Korvaushoitoa vai laillistettua huumekauppaa?

STM on laatinut uuden päihde- ja riippuvuusstrategian, missä sana ”toipuminen” mainitaan vain yhden kerran. Strategiassa ei ole huomioitu lainkaan toipujien tarpeita.

 


Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen THL:n ylilääkäri Margareeta Häkkinen, on sivutoimisessa työsuhteessa korvaushoitoa tarjoavassa, voittoa tavoittelevassa A Klinikka Oy:ssä. Margareeta Häkkinen on laatinut korvaushoidon oppaan, mikä on julkaistu Mielenterveystalon sivuilla.

Korvaushoidon oppaassa, kohdassa korvaushoidon lopettaminen, lukee:

Korvaushoidon lopettaminen ei ole onnistuneen korvaushoidon tavoite tai mittari.”

Puolet huumehoidon asiakkaista on opioidikorvaushoidossa.

Suomessa eniten suonensisäisesti käytetty huume on Buprenorfiini, millä rekrytoidaan uusia huumeiden käyttäjiä. Tunnetuin kauppanimi on Subutex. Vuonna 2019 lanseerattiin Suomessa pitkävaikutteinen korvausaine Buvidal, mikä takaa jatkuvuuden korvausainehuumekaupalle.

Buprenorfiini on opioidi, huumeeksi luokiteltu korvausainevalmiste, mitä kokoajan valuu katukauppaan.

 

Miten se on mahdollista?

Kun korvausainevalmisteen käyttää suonensisäisesti, sitä ei tarvita kuin ~1/3 suun kautta määrätystä aineesta. Loput voi myydä ja siitä tienaa noin 2000-4000€ kuukaudessa, riippuen markkinatilanteesta ja määrätyn annoksen suuruudesta.

Korvaushoitolaiset eivät tietenkään myy korvausaineitaan toinen  toisilleen, vaan uusille käyttäjille.

Eli hoidoton ja vieroitukseen tähtäämätön korvausainevalmisteiden jakelu on huumeliiketoimintaa, millä rekrytoidaan uusia huumeiden ongelmakäyttäjiä, korvausainevalmisteiden myynnin edistämiseksi.

Millään kunnalla eikä valtiolla ole varaa ylläpitää tällaista järjestelmää, millä ei ole edes toipumistavoitetta.

 

Miten tämä on mahdollista?

Alkuun riippuvainen hakee korvausaineensa poliklinikalta valvotusti. Tänä aikana annos nostetaan niin korkeaksi kuin elimistö ikinä sietää. Sen jälkeen saa kotilääkkeet, mistä ~2/3 voi myydä, eli rekrytoida uusia korvausaineen käyttäjiä järjestelmään. Tämä rahoitetaan veronmaksajien rahoilla.

Eli tätä samaa huumehoitojärjestelmää voidaan käyttää sekä uusien huumeiden käyttäjien rekrytointiin, että buprenorfiinin myynninedistämiseen. Eikä sitä valvo oikeasti kukaan, joka olisi oikeasti perehtynyt huumekaupan kansainvälisiin ilmiöihin.

Kunta on varma maksaja, eli hyvä asiakas ja riippuvainen on vain laskutusperuste järjestelmässä, minkä perusteella raha liikkuu.

Sen lisäksi että Suomeen on kehitetty huumeidenkäytyäjien rekrytointijärjestelmä, nämä palveluntuottajat ovat keksineet tarjota haittoja vähentäviä palveluitaan kunnille, eli tämänkin palvelun maksaa veronmaksaja.

Järjestelmä mikä rekrytoi uusia  huumeiden käyttäjiä ja myy huumeita ”hoitona”, tarjoaa itse tuottamaansa huumeongelmaan, huumeiden käytöstä aiheutuvia haittoja vähentäviä palveluita.

Nykyään päihdetyöntekijöitä koulutetaan tähän huumeliiketoimintaan indoktrinaation menetelmin. Harvalla lääkärilläkään on enää mitään käsitystä toipumisesta.

Huumekorruptio on tunnistettu ilmiö maailmalla. Suomessa siitä ei puhuta. Miksi?

Miten veronmaksajien rahoja voitaisiin säästää? 

Aineriippuvuuteen tarvitaan vain neljä elementtiä:

  1. Riippuvuutta aiheuttava aine
  2. Riittävästi toistokertoja
  3. Olosuhteet ja ympäristö, missä huumeiden käyttö mahdollistuu ilman häiriöitä tai puuttumista
  4. Valheellinen turvallisuuden tunne, millä käyttökertoja saadaan riittävästi riippuvuuden kehittymiseksi

Vaikuttamalla korruptiivisten verkostojen toimintaan, sekä kaikkiin edellämainittuihin ilmiöihin, kyetään torjumaan salakuljetusta, huumeiden käytön aloittamista, huumeiden käyttöä sekä huumekauppaa.

Hoitopolut tulee laittaa kuntoon, että kontrolliviranomaisilla olisi paikka mihin ohjata huumeiden käyttäjät huumevieroitukseen, mistä olisi suora jatkumo oppimisprosesseihin perustuvaan lääkkeettömään toipumiskeskeiseen hoitoon. Esimerkiksi 12 askeleen hoito-ohjelmalla toipuneita on maailmanlaajuinen yhteisö NA, mitä korvausainevalmisteiden myynninedistäjät pyrkivät vähättelemään. Nämä toimet eivät edellytä rikoslain muuttamista.

Korvausaineiden käyttäjät ovat edelleen riippuvaisia opioideista. Valtaosa oheiskäyttää katuhuumeita ja myy kotilääkkeitään. Valtaosa tekee edelleen myös rikoksia ja joutuu huumevelkoja vastaan myös perimään velkoja väkivaltaisesti muilta velallisilta tai joutuu väkivaltaisen velanperinnän kohteeksi. Valtaosa myös myy huumeita ja lääkkeitään.

Toipuneen narkomaanin ei tarvitse tehdä rikoksia, eikä toipunut narkomaani joudu pahoinpidellyksi huumevelkojen vuoksi, koska ei käytä enää huumeita.

Huumeriippuvuudessa on kyse taloudellisesta riippuvuussuhteesta, missä laillistetun huumeliiketoiminnan maksajana on kunnat ja valtio, eli me veronmaksajat.

Huumeliiketoiminta on lähtöisin tuottajamaista, mistä huumeet kulkeutuu usean välitysmaan läpi ja rajanylityspaikan yli tänne Suomeen. Valtaosa rahoista käytetään virkamiesten lahjontaan ympäri maailmaa.

Huumeiden käytön helpottaminen on samalla tuottajamaiden ja välittäjämaiden huumeliiketoiminnan edistämistä.

Eiköhän aloiteta huumeongelmien torjunta korruptiivisten rakenteiden purkamisella? Raha ohjautuu nyt aivan muualle, kuin huumeriippuvuuksien ja huumeongelmien hoitoon.

Huumeliiketoiminnalla rakennetaan korruptioverkostoja, mitä voi käyttää kaikenlaiseen organisoidun rikollisuuden tavoitteita tukevaan epäasialliseen vaikuttamiseen.

Suomi ei tarvitse huumepolitiikkaa, vaan terveyspolitiikan ja korruptiotorjuntapolitiikan yhdistämistä kokonaisuudeksi.

 

– Fac sumptum propere, cum res desiderat ipsa: dandum etenim est aliquid, dum tempus postulat aut res – (Cato vanhempi)

 

+2
ErikaKeski-Korhonen
Sitoutumaton Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen sitoutumaton vaikuttaja, turvallisuusalan ammattilainen sekä neljän jo nuoren aikuisen lapsen äiti ja lapsenlapsen mummi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu