Palaute kannabisaloitteeseen annettuista lausunnoista

Voiko professoreilta edellyttää tieteen menetelmien käyttöä ja tutustumista ennen lausunnon antamista käsiteltävään aiheeseen?

 

Käyn tässä blogissa läpi Eduskunnan lakivaliokunnalle annettuja ”asiantuntijalausuntoja”. Huomioni kiinnittyy myös eduskunnalle kootun aineiston yksipuolisuuteen.

Kiitän Sisä-Suomen poliisin rikosylikomisario Jari Kinnusta ja roiskin pyyhkeitä professoritittelin takaa huutelijoille, jotka eivät selkeästikään ole perehtyneet koko aiheeseen, vaikka tittelistä voisi kuvitella menetelmien olevan paremmin hallussa.

 

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) lausunnon on allekirjoittanut Diakonissalaitoksen valtuuskunnan jäsen Markku Tervahauta. Kuultavaksi THL lähetti A Klinikka Oy:n hallituksen puheenjohtajan Pekka Hakkaraisen.

THL:n virallisessa viranomaisasiantuntijalausunnossa, A Klinikka Oy:n ja Diakonissalaitoksen edustajat siis esittävät:

THL ehdottaa, etta huumepolitiikkaa kehitettäisiin niin, etteä huumeiden käyttöön puututtaisiin
ensisijaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin jo yhteiskunnallista keskustelua jatkettaisiin käytön
rangaistavuuden poistamiseksi kaikkien huumeiden osalta (Rikoslaki 50luku 2 o S)”

Mitään tieteellistä perustelua THL ei ole esittänyt lakivaliokunnalle lausumansa tueksi.

Sensijaan THL perustaa lausuntonsa lottokuponkiin verrattavissa olevaan kyselytutkimukseen huumeiden laillistamisen suosiosta väestön parissa.

Huomion arvoista on, että THL:n työntekijät ovat harjoittaneet jo vuosia populismia, saadakseen valtaväestön haluamaan laillistaa huumeet. Lottokuponkiin verrattavissa oleva kyselytutkimus mittaa lähinnä THL:n harjoittaman mieleenvaikuttamisen tehoa.

THL siis lausunnon mukaan tiedostaa, että huumeriippuvuuksia pitäisi hoitaa.

Silti ohjaavana viranomaisena THL on keskittynyt korvausainevalmisteiden jakelujärjestelmien kehittämiseen, sekä A Klinikka Oy:n ja HDL Hoiva Oy:n ansaintalogiikan ja menestymisen tukemiseen kuntien hankintakilpailuissa. Kumpikaan yritys ei ole erikoistunut riippuvuuksien toipumiskeskeisiin hoitoihin.

Laissa terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksesta, on lueteltu THL:n lakisääteiset tehtävät. Tilastoviranomaisena THL:sta koskee myös Tilastolaki.

 

Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio, Helsingin yliopistolta , on antanut lausunnon, mikä muistuttaa lähinnä peruskoulun 7lk esseetä.

Tässä kommentoin Kimmo Nuotion lausunnosta otteita :

Välillä on muodostunut vaikutelma, että rikosoikeudellinen kontrolli olisi poliisille keino päästä kiinni varsinaiseen huumerikollisuuteen”

Käyttörikokset ovat useimmiten liitännäisrikoksia, mitkä paljastuvat jonkin päärikoksen yhteydessä, esimerkiksi liikennevalvonta, liikenneonnettomuus, ryöstö, varkaus, pahoinpitely jne. Jokainen rikosnimike kirjataan erikseen. Näitä ei erotella tilastoissa mitkä ovat yksittäisiä käyttlrikoksia ja mitkä liitännäisrikoksia. Lakivaliokunta on pyytänyt asiantuntijalausuntoa, ei ”välillä on muodostunut vaikutelma..” -mielipidettä.

Näkisin että juuri huumeiden käyttäjiin kohdistettu rikosoikeudellinen kontrolli on uudelleen arvioinnin tarpeessa, mistä myös kansalaisaloite osaltaan kertoo”

Kansalaisaloite kertoo ainoastaan markkinoinnin tehokkuudesta. THL on verkostoineen ja valtamediaa hyväksi käyttämällä harjoittanut laillistamiskampanjaa jo vuosia, jopa THL:n virallisia internetsivuja ja viranomaisroolia hyväksikäyttäen.

Uskoakseni tausta-ajatuksena on ollut, että huumekokeilut johtavat käyttäjän porttiteorian mukaisesti asteittain yhä syvemmälle huumeiden maailmaan, jolloin tiukka suhtautuminen myös miedompien huumeiden käyttöön on tuntunut perustellulta. On kuitenkin ollut jo pitkään selvää, ettei todellisuus ole näin yksinkertainen. Vaikka valvonta on ollut varsin tehokasta, tämä ei ole hillinnyt huumeiden käyttöä”

Porttiteoria ei ole mikään tutkittuun tietoon perustuva teoria. Toleranssia on kuitenkin tutkittu ja elimistö tottuu huumeisiin ja lääkkeisiin siten, etteivät ne enää vaikuta halutulla tavalla. Riippuvuus aiheuttaa sen, että syntyy tarve saada enemmän, useammin tai vahvempia aineita, jolloin käytettävä aine vaihtuu kovempaan. Myös käyttöympäristöllä voi olla yksistään vaikutusta, mutta toleranssi on kuitenkin tutkittu ja siitä on olemassa näyttöä. Rikosoikeudellinen kontrolli on edelleen tehokas, mutta koska huumeriippuvuuksia ei hoideta enää, on huumeiden käyttäjien määrä lisääntynyt. Ongelma on siis terveyspoliittinen.

Huumeidenkäyttäjien rikosoikeudellinen kontrolli lähes väistämättä leimaa heitä ja myös nostaa kynnystä hakeutua hoitoon”

Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Huumeriippuvuudessa on kyse kemiallisen vapaudenriiston tilasta. Huumeriippuvainen on viimeinen joka tunnistaa ja tunnustaa olevansa riippuvainen. Yleensä läheiset, poliisi tai lastensuojelu yrittää epätoivoisesti kaikin keinoin saada huumeriippuvaisen hoitoon, mutta toipumistavoitteisiin lääkkeettömiin hoitoihin ei saa maksusitoumuksia, ilman oikeussuojakeinojen käyttämistä. Paperilla voi näyttää siltä, että riippuvainen on hoidon piirissä, jos hänelle on määrätty korvausainevalmisteresepti. Todellisuus voi kuitenkin olla se, että käyttäjä pyörii psykoosissa läheisten nurkissa. Huumeriippuvaiselle sakko on kaikkein pienin ongelma maailmassa. Suurempi ongelma on väkivaltaiset velanperijät.

Professori Kimmo Nuotio ei ole selvästikään perehtynyt Suomen olosuhteisiin, rakenteisiin, prosesseihin eikä edes rangaistuskäytäntöihin. Ongelma ei ole rikosoikeudellisessa kontrollissa, eikä kontrollin puutteissa, vaan siinä, ettei hoitojärjestelmiä ole laitettu kuntoon.

Suosittelen että rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio perehtyy Suomen hoitojärjestelmään, valtakunnansyyttäjän viraston ohjeeseen huumausaineiden rangaistuskäytännöistä, poliisin toimintaan, sekä todelliseen tilanteeseen alkuperäislähteistä.

Kimmo Nuotio ei selkeästi ole ymmärtänyt, että häneltä on pyydetty asiantuntijuuteen perustuvaa lausuntoa, ei henkilökohtaista mielipidettä tai ideologisen vakaumuksen julistamista. Lausunto vilisee ”uskoakseni..”, ”näkisin että..” ja ”välillä on muodostunut vaikutelma..” tyyppisiä ilmaisuja, mitkä kertovat, ettei hän ole lainkaan perehtynyt asiaan siten, kuin professorilta voisi edellyttää.

Rikos- ja prosessioikeuden Professori Matti Tolvanen ei myöskään ole perehtynyt käsiteltävään aiheeseen.

Oman käytön rangaistavuus on kriminaalipoliittinen kysymys, johon rikosoikeuden tutkija voi vastata. Rikosvastuu itsensä vaarantamisesta on lähtökohtaisesti rikosoikeudelle vieras ajatus.”

Huumausaineiden käyttäjä vaarantaa muiden turvallisuutta. Erityisesti liikenteessä huumausaineiden käyttäjien määrä on moninkertaistunut. Vuonna 2020 huumeista jäi kiinni 10 800 kuljettajaa. Heistä reilut 9 300 ajoi pelkästään huumeiden vaikutuksen alaisena, loput olivat käyttäneet huumeiden lisäksi myös alkoholia.

Lisäksi kannabispsykoosissa nämä käyttäjät aiheuttavat fyysisen väkivallankin uhkaa. Väkivaltainen velanperintä kohdistaa uhkan myös läheisiin.

Huumekaupalla rahoitetaan myös organisoitua järjestäytynyttä rikollisuutta. Eli kyse ei ole rikoksen tekemisestä tai vahingon aiheuttamista itselleen, vaan omaisille, läheisille ja ympäristölle.

Kyse on myös kansantaloudellisesta, kansanterveydellisestä ja kansallisesta kokonaisturvallisuudesta. Asiaa ei voi käsitellä itsemääräämisoikeuskysymyksenä, koska huumeiden käyttäjän tahtotila on kemiallisen vapaudenriiston johdosta huumeiden myyjän hallinnassa.

Jos rangaistusuhka estää hoitoon pääsyä, kyseessä on vakava terveysongelma. ”

Hoitoon pääsyn esteenä ei ole rangaistuksen uhka, vaan se, ettei maksusitoumuksia haluta myöntää toipumistavoitteisiin hoitoihin. Toipumistavoitteisiin hoitoihin ei siis kaikissa kunnissa pääse. Tämän THL voisi ohjeistaa, että kunnat hoitaisivat järjestämisvelvollisuuden kuntoon, jotta poliisilla olisi konkreettinen paikka, mihin huumeiden käyttäjän voisi ohjata hoitoon. Mikään rikoslaki ei muuta sitä tosiasiaa että hoitojärjestelmät eivät vastaa hoidon tarvetta. Samat osakeyhtiöt, jotka pitävät markkinajohtajuutta julkisien avustuksien turvin säätiöiden kautta, eivät ole erikoistuneet huumeriippuvuuksien toipumiskeskeisiin hoitoihin, vaan korvausainevalmisteiden ja käyttövälineiden jakeluun. Nämä lypsävät verorahoja riipouvaisen hädän alaista tilaa hyväksi käyttäen.

Tarvitaan kuitenkin punnittua tietoa siitä, missä määrin myyntiorganisaatioita on todellisuudessa paljastettu käyttäjiin
kohdistuvilla rikosoikeudellisilla toimilla ja pakkokeinoilla.”

Valtaosa käyttörikoksista kirjataan jonkin muun vakavamman rikoksen liitännäisrikoksena. Näitä ei eritellä tilastoissa mikä on liitännäisrikoksena kirjattu käyttörikos ja mikä yksittäinen käyttörikos, joten huumeiden laillistamisverkosto käyttää tätä härskisti hyväkseen, luomaan mielikuvia siitä, että poliisi juoksentelisi sakkolapun kanssa yksittäisten käyttäjien perässä, samalla tapaa kuin vaikkapa liikennevalvontaa toteutetaan, missä ylinopeutta ajavalle lähtee sakko pelkästä valvontatolpan räpsäytyksestä.

Matti Tolvasen lausunnossa pidin erityisesti tästä lauseesta

Pidän hyvänä sitä, että kriminaalipoliittiseen keskusteluun osallistuvat muutkin kuin alan asiantuntijoina esiintyvät. ”

Hän näyttää tässä ymmärtävän, että jotkut esiintyvät aiheen asiantuntijoina, vaikka heillä on pelkkä titteli, mutta ei asiantuntijuutta aiheeseen.

Sisä-Suomen poliisilaitos Rikosylikomisario Jari Kinnunen on asiantuntijalausunnossaan professoreita paremmin perehtynyt aiheeseen. Tähän toki vaikuttaa varmasti myös se, että poliisi näkee huumeiden liitännäis- ja seurannaisvaikutukset ja on siksikin jo oman alansa paras asiantuntija.

Aloitteen perusteluissa sekoittuvat lääkekannabiksen hyvät puolet, rattijuopumuslainsäädännön pykälät,
perusoikeudet ja ihmisoikeussopimukset sumuksi, jonka taakse ei lainsäätäjän ilmeisesti haluta näkevän.”

Tämän havainnon olen minäkin tehnyt. Helppo yhtyä.

Aloitteessa väite siitä, että poliisin tehtäväksi määrätty huumeiden käyttäjien hoitoonohjaus on
marginaalista, on erikoinen. Vuonna 2020 poliisi teki lähes 5100 hoitoonohjausta. Huumeiden käyttäjien määriin verrattuna hoitoonohjaukset ovat varmasti marginaalisia. Se johtuu kuitenkin siitä, että huumausainerikokset ovat rikoksia, jotka poliisin on jokainen erikseen paljastettava. Määrästä voidaan päätellä, että maassamme on ennemminkin satoja- kuin kymmeniä tuhansia huumausaineen käyttäjiä.”

Läheiset saavat usein parhaan avun ja neuvot juurikin poliisilta hoitoon ohjaukseen.

Liikennejuopumuksissa huumausaineet ovat ohittaneet alkoholin. Yhtenä käytettynä huumausaineena kannabis. Kuka tien päällä määrittelee nauttimisen rajat, millä osoitetaan se, että tosiasiassa kysymys ei ole omasta käytöstä vaan myyntitarkoituksesta? Kyseinen aloite toteutuessaan tuo kadulle 5 x 5g myyntipakkaukset.”

Eli onko tarkoitus että liikennevalvonnassakin kannabiksen käyttäjälle toivotetaan ”hyvää matkaa” ja vasta jos ajaa pikkulapsen yli, ryhdytään mittaamaan annospitoisuuksia ja määriä?

Järjestäytyneen rikollisuuden organisaatioiden ja niiden raha- ja tavaravirtojen esitutkintaan- ja syytteeseen saattamiseen pystytään vain, kun näitä rikoksia saadaan paljastettua. Yksi työkalu poliisin muun keinovalikoiman joukossa on kotietsintä. On erittäin harvinaista, että kannabiskasvuston löytyessä ei löytyisi muita huumausaineita, huumausaineiden myyntiin selvästi osoittavia todisteita sekä omaisuus-, ja petosrikollisuuteen viittaavaa aineistoa sekä todisteita.”

Järjestäytyneen rikollisuuden ilmiöitä olisi voinut avata laajemmin. Valtaväestölle, kuten myös useimmille kansanedustajille mielikuva järjestäytyneestä rikollisuudesta voi hyvinkin tarkoittaa pelkkää moottorioyöräharrastusta, mihin termi usein liitetään.

Poliisin työmäärää käytön, hallussapidon ja kasvattamisen laillistaminen ei tule vähentämään – päin vastoin. Näytön hankkiminen huumausainerikoksen tunnusmerkistön täyttymiselle vaikeutuu, omaisuusrikossarjojen selvittäminen tulee viemään enemmän aikaa, kannabiksen kasvattaminen ei tule suurimmalla osalla pysymään ehdotetuissa rajoissa ja valvonta tehdään mahdottomaksi ja siitä seuraa, että häiriökäyttäytymistehtävät tulevat lisääntymään. Henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset erityisesti
nuorten tekeminä, tulevat lisääntymään sekä raaistumaan. Kuolemansyyn tutkinnat tulevat lisääntymään.”

Määrien ja pitoisuuksien mittaaminen lisää myös työtehtäviä, kuten myös todistajien väkivaltaiset uhkailurikokset, kun epäillyn rooli lakimuutoksen jälkeen muuttuisi todistajan tai aasianomistajan rooliksi, missä on totuudessa pysymisen velvollisuus.

”Poliisi valvoo vain niitä säännöksiä, jotka sen valvottavaksi on asetettu. Niin tapahtuu myös tulevaisuudessa.”

Jos rikoslakia muutetaan, poliisin kohtaamiset vähenisivät, eikä varhaisvaiheessa käyttäjiä saisi enää hoitoon lainkaan. Poliisi olisi täysin kädetön, kun me läheiset tarvitsemme ja pyydämme apua.

Huumeiden ongelmakäyttöä edeltää piiloriippuvuusvaihe, jolloin ongelmat eivät näy vielä ulospäin muille kuin läheisille ja omaisille, jotka selvinpäin ja tahtomattaan joutuvat elämään keskellä huumehelvettiä, ilman että kukaan auttaa tai puuttuu.

Rikosylikomisario Jari Kinnunen olisi voinut avata rakenteellisen korruption ilmiöitä myös. Rakenteellinen korruptio on piilorikollisuutta, mitä on vaikea havaita. Rakenteellisen korruption äärimuoto on mafia. Kun rakenteellinen korruptio on muuttunut mafiaksi, mukaan on tullut järjestäytyneen rikollisuuden väkivaltaisia piirteitä niin, että vaikka toiminta on avointa, siihen ei kukaan uskalla enää puuttua.

Rikoslakiin voisi lisätä pykälän kriminalisoida huumeiden mainonta ja piilomainonta. Nythän kannabis on reseptilääke, mutta THL silti YLE:n avustamana ja THL:n virallista internetsivua hyväksi käyttämällä piilomarkkinoi sitä, hakien valtaväestön hyväksyntää laillistamisideologialle.

 

+1
ErikaKeski-Korhonen
Sitoutumaton Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen sitoutumaton vaikuttaja, turvallisuusalan ammattilainen sekä neljän jo nuoren aikuisen lapsen äiti ja lapsenlapsen mummi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu