Sananvapauden ja ilmaisun vapauden puolesta taisteleminen: Daavid vastaan Goljat

Sananvapaus tuntuu aiheena sitä tärkeämmältä, mitä vähemmän ilmaisun oikeutta itselle on jäänyt – suhteessa kapasiteettiinsa.
Ihmisillä on tapana kollektiivisesti päätyä käsityksiin, joilla ei ole mitään perustaa. Harhaanjohtamista esiintyy kaikkialla. Politiikka on kaikista pahimpia, mutta koulutussysteemi on omalla tavallaan vinoutunut, ja sen takia huudamme täällä somessa.
Tuossa linkissä (napauta kuvaa) kuvaan taisteluni tiedon ja tieteen puolesta (23 min). Yleensä olen pitänyt itseni sadoissa esityksissäni taka-alalla, mutta sananvapauden päivänä haluan kertoa mitä olen ja mitä olen kokenut yhteiskunnan puolelta valmistuttuani tohtoriksi mielestäni hyvin ansiokkaan väitöksen tehneenä. Se ei sopinut dekaanille, joka oli umpimatemaatikko, ja vuosikymmenet ohjannut IT-tiedekuntaa omiin koukeroihinsa päin.
Erityisen pahoin epäonnistuneita hankkeita ja osa-alueita nykyisin ovat:
– Yliopistojen tutkijoiden tasolla rahasta kilpaillaan verisesti, suu vaahdossa artikkeleita kirjoittaen. Aina aletaan alusta, kun mitään viisasta ei synny.
– Valtakunnallisessa tekoälyhankkeessa ei yhtään avointa keskustelua ei käyty. Sosiaalitieteiden maisterit olivat saaneet vallan päättää mitä tekoäly on.
– Valtionhallinnon organisaatioissa kehitys on kaatunut siihen kun ne on poliittisesti vesitetty ja valittu
– Suomen tiede- ja tutkimus- ja teknologiapolitiikka on ollut täysin hunnigolla. Kuka muistaa mitä tiede- ja kulttuuriministeri on tieteen hyväksi koskaan tehnyt?
– Työelämä kärsii ikärasismista ja suosii nousukkaita, lyhyen tähtäimen peliä. Voitto pitää heti maksimoida.
– Valtakunnallisia kehityssuunnitelmia ei ole tehty kymmeniin vuosiin (Nokian kaatumisen jälkeen). Varmuudella keskusjohtoinen Kiina ajaa Euroopasta ohi.

Eilen vietittiin sananvapauden päivää, ja siksi mielessäni kuohahti. Parhaimman tason keskustelua ei enää käydä missään; on vain some-kaakatusta.

Perustamani Metayliopisto – foorumi on ikään kuin piskuinen Daavid haastamassa rehentelevää, aggressiivista Goljattia, jolla on hirmuinen tuhovoima käytössään siirtää miljardien rahavaroja näkymättömiin. Edellisellä on työkalunaan ja osaamisalueena systeemitiede (maailmalla erittäin tunnustettu opinala), mistä aiheesta tuo rumilus ei halua kuulla puhuttavankaan, koska samalla sen vääristymät avautuisivat koko kansan nähtäväksi. Suomi on systeemiajattelun suhteen Esa Saarisen jäljiltä oikea lilliputtivaltio.

Käsittämättömän lyhytjänteistä on, että kaikkialla pitää tunteita ja aggressioita saada esille, ettei itse tietoa ja osaamista arvosteta. TV on täynnä murhia ja maailmansotia ja kyseenalaista kulttuuria. Media synnyttää lisää mielipahaa sen sijaan, että se nostaisi itsetuntoa ja kehottaisi hyvään.

Mitä hyvää tutkimussektorilla yleensä viime vuosina on saatu aikaan? Onko Goljatti älyä vailla, ennen kaatumistaan?

Koulutussektorin suhteen Sir Ken Robinsonilta olen saanut paljon virikkeitä (mainio video), mutta ennenkaikkea systeemitieteen yhteisöltä (Understanding Systems Science: A Visual and Integrative Approach), joka myös haluaa mullistaa tieteen teon niin, että syntyisi interaktiivinen, luova ja visuaalisuutta korostava Science II, joka ei olisi riippuvainen talouden aiheuttamasta niukkuudesta (luit aivan oikein!) ja Henry Fordin liukuhihnan aiheuttamasta pakottavasta asenteesta.

Jääköön Goljatin murheeksi tuo autoritäärinen tiedeyhteisö (Science I), joka ei tiedä sukupuolten määrääkään, mutta silti on niin varma itsestään, että ottaisi kaikki maailman tutkimusrahat itselleen, millä maailma sitten ”parantuisi”, vähintäänkin oma talous elpyisi.

 

 

0
erkkilaitila1
Sitoutumaton Turku

Perustin Metayliopisto - foorumin edistämään monipuolista ajattelua yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu