Oletko ongelmakeskeinen vai ratkaisukeskeinen ajattelija, tai kumpaakaan näistä? Kunniamaininta
Akateemisen kulttuurin alennustila pani minut 10 vuotta sitten tutkimaan ongelmanratkaisua. Aluksi tein sitä vain IT-alan tarpeisiin. Löysin Suomestakin muutaman väitöskirjan ja myös kaikenlaista höttökirjallisuutta ja kukoistuksen teoriaa rajattomat määrät.
Sellaiset ihmiset, joilla ei ole käsitystä omasta ajattelustaan (metakognitio), eivät pysty ratkomaan omia, saati sitten muiden ongelmia. He jäävät tuleen makaamaan. Ihmisen sisäistä tilaa suggeroimalla ei hänen ympäristönsä vielä parane.
Kiinnostuin systeemiajattelusta sen jälkeen, kun olin saanut käsityksen itselleni mitä ongelmanratkaisu eri tasoillaan ja eri näkökulmista on. Vaikeinta tietenkin ovat ihmisten väliset konfliktit ja jäykistyneet asenteet (wicked problems). Niistä sopuun pääseminen poistaisi kyllä maailmasta suurimman joukon ongelmia.
Systeemien suunnittelun koulukunnat maailmanlaajuisesti pyrkivät kehittämään tapoja luoda uusia konstruktioita (arkkitehtuuri, organisaatiomalli, toimintatapa, palaute, kommunikaatio, formalismi, mallintamisen tapa, verkostojen tyyppi jne). Systems engineering on tyypillisesti varsin insinöörivetoista, mutta juuri insinööritiede on mahdollistanut sen, ettei ihmisen tarvitse tehdä kaikkea käsin. Siihen kuuluu suuri joukko erittäin hyvin toimivia menetelmiä ja teorioita sekä lopputuloksena tämä koko IT-yhteiskunta, mihin me osana kuulumme.
Ongelmakeskeisyyden ja ratkaisukeskeisyyden vertailu
Jokaisen poliitikon ykköstehtävä olisi löytää ratkaisuja. Jokaisen insinöörin ykköstehtävä olisi soveltaa ratkaisumalleja (kukin eri tavoin). Jokaisen tutkijan ykköstehtävä olisi ratkoa tutkimuksen ongelmia uudella tavalla. Jokaisen keksijän ylevin haave on keksiä (ratkaista) jotakin perin nerokasta, mutta silti tarpeellista. Jokaisen johtajan ykköstehtävä olisi saada tuotteliasta kehitystä aikaan organisaationsa ekosysteemin puitteissa. Listaa voi tästä helposti jatkaakin…
Silti suurin osa kansalaisista ja toimihenkilöistä keskittyvät ongelmien ratkaisemiseen, ja osa perin negatiivisella tavalla, tuottaen lisää ongelmia.
Albert Einstein on toisaalta väittänyt, että vaikeimmat ongelmat eivät ratkea samalla tavalla, samoin menetelmin kuin ne ovat syntyneet (ns. boiling frog – syndrooma). Vaikeimmat ongelmat poistuvat vain uuden paradigman kautta, pakkotoimilla tai sovinnollisella asenteella – tai ne eivät poistu koskaan.
MIT:n tutkija K. Taketani erottaa kaksi perusasennetta erittäin konkreettisella tavalla.
Kun 1900-luvulla olin nostamassa IT-alaa (omalla vaatimattomalla tavallani) kukoistukseen, meillä oli siinä ilmapiirissä vain voitettavaa. Riskejä ei paljon ajateltu. Investointeja saatiin liikkeelle ongelmitta. Suomi olikin ehdotonta maailman huippua ainakin meidän sektorilla (kuvan oikea puoli).
2020-luvulle päästyämme apatia on saanut vallan. Jos poliitikolla on korona-ongelma, hän haluaa nyt itse päästä siitä hyötymään, ja jos se ei onnistu, seurauksena on kuvan vasemman puolen mukaisia mietteitä. Sama vetämättömyys näkyy kaikkialla. Autoritäärisyys on saanut vallan kaikkialla.
Luovilla ja ei-luovilla ihmisillä on erilaiset painopistealueet eli fokukset (kuva). He puhuvat erilaista kieltä, koska asenteet ovat niin erilaiset. Siinä olisi psykologeilla työtä jakamaan kansalaiset kuvan vasemman ja oikean puolen mukaisesti hyödyllisiin ja vähemmän hyödyllisiin. Ihan vain juttelemalla se selviäisi.
Kyberneetikkona ja systeemitieteilijänä haluan itse nähdä ulottuvillani lupaavia ratkaisumalleja. Niitä olenkin esitellyt kaikkiaan 10 eri some-foorumilla kirjojen ja toteutusten ohella, sadoissa tiedostoissa satoihin tarkoituksiin kymmenen vuoden aikana.
Ongelmakeskeiset ihmiset eivät näe kokemusta, eikä viisautta, eikä tutkimuksellisia ansioita yleisinä ja hyödyllisinä ominaisuuksina, koska heille se oma ongelmansa on kaikki kaikessa (inside box – ajattelu). Kuinka moni kansalainen oikeasti ajattelee koko Suomen yhteistä hyvää?
Ongelmakeskeiset ihmiset pelkäävät. Se on heidän hallitsevin ominaisuutensa. He pelkäävät uusia asioita ja älykkäämpiä ihmisiä, ennen kaikkea pelkäävät ratkaisukeskeisiä ihmisiä ja heitä, jotka tietävät paljon.
Sitra ei vastaa systeemiajattelun edistäjälle mitään. Eduskunnasta kukaan ei vastaa. Yliopistot kadonneet kuin murmeli turpeeseen. Yrittäjien mielestä aihe ei tuota suoraa tulovirtaa. Koulutuslaitokset haluavat opettaa vain faktaa.
Ei ihme, että maasta ei löydy innovaatioita elvyttämään maata ihan oikealla ja kaikkein jaloimmalla tavalla, terveen työn ja kehittymisen kautta oppien.
Asennemuutosta tarvittaisiin, vai onko joku siitä eri mieltä?
Kunniamaininta
Satoja ehdotuksiaan lukeneena haluaisin antaa kunniamaininnan Ion Mittlerille ideoistaan US:n sivustolla. Hänen esityksissään näkyy selkeästi aikomus suunnitella ja ratkoa yhteiskunnallisia ongelmia ihan todellisuudessa ja epäpoliittisesti, luovalla tavalla. Yleensä hänen ratkaisunsa ovat järkeviä ja (lähes aina) toteuttamiskelpoisia, jos vain foorumi olisi otollinen. Ion on ikään kuin muuta heimoa kuin muut 🙂
Olen luennoinut viime vuosikymmenellä yliopistoissa aiheesta Systeeminen maailmankuva ja kirjoittanut siitä paljon. Se on minun käsitykseni yhteiskuntaa yhdistävästä ajattelun tavasta, metaratkaisusta, jolla on jopa peräti tieteellinen perusta takanaan ja tukenaan (Viable System Model).
Tervetuloa kaikki ratkaisukeskeisen ajattelun paradigmaan, löytämään uudelleen ilo, yhteisymmärrys ja kekseliäisyys!
Hyvä kirjoitus, ja tärkeä aihe.
Ongelmien löytäminen mistä tahansa on maailman helpointa puuha. Niitä on täysin turha miettiä ilman, että niihin on esittää ratkaisua. Ilman ongelmanratkaisu elementtiä koko ajattelu on tosiaan vain negatiivista; tekee itsensä tietoiseksi ongelmista, ja se vaan ärsyttää ja masentaa.
Ongelmanratkaisu taas on palkitsevaa, ja innostavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmiskunnan typeryys on useimpia ratkaisumalleja rajoittava ongelma.
Tuota voisi yrittää parantaa koulutuksella mutta nykyinen koulutustapa ei tunnu riittävän. Pitäisi jotenkin saada ruokittua luovuutta, optimismia ja ajattelua.
Jos lapsella on järkeviä aikuisia ympärillä ja tämä saa heiltä järkevää koulutusta, tuon pitäisi onnistua.
Pitäisi siis keksiä miten korjataan tyhmät aikuiset.
Ilmoita asiaton viesti
”Tieteellinen perusta”, millaisella empirialla ?
” Olen luennoinut viime vuosikymmenellä yliopistoissa aiheesta Systeeminen maailmankuva ja kirjoittanut siitä paljon. Se on minun käsitykseni yhteiskuntaa yhdistävästä ajattelun tavasta, metaratkaisusta, jolla on jopa peräti tieteellinen perusta takanaan ja tukenaan (Viable System Model).”
Ilmoita asiaton viesti
Kuules ”toveri”,
tiede ei perustu empiriaan.
Et ole ilmeisesti kuullut systeemitieteistä, kuten et aiemmin meta-ajattelustakaan, tai metatieteestä.
Suomen yliopistot eivät ole suostuneet niitä kunnolla opettamaan. Siksi kansalla sekavia käsityksiä. Minua ei pidä syyttää siitä, että olen lukenut 10 vuoden aikana tätä alaa erittäin, erittäin paljon.
Ongelmakeskeiset ihmiset jäävät urputtamaan paikalleen.
Ilmoita asiaton viesti
Onko siis kyse vain validoimattomasta teoreettisesta spekuloinnista ilman edes vertaisarviointia?
Empiirinen tutkimus eli kokemusperäinen tutkimus perustuu tutkimuskohteen havainnointiin tai mittaamiseen. Se eroaa siis teoreettisesta tutkimuksesta, jossa tutkimuksen kohteeseen perehdytään ajatusrakennelmien ja niiden tarkastelun avulla. Wikipedia
Ilmoita asiaton viesti
Empiria ei ole todellista tiedettä. Yleisimmin empiirinen tutkimus on tilastointia, ja kun näkökulmia voi valita niin monella tavalla, kvalitatiivisella ja kvantitatiivisella tutkimuksella on helppo huijata.
Siitä onkin syntynyt käsitys ”replikaatiokriisi”, joka tarkoittaa sitä, että empiirisen tutkijan aikaansama tulos on liian heikosti perusteltavissa.
Psykologian tutkimuksista on yli 50% todettu kärsivän tästä kriisistä. Tutkijat eivät ymmärrä ihmistä tarpeeksi hyvin, tai eivät osaa tuloksiaan muille kuvata järjestelmällisesti.
Tästä kertoo paremmin Jonathan Schoolerin kuuluisa artikkeli, joka määrittelee metatieteen yleiseksi tieteen tutkimisen keinoksi:
https://www.nature.com/news/metascience-could-rescue-the-replication-crisis-1.16275.
Metatiede nousee tavallaan ylituomariksi arvioimaan muita tieteitä.
Ilmoita asiaton viesti
Yleistysharha ja käsitteellistä sekoilua empiriasta.
Onko ”tieteessäsi” siis kyse vain validoimattomasta teoreettisesta spekuloinnista ilman edes vertaisarviointia?
Ilmoita asiaton viesti
Sinäkö se vertaisarvioija sitten olet kaikessa pyhyydessäsi – ilman tutkijan pätevyyttä ja tutkintoa.
Pyydän, ettet kommentoi kirjoituksiani kun itse kiistät tieteen arvon. Tuolla asenteella toimiva on denialisti, viime vuosituhannella opiskellut ongelmakeskeinen ajattelija, joka alkaa ja päätyy toisten ihmisen syyllistämiseen. Siitä tuossa kuvassa on vasen puoli.
Hommaa Lauri paremmat silmälasit, että näkisit todellisuutta. En arvosta sinua yksivakaisine temppuinesi, vaikka joskus Nokialla olimmekin samoissa hommissa vähän aikaa. Sinun opeilla ei saa yhtään mitään hedelmällistä aikaan. Mieleen tulee trolli, jolla ainoana tarkoituksena vahingoittaa hyviä ajatuksia ja vilpittömiä toimijoita, joista osa sattuu olemaan alallaan väitellyt tutkija. Denialisti.
Ilmoita asiaton viesti
Olkiukkosi ja sinulle tyypillinen argumentaariovirhe. Hohhoijaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jaha. Kunniamaininta. Nyt kai pitäisi sitten muodostaa se käsitys omasta ajattelustaan (metakognitio).
Joskus keskusteluissa tulee vastaan sellainen asetelma, että on joku ehdotus vastaan ”tuo ei ole hyvä” -argumentti. Mutta sen argumentin esittäjä ei kerro mitään omaa ehdotusta, mikä sitten olisi hyvä. Se on ärsyttävää, kunnes siihen oppii suhtautumaan olankohautuksella.
Yhden toimivan ja hyödyllisen idean löytämiseksi täytyy keksiä kymmeniä huonoja ideoita. Se on hyvien ideoiden löytämisen hinta.
Itseensä kohdistuvaan vähättelyyn ja -istittelyyn (kommun-, putin- jne.) kannattaa oppia suhtautumaan olankohautuksella kaikkein ensimmäisenä. Muuten politiikasta keskustelemisesta ei tule yhtään mitään.
Loppujen lopuksi politiikassa on paljon totuuksia, joista emme voi olla varmoja, ovatko ne totta. Kokoomuksella on erilaiset lääkkeet lamaan kuin SDP:llä. Kumpikaan ei laadi lääkkeitään objektiivisesti, vaan omien eturyhmiensä ketunhäntä kainalossa. Politiikassa valehdellaan paljon. Sen takia politiikkaa koskeva ajattelu on usein aika sameaa, koska kaikilla on eri totuudet ja eri motiivit, ja sen lisäksi kaikki vielä valehtelevat niistä molemmista.
Ilmoita asiaton viesti
Kun eräs kommentoija tässä ei taasenkaan uskonut, että systeemialaa olisi olemassakaan, ja että varmuudella en tietäisi siitä mitään, vaan puhuisin puuta heinää, laitan tässä näkyviin Unescon erään elimen tutkimussivun, mutta tämä on vain yksi sivusto tuhansista. Unesco kuitenkin luotettava elin, minkä merkityksen tavallinen kansalainenkin ymmärtää.
https://www.eolss.net/outlinecomponents/Systems-Science-Cybernetics.aspx
Tässä suomennettuna aiheensa ”2. Systems Approaches: A Technology for Theory Production”, mikä tarkoittaa teoreettista näkemystä systeemitieteisiin.
2. Systeemiset lähestymistavat: teknologia tuottamassa uutta teoriaa
J.Gutierrez, Catedra Unesco de Educacion para el Desarrollo, Universidad Europea de Madrid, Espanja
Juan Miguel Aguado Terron, Facultad de Ciencias Sociales y de la Comunicacion, Universidad Catolica San Antonio de Murcia, Espanja
Rafael Beneyto, Departamento de Logica y Filosofia de la Ciencia, Valencian yliopisto, Espanja
Systeemitieteet ihmiskunnan palveluksessa
Alexander Laszlo, Syntony Quest, Yhdysvallat
Ervin Laszlo, Kansainvälinen systeemitieteiden yhdistys, Italia
Yleinen systeemitiede ja systeeminen näkemys
Weltanschauung Jimenez-Lopez Elohim, suunnittelun ja teknologian arvioinnin instituutti, Wienin teknillinen yliopisto, Itävalta
Metamallinnus
Alan E. Singer, johtamisen laitos, University of Canterbury, Uusi-Seelanti
Sosiaalisten systeemien suunnittelu
Bela H.Banathy, Saybrookin tutkijakoulu ja tutkimuskeskus sekä International Systems Institute, USA
Tulevaisuuden systeemisuunnittelu
Mario Bunge, filosofian laitos, McGill University, Kanada
Pehmeä systeeminen metodologia
Ricardo A.Rodriguez-Ulloa, Andien instituutti – IAS, Peru
Sosiaalisten ongelmien diagnoosi: sosiopatologian tunnistemalli
Paris J. Arnopoulos, Concordian yliopisto, Kanada
Kriittinen systeemiajattelu
Karl-Heinz Simon, Kasselin yliopisto, ympäristöjärjestelmien tutkimuskeskus, Saksa
Systeemien kohdistuvat intervaatiot, Total System Intervention-menetelmä
Lorraine Warren, liiketoimintastrategian osasto, Lincoln School of Management, Lincolnshiren yliopisto ja
Humberside, Iso-Britannia
Integratiivisten systeemien metodologia
Markus S.Schwaninger, Johtamisinstituutti (IfB), St. Gallenin yliopisto, Sveitsi
WSR: n päätökset kestävästä tulevaisuudesta
Zhichang Zhu, kauppakorkeakoulu, Hullin yliopisto, Iso-Britannia
Kestävien ihmis-systeemien psykologinen ja kulttuurinen dynamiikka
Paul Maiteny, kestävän kehityksen koulutusohjelma, South Bank University, Iso-Britannia
Sosiaalisten ja kulttuuristen muutosten dynamiikka
R. Vanderstraeten, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Utrechtin yliopisto, Alankomaat
Viralliset lähestymistavat systeemitieteeseen
Antonio Caselles, Departament de Metematica Aplicada, Facultat de Matematiques, Valencian yliopisto, Espanja
Systeemisten tutkimusalueiden kvantifiointi
John P. van Gigch, Johtamisen laitos, Kauppakorkeakoulu, Kalifornian osavaltion yliopisto, USA
Kaaos – Takaisin menetettyyn paratiisiin: Ennakoitavuus. Systeemisen ajattelun ja kaaosteorian syntymisen vuosisata
Lorenzo Ferrer Figueras, Sovelletun matematiikan laitos, Valencian yliopisto, Espanja
Monitieteinen yhdistämisteoria. Sen formaalit näkökohdat
Marilena Lunca, Maailman systeemi- ja kybernetiikkajärjestö (WOSC), ISA – Sosiokybernetiikka, Alankomaat
Yleinen järjestelmien ongelmanratkaisija
George J. Klir, systeemitieteen ja tuotantotekniikan laitos, Thomas J. Watson School of Engineering, Soveltava tiede, valtionyliopisto. New York, USA
Ilmoita asiaton viesti
Konsulttien kirjoitelmat eivät yleensä ole tiedettä.
Laszlo on höpömaakari. Olen tavannutkaan hänet aikoonaan Turussa kun hän oli ns. tulevaisuudentutkijoiden vieraana. Parempi pianistina kuin tutkijana. Minulla on kolme kirjaa, jossa hän on tekijänä tai kirjoittaja. Aitoa hömppää ja sekoilua. Yksi harrastuksistani on hömppäkirjojen keräily. Bungekin käväisi Turussa.
https://www.amazon.co.uk/Science-Akashic-Field-Integral-Everything/dp/1594771812/ref=sr_1_1?dchild=1&keywords=ervin+laszlo
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/grohn/65356-tulevaisuudentutkimusko-tiedetta/
Löytyy kaksi kirjaa blogistiltakin. Vastuu lukijalla …
Ilmoita asiaton viesti
Otsikossa kysyin: ”Oletko ongelmakeskeinen vai ratkaisukeskeinen ajattelija, tai kumpaakaan näistä?”.
Lauri Gröhn paljasti taas karvansa, jälleen kerran. En ole kuullut hänen tehneen tällä vuosituhannella yhtään mitään oleellista. Hän ei siis ole ratkaisukeskeinen. Gröhn näkee tutkijoissa vain ongelmia.
Wikipedia: ”Bunge oli tuottelias kirjoittaja. Hän kirjoitti yli 400 tutkielmaa ja 80 kirjaa. Bungen pääteos on kahdeksanosainen Treatise on Basic Philosophy (1974–1989), tutkimus aiheista, joita Bunge piti nykyfilosofiassa keskeisimpinä: semantiikka, ontologia, tietoteoria, tieteenfilosofia ja etiikka. Bunge sovelsi ajatteluaan eri luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden aloille. Bunge kannatti rationalismia, tieteellistä realismia, materialismia ja seurausetiikkaa.”
Gröhinille ei riitä tämäkään poistamaan mielestään hömppämaakarin alentavaa tilaa Lazlolta: ”Dr. Laszlo is generally recognized as the founder of systems philosophy and general evolution theory. His work in recent years has centered on the formulation and development of the “Akasha Paradigm,” the new conception of cosmos, life, and consciousness emerging at the forefront of the contemporary sciences. He serves as President of the Club of Budapest, Chairman of the Ervin Laszlo Center for Advanced Study, Chancellor of the Giordano Bruno New-Paradigm University, and Editor of World Futures: The Journal of New Paradigm Research.
He is recipient of the highest degree in philosophy and human sciences from the Sorbonne, the University of Paris, as well as of the coveted Artist Diploma of the Liszt Ferenc Academy of Budapest. Additional prizes and awards include four honorary doctorates.”
Jos Lauri Gröhn tai kukaan muukaan, ei usko systeemitiedettä olevan olemassakaan (sehän syntyi toisen maailmansodan jälkimainingeissa kybernetiikan ja operaatiotutkimuksen muodossa), pyytäisin menemään psykiatrin puheille. Häneltä kyllä saa pillereitä luulosairauteen.
Ymmärrän kyllä, että koulutuslaitoksemme ja liberalistinen kulttuuri saavat monet ihmiset nostamaan itsensä yhteiskuntaa ja tiedettä suuremmiksi väittelijöiksi, vajoamaan ongelmakeskeiseen tilaansa.
Kateellisuus vielä moninkertaistaa harhaiset näyt sellaisilla, joiden itsetunto on perin huono.
Peter Senge, sir Ken Robinson ja noin 300 muuta systeemiajattelijaa kertovat järkevän ajattelun eri puolista TheSystemsThinkers.com – sivustolla, ja muualta löytyy sadoilta sivustoilta minunkin sanomaani tukevaa tietoa.
https://thesystemsthinker.com/
Pyydän moderaattorilta, että tuo trollaaja poistetaan näiltä palstoilta aiheuttamasta vahinkoa itselleen ja muille.
Ilmoita asiaton viesti
Laszlo: Science and the Akashic Field: An Integral Theory of Everything
Linkki yllä.
Vertaa:
Akaasinen arkisto on teosofiaan ja New Ageen kuuluva käsite, jolla tarkoitetaan väitettyyn eetteriin tallentunutta tietoa. Akasha on sanskriitin sana, joka tarkoittaa ”taivasta”, ”avaruutta” tai ”eetteriä”. Esoteerisessa filosofiassa eetteri on kosmisen seitsenäisyyden kolmas prinsiippi, aineen eli maan ollessa alin ja akashan korkein.
Akaasisten arkistojen väitetään olleen olemassa aikojen alusta ja niiden sisältävän tietoa menneistä, nykyisistä ja tulevista tapahtumista. Ajatukset, tunteet sekä teot sisältyvät näihin. Jotkut teosofit, psyykikot ja mystikot kuten Charles Webster Leadbeater, Annie Besant, Alice Bailey, Samael Aun Weor, William Lilly, Manly P. Hall, Lilian Treemont, Dion Fortune, George Hunt Williamson, Rudolf Steiner, Max Heindel, H.P. Blavatsky ja Edgar Cayce ovat väittäneet pystyvänsä hakemaan tietoa akaasisista arkistoista.
Akaasinen arkisto tunnetaan teosofien keskuudessa myös nimillä Akaasiset aikakirjat ja luonnon muisti. Wiki
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä. Tiedät paremmin nuo ”hömppä”-asiat.
En ole noista ”akaaseista” kuullut, enkä kertomasi perusteella niitä arvosta.
Täällä 200 systeemitieteilijää lisää sinun mollattavaksi.
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_systems_scientists
Ilmoita asiaton viesti
Yleistysharha. Maailmassa on paljon fiksuja systeemitieteilijöitä kuten Senge. Siitä ei seuraa etteikö joukossa voisi olla hömppämaakareita kuten
Laszlo: Science and the Akashic Field: An Integral Theory of Everything (2007)
Ilmoita asiaton viesti
Ylikireä yhteiskunnan ilmapiiri, liian kilpailukeskeinen kulttuuri ja opportunistiset asenteet (kotiin päin vetäminen kaikessa) tunnetusti vievät kehitystä taantumuksen suuntaan. Ihmiset on saatu riitelemään somessa, mikä entisestään edistää romahdusta.
Olisiko ratkaisukeskeisyydelle siis tilausta? … tarpeelle ja halulle suunnitella organisaatioita, tuotteita, innovaatioita ja infrastruktuuria parhaalla mahdollisella tavalla, että tämä toimisi ponnahduslautana sitä seuraaville kehityksen askelmille?
Olen kirjoittanut ja visualisoinut näitä ideoita sadoilla eri tavoilla siinä merkityksessä, että ihmiset alkaisivat omaksumaan niitä, käyttämään niitä itse soveltuvissa määrin.
Ilmoita asiaton viesti