Sosiaali- ja terveydenhuollon päättäjien yhteistyömalli sekä paradigma ymmärtämään itse ongelma

Olen soveltanut lukuisia IT- ja prosessimenetelmiä kymmenet vuodet, ja systeemialan kiinnostuksen myötä aloin kiinnostua 10 vuotta sitten mahdollisimman abstrakteista ja kätevistä tavoista ihmisten toimia yhdessä, kuten ongelmanratkaisun parhaasta tietämyksestä kautta linjan. Löysin kokonaisen joukon intelligenttejä menetelmiä. Kokonainen laaja metodologia syntyi toisen maailmansodan paineissa (kybernetiikka ja systeemitiede sekä moderni johtaminen).
Silti maailmanlaajuisestikin on todettu (lukuisat kollegani), että tietämys tavoista ratkoa ongelmia, alkaen käytäntöä periaatteellisemmalta tasolta (abstraktio), ja vasta seurauksena palaten takaisin arjen valintoihin (konkretia), ei ole missään päin edennyt tehokkaasti. Albert Einsteinin mielilauseita oli ehdottaa juuri tätä.

Koronajupakat Suomessa ja maailmalla ovat osoitus takertumisesta faktoihin, mikä johtaa virheisiin ja synnyttää valtatyhjiöitä, joka lopulta aiheuttaa pahimmillaan paniikin, kaaoksen, johon ei ole ratkaisua. Mikromanageeraus on haitallista ja erittäin tympäisevää; se johtaa lopulta asenneongelmiin.

Suomen sote-kehityshanke on murheellinen näytelmä huipentuen jalostusketjun päässä

Jos johtaminen ei ole kunnossa, ei välttämättä asiantuntemustakaan saada kuntoon, sillä jokainen valtakiista nostaa pintaan uusia riidan aiheita, aliarvostaen kokemuksen ja itse tiedon merkitystä. Lopulta johto täyttyy ihmisistä, jotka eivät muista nimitystensä tarkoituksista mitään. Sitä kutsutaan Peterin periaatteeksi.

Tuore kuvaus (2019) soten IT-näkemyksistä löytyy täältä: Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietojen kansallinen kokonaisarkkitehtuuri 2.1.pdf.

Autoritäärinen järjestelmä näkee keskipisteessä itsensä, eikä tehtävänsä.
Autoritäärinen järjestelmä näkee keskipisteessä ja tavoitteessa itsensä, eikä tehtäväänsä.

Ilman minkäänlaista yhteistä kognitiivista mallia, käsitystä kehittämisestä ja suunnittelusta ylipäänsä, nykytilaksi muodostuu tässä kuviossa käsitys eri toimijoiden välisestä valtapelistä, missä jokainen haluaa menestystä toisten kustannuksella. Sehän on yhteistyön vastakohta.

Kaikki nämä kuvat ovat ilmentymiä byrokratiasta. Jokainen ongelma ratkeaa näiden mielestä luomalla yhä uusi toimikunta, sihteeristö ja esittelevä elin. Se on varmaan sitä paljon puhuttua kokonaisarkkitehtuuriosaamista 🙂 Kokonaisuus paisuu ihan silmissä. Missä ongelma, mitä piti ratkaista? Missä on sairas ihminen tarpeineen?

On hyvä, että sote-ala näin avoimesti julkistaa tilansa. Lisäämällä vuosikelloja saadaan byrokratia yhä voimallisemmin ulotettua tulevaan maakuntahallintoonkin!

Voitaisiinko siirtyä kohti parasta, SUPER-tason käsitystä yhteiskunnan kehittymiseksi?

Kymmenen vuoden tutkimukseni tarkoituksena on ollut edistää parhaan tiedon kehittymistä meidän kaikkien hyväksi. Jyväskylän yliopistolla systeemiajattelun kurssia pitäessäni löysin opiskelijoiden kanssa pohtien suunnan, mitä olen seurannut. Valitettavasti tämä yliopisto ei koskaan toista kertaa päästänyt minua sisälle. Aihe taisi olla liian disruptiivinen yliopistolle, koska vähentäisi hierarkiaa holarkisilla ehdotuksillani. Esa Saarisen systeemikurssit sen sijaan ovat olleet aina suosittuja yliopistoissa ja julkisissa esiintymisissä; yli 100.000 kuulijaa hänellä. Esa on ollut varovainen, ettei arvostelisi koskaan todellisia ongelman aiheuttajia, toisin kuin itse olen joutunut suoraselkäisenä ihmisenä tekemään.

Nyt meidän pitäisi todeta, että tavoilla, joilla SOTE:a on kehitetty ja sen taustalla puuhasteltu yrityksiä ja tukiaisia ja nimityksiä, ei mitään korkeatasoisia ratkaisuja koskaan saada aikaan. Byrokraattisella koneistolla on tapana piirtää oma korvamerkkinsä jokaiseen hankkeeseensa. Se johtaa fragmentoitumiseen. Kunnianhimosta puhuminen tarkoittaa juuri sitä, että henkilöt haluavat kunnian itselleen itse asiasta, mikä on eettisesti väärin toimeksiantajaa kohtaan.

Valtion sektoreita tulisi johtaa samalla tavalla joustavasti kuten kehitetään pieniä yrityksiä (toki skaalautuvuudet huomioiden). Tämä on kybernetiikan tärkeimpiä oivalluksia. Sama tulee esille toisella tapaa ketterässä kehityksessä ja Leanissa, jotka molemmat ovat Suomen nykyjohtajienkin suosissa.

Mitkä ovat siis parhaita johtamisen oppeja pienille yrityksille? Tässä linkissä tulee 11 teoriaa, kärjessä systeeminen teoria: https://getsling.com/blog/management-theories/ Jokaisen kunnon johtajan tulisi tuntea ne kaikki, jotta osaisi valita niistä itselleen parhaan konseptin.

Alla kuvakaappaus aiheesta ”Modern Management” (kuvahaulla pääsee yleensäkin nopeasti aiheensa olemukseen).

Jokainen voi googlen kuvahaulla etsiä itselleen käsitystä parhaasta johtamisesta.

Eikö valtion keskeisimmissä elimissä, johtopaikoilla, pitäisi olla käsitystä parhaasta johtamisen teoriasta, mistä sitten teoriassa päätyä toimivaan käytäntöön?

KOSKA Modern Management luetellaan yleensä monikkona: 1) systeeminen lähestyminen 2) toiminnallinen lähestyminen 3) määrällinen lähestyminen 4) jatkuvuusteoria 5) teoria Z ja 6) totaalinen laadun ohjaus, eikö soten kehityksen tule keskittyä vähintäänkin alkuvaiheissa näiden näkökulmien soveltamiseen oikeassa laajuudessaan, verrattuna kaikkiin hölmön epärelevantteihin aiheisiin, kuten oman neuvottelukuntansa tilan pekkarointi ”vuosikellon” neljännellä ja viidennellä hetkellä ennen seuraavia vaaleja?

SYSTEEMIALAN OPPEJA SUOMELLE LYHYESTI

LinkedIn-kumppanini Pino Villa on ”piinkova” systeemi- ja IT ammattilainen. Hän kuvaa systeemin (kuten sote osineen) ohjaamista näin:

Systeemiä on hallittava jatkuvasti ohjaten, mukauttaen ja muuttaen sitä kestävyyden, selviytymiskyvyn (viable – periaate), joustavuuden ja maksimaalisen potentiaalin saavuttamiseksi, tavoitteisiin pääsemiseksi kasvunkin suhteen. Tämä on mahdollista näillä edellytyksillä:

  1. On olemassa selkeä käsitys systeemin rakenteesta ja käyttäytymisestä: tarkoitus, toiminta, elementit, suhde ja ominaisuudet
  2. Sopeutuminen on mahdollista vain, jos käytössä on tehokas hallintorakenne, joka mahdollistaa jatkuvan sopeutumisen ja varmistaa järjestelmän tehokkuuden, vaikuttavuuden, kestävyyden ja elinkelpoisuuden
  3. Tehokas ohjaus on mahdollista vain systeemisellä ohjausrakenteella, joka mahdollistaa systeemiä asettamaan kurssin, tavoitteet, avainmuuttujat, järjestelmän todellisen tilan, hallinnon tehokkuudiagnoosin, aloitteet kurssin suuntaamiseksi, organisaation mallit
  4. Tehokas ohjaus voidaan saavuttaa vain oikealla palautteella (feedback): oikea toiminta systeemin nykyisen kurssin korjaamiseksi: kestävyyteen ja tehokkuuteen on puututtava jatkuvasti
  5. Tehokas ohjaus tarkoittaa kykyä oppia aikaisemmista ohjausyrityksistä joko välttämään vahingollisten olosuhteiden toistuminen tai tosiasiallisesti käyttämään aiempaa kokemusta parannusten vahvistamiseksi
  6. Tehokas ohjaus on tehokasta vain, kun ohjausmekanismi sisältää tavoitetilaan liittyviä olennaisia ​​muuttujia
  7. Tehokas ohjaus tarkoittaa kykyä vastata tehokkaaseen sopeutumismuotoon ja tavoitteisiin: tunnistaa muutosmahdollisuudet (uusi teollisuuden paradigma) ja / tai innovaatioaloitteita

Tuo lista muistuttaa urheilijan valmentamista tehtäviinsä valmentajineen, tiimeineen. Näin se tuleekin nähdä. Kymmeniä sivuja Pino Villan kuvauksen jatkoa löytyy täältä: https://systemic2016.wordpress.com/a-the-art-of-sterring/.

Kaikkien aikojen nerokkain johtamisen malli valtiosta tiimeihin saakka.
Analysoidaksesi systeemisi hallintaa sinulla on ensiksi oltava malli sen toiminnasta: a) identiteetti b) tulevaisuuden kuva c) pääprosessit.

Suomen sotelta puuttuu tämä malli osaamisineen (a,b,c). Sitä vastoin on pyritty luomaan megalomaaninen, pysyvä ratkaisu poliittisine ryhmineen ja kiinteine lakeineen, jotka kävisivät jokaiselle osapuolelle Nuorgamista Jan Vapaavuoren reviiriin saakka? Maailma ei valitettavasti ole enää sellainen kiinteä ympäristö, jossa kiinteät lait, säädettynä marraskuulla 2020, toimisivat kuukauttakaan tai ainakaan 2040 vuoteen saakka. Siksi pitäisi ajatella kokonaisuus eli yhteiskunnan koko infrastruktuuri joustavan mekanismin pohjalta uusiksi: bottom up. Siihen tulee kuvan mukaiset elimet S1, S2, S3, S4 ja S5. Se on siis jatkuvasti kehittyvä elin, joka sopeutuu ympäristön muutoksiin, kuten pandemia tai maanjäristykset tai nälänhätä tai kansojen vaellukset. Kukaan ei tiedä mitä meille on seuraavaksi tulossa?

Kirjoitan systeemisestä viisaudesta ja sen edistämisestä lisää tulevassa Suunnittelutiede-kirjassani.

 

 

erkkilaitila1

Perustin Metayliopisto - foorumin edistämään monipuolista ajattelua yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu