinä et voi työtä pitää terapeuttisuuden korvikkeena, jossa heiltä itseltään vähenee hommat – kun ihmiset itseään alkaa hoitamaan ja eihän läheisen kuoleman suru ole sairaus.
Tein rikosilmoituksen – kun esim. hengityshalvauspotilasta hoidetaan, silloin ei poistuta työyhteisöstä kavereita moikkaamaan ja myös siitä, etten hyväksynyt irtisanomista, mutta olin silloin väärässä liitossa, joten liitonkin mielestä minä olen ”kaikkeen sen hetkisiin tapahtumiin syyllinen”, josta ajattelen: suuri sairaanhoitopiiri vastassa, niin mitä noottia liitto sai sieltä, tai olen liiton jäsenenä vaativa puolustettava, et minun uhraus on parempi toimi.
Poliisipiiristä ei koskaan tullut mitään ilmoitusta = missä vaiheessa on käsittely – minulla on kuitenkin kaikki asiaan liittyvät kopiot itselläni.
Pala on kurkussa kun kirjoitan – et kun työyhteisöt olisivat inhimillisempiä ja hoitajat saisi tukea, jolloin työntekijä vaihtuvuuskin olisi vähäisempää, et hoitajatkin ymmärtäisi – vaikka hoitotyössä kuolemakin on jokapäiväinen vieras, et kun poikani tappoi itsensä – halusin päästä kiinni niihin asioihin tiukemmin, mikä oli ennen poikani kuolemaa, ja valmistua lähihoitajaksi, ollen ehkä vieläkin töissä – veroja tuottavana, tai että minulla olisi hankittu parempi eläketurva, kun pidin siitä työstä.
Maapallo on epäoikeudenmukaisuuksia täynnä ja suomessakin ne lisääntyy kiihtyvällä vauhdilla, kun ”eri vähemmistöt haluaa omat rinnakkaisyhteiskunnat tehdä omista piireistään”.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä kannattaisi palauttaa mieliin vanha viisaus: Köyhä ei ole se jolla on vähän, vaan se jolta paljon puuttuu.
Ilmoita asiaton viesti
Ja nyt opiskelijat marssivat kaduilla heiluttaen kylttejä ”Yleislakko” ja ”Näpit irti meidän tulevaisuudesta”. Vastaan heille ”Näpit irti minun rahoista”.
Ilmoita asiaton viesti
Hytölän kommentti avaa niin mainion tulokulman yhteiskuntasopimusteorian perusteisiin, etten malta olla vähän avaamatta näitä!
Sopimuksettomassa tilassa kaikki häviävät: tulee yleislakko tai jokin vähän lievempi (jokseenkin) kaikille ikävä tilanne. Siksi kannattaa päästä sopimukseen.
Sopimusteoriassa tämä ei tarkoita välttämättä kirjallisia sopimuksia. Niitäkin tärkeämpi voi olla moraalisen tason yhteisymmärrys. Ei ole teorian kannalta väliä, että kaikki eivät käsitteellistä tätä sopimusteoreettisesti — usein melko harvat näin tekevät. Teoreettinen oikeutus on kuitenkin tarjolla niille, jotka haluavat tutkia asian loppuun asti.
Matemaatikko John Nash kehitti tavan laskea eri asemassa olevien osapuolten kesken tinkimistasapainon. Tässä Nash-tasapainossa osapuolet hyödyntävät kukin tinkimisvoimaansa saadakseen sellaisen sopimuksen, joka palvelee maksimaalisella tavalla heidän omia intressejään. Rikkaamman ja vahvemman puoleen Nash-tasapaino toki kallistuu.
R.B. Braithwaite, Brian Barry ja muuan John Rawls ryhtyivät sitten tutkimaan, miten tällaisiin teorioihin vaikuttaisi ’reiluus’ jossakin relevantissa merkityksessä. Millainen sopimus voisi olla osapuolille reilusti hyväksyttävissä?
1990-luvun lopulla teologi-filosofi Terho Pursiainen esitteli tällaisia pohdintoja suomalaiselle yleisölle omalla särmikkäällä tyylillään. Aika moni näki niissä järkeä — jonkinlaisen mahdollisuuden löytää keskitie vasemmiston ja oikeiston välillä. Kansainvälissä keskustelussa tästä suuntauksesta oli omat vaikutusvaltaiset versionsa, jotka minun mielestäni kallistuivat käytännössä usein liian helposti oikealle (uusliberalismin suuntaan).
Nykyisin ei taideta elää yhteiskuntateorioiden aikaa senkään vertaa kuin 1990-luvun lopulla. Eletään jonkinlaista mediakohujen aikakautta. Välillä silti heittäydyn sellaisiin fantasioihin, että vielä pysähtyisimme miettimään ihan oikeasti ja jopa teorian avulla, miten tätä maata voitaisiin kehittää reilusti ja kestävästi.
Ilmoita asiaton viesti
Tällä logiikalla voi perustella leikkauskohteeksi työeläkkeet ja ottaa rahat eläkerahastoista.
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti olet tyytyväinen, kun vanhuuden turvaasi ei moiselle tavalla torpedoida.
Ilmoita asiaton viesti
Karnattu, kiinnostava ehdotus. Voidaan kokeilla jättää muutama lisäoletus väliin ja siirtyä soveltavalle tasolle esimerkiksi tällaisen yksinkertaistetun kysymyksen kautta: kuinka paljon voidaan leikata eläkerahastoista ja siirtää opintotukiin?
Voisiko jopa 0 ’rahaa’ pois eläkerahastoista olla perusteltavissa opiskelijoille?
Ehkä, jos voitaisiin osoittaa opiskelijoiden kokonaisansioiden säilyvän vähintään samana yli vuosikymmenten. Niukka opiskelijaelämä, juu, mutta joskus hekin ovat eläkkeellä. Siellä odottaisi sitten sama täysi työeläkepotti, sanotaan vaikka 1000 rahaa, kuin nykyeläkeläisilläkin. (Sanotaan ’rahaa’, niin ei tarvitse juuttua tässä väittelemään euron arvon muutoksista eikä oikeista eläkesummista, tmv.)
Tällä ratkaisulla voisi olettaa olevan myös kannustinvaikutuksen: kun opiskelija saa niukasti rahaa nyt ja runsaasti eläkeläisenä, hänen kannattaisi ponnistella paljon saadakseen työeläkkeensä kertymään.
Toisaalta voidaan tutkia ’X on suurempi kuin 0’ ratkaisumallia:
X rahaa nyt voi olla opiskelijalle arvokkaampi kuin X rahaa joskus 45 vuoden päästä. Aiemmin saadun rahan voi vaikkapa sijoittaa järkevästi. Tai nuori aikuinen voi ehkä välttää taloudelliseen turmioon johtavan ison asuntolainan. Tai sitten hän voi osata sijoittaa X rahaa omaan hyvinvointiinsa tehokkaammin nuorena kuin vanhana. Vieläpä voidaan toki olettaa riskejäkin: jos nykyopiskelija ei esimerkiksi satu olemaan hengissä enää eläkeiässä, se X rahaa jää saamatta kokonaan.
Rawlsilaisessa versiossa reilusta yhteiskuntasopimuksesta pitäisi kuvitella, ettei tietäisi, onko opiskelu- vai eläkeikäinen. Mikä ratkaisu voisi siis olla hyväksyttävissä tällaisesta näkökulmasta?
Pohdintani yllä eivät varmasti tarjoa vielä vastausta kysymykseen, montako rahaa olisi leikattava eläkerahastoista ja siirrettävä opintotukeen. Toivottavasti ne avaavat silti vähän, millaisia kysymyksiä tulisi tarkemmassa analyysissa vastavaksi.
Ilmoita asiaton viesti
”kuinka paljon voidaan leikata eläkerahastoista ja siirtää opintotukiin?”
Lähinnä kiinnitin huomiota tuohon Hytölän epäloogisuuteen kun opintotuista ulistaan ”Näpit irti mun rahoista”.
Eläkerahastoja maksaa nuorempi sukupolvi joten Hytölän logiikalla rahat voisi ottaa sieltä. Voi eläkepäivillä käyttää omia rahoja eikä olla nuoremman sukupolven lompsalla.
Tässä ei nyt selvästikään ymmärretä yhteiskunnassa olevan useita sukupolvia ja että varallisuutta siirrellään näiden välillä joten tuollainen ”näpit irti mun rahoista” on argumenttina älyvapaa.
En sinänsä ota kantaa opintotuen määrästä. Itse en pidä nykyistä opintojärjestelmää mitenkään ideaalisena kun tässä on joku pöljä liukuhihna-ajattelu muotoa ”lapsuus-opiskelu-työ-eläke”
Minusta opiskelun pitäisi elämän ajan jatkuvaa ja samoin työn jos työkykyä on joten monien vuosien tutkintojen sijasta saisi olla joku fiksumpi, palasteltu malli.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta tulisi opiskella sellaista alaa jossa työllistyminen on todennäköistä ja sitten pystyä maksamaan opintolaina pois.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä varten on opintotuki, että ei tarvitsisi niin paljoa velkaantua.
Ja sille on myös sellainen perustelu että jos tuo toimisi puhtaasti lainana niin se tarkoittaisi luokkayhteiskunnan rakentamista kun rikkaiden jälkikasvulla tuo ei olisi mikään ongelma. Jotta noilta ongelmilta välttyisi pitäisi estää rahan siirtyminen vanhemmilta lapsille että rikkaat eivät saisi älytöntä etua.
Tietysti voisi miettiä sitä ilmeistä ratkaisua, että miten saisi opiskelua tehostettua.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi eivät lapset saisi hyötyä vanhempiensa varakkuudesta? Outoa ajattelua.
Mikä kiire opiskelulla on. Kiire tuottaa vain kusipäitä ja hermoraunioita.⁰
Ilmoita asiaton viesti
”Miksi eivät lapset saisi hyötyä vanhempiensa varakkuudesta? Outoa ajattelua. ”
Siinä ei ole mitään outoa että ihmisillä on yhtäläiset mahdollisuudet pärjätä elämässä. Jos opiskelu mahdollistetaan vain rikkaiden lapsille, johtaisi se luokkayhteiskuntaan.
Luokkayhteiskunnan vahingollisuudesta sitten on historia täynnä varoittavia esimerkkejä.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi tapa valehdella on jättää osa tarinaa kertomatta. Kuten linkitetystä uutisesta selviää, mainitulla maisterilla on kolme lasta, jotka ymmärrettävästi ovat aiheuttaneet katkoja työuraan. Onko blogistin jälkikäteinen neuvo, että mitäs meni tekemään kakaroita?
Paljon olennaisempi keskustelun aihe olisi, miksi nelikymppinen yliopistokoulutettu ei pääse koulutustaan vastaavaan työhön. Moisen henkilön laittaminen kaupan kassalle olisi yhteiskunnan varojen haaskaamista, ja tämän luulisi olevan lähellä blogistin tapaisen kovan oikeistolaisen sydäntä.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti maininnut olevansa työeläkkeellä ja toisessa yhteydessä että on ajokortti.
Ajokortti tarkoittaa kylläkin työkykyä, että jos oikein oikeistolaisia ollaan niin voisi keskustella minkä takia eläkkeitä maksetaan työkykyisille?
Ilmoita asiaton viesti
Eläke on eläke eikä työttömyyskorvaus. Eläke on ansaittu työllä. Itselläni palkkatöissä ja yrittäjänä meni yli 40 vuotta. Lisäksi totea, etten ole työkykyinen. Jos olisin, tekisin edelleen töitä. Työkyky ei liity mitenkään ajokorttiin.
Ilmoita asiaton viesti
”Eläke on ansaittu työllä.”
Niin on ansiosidonnainen työttömyyskorvauskin.
”Työkyky ei liity mitenkään ajokorttiin.”
Tottakai liittyy. Jos kykenee ajamaa autoa, pystyy ihan hyvin olla vaikka wolttikuskina kuljettamassa pizzoja ja kebabbeja. Eriasia sitten jos on invapysköintilupa myönnetty niin se rajoittaa kun pitäisi kyetä nousemaan sujuvasti autosta ulos. Eli automaattisesti ajokortti ei todista työkyvystä.
Se että on ajokortti kertoo siitä, että kognitio nyt jotenkin toimii niinm että voi aivojensa puolesta joitakin yksinkertaisia töitä tehdä, ei välttämättä sellaisia töitä missä tarvitsee kropan toimia.
Ilmoita asiaton viesti
Kolme lasta ei nyt mikään este ole opiskelulle ja palkkatyölle. Se on keksitty veruke 15 vuoden kotona ololle.
Ilmoita asiaton viesti
Itse olen työtön kauppatieteiden maisteri ja olen hakenut monelaisia töitä. Tällä hetkellä työpaikkojen suhteen taitaa olla enemmän kysyntää kuin tarjontaa, mutta tietysti voi olla myös paljon sellaisia töitä, joihin ei löydy osaajia.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kotikaupungistasi Jyväskylästä töitä löytyy vaikka R-Kioskeista. Niiden ovillakin lukee joskus, että etsitään myyjiä.
Mutta kyse on juuri siitä koulutusta vastaavan työpaikan saamisen hitaudesta. Kauppatieteen maisterilla on hyvä yleiskoulutus liike-elämään liittyen, mutta jos kyse ei ole ihan toimitusjohtajan pestistä, niin pitää olla spesifiä jonkin alan tai alueen hallintaa, jota juuri siinä työtehtävissä tarvitaan.
Ilmoita asiaton viesti
On sitten jäänyt suhdeverkostot rakentamatta. Kauppatieteilijän ura yrityksissä perustuu usein juuri niihin. Kuppakorkean opetuksesta uupuu myös myyntityö.
Ilmoita asiaton viesti
Kauppatieteiden maistereita on monelaisia. Minun alaani on tietojärjestelmätiede.
Ilmoita asiaton viesti
”Kauppatieteiden maistereita on monelaisia. Minun alaani on tietojärjestelmätiede.”
No sitten kyllä töitä riittää jos haluat soveltaa tätä kirjoittamalla softaa.
Itseasiassa ei välttämättä tarvitse edes osata ohjelmoida jos vaan osaa hallita suuria kokonaisuuksia ja määritellä niin sekin voi riittää. Joskin sellainen huomio että arkkitehtuurityypit jotka eivät osaa ohjelmoida ovat turhia, mutta sen sijaan kyky ymmärtää toimialakohtaisia vaatimuksia ja määritellä on hyödyllistä.
Kuitenkin kaikki määrittelytyö tai yleensäkin kaikki tietojärjestelmän suunnittelussa oleva ei-tekninen asia on huomattavan suuri osuus kaikesta työstä. Sitä vaan pitäisi osata ilmaista ajatukset sellaisessa muodossa että muutkin ymmärtävät. Ideaalisesti tämä tapahtuu niin, että sitä ilmaisua voidaan tulkita myös koneellisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä niitä hongia humisee tuolla…..
Ilmoita asiaton viesti
Ongelma taitaa olla ylisuureksi paisuneessa yliopisto- ja korkeakoululaitoksessa. Koulutamme aivan liikaa maistereita ja tohtoreita, joilla ei ole todellista osaamista mihinkään työtehtävään, vaikka todellisuudessa meillä on valtava tarve suorittavan ja väliportaan (ammatti- ja ammattikorkeakoulutusta vaativan) työn tekijöistä.
Ilmoita asiaton viesti
Koulutustaso korreloi kuitenkin selvästi keskimääräisen palkkatason kanssa:
https://www.stat.fi/til/pra/2020/pra_2020_2021-10-11_tie_001_fi_001.gif
Ilmoita asiaton viesti
Eläke on eläke eikä työttömyyskorvaus. Eläke on ansaittu työllä. Itselläni palkkatöissä ja yrittäjänä meni yli 40 vuotta. Lisäksi totean, etten ole työkykyinen. Jos olisin, tekisin edelleen töitä ja niitä kyllä olisi. Työkyky ei liity mitenkään ajokorttiin.
Ilmoita asiaton viesti
Toiston poistin.
Ilmoita asiaton viesti