Poliisin ja Supon ristiriitaiset valtaoikeudet

 

”Poliisissa odotettiin, että se olisi saanut rikostiedustelutietoa siviilitiedustelulain myötä suposta, mutta näin ei ole käynyt. Supon ja poliisin väliin pystytetty ns. palomuuri on estänyt tietojen luovutuksen.”

(MTV 18.11.2021)

Vuonna 2019 tiedustelulakiuudistuksen yhteydessä poistettiin Suojelupoliisilta oikeus esitutkintaan. ”Esitutkinnan toimittaa muu poliisi kuin suojelupoliisi. (26.4.2019/585).”

Vaikka valtaoikeuksia näennäisesti lisättiin Supon roolin muuttuessa poliisista tiedustelupalveluksi, esitutkintaoikeuden poistaminen on tehnyt organisaation riippuvaiseksi poliisin esitutkintaoikeuksista. Nyt julkisuudessa harmitellaan ettei poliisi saa siviilitiedustelulain myötä tietoja Suposta, jolloin poliisin esitutkintakin on riippuvainen Supon tiedustelutiedoista.

Kuka tällaisen vallankäyttökuvion on kehittänyt? Voisi kuvitella että vain äärimmäisen taitavat käyttäytymistieteiden humaanit asiantuntijat kykenevät tällaiseen turvallisuusorganisaation hajauttamiseen, mutta kuka tai mikä taho tällaisesta hyötyy?

Tällainen keskitetty päätöksentekojärjestelmäkombinaatio ja hajautettu organisaatio altistaa lainvalvonnan useille erilaisille riskeille, jotka toteutuessaan tukevat erityisesti kansainvälisesti ja poliittisesti järjestäytynyttä vakavaa ammattimaista rikollisuutta ja näiden harjoittamaa piilokorruptiota yhteiskunnan valtarakenteissa.

Epätarkoituksenmukaiset rakenteet, kommunikaatioesteet ja ristiriitaiset valtaoikeudet ovat myös omiaan kiristämään viranomaisten välejä ja vaikeuttamaan lainvalvontatoimia.

 

Tieteen korruptiota pidetään maailmalla pahempana kuin tulli- ja poliisikorruptiota.

Jos poliisien valtaoikeuksia verrataan esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnon alaan, on sosiaali- ja terveysviranomaisilla monin kerroin laajemmat tiedonsaantioikeudet kuin poliisilla. Sote-alan koulutuksiin ei kuitenkaan kuulu tunnistaa vakavan rikollisuuden ujuttautumista yhteiskunnan valtarakenteisiin, jonka vuoksi STM:n organisaatiot ovat Suomessa ja EU:ssa korkeimman korruptioriskin kohteita yliopistojen lisäksi. Silti mitään konkreettisia korruption torjunta tai valvonta rutiineita ei ole käytössä. Myös korruptiolainsäädäntö on puutteellinen.

Yliopistot ja julkiset tutkimuslaitokset ovat lähimpänä valtion ylintä johtoa, sekä kiinteä osa lainvalmistelua ja päätöksentekoprosessia. Silti mitään konkreettista valvontaa, eikä korruptiontorjuntatoimia ole kehitetty. Ilman mitään ennaltaehkäisyn mahdollisuutta, Suomikin on pian narkovaltio.

 

Jotta vakavaan rikollisuuteen olisi mahdollista puuttua jo ennaltaehkäisevästi myös Suomessa, poliisi tarvitsee lisää erilaisia tiedonhankintamenetelmiä.

Sen lisäksi, että nykyiset rakenteet, prosessit ja toimintaympäristöt ovat riskialttiita, poliisilta uupuu myös työvälineitä ennaltaehkäistä vakavaa piilorikollisuutta ja korruptiota. Esimerkiksi huume- ja ihmiskauppa eivät kumpikaan voi toteutua maailmanlaajuisesti ilman virkamieskorruptiota.

Mitä jos laitettaisiin vaarojen tunnistamiseen ja tunnistettujen vaarojen riskienarviointiin, sekä ilmiökartoituksiin perustuen lainvalvonta- ja lainvalmistelurakenteet, prosessit, toimivaltuudet, viestintä ja toimintaympäristöt kuntoon? Tämä olisi yhteiskunnan etu.

+2
ErikaKeski-Korhonen
Sitoutumaton Helsinki

Olen sitoutumaton vaikuttaja, Tradenomi turvallisuus- ja riskienhallinnan koulutusohjelmasta, sekä neljän jo nuoren aikuisen lapsen äiti ja lapsenlapsen mummi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu