Huumeiden käyttövälineitä alaikäisille. Osaamattomuus vai korruptio huumeisiin liittyvässä lainvalmistelussa?

Tutkielmasta Huumekorruptio ja sen vaikutukset (Erika Keski-Korhonen 2021)

 


Lahden kaupunginvaltuutetut Jari Pykäläinen ja Pasi Tuomaila (Pro Lahti) ovat nostaneet julkiseen keskusteluun äärimmäisen huolestuttavan ilmiön, liittyen alaikäisten huumeiden käytön mahdollistamiseen julkisen sektorin huumepalveluissa.

Artikkeli otsikolla ”Miksi mahdollistamme nuorten huume-elämää?” on julkaistu 30.10.2021 Etelä-Suomen Sanomissa.

 

Päätin kirjoittaa puheenvuoroni keskusteluun, miltä tämä näyttää huumekorruption näkökulmasta.

 

Kuntien ostamissa palveluissa huumeidenkäyttövälineitä jaetaan alaikäisille

Myös terveysneuvontapisteissä opetetaan huumausaineiden ”oikeaoppista” käyttöä alaikäisille. Ikärajoja ei tarkasteta, eikä näin ollen lastensuojeluilmoituksia ole mahdollista tehdä huumeita käyttävistä alaikäisistä. Ikärajat tarkastetaan vain alkoholia ja tupakkaa ostaessa, jos ostaja näyttää alle 30 vuotiaalta.

 

Valtioneuvoston käsittelyssä on nyt huumeidenkäyttötiloja koskeva erillislakiesitys

Helsingin kaupunginhallitus ”teki valtioneuvostolle lainsäädäntöaloitteen ja esitti huumeiden käyttöhuoneen kokeilun oikeuttavan erillislain säätämistä siten, että laissa olisi säännökset ainakin siitä, onko huumausaineiden käyttäminen ja hallussapito rangaistavaa myös käyttöhuoneen tiloissa, mitkä ovat henkilökunnan velvollisuudet (terveysneuvonta, palveluohjaus, voiko auttaa pistämisessä jne.)”

Nämä huumeidenkäyttötilat toimivat samalla anonyymiysperiaatteella, kuin huumeiden käyttövälineiden jako ja huumeidenkäytön opetus terveysneuvontapisteissä.

Suomen huumausainestrategiassa vuonna 1997 huumeiden käyttövälineiden jakoa perusteltiin samoilla argumenteilla kuin huumeiden käyttötiloja perustellaan nyt. Eli että tavoitetaan käyttäjäryhmiä, joita ei muuten tavoitettaisi. Työryhmässä on myös samat henkilöt, kuin jotka nyt ajavat aktiivisimmin huumeiden käyttötiloja ja kaikkien huumeiden laillistamista ministeriöiden työryhmissä ja yliopistoverkostoissa.

 

Lastensuojeluilmoituksia alaikäisistä huumeidenkäyttäjistä ei tehdä

Lastensuojelulain 25 §:ssä säädetään velvollisuudesta tehdä lastensuojeluilmoitus. Lain 25 §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat tahot ja henkilöt on lueteltu kyseisessä pykälässä. Kyseisen pykälän 1 momentin mukaisesti esimerkiksi terveydenhuolto ja jokainen terveydenhuollon ammattihenkilö on velvollinen salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittamaan kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä.

Missään laissa ei ole poikkeusta, ettei lastensuojeluilmoitusta tarvitsisi tehdä, mutta rakenteellisesti on mahdollistettu ettei alaikäisen ikää saati henkilöllisyyttä tarvitse tarkastaa eikä kyseenalaista. Eikä tätä valvo kukaan.

 

Useat äidit ja isät ovat huolissaan karanneista lapsistaan, joista julkisuudessa käytetään ilmaisua ”hatkanuoret”

Siinä missä toinen organisaatio etsii alaikäistä nuorta, toinen organisaatio mahdollistaa huumeidenkäyttöä jakamalla huumeiden käyttövälineitä ja opastamalla miten huumeita käytetään.

Hoitoon alaikäisiä on vaikea saada, koska julkisen sektorin palvelut eivät tue hoitoon ohjausta eikä päihteettömyyttä edes alaikäisten kohdalla.

 

Aikuiset ovat aina vastuussa lapsista

Niin kauan kun huumeiden käyttö on laitonta ja rangaistavaa, ei kenelläkään ole oikeutta käyttää huumeita. Huumeiden piilomainontaa kohdistetaan ja ne uppoavat parhaiten nimenomaan alaikäisiin ja on kovin kyseenalaista että tällaiseen piilomainontaan osallistuu myös aikuisia, joiden virkatehtävä olisi ajaa kansanterveyden ja yhteiskunnan etua.

 

Puuttuuko lainvalmistelun ja kuntien päihdepalveluiden hankintaviranomaisilta osaamista, vai onko kyse huumekorruptiosta?

Koska huumekorruption torjuntatoimia ei ole toteutettu ministeriöissä, eikä kuntien hallinnoissa, on hyvin todennäköistä että tällaisten huumekaupasta hyötyvien järjestelmien taustalla piilottelee huumekorruptio. Päihdepalveluita ja huumepolitiikkaa on ollut koordinoimassa hyvin painostavalla tavoin kaksi virkamiestä ainakin vuodesta 1997.

Päihdepalveluita suunnitellaan ja toteutetaan aina vakavan järjestäytyneen huumerikollisuuden rajapinnassa. Asiakkaat ovat huumekaupan toimitusketjun loppukäyttäjiä ja järjestäytyneet rikollisverkostot harjoittavat huumekauppaa lainsäädännöstä tai seurauksista piittaamatta.

Kansainvälisesti järjestäytyneiden rikollisverkostojen tiedetään aivan maailmanlaajuisestikin pyrkivän yhteiskunnan valtarakenteisiin ja lähelle valtionjohtoa, jotta huumeiden levittäminen mahdollistuisi mahdollisimman häiriöttömästi.

Kuva: Tutkielmasta Huumekorruptio ja sen vaikutukset

Huumeiden leviämisen maailmanlaajuisesti mahdollistaa huumekorruptio. Huumekorruptiossa on kyse poliittisesta ja virkamieskorruptiosta. Tiedeyhteisöjen korruptoitumista pidetään vahingollisempana kuin poliisi- ja tullikorruptiota.

Yhdysvalloissa opioidikriisin on aiheuttanut laillisen näköisesti toimivat lääkeyhtiöt ja terveydenhuollon toimijat verkostoineen. Suomen ei tarvitse kulkea samoja polkuja.

Tutkielma Huumekorruptio ja sen vaikutukset, on julkaistu 18.10.2021. Suosittelen lukemaan.

 

Kiitos Lahden kunnanvaltuutetuille Jari Pykäläiselle ja Pasi Tuomailalle (Pro Lahti) tärkeän asian tuomisesta julkiseen keskusteluun. 

0
ErikaKeski-Korhonen
Sitoutumaton Helsinki

Olen sitoutumaton vaikuttaja, Tradenomi turvallisuus- ja riskienhallinnan koulutusohjelmasta, sekä neljän jo nuoren aikuisen lapsen äiti ja lapsenlapsen mummi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu