Päihdelääketieteessä riskienhallintaongelmia?
THL:n ylilääkärinä toimivalla Margareeta Häkkisellä, joka hoitaa myös julkista hallintotehtävää lupa- ja valvontavirasto Valviran pysyvänä asiantuntijana, on useita sidonnaisuuksia.
Hän toimii esimerkiksi sivutoimisesti Valviran valvonnan alaisuudessa toimivan, yksityisen voittoa tavoittelevan A Klinikka Oy:n ylilääkärinä, kuten artikkelissakin näin kertoo. Lisäksi hän kuuluu Päihdelääketieteen erityispätevyystoimikuntaan. Margareeta Häkkinen laatii myös opioidikorvaushoidon oppaita.
Monista rooleistaan tunnettu Margareeta Häkkinen väittää APU lehdessä, ettei Kannabis ole kansanterveysriski.
Herää kysymys, onko päihdelääketieteessä yleisestikin riittämätön riskienhallintaosaaminen?
Vaara = ei toivottu tapahtuma
Riski = tunnistetun vaaran realisoitumisen todennäköisyys x seurausten vakavuus ^3
Uhka = on olosuhde, joka mahdollistaa erilaisten vaarojen muodostumisen.
Riskien arviointi = vaarojen realisoitumisen todennäköisyyksien ja seurausten vakavuuksien arviointi.
Riskien hallinta = vaarojen tunnistamisen, tunnistettujen vaarojen riskien arvioinnin ja riskien poistamismenetelmien suunnittelun ja jalkauttamisen kokonaisuus. Riskienhallinnan menetelmillä estetään ensisijaisesti riskien realisoituminen ja hallitaan realisoituneen riskin seurauksia, lisävahinkoja ja resilienssiä, eli palautumista aiheutuneista vahingoista.
Tunnistamattomien vaarojen riskejä, eli realisoitumisen todennäköisyyttä ja seurausten vakavuutta ei voi arvioida, eikä suunnitella toimenpiteitä riskien realisoitumisen ehkäisemiseksi. Vaarat täytyy ensin tunnistaa.
Artikkelissa väitetään ettei riskiä ole ja kuitenkin samassa artikkelissa luetellaan lukuisa määrä vaaroja, joiden perusteellakin voidaan nähdä että kansanterveysriski on olemassa.
Kannabiksen seurauksista kansanterveydelle, kuin myös huumekorruption seurauksista demokratialle, on olemassa lukuisia tutkimuksia, laajalta aiheskaalalta ja pitkältä aikaväliltä, joiden perusteella kansanterveysongelmiin johtavat riskit olisi arvioitavissa ja torjuttavissa jo ennalta.
Kansanterveysriskin realisoituessa, puhutaan jo kansanterveyden ongelmasta, jolloin vaarat on jääneet tunnistamatta, riskit arvioimatta ja toimenpiteet riskin realisoitumisen ehkäisemiseksi toteututtamatta.
Eikä kyse ole pelkästä kannabiksesta. Myös opioidiepidemia on saanut alkunsa huumekorruptiosta opioiditeollisuudessa ja tästä on lukuisia oikeudenkäyntejä ja tutkintoja vireillä maailmalla. Tästä on lukuisia esimerkkejä, joista nostan pari tähän:
Suomessa lanseerattiin vuonna 2019 Ruotsalaisen pörssiyhtiön pitkävaikutteinen opioidi injektio Buvidal.
Myös Buvidalia lobannut Camurus AB:n on todettu toimivan lääketeollisuuden mainetta vahingoittaen. Näistä ei Suomessa ole uutisoitu.
Onko ihme jos opioidiepidemia muuttuu pandemiaksi, jos päihdelääketieteessä ei eroteta riskiä riskin realisoitumisesta?
No, palataanpa takaisin kannabikseen ja sen riskienhallintaan
Kannabisyhtiöt rekrytoivat korruptiojärjestelmien avulla poliitikkoja, lupa- ja valvontaviranomaisia, tutkimuslaitoksia, yliopistoja, lakitoimistoja, laillisuusvalvojia, ruokavirastoja, luonnonvarakeskuksia, hyväntekeväisyys- ja kansalaisjärjestöjä ja jopa armeijan henkilöstöä aivan maailmanlaajuisesti. Lähtökohtaisesti korruptoidaan kaikki avainhenkilöt, joista on etua voiton ja vallan tavoittelussa.
Kaikkia ei suinkaan korruptoida, vain ne, joilla on eniten ja laajasti vaikutusvaltaa sekä taipumus rahan perään – muut seuraavat kyllä mielipidevaikuttajia perässä.
Korruptio tarvitsee aina suotuisat olosuhteet julkisuuslain ulottumattomista, jossa vaikutusvaltaa ja korruptioalttiutta voidaan tunnustella ja käydä korruptiokauppaa.
Kun piilokorruptio muuttuu julkiseksi, on huumekauppaverkostoilla jo koko oikeusjärjestelmä hallinnassaan, jonka jälkeen korruptio vaihtuu väkivaltaan ja sen uhkaan, koska väkivallalla ja sen uhkalla päästään samaan lopputulokseen kuin korruptiolla, mutta väkivallan uhka tulee vain halvemmaksi.
Kannabisteollisuuden agressiivisista lobbaamisaikeista ja suunnitelmista voi lukea etukäteen esimerkiksi kannabisyhtiöiden vuosi- ja osavuosikatsauksista:
Maailmalla ei säännellä tupakkaa ja Alkoholia kansanterveydellisistä syistä, vaan sen vuoksi, että yhtiöiden edustajia saataisiin painostettua ja houkuteltua helpommin mukaan huumeliiketoimintaan ja lobbaamaan huumelainsäädäntöä myyntiä edistävämmäksi.
Mukaan lobbaamaan houkuttuu myös lakitoimistoja ja yliopistoja, kiinnijäämisriskin ja takavarikointien aiheuttaman huumehävikkiä poistamaan.
Yliopistot hyötyvät huumeiden kaupallistamisesta tarjoamalla kalliita koulutuksia huumeliiketoiminnan pyörittämiseen.
Lakitoimistot puolestaan saavat asiakkaita huumekauppiaista, kun sääntely tehdään kriminalisointia monimutkaisemmaksi. Yritykset ovat lakitoimistoille tuottavampia asiakkaita kuin huumekaupparikoksista tuomitut narkomaanit.
Esimerkiksi Law Firm Alliance (LFA) on lakimiesten verkosto, jonka jäseneksi ”pääsee” vain kutsusta. LFA isännöi myös simerkoksi kannabisyhteisöä vuonna 2020
Kannabisyhteisöt myös palkitsevat lakitoimistoja, joilla he saavat näkyvyyttä palveluilleen. FDA:n jäsenyhtiön lakimies palkittiin vuoden 2022 kannabisasianajajaksi.
Suomestakin FDA:n lakimiesverkostoon kuuluu sivuston mukaan lakitoimisto Sivenius, Suvanto & co, joka on tullut tunnetuksi mm. omaisuudenhoitoyhtiö Arsenaalin selvitysmiehenä.
Vähättelemällä Kannabiksen ja huumekorruption riskejä kansanterveydelle, taloudelle ja hyvälle hallinnolle, ollaan kohta tilanteessa, jossa riskit on jo realisoituneet ja veronmaksajat joutuvat maksamaan haittojen vähentämisestä entistä enemmän.
On vastuutonta jos ensin annetaan ongelman levitä käsiin, jonka jälkeen haittojen vähentämispalvelut saadaan paremmin kaupaksi.
Huumeet eivät tuota oikeasti mitään hyvää yhteiskunnalle, vain ihmisraunioita, epävakautta, rikollisuutta ja konflikteja. Se myös muuttaa demokratian harvainvallaksi.
Yhteiskunnalle ja etenkin veronmaksajille tulee edullisemmaksi riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden ja huumausaineiden kokonaisvaltainen vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi, sekä toimenpiteiden suunnittelu etukäteen riskien poistamiseksi, pienentämiseksi ja lisävahinkojen ehkäisemiseksi. Kuin antaa kannabiksen (ja muiden huumeiden) riskien realisoitua siten, että joudutaan hoitamaan kansanterveysongelmia kalliilla haittojen vähentämispalveluilla.
Kun puhutaan huumeiden laillistamisesta, sopii myös kysyä, vastaako Suomen korruptiolainsäädäntö, resurssit ja poliisin toimivalta paljastaa tämän kaltaisia rikoksia, jos kannabis laillistettaisiin?
(2023) ”More indictments likely to come tied to Michigan’s early cannabis ‘gold rush’”
Huumeita lailliseksi ajaa lähinnä ne, jotka hyötyvät huumekaupasta, joko suoraan tai välillisesti. Edunsaajat myös verkottuvat globaalisti lobbaamaan huumeita lailliseksi useilla eri strategioilla askel askeleelta.
IDPC on järjestö, johon pääasiassa kuuluu huumeita käyttävien järjestöjä. Esimerkiksi Humaania Päihdepolitiikkaa Ry on IDPC:n jäsen.
Lisäksi jäsenenä on on käyttäjäjärjestö Euronbud, jossa jäsenenä on ollut huumeiden käyttäjäjärjestö Suomen Lumme Ry. Suomen Lumme ry:lle rahoitusta on lobannut mm. Kriminaalihuollon tukisäätiö, jonka hallituksessa istuu Rikosseuraamuslaitoksen virkamies.
Samankaltaisia huumeiden käyttäjäjärjestöjä kuin Euronbud, on ympäri maailmaa, esimerkiksi:
Inbud = huumeita käyttävien ihmisten kansainvälinen verkosto, Sanbud = Etelä-Afrikan huumeita käyttävien verkosto, Anbud = Aasian huumeita käyttävien ihmisten verkosto, Africnpud = huumeita käyttävien Afrikkalaisten verkosto, Enpud = Euraasian huumeita käyttävien ihmisten verkosto, Euronpud = Eurooppalaisten huumeita käyttävien verkosto.
Law Enforcement Action Partnership (LEAP) on myös IDPC jäsen. LEAP kokoaa yhteen poliiseja, syyttäjiä, tuomareita, rikosseuraamusvirkailijoita ja muita lainvalvontaviranomaisia. LEAP puolestaan yhdistyy huumeiden käyttäjäjärjestöihin IDPC:ssä.
IDPC:tä on rahoittanut esimerkiksi Sveitsin hallitus, Yhdistyneiden kansakuntien huume- ja rikosvirasto, Euroopan komissio, Sveitsin liittovaltion kansanterveysvirasto, Alankomaiden ulkoministeriö.
Kun taustalla on globaalisti verkottuneita vaikutusvaltaisia verkostoja, joita rahoitetaan vieläpä julkisin varoin, eikä rakenteissa ole korruption torjunnan menetelmiä käytössä, on huumekorruption olemassaolo vaikuttimena hyvin todennäköistä.
Kyse ei niinkään ole yksittäisten huumeiden käyttäjien oikeuksien ajamisesta, vaan eliittien verkostosta, joka haluaa hyötyä taloudellisesti huumeiden aiheuttamasta kemiallisen riippuvuuden aiheuttamasta tilasta globaalisti. Kestämättömiä tekosyitä huumeiden laillistamiseksi keksitään kokoajan lisää, sitä mukaa kun argumentit todetaan perusteettomiksi ja paikkansa pitämättömiksi.
Lobbausmenetelmät ovat huomattavasti tehokkaampia sosiaalisen median aikakaudella, kuin aikoinaan tupakkateollisuuden lobbauksen aikana. Tupakkayhtiötkin käyttävät edelleen niin ikään merkittäviä summia ostaakseen itselleen suotuisaa sääntelyä.
Korruptoituneet huumeita lobbaavat verkostot pystyvät hyödyntämään laillistettujen riippuvuustuotteiden lobbausverkostoja, eli alkoholi- ja tupakkayhtiöiden valmiita verkostoja, sekä niiden moneen kertaan monessa maassa testattuja korruptointi ja lobbausmenetelmiä.
Huomion arvoista on se, ettei kaikkia monirooliverkostoon kuuluvia ole korruptoitu edes siten, että olisivat edes tietoisia kuuluvansa osaksi verkostoa, joka yhdistyy huumekauppaverkostoihin ja jopa järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Vain ne korruptoidaan, joilla on laaja sidosryhmäverkosto ja organisaatiovaltaa – muut seuraa kyllä perässä mukisematta.
Huumerikollisuus on verkottunutta, mutta solurakenteista. Rakenteissa on puskureita, joilla pienennetään kiinnijäämisen riskiä. Tiedolla johtamista, jossa kaikki eivät kuitenkaan tiedä kaikkea.
Huumeongelmiin voidaan parhaiten puuttua tunnistamalla eturistiriidat ja purkamalla ne. Huumeiden parissa työtä tehdään aina myös järjestäytyneen rajat ylittävän rikollisuuden kanssa, riippumatta siitä, onko huumeiden käyttö joillain lainkäyttöalueella laillista vai laitonta.
Tämän vuoksi vaarojen tunnistaminen ja tunnistettujen vaarojen riskien arviointi on äärimmäisen tärkeää jokaisessa virastossa, laitoksessa, yrityksessä, hyväntekeväisyys- ja kansalaisjärjestöissä.
Ei jäädä odottelemaan tumput suorina riskin realisoitumista, vaan pyritään ennaltaehkäisemään realisoituminen tehokkaalla vaarojen tunnistamisen ja riskienarvioinnin menetelmillä.
Kun Suomessa keskitytään pohtimaan huumeongelmaa vain käyttäjälähtöisesti, on järjestäytyneillä globaalisti toimivilla rikollisverkostoilla jo tämä kaikki tieto hallussaan, jolla ne kohdentavat markkinointia ja korruptiota. Huumerikolliset tietävät, että huumeiden aiheuttamalla riippuvuudella voidaan kiristää rahaa huumeiden käyttäjiltä, käyttäjien läheisiltä, kunnilta, osavaltioilta ja valtioilta.
Rikollisuus on aina askeleen edellä ja riskienhallinta korkeammalla tasolla, kuin useimmissa laillisissa virastoissa, laitoksissa, yrityksissä tai järjestöissä.
Kommentit (0)