Seuraamukseton huumeiden käyttö

Huumausaineita ajetaan lailliseksi useissa maissa saman aikaisesti, samalla konseptilla, riippumatta kohdemaan olosuhteista, rakenteista, prosesseista saati lainsäädännöstä.


 

Seuraamuksettoman huumeidenkäytön käsite on laaja ja vaikutusten arviointia tulisikin tehdä nykytilanteeseen ja ohjaavaan lainsäädäntöön tarkastellen.

Dekriminalisoinnin vaikutukset tulee näkymään laajimmin kuntien ja kuntien viranomaisten velvollisuuksissa ja oikeuksissa puuttua hoidollisin ja rikosoikeudellisin keinoin.

Suomessa huumeiden laillistamisen strategiaa on valmisteltu alunperin ohjaavaa lainsäädäntöä muuttamalla. 

Päihdehuoltolaki tuli voimaan 1.1.1987. Lain tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä sekä siihen liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja sekä edistää päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta.

Vuonna 2015 kumotun Raittiustyölain tavoitteena oli totuttaa kansalaiset terveisiin elämäntapoihin ohjaamalla heitä välttämään päihteiden ja tupakan käyttöä.

Raittiustyölain tilalle säädetyn lain ehkäisevästä päihdetyöstä tavoitteena on alkoholin, tupakan, huumausaineiden ja muiden päihtymiseen käytettävien aineiden sekä rahapelaamisen aiheuttamien haittojen ehkäisystä yhteistyössä yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa.

Lainsäädännöllä ohjattiin verkottumaan yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa, mutta se ei tarkoita sitä, että riippumattoman julkisen tutkimuslaitoksen professorit, lainvalmisteluun ja kuntien hankintoihin osallistuvat virkamiehet voisivat ryhtyä palkkioita vastaan järjestöjen hallituksiin ja sivutoimisiksi työntekijöiksi.

Nykyinen ohjaava lainsäädäntö tukee ainoastaan huumeiden käytöstä aiheuttavien haittojen vähentämistä – ei huumeiden käytön ennalta ehkäisyä, ei varhaista puuttumista, eikä varhaisvaiheen hoitoonohjausta, eikä edes toipumistavoitteisia hoitoja.

Rikoslain muuttaminen tekisi nykyisistä terveydenhuollon laiminlyönneistä niin laillisia, ettei oikeussuojakeinojen käytölle olisi enää viimeisintäkään perustetta.

Suomen kansalaisten hädänalainen tila olisi dekriminalisoinnin jälkeen koko maailman huumediilereiden hyväksikäytettävissä verkkokauppojen avulla, ilman että mikään muu kuin kuolema, voisi käyttöön puuttua.

Nykyisessä ohjaavassa lainsäädännössä puhutaan vain ongelmakäyttöön puuttumisesta.

Ainoa laki mikä tällä hetkellä velvoittaa kuntia ja kuntien viranomaisia, on rikoslaki.

Poliisi ohjaa tällä hetkellä viranomaisista eniten huumeiden käyttäjiä hoitoon. Kannabisaloitteen läpimenon jälkeen, nämä kohtaamiset jäisivät pois kokonaan.

Poliisi paljastaa vain sellaisia lainvastaisia tekoja, mitkä rikoslailla on erikseen säädetty rangaistavaksi.

 

Kenelläkään ei ole itsemääräämisoikeutta tehdä rikoksia.

 

Nimenomaan rikoslaki asettaa viranomaisille velvollisuuden ohjata huumeidenkäyttäjät hoitoon, järjestää hoitopolut kuntoon ja hoitaa.

Useissa kunnissa toipumiskeskeiseen hoitoon ei pääse ilman oikeussuojakeinojen käyttämistä, koska kuntien hankintasopimukset perustuvat riippuvaisten määrään järjestelmässä – eikä toipumista edes mitata saati edellytetä.

Käytännössä dekriminalisoinnilla olisi hyvin merkittäviä huumetilannetta, hoitoon pääsyä ja järjestäytynyttä rikollisuutta pahentavia vaikutuksia.

 

TOR verkko ja alaikäiset

Huumeita voisi ostaa laillistamisen jälkeen omaan käyttöön TOR verkosta ja ulkomaisista verkkokaupoista täysin laillisesti kotiovelle.

Aktiivisesti määriä eikä pitoisuuksia pystytä tullissa kontrolloimaan niin merkittävissä toimitusketjujen määrissä yksityiskoteihin, joten myös isompikin huumekauppa mahdollistuisi samalla.

Huumekoirat eivät pysty havaitsemaan enää huumelasteja, jos jokaisessa kollissa on mukana pieniä laillisia huume-eriä haittaamassa kontrollollia.

Käytännössä kannabisaloitteenkin läpimeno tarkoittaisi samalla sitä, että huumeidenkäyttö (kannabis) mahdollistuisi täysin kontrolloimattomana myös alaikäisille, kuten nytkin, mutta kynnys kokeiluun laskisi merkittävästi seuraamusten poistumisen myötä.

Laillisella ja laittomalla huumekaupalla rahoitetaan organisoitua rikollisuutta

Huumeriippuvuusliiketoiminnalla rahoitetaan organisoitua kansainvälistä rikollisuutta, sekä äärimmäisen vaikutusvaltaisia rikollisia ja jopa valtioiden äärihallitsijoita.

CIA:n sivuille on koottu eri maiden politiikan malleja tuottaa, siirtää, mahdollistaa ja torjua huumeita ja huumerikollisuutta. Ääripäissä huumeilla rahoitetaan sisällissotia, äärihallitsijoita, toimitaan välitysmaana ja toisessa ääripäässä hallitsee kuoleman tuomiot.

Suomen valtio tuskin tulee koskaan tuottamaan kansalaisilleen omavaraisesti kannabista, kokaiinia, amfetamiinia, heroiinia, opiumia tai muitakaan huumeita, joten huumeita jouduttaan ostamaan juurikin niistä maista mitkä mitkä polkevat ihmisoikeuksia, rahoittavat äärihallitsijoita, mafiaa, asekauppaa, sisällissotia jne.

Suomalaiset rangaistuskäytännöt

Käyttörikostilastoista on harhaanjohtavasti luotu mielikuvia siitä, että poliisi juoksisi sakkolappu kourassa yksittäisten huumeidenkäyttäjien perässä. Näin ei kuitenkaan ole. Huumeiden käyttörikos merkitään rutiinisti tilastoihin liitännäisrikosten yhteydessä. Eniten niitä kirjataan huumeratteina, normaalin liikennevalvonnan ja puhallusratsioiden yhteysessä.

Käyttörikostilastoihin kirjataan siis käyttörikos päärikoksesta irrallaan.

Suomessa enää rikoslaki ja poliisi mahdollistaa huumeiden käyttäjien ja käyttäjien läheisten avun saannin.

Poliisi paikkaa omien virkatehtäviensä ohella aktiivisesti sosiaali- ja terveydenhuollon korruptoituneita ja nyrjähtäneitä rakenteita, prosesseja ja laiminlyöntejä.

Iso osa korjaantuisi Suomessa, jos sosiaali- ja terveysviranomaisia velvoitettaisiin hoitamaan palvelujärjestelmät lainmukaiselle tasolle, muutenkin kuin paperilla termi- ja käsitekikkailuin harhauttamalla.

Hoitopolkuja ei ole laitettu kunnissa kuntoon ja se näkyy kanteluina ja muutoksenhakuprosesseina eri oikeusasteissa. Viranomaiset ja professorit syyttävät omista laiminlyönneistään poliisia, joka ohjaa kuitenkin viranomaisista eniten huumeiden käyttäjiä hoitoon.

Kyse on institutionaalisesta rakenteellisesta väkivallasta

”Rakenteellinen väkivalta, joka syntyy yhteiskunnan toimintaa ohjaavien eri instituutioiden eriarvoistavista ja vahinkoa
tuottavista rakenteista, valtajärjestelmistä, normeista tai toimintatavoista” (Väkivaltakäsitteiden sanasto 2020)

Suomen huumausaineiden rangaistuskäytännöistä on laadittu Valtakunnansyyttäjänviraston laatima ohje. 

Suomessa ensisijaisesti käyttäjiä ohjataan hoitoon, mitä poliisi jo tekeekin.

Seuraamuksesta, eli toimenpiteestä on mahdollisuus luopua tietyin edellytyksin, mitkä on kuvattu Valtakunnansyyttäjän ohjeessa huumausaineiden rangaistuskäytännöistä.

Suomen voimassa olevasta lainsäädännöstä ja rangaistuskäytännöistä on saatu luotua tarkoitushakuisesti valheellisia mielikuvia valtaväestölle ja päättäjille. Kannattaa siis tutustua itse henkilökohtaisesti Suomen todellisiin olosuhteisiin, rakenteisiin, prosesseihin ja erityisesti ohjaavaan lainsäädäntöön.

Jos rikoslakia muutetaan, ohjaava lainsäädäntö ei velvoita enää puuttumaan millään tavoin, ei rikosoikeudellisesti eikä toipumiskeskeisin hoidoinkaan. Suomen kokoisessa maassa tämä on merkittävä bisnes kouralliselle akateemisia.

Puuttumismahdollisuuksien puuttuminen, estää rikosten paljastamista, kuin myös hoitoonohjauksen ja hoitojen järjestämisen toteuttamista.

Kustannukset ja todellisten haittojen torjuntakustannukset koituvat veronmaksajien, eli palkansaajien ja elinkeinoelämän maksettavaksi, samalla, kun lääkeriippuvuusbisnes ja haittoja vähentävät konseptit ottavat järjestäytyneen rikollisuuden bisnekset taloudellisena ansaintalogiikkana haltuun niin lailliselta näyttävän liiketoiminnan kuin katurikollisuudenkin osalta.

Aineriippuvuuden muodostumiseen tarvitaan vain neljä elementtiä, mihin vaikuttamalla voidaan joko pahentaa tai torjua huume- ja lääkeriippuvuusongelmia

  1. Riippuvuutta aiheuttava aine
  2. Riittävästi toistokertoja
  3. Olosuhteet ja ympäristö, missä käyttö mahdollistuu kenenkään puuttumatta
  4. Valheellinen turvallisuuden tunne, millä käyttökertoja saadaan riittävästi aineriippuvuuden muodostumiseen.

Aineriippuvuudessa on kyse kemiallisen vapaudenriiston tilasta taloudellisen riippuvuussuhteen luomiseksi aineen myyjään.

Dekriminalisoinnilla pyritäänkin vaikuttamaan juurikin olosuhteisiin ja ympäristöön (Kohta 3.), jotta huumeiden käyttöön ei pystyttäisi enää puuttumaan rikosoikeudellisin eikä hoidollisin keinoin.

Dekriminalisointikeskustelulla vaikutetaan valheelliseen turvallisuudentunteeseen (Kohta 4.), jotta mahdollisimman moni uskaltaisi kokeilla huumeita ja jäisi riippuvaiseksi.

Järjestäytyneellä huumerikollisuudella ei ole toimintaedellytyksiä, ilman ideologisen ja rakenteellisen korruption olemassaoloa.

Ideologiseen ja rakenteelliseen korruptioon kuuluu olennaisesti nyrjähtäneet palkitsemisjärjestelmät ja vaientamismenetelmät.

Vaientamismenetelmistä konkreettinen esimerkki on kannabiksen laillistamista ajavien minuun kohdistama agressiivinen maalittaminen ja uhkailu, koska olen kirjoittanut kannabisaiheisia blogeja, mitkä eivät tue huumeiden laillistamisverkoston strategiaa.

Eli nyt ei ole kyse todellakaan mistään harmittomasta kannabiksesta molekyylitasolla, saati hyväntekeväisyydestä saada huumeidenkäyttäjiä hoitoon saati vähentää haittoja, vaan hyvin vakavasta järjestäytyneestä ja organisoidusta alamaailman tavoitteita edistävästä toiminnasta.

Huumeongelmaan on mahdollista puuttua vain tehokkailla ja toimivilla korruption torjuntatoimilla ja torjuntatoimien valvonnalla. Tästä aiheesta tulen kirjoittamaan pian erillisen puheenvuoron blogiini.

Lue myös muut aiheeseen liittyvät kirjoitukseni.

-Malum est consilium quod mutari non potest.- (Publilius Syrus)

+1
ErikaKeski-Korhonen
Sitoutumaton Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen sitoutumaton vaikuttaja, turvallisuusalan ammattilainen sekä neljän jo nuoren aikuisen lapsen äiti ja lapsenlapsen mummi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu