Suomessa ei ole huumesotaa, on vain hybridivaikuttamista

Poliisi kohdentaa huumerikostutkintaa oikein ja korjaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden ja prosessien puutteita, mutta tilastokikkailun ja tutkimustiedon väärinkäytön avulla, on valtaväestölle saatu näyttämään siltä, että poliisi juoksisi yksittäisten käyttäjien perässä sakkolappu kourassa.

Järjestäytyneen rikollisuuden harjoittamat velanperintärangaistukset kohdistuvat henkeen ja terveyteen.

Siihen nähden järjestäytyneen yhteiskunnan sakkorangaistus käyttörikoksesta on vain pieni seuraamus, mikä nykylain rangaistuskäytännön mukaan voidaan jättää kirjoittamatta, jos käyttäjä suostuu hoitoon. Sakkorangaistuksella on yleisestävä vaikutus.

Rikoslain muuttaminen ei vähentäisi väkivaltaista velanperintää, vaan nimenomaan lisäisi sitä.

Nyt käyttäjän asema rikosoikeudellisesti on epäillyn roolissa. Seuraamukseton huumeidenkäyttö muuttaisi huumeiden ostajan, epäillyn roolista todistajan tai asianomistajan rooliin. Mikä tarkoittaisi käytännössä todistajien uhkausrikosten ja väkivaltarikosten lisääntymistä (ns. Alamaailman vasikkalaki)

Käyttörikoksia kirjataan eniten liikennevalvonnan tai muiden vakavampien rikosten yhteydessä. Näitä ei tilastoissa eritellä.

Mitä tarkoittaa hybridivaikuttaminen?

 

Se tarkoittaa vaikuttamista kansalaisiin ja yhteiskuntiin monin eri tavoin käyttäen monenlaisia psykologisia, poliittisia, taloudellisia, teknisiä, humanitaarisia ja sotilaallisia keinoja. Tavoitteena voi olla vaikuttaminen avainhenkilöihin, sisäisten konfliktien ruokkiminen sekä informaatiovaikuttaminen. ”

 

Termipankissa hybridivaikuttaminen on määritelty näin:

Terminologiset sanastot

fi        hybridivaikuttaminen
sv       hybridpåverkan
en      hybrid operations pl
määritelmä
poliittisesti motivoitunut suunnitelmallinen toiminta, jolla pyritään saavuttamaan omat tavoitteet erilaisia, toisiaan täydentäviä keinoja käyttäen ja kohteen heikkouksia hyödyntäen
huomautus
Hybridivaikuttamisen keinot voivat olla esimerkiksi taloudellisia, poliittisia tai sotilaallisia. Keinoja voidaan käyttää samanaikaisesti tai siten, että ne seuraavat toisiaan.
Hybridivaikuttamista tehdään esimerkiksi informaatio-, kyber-, fyysisten ja taloudellisten operaatioiden avulla.
Hybridivaikuttamisen takana voi olla joko valtiollinen tai ei-valtiollinen toimija.

 

Valvonta- ja kontrolliviranomaisten toimintaa, on mahdollista häiritä niin sisältä, kuin ulkoa käsinkin.

Poliisilaitoksella esimerkiksi toimii akateemisia tutkijoita eri aloilta, kuka mistäkin intressistä käsin.

Esimerkiksi A-klinikkasäätiön valtuuskunnan pitkäaikainen puheenjohtaja, joka on juuri nimetty varajäseneksi kaudelle 2021-2024, on ollut tällaisena tutkijana huumepoliisissa, kun ensimmäiset epäilyt huumepoliisiin alkoivat.

Suosittelen lukemaan hänen väitöskirjansa ja erityisesti maasutusosion, missä hän kertoo myös ideologisen taustansa huumeiden seuraamuksettomaan käyttöön alkaneen jo vaihto-oppilasvuosiltaan -70 luvulta.

”Poliisitoimintaan osallistuminen ja samalla vaivihkaa muistiinpanojen tekeminen toi välillä mieleen vakoojan roolin. Tällöin tutkija osallistuu poliisien kenttätyöhön, mutta samalla hänellä on toinen ”agenda”: tutkimusaineiston kerääminen siten, ettei tutkimuksen kohde häiriinny tai ettei tilanteen asetelma muutu” 

A-klinikkasäätiönvaltuuskunnan varajäsenen väitöskirjasta syntyykin ikävä mielikuva ”vakoojan” ujuttautumisesta yhteiskunnan valtarakenteisiin, ajamaan henkilökohtaista ideologiaansa, useassa organisaatiossa peräjälkeen.

Tällä hetkellä A-klinikkasäätiön valtuuskunnan pitkäaikainen puheenjohtaja, nykyinen varajäsen, on vaikuttanut Oikeusministeriön korruption vastaisessa työryhmässä ja nykyään rikoksentorjuntaneuvoston pääsihteerinä. Sivutoimilupaa hänellä ei ole ollut.

Tiede ei ole argumenttien kaivamista henkilökohtaisiin ideologioihin perustuville uskomuksille, vaan tietyn ilmiön riippumatonta tutkimista mahdollisimman kattavin ja monipuolisin aineistoin.

Suomessa on tieteen vapaus, mutta jos tieteen normit eivät täyty, kyse ei ole enää tieteestä, vaan tieteen menetelmin harjoitetusta indoktrinaatiosta tai argumenttitehtailusta.

 

Suomessa ei ole huumesotaa – on vain informaatio- ja hybridivaikuttamista 

 

Kun riittävän moni uskoo, fiktiokin saadaan muuttumaan faktaksi valtaväestön silmissä.

Valtamediaa on käytetty kautta aikojen väestön manipulointiin. Neuvostoaikana media oli vahvasti poliittisen koneiston vallassa.

Veronmaksajien rahoilla toimiva YLE luo nyt tarkoitushakuisesti mielikuvia huumeiden käyttäjistä poliisin riepottelemina surkeina uhreina.

HelsinginSanomat puolestaan luo narratiivia poliisikorruptiosta, missä poliisin halutaan näyttävän valtaväestölle järjestäytyneenä huumerikollisliigan johtajaorganisaationa, mikä hyötyisi huumausaineiden kriminalisoinnista.

Tämä ideologinen uskomus löytyy myös A-klinikkasäätiön valtuuskunnan varajäsenen väitöskirjasta:

McFarlanen mukaan huumekaupan loppuminen olisi kontrolliviranomaisille katastrofi (mt.). Myös Suomessa yhä suurempi osa poliisin ja tullin henkilöstöstä on luonut ”kunniallisen huumeuran” virkatehtävissään.”

 

Poliisi korjaa työssään kuntien päihderiippuvuusterveydenhuollon laiminlyöntejä ja auttaa myös meitä läheisiä monin eri tavoin.

 

Suomessa huumeongelmaan olisi puututtavissa, jos Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen ja Oikeusministeriön virkamiehen johtama monirooleista muodostuva huumeiden laillistamisverkoston eturistiriidat purettaisiin ja kunnat edellytettäisiin huolehtimaan lakisääteisen hoitojärjestelmän järjestämisvelvollisuutensa kuntoon.

Termi- ja käsitekikkailun avulla, on saatu näyttämään paperilla siltä, että huumeriippuvuuksia hoidetaan kunnissa. Todellisuus on kuitenkin toinen.

Todellisuudessa tämä ”hoito” on pääosin sitä, että huumeriippuvaisille järjestetään veronmaksajien rahoilla korvausainevalmisteet, huumeiden käyttövälineet ja tilat huumeriippuvuuksien ylläpitämiseksi. Hoito rajoittuu pääosin pistohaavojen puhdistamiseen ja tukkeutuneiden tulehtuneiden suonien hoitamiseen.

Toipumistavoitteisista hoidoista ei haluta maksaa. Toipumismenetelmiä ei edes tutkita, eikä hoidoista toipuneita tilastoida.

Riippuvuuksien toipumistavoitteiseen hoitamiseen joutuu useissa kunnissa käyttämään oikeussuojakeinoja. Moni on niin uupunut, ettei kykene tällaiseen prosessiin.

 

Jos huumeriippuvuuksia ei hoideta, eikä toipumistuloksia edellytetä, on kyse silloin vain järjestäytyneen huumerikollisuuden laillistamisesta huumeliiketoiminnaksi. Minkään kunnan rahat eivät riitä korjaamaan aiheutuneita vahinkoja.

 

Paperilla teoriassa on saatu näyttämään siltä, että huumeriippuvuuksia hoidetaan. Tosiasiallisesti järjestelmä vain pyörittää käyttäjiä katkolta kadulle ja päihdesairaalasta alkoon, kunnes ovat valmista kauraa korvausainevalmisteille, sekä siirtää  rahaa valtion ja kuntien kassasta korvausainebisnestä harjoittaville osakeyhtiöille ja lääkeyhtiöille.

Huumeriippuvaiset ovat vain laskutusperuste tässä miljardibisnesjärjestelmässä.

 

Kuntien hankintasopimukset perustuvat riippuvaisten määrään – toipumista ei edes mitata

 

Seuraamuksettoman huumeidenkäytön vaikutuksia, pitäisi peilata myös muuhun lainsäädäntöön.

 

Huumeiden laillistamista on ajettu Suomessa askel askeleelta jo -70 luvulta siihen, että pelkällä rikoslain muuttamisella voidaan mahdollistaa järjestäytyneen rikollisuuden akateemisen portaan merkittävin ansaintalogiikka ilman kiinnijäämisen riskiä.

 

Päihdehuoltolaki esimerkiksi ohjaa hoitamaan vain huumeiden ongelmakäyttäjiä. 

 

Ongelmakäyttöä kuitenkin edeltää yleensä riippuvuusjakso, jolloin ongelmat eivät vielä näy ulospäin muille kuin omaisille ja läheisille, jotka kärsivät tahtomattaan huumehuuruisesta arjesta ensimmäisenä. Meihin läheisiin kohdistetaan myös erilaisia vaientamismenetelmiä, minkä vuoksi harva uskaltaa julkisuuteen kertomaan.

Huumeiden laillistamisverkoston mainososasto on tuotteistanut tämän ongelmakäyttöä edeltävän piiloriippuvuusjakson ja nimennyt sen mainostermeillä ”viihdekäyttö” ja ”kohtuu käyttö”.

 

Jokainen narkomaani on entinen ”kohtuu käyttäjä”, joka ei uskonut, että juuri hänestä voisi tulla narkomaani

 

Raittiustyölain muuttaminen 2015, laiksi ehkäisevästä päihdetyöstä, muutti painotuksen huumeiden käytön ehkäisystä, ongelmien ja haittojen vähentämiseen.

Verkosto onkin tuottanut peruskouluihin valistuksen sijaan huumeiden käyttötapojen ja huumetuotesanaston opettamista, mikä selkeästi näkyy käyttökynnyksen madaltumisena ja yhä nuorempien huumeiden käytön lisääntymisenä.

Rikoslaki onkin enää ainoa laki, mikä velvoittaa viranomaisia ennaltaehkäisenään huumeiden käytön aloittamista, varhaiseen puuttumiseen, ohjaamaan hoitoon ja järjestämään hoidot.

Sen jälkeen jos rikoslakia muutetaan, ei viranomaisia velvoita enää mikään laki hoitamaan huumeriippuvuuksia, saati ehkäisemään käyttöä.

Ongelmakäytön määrittelee THL joka Suomessa voimakkaimmin ajaa seuraamuksetonta huumeiden käyttöä ja vähättelee kontrolliviranomaisten työtä.

Huumeiden laillistaminen tarkoittaa käytännössä järjestäytyneen rikollisuuden ydintoimintojen ansaintalogiikan laillistamista

 

Huumerahoilla rahoitetaan organisoitua rikollisuutta. Ihmiskaupassa näyttää olevan meneillään sama ilmiö, missä siinäkin pyritään samoin menetelmin laillistamaan ihmiskauppailmiöitä hyväntekeväisyyden nimissä.

Nyt esimerkiksi koulukiusaaminen tulisi kriminalisoida, mutta samaa aikaa huumeita pitäisi saada ostaa ja käyttää ilman taskujen tarkastamisen, kotietsinnän tai rekisterimerkinnän häpeän uhkaa.

Kuka tai mikä taho kantaa vastuun kokonaisturvallisuudesta Suomessa? 

 

+5
ErikaKeski-Korhonen
Sitoutumaton Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen sitoutumaton vaikuttaja, turvallisuusalan ammattilainen sekä neljän jo nuoren aikuisen lapsen äiti ja lapsenlapsen mummi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu