Pyrkiikö Helsingin kaupunki estämään oman toimintansa ulkopuolisen arvioinnin?
”Helsingin kaupungin tietomurto olisi voitu estää yhdellä päivityksellä – kysyimme, miksei sitä ollut tehty”
***
Helsingin kaupunki tiedottaa sivuillaan tietomurrosta.
Tiedotteessaan, jota on päivitetty tänään 21.5.2024, Helsingin kaupunki kirjoittaa:
”Helsingin poliisilaitos tutkii tapausta törkeänä tietomurtona. Rikoksen asianomistaja on tällä hetkellä Helsingin kaupunki, jolta poliisi saa kaikki tarvittavat tiedot asian tutkintaa varten. Kaupunkilaisten ei tässä vaiheessa esitutkintaa tarvitse ottaa poliisiin yhteyttä. ”
Pyrkiikö Helsingin kaupunki estämään tällä ohjauksellaan toimintansa ulkopuolisen arvioinnin ja oikeusturvakeinojen käytön Helsinkiläisiltä?
Myös Poliisi tiedottaa 13.5.2024 sivuillaan:
”Rikoksen asianomistaja on tällä hetkellä Helsingin kaupunki, jolta poliisi saa kaikki tarvittavat tiedot asian tutkintaa varten. Kaupunkilaisten ei tarvitse ottaa poliisiin yhteyttä, ohjeistaa apulaispoliisipäällikkö Heikki Kopperoinen.”
Pyrkiikö Poliisi suojelemaan Helsingin kaupungin virkamiehiä joutumasta rikosoikeudellisen virkavastuumenettelyn ja rikostutkinnan kohteeksi? Pyrkiikö Poliisi estämään yhdessä Helsingin kaupungin kanssa ohjeistuksellaan, kansalaisia käyttämästä perustuslain mukaisia oikeusturvakeinoja?
Rikoksilla on vanhentumisajat.
Perustuslain mukaan:
”21 § Oikeusturva
Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.
Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.”
Helsingin kaupunki ei omista asukkaiden oikeuksia, eikä voi toimija uhrien edunajajana
Helsingin kaupunki on asianomistaja vain itse tekemässään rikosilmoituksessa, joka koskee tietojärjestelmiin tunkeutumista ja tietojen varastamista.
Se ei poista kenenkään oikeuksia, koska jokaisella, joka epäilee olevansa rikoksen uhri, on oikeus Helsingin poliisin ja Helsingin kaupugin sitä estämättä, tehdä tutkintapyyntö Helsingin kaupungin laiminlyonneistä, jotka median mukaan on mahdollistaneet tietojärjestelmiin tunkeutumisen. Ja esittää myös esteellisyysväite.
Viestintä on ristiriitaista, mikä on tietysti itsekriminointisuojan takia ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävää.
Poliisi kertoo sivustonsa toisessa artikkelissa 17.5.2024, että KRP ja Helsingin poliisi tutkivat yhdessä tietomurtoa, sekä tiedottamisen vastuun jaon:
”Viestinnän osalta poliisilla on vastuu rikostutkintaan liittyvästä tiedottamisesta, Helsingin kaupunki rekisteripitäjänä puolestaan kertoo, millaisia tietoja järjestelmistä on päässyt vuotamaan ja keitä henkilöitä tämä koskee.”
Helsingin poliisin ja Helsingin kaupungin väliset suhteet ja esteellisyys
Helsingin poliisilla on ylikomisario tason sivutoimien ja institutionaalisin sopimuksin arvostelulle altis kytkös Helsingin kaupunkiin.
Helsingin poliisin ylikomisarioita on rekrytoitu Helsingin kaupungin liikelaitosten ja kokonaan omistamien osakeyhtiöiden johtotehtäviin sivutoimiluvallisesti ja luvattomasti.
Helsingin poliisin ylikomisarioiden sivutoimista olen kirjoittanut jo aiemmin. Voit lukea sen tästä linkistä.
Lisäksi Poliisilla on sopimuksia Helsingin kaupungin kanssa, ilman että niistä on tehty mitään hallinnollista päätöstä.
Olen saanut juuri valituskelpoisen päätöksen Ankkurisopimukseen liittyvään tietopyyntööni, jossa pyysin saada Ankkuriyhteistyön sopimus- ja päätösasiakirjat.
Kieltäytyminen on perusteltu näin:
”Tietopyyntöön vastannut virkamies on tarkistanut Helsingin poliisilaitoksen
arkistointijärjestelmästä, onko siinä pyydettyjä asiakirjoja. Virkamies on tarkistuttanut asian myös Helsingin poliisilaitoksen tietopalveluesimieheltä ja
saanut häneltä saman tiedon. Pyydettyjä kirjallisia asiakirjoja päätöksestä ei
ole, joten niitä ei voida myöskään tietopyynnön pyytäjälle luovuttaa.”
Tietopyyntööni vastannut poliisi lähetti minulle ensin sopimusasiakirjan. Sopimusasiakirjan vasemmassa yläkulmassa, jossa tyypillisesti on Poliisin virallinen tunnus, on Cloudian logo.
Kiitän vastauksesta ja teen jatkokysymyksen:
”Onko tämän yksityisoikeudellisen sopimuksen lisäksi olemassa jokin hallintopäätös, josta näkisi mihin päätökseen tämä yksityisoikeudellinen sopimus kahden viranomaisen välillä perustuu…?”
Tämän jälkeen poliisi lähetti minulle Sähköpostivastauksena:
”Eipä kestä. Huomasin, että uusin Ankkuri- sopimus löytyy jo netistäkin. Sieltä löytyy myös päätös. Diaarinumero on HEL2024-004809. Kyse on viranomaistyhteistyöstä, jota on tehty jo pitkään, viime vuosikymmeneltä lähtien. Myös silloin on ollut sopimus. Kaikissa poliisilaitoksissa ympäri Suomea tehdään Ankkuri- toimintaa ja sitä ohjaa Poliisihallitus....”
Googletan annetun diasrinumeron ja löydän Helsingin kaupungin vapaa-ajan ja kulttuurin toimialajohtajan päätöksen.
Päätöksen liitteenä on sama sopimus, joka on sisällöllisesti sama, mutta esitysasu on Helsingin kaupungin omistamalla asiakirjapohjalla. Jonka sivun alaosassa on Helsingin kaupungin tunnusomainen sininen lainekuvio ja vasemmassa yläkulmassa Helsingin kaupungin logo, jonka viereen on lisätty Poliisin virallinen tunnus, ikään kuin Helsingin kaupunki ja Helsingin poliisi olisi samaa organisaatiota.
No, tavallaan ne ovatkin yhtä, koska sopimuksella sovitaan hallinnon järjestämisestä siten, että sen perusteella kaksi merkittävää julkista valtaa yksityishenkilöihin käyttävää viranomaista Helsingin kaupunki ja Helsingin poliisi yhdistävät vallankäyttöä suhteessa kansalaisten perusoikeuksiin.
Ja muodostavat samalla työturvallisuuslain mukaisen yhteisen työpaikan.
Hallinnon järjestäminen Poliisissa tapahtuu ohi parlamentaarisen kansan valitseman eduskunnan, sekä hyvän hallintotavan mukaiset päätöksentekoprosessit Poliisin organisaatiossa.
Aivan kuin Helsingin poliisissa ei tiedettäisi missä ovat töissä.
”Työtilat ja tietojärjestelmät
Helsingin poliisilaitos tarjoaa työtilat Ankkurin moniammatilliselle ryhmälle ja vastaa niistä tukipalveluista, jotka liittyvät työtiloihin. Työntekijät saavat käyttää poliisilaitoksella yhteiskäytössä olevia tiloja ja laitteita. Vastaavasti työryhmän käytössä on Helsingin kaupungin tiloja asiakastapaamis- ja kokouskäyttöön. Työryhmän jäsenille, jotka ovat Helsingin kaupungin palveluksessa, tulee oikeus työskennellä poliisilaitoksella vasta kun on tehty tarvittavan laajuinen turvallisuusselvitys. Selvityksen pyytämisestä vastaa Helsingin poliisilaitos. Työntekijöille luovutetaan henkilökohtainen, rajattu kulkuoikeus poliisin tiloihin.”
Eli Helsingin poliisi on allekirjoittanut sopimuksen, joka ei perustu mihinkään Poliisiorganisaation päätöksentekoprosessiin.
Sopimuksella Helsingin poliisi luovuttaa Helsingin kaupungin henkilökunnalle
- Kulkuoikeudet
- Käyttöoikeudet tiloihin ja laitteisiin
- Tilit sähköpostijärjestelmään
Eikä näistä ole Helsingin poliisin valituskelpoisen päätöksen mukaan muuta päätöstä, kuin Helsingin kaupungin vapaa-ajan ja Kulttuurin toimialajohtajan päätös ja päätöksen nojalla allekirjoitettu sopimus.
Milloin voidaan katsoa, että Helsingin poliisi on esteellinen tutkimaan Helsingin kaupunkiin kohdistuvia rikosepäilyjä?
Helsingin poliisin ylikomisarioita työskentelee Helsingin kaupungin ja Helsingin poliisin alaisuudessa, jonka lisäksi organisaatioiden välillä on keskinäisiä sopimuksia hallinnon järjestämisestä.
Kun kysyin onko Poliisin logon käyttämisestä Helsingin kaupungin virallisella asiakirjapohjalla olemassa lupa? Poliisi ilmoitti:
”Kun yhteinen sopimus laaditaan, joka edustaa molempia osapuolia, on siinä luonnollisesti molempien osapuolten logot. Kaupunki ei käytä omissa asiakirjoissaan Poliisin logoa.”
Vastauksen antanut poliisi ei vaivautunut tarkistamaan asiaa, koska kyseessä on nimenomaan Helsingin kaupungin vakioasiakirjapohjalle lisätty Poliisin virallinen tunnus, jonka käytöstä säädetään laeilla.
Poliisin tunnuksen käyttäminen Helsingin kaupungin asiakurjapohjassa olisi mielestäni tarvinnut luvan, jotta sen harhaanjohtavuus olisi voitu tunnistaa.
Kun epäilin että kyseinen poliisi on väärä henkilö vastaamaan kysymyksiini ja pyysin ohjaamaan kysymykseni virkamiehelle, jonka tietotaidot riittävät vastaamaan kysymyksiini, poliisi kieltäytyi ja päätti tietopyyntöni sanoilla:
”Tämä Ankkuri- sopimukseen liittyvä tietopyyntö on käsitelty ja teille on toimitettu siihen liittyvät asiakirjat ja vastaukset. Erillisiä kirjallisia päätöksiä ei asiassa ole.
Katsomme tämän tietopyynnön päättyneeksi.
Jatkossa jos teillä on jatkossa tietopyyntöjä, toimittakaa ne Helsingin poliisilaitoksen kirjaamoon.”
Erityisesti tässä maailmantilassa ja olosuhteissa olisi tärkeää, että kriittiset organisaatiot, jotka käyttävät merkittävää julkista valtaa, toimisivat tarkoin perustuslain, hallintolain, julkisuuslain ja muiden heitä koskevien lakien mukaan.
Helsingin poliisin pitäisi pystyä riippumattomasti tutkimaan esimerkiksi lastensuojelusta tehtyjä tutkintapyyntöjä ja rikosilmoituksia, sekä ”ViljaErikan” tapauksen kaltaisia epävarsinaisia laiminlyöntirikoksia. Tutkimattajättämispäätöksiä tehdään ja jäävääminen on yksittäisten kansalaisten esteellisyysväitteiden varassa.
Palataan vielä alkuperäiseen kysymykseen, toteutuuko tietomurrossa uhrien oikeudet?
Toteutuuko lasten oikeudet ?
Oliko Vastaamo sittenkin ”vain uhri”? Ainakin yhdenvertaisuusperiaatteella näin voitaisiin tulkita.
Missä on se lakitoimisto, joka auttoi Vastaamon uhreja? Ei taida kuulua tähän strategiaan.
—
Kiitos Erika, hyvää analyysiä ja tarkkaa tilannekuvausta, mitä tämä ilmiö voi pitää sisällään. Erittäin tuttua asioiden ”hoitoa” sellaisilta tahoilta, jotka joko täysin tietämättään tulevat rikkoneeksi lakeja, koska mitään eivät sopimusjuridiikasta ym. ymmärrä, mutta valitettavasti myös erittäin hyvin lakia tuntevien taholta tällaista tehdään lakien ”harmaalla alueella”, josta ei ole sääntelyä tai oikeuskäytäntöä.
Samaa tapahtuu myös täällä Jyväskylässä, jossa jopa ikäviä Jyväskylän kaupungin hallintojärjestelmän sisäisiä ”vuotajia” päätettiin ruveta oikein erikseen jahtaamaan – kysymällä kirjallisella kyselyllä varsin suoraan, oletko vuotaja.
Tapaus koskee kaupunginhallituksen esityslistalta salattuja asioita ym. Tällaista esityslistan – jopa käsiteltävän asian otsikkotason – salauksia kun on ollut Jyväskylässä ennekin, esim. Rise-avovankilan kohdalla. Kokemusta on.
Ja mitä tulee blogikirjoitukseesi, tämä kuvaamasi Helsingin tilanne on lähes yks’ yhteen myös Jyväskylän julkisen terveydenhuollon/TE-palveluiden yhteistoiminnasta ohjata omia asukkaitaan/työttömiä salatulla yksityisen hoitoklinikan kanssa tehdyllä ostopalvelusopimuksella uniapneahoitoon 2019 – . Kokemusta tästäkin on – valitettavasti. Jos yrität ajaa itse asiaasi ilman juristia, sinun asiaasi ei käsitellä ja aineellisoikeudellista päätöstä et saa lainkaan muutoksenhaku- tai/ja oikaisuvaatimusohjeella, vaan kaikki yhteydenottosi ja vetoomuksesi, kantelusi ym. lopulta – vuosien päästä kun asiasi ovat jo ehkä vanhentuneet – vain arkistoidaan. Näin on OKV:ssa, EOA:llä, KKO:ssa, YVV:ssä, Valtiokonttorilla.. 🙁
Suomi ei ole oikeusvaltio, jos tähän ei saada muutosta!
Ilmoita asiaton viesti
Huolestuttavaa on, ettei viranomaiset, eikä media kerro kaikkea ja vielä huolestuttavampaa on, jos esitutkintaviranomaiset eivät tunne tiedolla johtamisen ilmiöitä.
Ruotsissa on myös ollut tietomurtojen aalto, joiden takana epäillään olleen Venäläiset hakkeriryhmät.
Tieto on valtaa. Hakkerointipalveluita ja jo hakkeroituja tietoja myydään darknetissä, jossa myyjät kertovat mitä heillä on tarjolla.
Tiedolla voi kiristää ja kiristys voi kohdistua myös ylimpään valtiojohtoon tai kriittisten organisaatioiden henkilöstöön, jolloin heitä voidaan kiristää päätöksenteossa tai antamaan rahaa tai saada tekemään esimerkiksi vaikkapa laiminlyöntejä, joilla saa lisää myytäviä tietoja.
Järjestäytyneellä rikollisverkostoilla ja rikosten ammattilaisilla ei ole rajoja. Vain mielikuvitus asettaa rajat hävyttömyydelle.
Myös puuttumattomuuden kulttuuri on olennainen osa rakenteellista korruptiota ja järjestäytyneen monirikollisuuden toimintatapoja.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä artikkeli Ruotsin tilanteesta, jossa taidetaan viranomaisissa olla askeleita Suomea edellä.
https://www.aftonbladet.se/nyheter/a/zEa0b9/aftonbladet-erbjuds-kopa-uppgifter-av-hemliga-hackare
Ilmoita asiaton viesti
Tässäkin Tekniikka ja Talous lehden artikkalissa väitetään harhaan johtavasti, että Helsingin kaupunki olisi rikoksen asianomistaja.
Helsingin kaupunki on ainoastaan itse tekemänsä ilmoituksen asianomistaja. Vuodettujen tietojen asianomistajia ovat kaikki ne, joiden tietoja on vuodettu.
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/helsingin-kaupungin-tietomurto-laajeni-rajusti-aiemmasta-arviosta/7c391092-44ef-424c-bcea-f3c74b590c87
Ilmoita asiaton viesti
”Rikoksen uhria kutsutaan asianomistajaksi. Osa rikoksista on asianomistajarikoksia.”
https://syyttajalaitos.fi/rikoksen-uhri
Ilmoita asiaton viesti
—
Erika, tiedätkö miten tulee toimia, jos syyttäjälle jättää syyttämispyynnön, mutta siihen ei vastata?
Tuleeko syyttämispyyntöön annettuun vastaukseen syyttäjän liittää valitus- tai oikaisuvaatimusohje?
Esimerkkinä, jos esim. alkuperäiseen v. 2012 – 2013 poliisiviranomaiselle jätettyyn tutkintapyyntöön ja siitä syyttäjän antamaan syyttämättäjättämispäätökseen ei ole annettu ko. ”uhrille”/asianomistajalle syyttämättäjättämispäätöksen perusteluja ja muutoksenhakuohjeita (toissijainen muutoksenhakuoikeus)?
Onko asia laillisesti jo vanhentunut, jos ”uhri”/asiaomainen ei ole edes saanut laillista päätöstä, muutoksenhakuohjeita ja tietoa omasta muutoksenhakumahdollisuudestaan itse ajaa asiaansa omalla vastullaan, kuten po. linkissäsi olit antanut ohjeita tässä asiakokonaisuudessa.
Erika, kiitos hyvistä infolinkeistäsi 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä syyttäjän on annettava hallintopäätös.
Myös rikoksen tekijällä on oikeuksia ja korruptoituneet virkamiehet tyypillisesti kikkailevat vanhentumisajoilla.
Tyypillisiä JR korruptioverkostojen käyttämiä menetelmiä seuraamusten taputteluun, on esimerkiksi
-paisuttaa aineistoa puppugeneraattorimenetelmälöä niin, että varsinainen asia hukkuu aineistopaljouteen
-pitkittää asian käsittelyä hallinnollisin virhein joista seuraa korkeintaan ylimmän laillisuusvalvojan huomautus tai käsityksen ilmaiseminen
-tekemällä virhe, josta ei seuraa mitään, mutta asian oikaiseminen on niin pitkä, että asia ehtii vanhentua
Olen havainnut että julkisissa laitoksissa virkaan nimittämisen sijaan tehdään työsopumussuhde, jossa on lyhyempi vanhentumisaika, kuin virkarikoksesta. Jos tehtävään on Perustuslain mukaisesti luovutettu lakiin perustuen julkisia hallintotehtäviä, joissa on rikosoikeudellinen virkavastuu, vanhentumisaika pitäisi olla pidempi, kuten virkarikoksissa, jotta sitä ei voisi käyttää virkarikosten systemaattiseen tehtailuun rakenteellisen korruptioverkoston kiinnijäämisriskin ja seuraamusten pienentämiseen tai poistamiseen
https://termipankki.fi/tepa/fi/haku/tutkimattaj%C3%A4tt%C3%A4misp%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s
Ilmoita asiaton viesti