Poliitikot ja äänestäjät: Onko systeeminen kehitys ylipäänsä mahdollista?
Jokainen mediaa seurannut on huomannut merkkejä politiikan teon kovenemisesta. Äänestäjät alkavat kyllästyä debatteihin, jotka eivät (kohusta huolimatta) kuitenkaan johda toimiviin uudistuksiin. Jokaisella kunnalla on samantapaiset perustehtävät, samoin valtiolla. Kaikkialla on kysymys niukkuudesta, vähän hallinnasta. Joku aina hyötyy eniten siitä, että on päässyt hinnoittelemaan pulan.
Olen perehtynyt opinnoissani kehityspsykologiaan, johtamisen haasteisiin sekä kehittyneimpiin oppimisen menetelmiin, joista monet perustuvat metakognitioon, tietämykseen itse tietämyksestä ja sen muodostumisesta, mikä on kuumimpia tutkimuksen aiheita maailmalla ns. tekoälyhuuman muodossa. Mielenkiintoisinta, mitä tiedän, on sen tarkkailu, miten kehittymättömiä ihmiset kollektiivisesti lopulta ovat.
Vaikka Spiral Dynamics – periaate ei ole tieteellisesti arvioituna täsmällisen pätevä, monet parhaista johtamisen alueen teoreetikoista näkevät, että geenejä vastaamaan ihmiselle on ajan kuluessa kehittynyt ajattelun tapoja, meemejä, jotka ovat kulttuurin heijastumia ihmisten aivoissa. Maslowin tarvehierarkia on selvä esimerkki siitä. Kyberneetikot ovat kehittäneet siihen oman lisänsä, mutta myös malleja, millaisia olisivat ihanteelliset ja kestävät organisaatiot, jotka eivät tuota haitallisia sivuvaikutuksia kilpailijoilleen, vaan etsivät yhteistä hyötyä.
Entä Suomen poliittiset puolueet?
Oheisessa kuvassa Spiral – periaatteen mukaiset ajattelun tasot: primitiivisestä heimotasosta (violetti) ylimpään, holistiseen (turkoosi) tasoon asti.
Jokainen lukija voi miettiä millä tavalla sijoittaisi eri puolueita ja itsensä tähän kaavioon. Viidakon laki vai integroitunut viisaus?
- Perussuomalaiset esiintyy moraalipuolueena, vaikkakin sen oma perälauta taitaa vuotaa pahiten (kuvassa toiseksi alin taso)
- Kokoomus esiintyy jyrkän rationaalisena toimitsijana tuomitsemassa tuhlausta ja estämässä veronkorotuksia (vaikka se suhtautuu kaikkein leväperäisimmin hyvätuloisten saamiin suuriin palkkiohin karkaamassa veroparatiisehin asti)
- Vihreät esiintyvät humanisteina jopa intersektionaalisen tasa-arvon tasolle asti, missä kaikki järjellinen ajattelu uhkaa jäädä ilmastonmuutoshehkutuksen taakse, jopa että elinkeinoelämä ilmastontorjunnassa pysähtyisi
- Keskustan tai vasemmiston linjaukset ovat niin opportunistisia, että arvoja niistä ei juurikaan voi löytää. Tilanne ratkaisee. Hallitukseen ei pääse, ellei myöntele pääpuolueita. Oma porukka uskoo, jos uskoo.
- EU:ssa on uudella tapaa sekä holistisia että absolutistisia piirteitä. EU asettaa normeja kansallisvaltioiden yli, ymmärtämättä niiden olosuhteita. Siitä uhkaa syntyä vakavia ristiriitoja, joita ei osata systeemisesti korjata. Suurin osa puolueista nöyrtyy siihen.
Vuosisatojen kuluessa on luotu satoja ja tuhansia oppimisen menetelmiä ja teorioita. Koululaitos tulee jälkijunassa. Se tankkaa ihmisten päähän yksiulotteisia Adam Smithin oppeja ulkoa opittavaksi niin, että ihmisten taito yhdistellä teorioita ja arvojaan ja käytännön tilanteita on täydellisesti hävinnyt. Postmodernissa kulttuurissamme perusarvot halutaan poliitikkojen toimesta hävittää, minkä takia syntyy anarkistinen valtatyhjiö, missä yhteisten asioiden hoito muuttuu entistä autoritäärisemmäksi, yksilökeskeiseksi trapetsitaiteiluksi kuinka nousta mahdollisimman korkealle hierarkian tikapuilla, miltä johtajakin vaarassa joka päivä pudota alas ”lausuttuaan muutaman väärän mielipiteen”.
Entä sitten kehittymisen mahdollisuudet?
Olen edistänyt kymmenisen vuotta systeemiajattelua, ja keskittynyt IT:n ja tekoälyn kautta tieteen teon monipuolistamiseen. Tiede tulee mielestäni popularisoida (arkipäiväistää) niin, ettei tieteellinen ajattelu ole yliopistojen etuoikeutta, sillä nehän vasta ovatkin rahoittajien talutusnuorassa talouden kiristyttyä sekä EU:n integroitumisen seurauksena pakkoraossaan. Nykyinen tutkimus on edelleen yksiulotteista monologia, mikä tuottaa kertakäyttöisiä artikkeleita, joiden käyttö harvoin hyödyttää yhteiskuntaa. Toimivaa taloustiedettä ei ole. Koska käytännönläheistä tutkimustulosta harvoin saadaan aikaan, ihmiset unohtavat yliopisto-oppinsa jo nuoruusiässä, ja lopun ikää menevät sumussa päämääränään maksimoida oma valta, raha ja kunnia.
Silti jo Einstein 100 vuotta sitten opetti, että emme voi ratkaista vaikeimpia (systeemisiä) ongelmia samalla tavalla kuin ne ovat syntyneet. Olisi ensiksi ymmärrettävä millainen se systeemi on, jotta sille löytyisi toimivia säätökeinoja mahdollistamaan moniarvoinen, sosiaalinen ja taloudellinen kehitys.
Haluan opettaa tässä edes yhden periaatteen, teorian, joka päätehtävänään edistää kokonaisvaltaista kehittymistä aiemmista elementeistä rakentaen. Transformatiivinen oppiminen on yksi monista eri tieteenaloja ja käytännön aloja yhdistävistä oppimisen metodeista. Transformaation ja evoluution opiskelu on kaikkinensa yksi osa systeemitieteen ja kybernetiikan alaa, joka vaikutuksiltaan käsittää kaiken, mitä yleensä on tutkittu ja mitä voidaan tietää. Suomessa sitä ei laajasti osata. Kehityspsykologia taitaa olla valtaapitäville liian vaarallinen sana, mikä prof. Tatu Vanhanen aikanaan totesi joutuessaan paitsioon. Kun opit yhden asian, opit sen avulla kenties toisen teeman, joka kasvattaa oppimisen mahdollisuuksia yhä laajempiin saavutuksiin.
Oheisessa kuvassa systeeminen tarkastelutapa on piirretty keltaisella värillä. Systeeminen näkökulma yhdistää luontevasti poliittisen, taloudellisen, sosiaalisen, teknologisen ja luontokeskeisen ajattelun. Tietenkin tämä on äärimmäisen vaikea tehtävä. Se onnistuu vain siten, että ihmisten omassa henkisessä kehityksessä tapahtuu uudistumista sosiaaliseen ja toinen toistaan kunnioittavaan suuntaan. Sellaista puoluetta Suomessa ei valitettavasti ole. Yliopistolaitoskin on ajettu marginaaliin, koska siihen ei uskota. Ei ole ketään edistämässä metaoppimista, systeemiajattelua koko valtion parhaaksi, tai kollektiivista älykkyyttä ylipäänsä. Tämä osaamisen alue on ollut missioni jo pitkään.
Ei tarvitse kauaa ihmetellä, miksi politiikka on niin sekaisin. Yhteistä missiota ja identiteettiä ei koronan tyhmistämällä somekansalla ole. Tieto on korvautunut opportunistisilla tulkinnoilla peruslaieista lähtien. Näin syntyy hyvävelijärjestelmä. Kiistely niukkuudesta loppupeleissä torppaa vähät mahdollisuudet saada erinomaisia uudistuksia aikaan, että talous alkaisi elvyttää koko kansaa ja hyvinvointi lisääntyisi tasapuolisesti. 1950-luvulla sellainen yhteisöllinen ihme koettiin. Poliitikkoja ei enää kiinnosta kansalainen, joka on vain yksilö.
Budjettikuri kuulostaa rangaistukselta; miltä kuulostaisi vision mukaisten tavoitteiden edistäminen mahdollistamassa parempaa tulevaisuutta ihmisille systeemisin keinoin?
Kirjallisuutta systeemialasta, johtamisesta ja oppimisesta sekä tieteen edistämisestä löytyy paljon, liike-elämän opit mukaan lukien. Tässä kaksi sopivinta linkkiä:
- Kazan: Spiral dynamics and the art of thinking: https://www.slideshare.net/FrancesKazan/spiral-dynamics-and-the-art-of-thinking
- Transformative Learning (Jack Mezirow): https://www.instructionaldesign.org/theories/transformative-learning/
> talous alkaisi elvyttää koko kansaa ja hyvinvointi lisääntyisi tasapuolisesti
Enemmistön valtaan perustuva demokratia ei kovin helposti ohjaudu lisäämään hyvinvointia ”kaikille tasapuolisesti”. Väännän asian rautalangasta kirjaseni ”Parasta mahdollista politiikkaa?” johdannossa näin:
Kuvitellaanpa, että sinun poliittinen puolueesi osallistuu vaaleihin, kampanjoiden iskulauseella “tasa-arvoa ja oikeutta kaikille”. Mutta joku toinen puolue lupaa “rikkaampaa elämää” noin 70%:lle väestöstä (jättämällä loput 30% kansasta köyhemmäksi). Sinun puolueesi häviää vaalit lähes varmasti, koska 70%:lla äänestäjistä on syytä uskoa että tuo toinen puolue tekee heidän elämästään rikkaampaa kuin sinä tekisit. Voisimme toistaa tämän kokeen vuodesta toiseen, vaalikaudesta toiseen, ja tuo toinen puolue voittaisi joka kerta. Epätasa-arvo on (…) työkalu jolla vaalivoittoja tehdään, matematiikan näkökulmasta ajatellen.
Tämän pitkän selityksen voi kiteyttää lyhyesti termillä ”ay-liike”, joka varmistelee hyvinvoivan työssäkäyvän väestön etuja, ja pudottelee vain murusia sosiaaliturvan varassa eläville. Työaikaa ja palkkaa leikkaamalla kaikilta 10% hyvinvointia saisi jaettua huomattavasti nykyistä tasaisemmin, mutta se 70% joilla on töitä äänestäisi sitä vastaan. Kuten äänestääkin.
Tällaisten realiteettien takia enemmistön valta ei tule johtamaan paratiisiin, jossa kaikki olisivat onnellisia. Toisaalta se johtanee tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan kuin keskiverto diktatuuri.
Suosittelen vähemmistöjen autonomiaa, vähemmistöjen mahdollisuutta rakentaa omaa onnellisuuttaan ja vaurauttaan vapaina enemmistön vallan ja välinpitämättömyyden yhtälöstä.
Ilmoita asiaton viesti
Enemmistön valta ei tosiaankaan näytä toimivan.
Se nähdään USA:ssa ja Englannissa, kaksipuoluejärjestelmissä, kaikkein selvimmin.
Vähän paremmin se toimii Suomessa, mutta tosiaankin työtätekevät ja eliitti ja erilaiset suuntaukset taistelevat toisiaan vastaan, eivät yhteistyössä.
Ilmoita asiaton viesti
Yhteistyötäkin on nähtävissä työläisten ja eliitin välillä. SDP ei ruokkivaa kättä pure, suunnittelevat veron korotuksia hyvätuloisille palkansaajille, mutta eivät pääomatulon saajille. Keskituloisten työläisten ja työnantajien symbioosi.
Ilmoita asiaton viesti
”Jokainen mediaa seurannut on huomannut merkkejä politiikan teon kovenemisesta. Äänestäjät alkavat kyllästyä debatteihin, jotka eivät (kohusta huolimatta) kuitenkaan johda toimiviin uudistuksiin.”
Todellinen valta tuskin on poliitikoilla. Ovat vain näitä ihmisiä jotka ovat eniten äänessä.
”Postmodernissa kulttuurissamme perusarvot halutaan poliitikkojen toimesta täydellisesti hävittää”
Poliitikkojen sijasta taitaa olla seurausta korkeasta koulutustasosta mitä on kansalaisilla. Ihmiset ymmärtävät, että kaikilla ihmisillä ei ole samoja arvoja. Se sitten alkaa heijastua politiikkaan kun joidenkin omituiset arvot ja ideologiat johtavat aika nopeasti meemeihin.
En sitten ole varma onko politiikka muuttunut vai johtuuko se pelkästä tiedon kulun parantumisesta, että politiikka on kuin lukisi pahkasikaa.
”Yhteistä missiota ja identiteettiä ei koronan tyhmistämällä somekansalla ole.”
Nimenomaan se mission puuttuminen on se asia. Kunnallisvaaleissa ehdokkaat pääasiassa kertovat arvoistaan ja samat jorinat elinkeinoelämästä ja lapsiperheistä. Sitä sitten näkyy aika vähän, että joku sanoisi epäkohdan ja kertoo toteuttamiskelpoisen asian minkä tekee jos tulee valituksi. Niitä missioita ei oikein ole, ilmeisesti lähes kaikilla on asiat hyvin?
Nykyisessä maailmassa kallistun sille kannalle, että jos haluaa vaikuttaa asioihin niin politiikka on melko turhaa. Parempi on vain alkaa tekemään.
Ilmoita asiaton viesti
Tietyillä kaupungeilla on tietty visio kehittää itseään. Ratikkaverkostoa luomalla tai jääkiekkoareenoita rakentamalla, toisiaan matkien, ei kuitenkaan kansalaisen arki paljon kohene. Helsinki, Turku ja Tampere kilpailevat houkuttelevuudesta. Turku pistää siihen kisaan miljardi euroa veronmaksajien rahoja. Se on tuhansia euroja jokaiselta kaupunkilaiselta pelkkään julkisuuskuvaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mistä iästä alkaen transformatiivinen oppiminen on rationaalista?
Ilmoita asiaton viesti
Lyhyt avaus transformatiivisen oppimisen suuntaan:
”Mezirow sanoo, että transformatiivisella oppimisella on kaksi pääkohdetta – instrumentaalinen oppiminen ja kommunikatiivinen oppiminen. Edellinen keskittyy tehtävälähtöiseen ongelmanratkaisuun ja syy-seuraussuhteiden arviointiin. Jälkimmäinen keskittyy siihen, miten ihmiset kommunikoivat tunteistaan, tarpeistaan ja toiveistaan. Molemmat elementit ovat tärkeitä transformatiivisessa oppimisessa – opiskelijoiden on kyettävä keskittymään erilaisiin ymmärryksen tyyppeihinsä ja tarkasteltava uusia näkökulmia, jotka ovat sekä loogisia että emotionaalisia, jotta kyseenalaistetaan heidän aiempi ymmärryksensä.”
Siinä olisi poliitikoille kehittymisen metodia kyseenalaistaa kapea-alaiset käsityksensä. https://www.wgu.edu/blog/what-transformative-learning-theory2007.html
Tämä on vain yksi monista teorioista, joilla yhteiskuntaa tosiasiallisesti voisi kehittää kohti sopua ja taloudellistakin menestystä, pois hyvävelijärjestelmistä ja korruptiivisista rakenteista.
Ilmoita asiaton viesti
Maslowin tarvehierarkia perustuu havaintoihin Maslowin tuttavapiiristä. Ei tiedettä, vaan konsulttimainen näkemys vain. Niinkuin blogi muutenkin.
Toisto: Mistä iästä alkaen transformatiivinen oppiminen on rationaalista?
Ilmoita asiaton viesti
Osta kirja Tiitiäisen satupuu.
Se sopii sinulle paremmin kuin transformatiivinen oppiminen, jonka kiistät.
Sinulla ei ole tieteen ajokorttia, väitöstä tukenasi. Siksi käsityksesi ovat denialismia kauheimmillaan. Luulet olevasi tieteen puhdasoppinen vartija. Luoja varjele meitä tuollaisista inkvisiittoreilta, mikä tuo mieleen keskiajan ja jesuiitat.
Ilmoita asiaton viesti
Oletpa pihalla. Kysymykseni liittyy siihen yleisesti tiedettyyn faktaan
,että kaikki oppimispmetodit eivät sovellu kaikenikäisille.
Et ole ainoa väitellyt, joka on kuin konsultti, vain.
PS. Minkä arvosanan sait väikkäristäsi?
Ilmoita asiaton viesti
Onko minulla joku velvollisuus vastata kaverille, jonka ainoa tarkoitus on vähätellä saamiaan vastauksia, muka osoituksena hänen omasta etevemmyydestään tutkimuksen sektorista, mitä työtä ei ole koskaan edes tehnyt? Vähättelee myös tieteen filosofiaa, vaikka se on tietenkin ajattelun oppi, joka määrittää millaisia ovat tieteen lajit ja tiedon keskeisin olemus, metafilosofia.
Lauri Gröhn itse lankeaa jokaisessa kirjoituksessaan denialismin tyypillisimpään ansaan: henkilökeskeiseen ivaan. Kyselee väitöskirjasta, vaikka ei tiedä niiden arvostelemisesta kansallisella tasolla mitään. Yrittää etsiä kirjoittamiani artikkeleita tuntematta kaikkia julkaisufoorumeja, jotta ulkopuolisena saisi hehkuttaa niitä piirteitä, mitä itse ei niistä ymmärrä. Tietämättömyys ei kuitenkaan ole hyve, eikä ylimielisyys ole ihmiselle arvokas ominaisuus.
Aiemminkin Lauri Gröhn on todennut, ettei ymmärrä systeemitieteen perusolemusta, mikä on muiden alojen yhdistämistä ja yleensä ontologian ja epistemologian ja ohjattavuuden tutkimusta ja poikkitieteellisyyden soveltamista eri alojen haasteissa. Tämä hyöty on tunnettu 1950-luvulta asti. Metatieto ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, että tiedon alkeilla askarteleva niitä ymmärtäisi edes 2020-luvulla.
Voisin laittaa väitöksestäni (2008) saamani arviot (mm. prof. Ernst Leiss), mutta vastaanoton kyynisyyden tietäen en sitä tee. Siitä on muuten jo 13 vuotta, että onkohan edes ajankohtainen aihe, kun olen kirjoittanut sen jälkeen ja osittain sen pohjalta lukemattomia esityksiä, 10 eri maassa.
Konsultti en varmuudella ole, vaan tietokoneinsinööri tutkimusasenteeltani halutessani mallintaa yhteiskuntaa systeemeinä. Mikään muu taho Suomessa ei ole tähän tässä mittakaavassa koskaan ryhtynyt. Suosittelen tätä aihetta toki vaikka jokaiselle Suomen kansalaiselle, jotta maamme menestyminen tulevaisuudessa olisi turvattu (hölmöilemällä ei maailma tahdo kehittyä).
Julkaise Lauri hyvä omat tutkimusansiosi näillä palstoilla, niin voimme ihailla tai vähätellä niiden aikaansaamia yhteiskunnallisia vaikutuksia ja tieteellisiä ansioita. Kerro kuinka kehittäisit tiedettä, ja yliopistosektoria ja yhteiskuntaa ja taloutta ja politiikkaa! Onko sinulla yhtään ajatuksia niistä, entä teorioita oppimiseen transformatiivisen periaatteen kautta tai muutoin?
Esittele itsesi tutkijana, Lauri Gröhn. Äläkä piiloudu valheellisen totuuden, trollauksen taakse.
Ilmoita asiaton viesti
Minkä arvosanan sait väikkäristäsi?
Arviot / Leiss:
https://www.ratemyprofessors.com/ShowRatings.jsp?tid=230441
Ilmoita asiaton viesti