Hyvinvointia ja osallisuutta yhteiskuntaan työtä tekemällä

Työ on hyvinvoinnin perusta ja työelämään osallistuminen on ihmiselle toimeentulon lisäksi merkityksellistä elämänlaadun ja osallisuuden kokemuksen kannalta. Nykyisessä oleskeluyhteiskunnassamme liian moni laskee, ettei töihin kannata lähteä. Taustalla on tunnetusti velkaantumista, ylisukupolvista huono-osaisuutta, uupumusta ja mielenterveyden järkkymistä. Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana yhteiskunnalle noin 1,2 miljoonaa euroa, puhumattakaan inhimillisestä tragediasta, joka yhteiskunnasta syrjäyttämisen myötä koskettaa koko lähipiiriä.

Tammikuussa 2023 työllisiä oli 2 558 000 ja työttömiä 211 000. Työvoiman ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevia 15–74-vuotiaita oli vuoden 2023 tammikuussa 1 355 000. Osa heistä opiskelee, suorittaa varusmiespalvelusta tai on eläkkeellä. On kuitenkin suuri joukko muita työikäisiä ihmisiä, jotka eivät kuulu mihinkään näistä ryhmistä. Heitä ovat muun muassa lapsiaan kotona hoitavat vanhemmat, osatyökykyiset, syrjäytyneet sekä muista syistä työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneet tai jättäytyneet. (Työvoimatutkimus 2023).

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen arvioi tänään Aamulehdessä noin kaksi miljoonaa hintalapuksi sille, jos yksi henkilö jättää työuransa tekemättä ja kun heitä on varovaisenkin arvion mukaan 100 000, se tarkoittaa 200:a miljardia euroa. Tähän meillä ei ole varaa.

Jotta pääsemme LiikeNytin asettamaan 85% työllisyystavoitteeseen, jolla voisimme pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa pyörittää, työkykyisten ihmisten on joko tehtävä töitä tai opiskeltava ja heille on aidosti tarjottava mahdollisuuksia saada työnsyrjästä kiinni. Kannustinloukkuja pitää aktiivisesti purkaa ja sosiaaliturvasta tehdä työntekoon kannustava. Väestön ikääntymisen myötä me tarvitaan kaikki mahdolliset hoivaan kykenevät osallistumaan.

Yhtenä vaihtoehtona tulee pohtia näin tasa-arvon mallimaana kansalaispalvelusta koko ikäluokalle, jolloin ikääntyneistä huolenpito ja muut yhteiskunnalle merkittävät toimet voisivat tulla asepalveluksen vaihtoehdoksi. Sama velvoite pitäisi olla kaikilla työkelpoisilla eli mielestäni sosiaaliturvan pitäisi työkelpoisilla olla vastikkeellinen eli kaikille tulisi löytää jokin soveltuva työ/tehtävä,jonka kautta pääsisi osallistumaan. Omasta kokemuksesta tiedän hoivatyöstä saatavan työn merkityksellisyyden tunteen olevan vahvistavaa sen tekijälle. Tarvitaan asennemuutosta, jotta saamme hoidettua lapsemme ja vanhuksemme heidän ansaitsemallaan tavalla. Näillä muutoksilla yhteinen vastuunkanto yhteiskunnasta lisääntyisi.

Visioin työelämää vuoteen 2033 duunitorin vaalikoneessa seuraavasti: Työhyvinvoinnin merkitys kilpailukyvylle ja työssä jaksamiselle on huomattu. Ihmisiä rohkaistaan liikkumaan ja kouluttautumaan työajalla, joka on lisännyt työn tehokkuutta. Työelämässä on perhe-elämää tukevia joustoja ja työn tekemiseen on löydetty kannustimia siten, että ihmiset pääsevät osallisiksi yhteisöihin, joissa toisista huolehditaan.