THL, Fimea ja institutionalisoidut kytkökset lääkeyhtiöihin
Sääntelijän kaappaamisteoriassa on kyse sääntelyelimen haltuunotosta siten, että sääntelijä ryhtyy ajamaan yksittäisten sääntelyn kohteiden etuja, yleisen edun sijaan.
”Pay to Play korruptiossa on kyse lupaviranomaisiin liittyviin korruptioilmiöihin.
Vaikka tiedepetoksien tiedetään lisääntyneen maailmalla, Suomessa tiedepetoksia päätyy esitutkintaan vain aniharvoin. Tiedepetokset ovat maineriski yliopistoille, joka voi olla syynä haluttomuudelle viedä tapauksia esitutkintaan.
Yhtiöittämisellä on sikäli merkitystä, koska sen omistussuhteet ovat Valtio 51% ja Tampereen yliopisto 49%.
Mitä yhtiöittäminen tekee virkavastuulle, julkisuuslain ja hallintolain noudattamiselle?
Mitä poliittinen ohjaus tekee tieteen riippumattomuudelle?
Mitä kaupallinen rahoitus ja rahoituksen ylettäminen valvontaviranomaiseen tekee tieteen ja julkisen vallan riippumattomuudelle?
FIMEA:n tilinpäätöksestä selviää, että Fimea on nettobudjetoitu virasto, joka saa rahoituksen pääasiassa lääkealan toimijoiden asiakasmaksuista. Lääkevalmisteiden myyntiluvat, lääkealan lupa- ja tarkastusmaksut, sekä erillislain mukaiset laadunvalvontamaksut muodostavat vuonna 2020 noin 83% viraston kokonaiskustannuksista.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen työntekijöiden ja johdon palkkioperusteiset sidonnaisuudet järjestöverkostoihin ja lääkeyhtiöihin ovat myös riskialttiita olosuhteita vakavalle epäasialliselle vaikuttamiselle. Näistä voit lukea lähteineen aiemmista puheenvuoroistani.
Oikeusrekisterikeskuksen ylläpitämästä sivutoimirekisteristä ilmenee mm. tapaus, jossa THL:n ylilääkäri on Helsingin hallinto-oikeuden, Kelan ja potilasvakuutuksen asiantuntijajäsen, jonka lisäksi hän tarjoaa saman alan konsultaatiopalveluita Helsingin kaupungille yksityisenä elinkeinonharjoittajana.
Tutustun parhaillaan Valviran työjärjestyksiin ja arkistonmuodostussuunnitelmiin, joissa näyttäisi olevan ristiriita, ainakin ammattioikeuksien kohdalla. Valviran prosesseista ja sidonnaisuuksien eturistiriidoista tulen kirjoittamaan erikseen, koska aihe on laaja ja monitasoinen.
Oikeusvaltiossa rakenteet eivät edes saisi näyttää tällaiselta.
Rakenteelliselle korruptiolle alttiit rakenteet heikentävät perusoikeuksia ja oikeusturvaa. Ne voivat vahingoittaa myös vakavasti kansanterveyttä ja valtiontaloutta.
Jos hyväksytään että virkamiehiä voidaan ostaa lainvastaisiin tarkoitusperiin, lainsäädäntö ja perustuslaki menettävät merkityksensä.
Olen ajatellut, että korruptio tosiaan merkitsee, tosin on alueena harmaata. Miksei voisi olla hyvää liike-ihminen, ja tuottaa hyvinvointia tätä kautta.
Järkevää ei ehkä ole tutkia korruptiota, vaan suoraan rahavirtoja, ja tehdä sen mukaisia analyysejä, ja toisaalta ratkaisuja.
Yleensäkin tieto (mm) taloudellisen vallan sijainnista, on tärkeää demokratiassa, jos on tarkoitus ottaa huomioon reaalidemokratian mahdollisuutta.
L. Systeemin (laillisella) kaappauksella voi netota tosi paljon. Tällaisten takia ollaan valmiita paljon, monella tapaa. Palkkion sijaan, kustannusten kasvatus on tärkeämpää, ja toisaalta hyvä, jos tarkoitus on saada oikea arvoa käyttöön.
Ilmoita asiaton viesti
Korruptiotutkimus koostuu sidonnaisuuksien eturistiriitojen ja niihin liittyvien rahavirtojen ja vaikutusvallan epäasiallisesta yhdistelmästä.
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta on myönnettävä, että tuossa on tuova puolensa, ja hakevalle ihmiselle tuova tilanne, jota kannattaa ehkä kokeilla, jos rajankäynti muutenkin epäselvää toimintaympöristössä, jossa ei oikein voi olla ilmenemättä samanlaisia pyrkimyksiä.
Tuollainen rakenne, ja sen ylläpidon yritys sopivuudessa, voi toimia joissain ympäristöissä. Kun rakenne on tosiaan epämääräinen, ja läpinäkyvyys voi olla mitä vain, tulee arvioida sitä, mitä paikkaustoimilla ylipäätään voidaan saavuttaa.
Usein näistä jää mielikuva, että vartioijaksi päätyy taho, jonka pääintressi on suojata oma toimintansa, kun kuvio on riittävän selkeästi paketissa.
Tulee mieleen vastaava piipertely, viheralueelta. Jos näillä on isoa merkitystä, voi kuvioon liittää mielessä samalla tapaa vaarallisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Suomeksi sanottuna se mitä olen halunnut tässä ilmaista, on yksinkertaisesti vallan riski.
Miten paljon uskotaan hyvään, ja sen tuovaan puoleen, kun ihmiset on saatu liikkeelle, vaikkei sentään ihan pelkällä hyvällä tahdolla. Enemmän tulee, ja samalla arvelu isommista reaalitason riskeistä, vaikkei aina yhtäkkisesti.
Tällainen ei ole oikein normaalia elämää, tosin kuviota on vaikea ilmaista tarkasti, eikä näissä ehkä osata odottaa kovin läpimurtavia ajattelutapoja, vaikka kyseessä ei todennäköisesti ole maailman vaikeimmat asiat.
Ilmoita asiaton viesti
Kun Valtion toimintoja yhtiöitetään, se tarkoittaa samalla, ettei työntekijät toimi enää virkavastuun alaisina.
Kun valtion ja kuntien päätöksentekoprosesseja siirretään järjestöverkostoihin vastavuoroisuusperiaatteella, päätöksentekoa ohjaa muhkeat tuhansien eurojen hallituspalkkiot.
Ohjaus ja valvonta valtion omistamissa yhtiöissä ja piilopoliittisissa järjestöverkostoissa on täysin poliittisten toimijoiden käsissä, eikä kansanvalta, saati laillisuusvalvojien toimivalta yllä osakeyhtiöihin samalla tavoin kuin virastoihin, laitoksiin ja virkamiehiin.
Valtionyhtiöt pitäisi saada selkeästi virkavastuun, julkisuus- ja hallintolain alle, jotta niitä kyettäisiin myös kansanvaltaisuusperiaattein valvomaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kuulostaa asialliselta, vaikka en ole paras arvioimaan ratkaisevuutta.
Konkreettisinta voi olla onnistunut esimerkki ilmaston manipuloimisesta, tuotantotekijöiden optimoimiseksi jonkin suuremman toimijan hyväksi.
Jos toimija t1, saa onnistuneen ilmaston manipulaation kautta hyvää menestystä, ja toisaalla olevat toimijat kärsivät, …
Tulee muutostyöhön sitoa vastuu siitä, että tuloksia ohjataan myös muille alueille, koska hyöty on saatu muiden etua kaventamalla.
Jos optimoitu kokonaistulos on hyvä, ja jokin yritys voi tuottaa parhaiten tietyllä ilmastomallilla, voi vastuun tietystä tuotannon sektorista jättää yritykselle.
Koska kaikki on laskettu yrityksen tuloksenteon varaan, yhteisempi näkökulma tarkoittaa samaa yritystä ja tavallisia koskien samaa, mikä on asetelma perinteisesti valtionhallintojen ja tavan kansalaisten välillä.
Tehokkuus, tai paremmin sanoen osuvuus ja ekonomisuus toiminnassa, ei ole paha lähtökohta, koska tarkoittaa kulutuksellisuuden ja kuormituksellisuuden minimoimista, parempaa hyötysuhdetta,… miten tämän tiivistääkin.
Jos jokin yhteisempi kaapataan tehokkaaseen käyttöön, pelkkä teho ei riitä, jos vaikutuksia ei jää muualle, tai niitä jää lähinnä katabolisina.
Idea ei ole vaikea. Perinteisiin on kuulunut se että kuka yhteisestä voi sovitusti ottaa, oli kyseessä mikä talousjärjestelmä tai kulttuurimuoto tahansa,… oikeutus on de facto.
Järjestelmät eivät tuossa mielessä ole poikenneet toisistaan, eikä ihme, jos jossain vaiheessa juttu kusee, koska jossain reagoidaan, ja reagoija on useimmiten kiistatta osoitettavissa.
Tärkeintä idean toteutuksessa lienee, ettei liian vaikeita kuvioita voida lähteä rakentamaan, jotta yksityisetu ei syö muita, eikä kokonaisuus toisaalta estä tehokkaan toimintatavan toteutumista ja hakemista.
Jos yritys päätyy monopolitilaan, voisi järjestely olla reset-tyyppisenä valtiollistaminen, vaikka vaihtoehtoja voisi olla paljon.
Effektiivinen tilanotto, muun kokonaisuuden kustannukselta on tässä se suurin huomioitava, ja jos selkeästi toteutuu, ja katko onnistuu, jää hakeville yksityisille edelleen tilaa toimintaansa varten.
Nythän käytäntö on, että suuryritys voi virtaviivaistaa toimintaansa pienempiä ostamalla, ja päätymä alkaa olla sitä, mitä on ikävän sorttinen valtionhallinto suhteessa kansalaisiin, joista ei tarvitse välittää.
Effektiiviset monopolit tulisi ottaa tarkasteluun, koska voi tarkoittaa kokonaisempien kustannusten räjähtämistä, ja toiminnan halvaantumista, ja paikkailuista ei taida olla odotettavissa kuin pysähtynyt asemasota, siinä kun tarvitaan yhä tavan elämistä ja toimia.
Ilmoita asiaton viesti