Klusterit – yhteistyötä, liiketoimintaa vai rinnakkaishallintorakenteita?

Suomeen on syntynyt julkisin varoin toimivia järjestöverkostoja, mitkä harjoittavat järjestöinä liiketoimintaa, mitkä työllistävät akateemisia, jotka ovat työllistävinään heikompi osaisia. Mukana näissä klustereissa on myös pörssiyhtiöitä hyötymässä, joiden menestys pörssissä perustuu jatkuvaan kasvuun.

Nämä verkostot tarvitsevat hädänalaisessa tilassa eläviä ihmisiä, koska niiden toiminta perustuu puhtaasti putatiiviin hyväntekeväisyyteen. Ihmiskauppa ja huumekauppa ovat esimerkiksi kautta aikojen kulkeneet käsi kädessä, mutta nyt niistä on tehty tai tekemässä akateemisten yhteisöjen toimesta laillistettua liiketoimintaa.

Olen lukenut useita järjestöverkosto-oppaita, mitä on julkaistu myös julkisen sektorin käyttöön. Niistä kaikista mitä olen lukenut, puuttuu kohta, missä kerrottaisiin järjestöverkostojen lakiin perustuvista rajoitteista, kuten kilpailuneutraliteetti, kilpailun estäminen, kartelli, korruptio; esteellisyys, jääviys, virka-aseman väärinkäyttö ja lahjonta.

Siksipä näihin järjestöverkkoihin on ilmeisesti onnistuttu rekrytoimaan työelämälähtöisen järjestöverkostojohtamis-osaamisen siivittämänä myös lainvalmistelun, kuntien ja tutkimuslaitosten virkamiehiä ja viranhaltijoita, joilla on mahdollisuus vaikuttaa lainsäädäntöön, kuntien hankintoihin, tutkimuslinjauksiin ja julkiseen rahoitukseen.

Tätä ilmiötä pitäisi tutkia riippumattomalla kokoonpanolla.

Jos yliopistot, virastot ja julkiset tutkimuslaitokset korruptoituu, ei päättäjät saa enää riippumatonta tietoa päätöksenteon tueksi. Millaisia päätöksiä syntyy, jos Suomen päätöksentekoa pääsee ohjaamaan ulkomaisessa omistuksessa olevat yritysjätit tai jopa vieraan valtion hallinto? Tai em johdolla hyväntekeväisyyden nimissä toimivat suoran toiminnan ideologiset ääriliikkeet? Tai korruptoituneet yliopistot?

Miten julkinen tutkimuslaitos voi korruptoitua? Leikataan rahoitusta siten, että julkiset tutkimuslaitokset joutuvat etsimään rahoituksen muualta.

”Kenen leipää syöt – sen lauluja laulat”

Roope Uusitalo on kirjoittanut Suomen Kuvalehdessä näkökulman (SK 16.10.2020), mikä sivuaa aihetta hyvin läheltä.

Ollakseen vaikuttavaa taloustutkimuksen pitää olla riippumatonta – myös tutkimuksen maksajasta. Tutkimuslaitos ei saa muuttua agendavetoiseksi argumenttitehtaaksi.

Hyvin usein julkisuudessa kuulee eri sanamuodoin ilmaistuna argumentti, ettei jostakin asiasta ole tutkimukseen perustuvaa näyttöä, kun jollekin tutkimusaiheelle ei ole ollut tosiasiallisesti vain rahoittajaa.

Facebookiin on perustettu jopa ryhmä, missä saa keskustella vain ”näyttöön perustuvalla tiedolla”. Eli indoktrinaatioyhteisö, jonka akateemiset ylläpitäjät varsin hyvin varmasti tämän rahoitusperusteisen tutkimusnäyttöongelman pitäisi tietää. Ryhmän ylläpitäjä dekaani Juho Saari mm heitti minut ryhmästä pois, saatesanoin ”absurdia roskaa”, koska kirjoitin yhteen Veikkausta koskevaan keskusteluun STEA:n, THL:n, Ehyt ry:n, A-klinikkasäätiön ym avainhenkilöiden sidonnaisuuksista ja monirooleista lähteineen. Eli vaikka tutkimani tiedon todenperäisyys oli jokaisen lukijan tarkastettavissa, sitä ei pidetty näyttöön perustuvana, vaan ”absurdina roskana” ja lensin pois ryhmästä. Kirjoitukseni saattoi osua arkaan kohtaan, koska jälkeenpäin huomasin, että Juho Saari istui vielä tuolloin itsekin Ehyt Ry:n hallinnossa.

Tieteeseen kuuluu olennaisena osana tiedon kyseenalaistaminen, mutta myös aiemman tutkitun tiedon läpi käyminen.

Nykyään tuntuu, että tutkitun tiedon luotettavuutta arvioidaan laiskasti vain vertaisarviointien ja viittausten määrällä. Onkohan kukaan tehnyt tutkimusta siitä, kuinka paljon tutkijan tunnettuus tai valta-asema yhteisössä vaikuttaa vertaisarviointien ja viittausten määrään? Ikään kuin tiedon levittäminen tai vertaisarviointien määrä osoittaisi yksinomaan tieteellistä pätevyyttä tutkimukselle.

Tiede ei ole huutoäänestystä, eikä tittelin takaa huutamista, sillä on tietyt kriteerit, mistä yksi tärkeimmistä on riippumattomuus.

 

 

 

ErikaKeski-Korhonen

Olen sitoutumaton vaikuttaja, turvallisuusalan ammattilainen sekä neljän jo nuoren aikuisen lapsen äiti ja lapsenlapsen mummi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu