Voidaanko sosiaaliturvan menoja leikata

Mistä on mahdollista ja syytäkin leikata budjetissa? Sosiaaliturvan menojen osuus koko bruttokansantuotteesta oli yli 31%. Osuus on järkyttävän suuri ja sen kasvu on estettävä.

Kuten liitteestä näkee näkee niin suurin yksittäinen menoerä on meihin vanhuksiin menevät verovarat, niiden osuus sosiaalimenoista on 33 miljardia.

Tänään keskustelu kohdistuu kuitenkin lähinnä työttömyysturvaan ja asumistukiin, joiden kustannus on ”vain” 7 miljardia. Niistä voidaan leikata miljardi helposti, muttei juuri enempää.

Vanhuuteen liittyvissä kuluissa voitaisiin säästää pienillä muutoksilla useita miljardeja hyvin helpolla tavalla tehostamalla järjestelmää tuntuvasti.

Huollon hallintoa ja byrokraattista sääntöviidakkoa voidaan siivota raskaalla kädellä THLstä alkaen kuntiin ja valtiolle. Yksityisten palveluiden käytöstä luovutaan eli ei makseta yksityisten palveluyritysten voittoja. Julkisen palvelun lustannus on oltava toki edullisempi kuin yksityisen. Jollei näin olisi, on johtoa vaihdettava sosiaalitoimesta viivyttelemättä.

Vanhojen ihmisten kunnosta aletaan pitämään erityistä huolta heti näiden jäädessä eläkkeelle ja vältetään monien pitkä laitostuminen sekä sairaudet. Puututaan ikääntyneiden elintapoihin eli liikuntaan ja ravintoon sekä yli- tai alipainoon.

Lisätään omaisten velvollisuuksia huolehtia ikääntyneistään kuten tehdään monessa maassa maailmalla. Pyritään nykyistäkin enemmän siihen, että ikääntynyt selviää kotonaan omaisten tuella ja säilyttää toimintakykynsä eikä taannu laitoshoidossa.

Hoitokodeissa laitetaan toimintakykyiset vanhukset osallistumaan mm ruoanlaittoon, pyykinpesuun ja siivoukseen eikä tehdä kaikkea heidän puolestaan. Lopetaan makuuttaminen ja apaattisuus.

Palataan omalääkäri -järjestelmään ja lopetetaan käytäntö, jossa ikääntynyt joutuu koko ajan asioimaan eri lääkäreiden kanssa, jotka eivät tiedä hänestä mitään eivätkä kykene näkemään asiakasta kokonaisuutena.

Lisätään seulontoja kansantautiemme havaitsemiseksi ajoissa.

Annetaan eläkeikäisten jatkaa töissä niin pitkään kuin he haluavat. Työ pitää ikääntyneen vireänä henkisesti ja fyysisesti. Tuetaan eläkeikäisen työskentelyä antamalla hänelle ja yritykselle verohelpotuksia.

Eläkkeen päälle tuleva ansiotulo tulisi ainakin verottaa erikseen ja estää yhteenlaskettujen tulojen tuoma veroprogressio, joka vie työnteon mielekkyyden ja halut eläkkeensaajaltakin.

Työikäisten osalta on alettava puuttumaan   myös heidän elintapoihinsa. Suomalaiset ovat yhä sairaampi kansa ja tälle kehitykselle on laitettava stoppi. Ihmisen elintavat eivät enää voi olla yksityisasia, koska huonot tavat muuttuvat ylikuormittavaksi verotaakaksi kaikille. Huonot elintavat kostaantuvat viimeistään eläkeiässä, mutta usein jo aiemmin, kun kansalainen joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle.

Muutostoimien on oltava tehokkaita ja jonkun mielestä radikaalejakin. On kuitenkin ilmeistä, ettei nykymeno eli sosiaalimenojen paisuttaminen voi jatkua.