PIISPAT – TEHKÄÄ PARANNUS

Nöyränä vanhuksena rohkenen esittää arvostamilleni piispoille tällaisen vanhanaikaisen kehotuksen. Johannes Kastaja ja Jeesus molemmat julistivat samaa kehotusta mutta sitä(kään) ei siedetty kuulla ja heidät molemmat mestattiin. Siitä huolimatta kirkon nykyistä tilaa seuratessani, joudun kehotuksen julki tuomaan.

 

Kirkon luotettavuus on koetuksella, erityisesti nuorten keskuudessa. Nuorisohan on aina ollut kannanotoissaan enemmän tai vähemmän musta-valkoinen ja ehdoton. Siksi kirkkomme tunnustuksen horjuva ja ristiriitainen julkisuuskuva heikentää luottamusta tähän arvokkaaseen ja ”life-saving” eli elämän pelastavaan instituutioon. Kirkko on menettänyt jalansijaa yhteiskunnassa vahvasti viime vuosina, kun kouluissa ja päiväkodeissakaan ei pappi päivänavauksen pitäessään saa enää edes rukoilla eikä siunata lapsia. Mistä lapset silloin saavat tukea ja rohkaisua ja turvaa jatkuviin perättömiin pelotteluihin?

 

Kun kirkolliskokoukseen jatkuvasti tuodaan samaa aloitetta, jossa vaaditaan samaa sukupuolta oleville liitoille, eli Jumalan katsontakannan mukaisesti, ainakin Raamatun sanan mukaan, julkihaureudessa eläville ihmisille Jumalan siunausta, ei se ainakaan Aristoteleen logiikan mukaan avaudu nuorten käsityskyvylle. Kysymys on ehkä korkeintaan 20-30 parista vuosittain, verrattuna yli 2o.000 kristilliseen avioliittoon, ja tämä on kirkkomme suurin kysymys tänään, samalla kun tuhansia menee kadotukseen, kun kirkkomme julistus synnintunnustuksesta ja synninpäästöstä jää saamatta.

 

Kun pappislupauksessa pappi Jumalan edessä lupaa, että ei julkisesti eikä salaa edistä kirkon tunnustuksen vastaista oppia, ja kun sama pappi julkisesti julistaa valmiutensa vihkiä ja siunata näitä pareja, tuomiokapitulit toteavat sen olevan papin oikeus mielipiteenvapauteen!  Todellisuudessahan ei ole kyse mielipiteestä, vaan tahdon ilmaisusta toimia Kirkkolain ja pappislupauksen vastaisesti. Kun piispanvihkimyksessä piispa vastaa tahtovansa noudattaa kirkkomme tunnustusta ja seuraavalla viikolla vihkimyksen saatuaan julistaa julkisesti haluavansa, että samaa sukupuolta olevat parit voidaan vihkiä ja heille pyytää Jumalan siunausta, ei nuori ymmärrä tällaista takinkääntöä. Siksi luottamus kirkkoomme on vähentynyt. Niille lukijoille, jotka eivät Raamatun sanaa tunne, selvennän, että Raamatussa todetaan Jumalan luoneen ihmisen mieheksi ja naiseksi, jotka menevät yhteen ja saavat lapsia ja erityisesti vielä, että miesten kanssa makaavat miehet eivät peri taivasten valtakuntaa. Se on Jumalalta vahvasti sanottu ja voi jopa pelottaa, mutta Hänellä yksin on oikeus päättää keitä taivaaseen luokseen haluaa. Joka ei itse halua taivaaseen, on vapaa valitsemaan helvetin, mutta siinä tapauksessa kannattaa kuitenkin ensin lukea Luukkaan evankeliumin luku 16, jotta tietää mihin on menossa.

 

Kirkkomme organisaatio on sen mukainen, että piispa johtaa tuomiokapitulia ja on hiippakunnassaan ylin päättävä elin. Kirkolla ei ole oikeuskansleria eikä oikeusasiamiestä, joka valvoisi tuomiokapituleiden tai piispojen toimia, että ne ovat kirkkolain mukaisia. Siksi esimerkiksi Helsingin tuomiokapituli ei ole käsitellyt kahta jo vuoden 2020 syyskuussa jätettyä perusteltua kantelua, koska tuomiokapitulille ei ole laissa asetettu aikarajaa käsittelylle. Ainoastaan jos kantelua ei oteta käsittelyyn, siitä on ilmoitettava välittömästi. Mutta jos käsittelyä ei ole, ei siitä voi valittaa mihinkään instanssiin! Fiksua varmaankin. Maalliset oikeusinstanssit tai poliisi eivät käsittele tuomiokapitulin toimintaa tai toimimattomuutta, koska kirkkolain noudattaminen kuuluu kirkon sisäisiin asioihin, eikä kirkkolain rikkomisesta ole säädetty mitään rikosoikeudellista rangaistusta.

 

Kun piispainkokous on puoltanut, että Kirkkolaista poistetaan kirkon tunnustuksen perusta, Raamatun arvovalta, ja siirretään se alempiarvoiseen Kirkkojärjestykseen, menettää Raamattu vahvan laillisuutensa ja piispainkokous ja tuomiokapitulit saavat suuremman päätösvallan Raamatun sisältöön ja sen tulkintaan, kirkkomme sisällä. Samalla myös kirkkomme koko arvovalta alenee entisestään ja myös luottamus kirkkoomme tulee alenemaan entisestään. Valitettavasti. Suomen Evankelis-luterilainen kirkko on ainoa maamme Perustuslaissa mainittu kirkkokunta, joten sen arvovaltaa tulee puolustaa vahvasti.

 

Piispoille, joita suuresti arvostan, kun olen henkilökohtaisesti tuntenut arkkipiispoja ja piispoja aina arkkipiispa Aleksi Lehtosesta alkaen, osoittamani kehotus parannuksen tekoon tähtää kirkkomme yhtenäisyyden säilymiseen niin, että sen yhteyden perustana on Raamatun sana, eli Jumalan tahto, eikä populististen äänekkäiden eksyttäjien mielenilmaukset. Jumala on lakinsa meille säätänyt ja Jeesuksen mukaan rakkautta on se, että pitää Jumalan käskyt. Se, joka tahtoo elää Jumalan tahdon mukaan ja uskoa Jeesuksen armoon ja Pyhän Hengen voimaan, pysyy kirkkomme jäsenenä, vaikka kirkkomme julistaisi evankeliumia ja Raamatun sanaa puhtaasti kaikissa hiippakunnissa! Jumalan sanaa emme saa emmekä voi muuttaa, vaan ihmisen on muututtava, jokaisen meistä on tehtävä parannus ja luovuttava maallisista himoistamme ja siirryttävä niin pyhään elämään kuin pystymme, toinen toistamme arvostaen ja kannustaen.

 

Kirkkomme on osa maailmanlaajuista Kristuksen ruumista. Me emme Suomessa voi muuttaa Raamatun totuuksia mielemme mukaisesti, vaan meidän tulee saarnata parannuksen tekoa kaikille suomalaisille ja myös maahanmuuttajille kertoa Jeesuksesta rohkeasti! Suomen kristityt, noin 4 miljoonaa, ovat vain pisara maailman kristittyjen, noin 2.500 miljoonaa, joukossa. Pysytään siinä joukossa edelleenkin rohkeasti.

 

Kun piispa Voitto Huotari vihki minut papiksi, hän lausui: olet pappi aina ja kaikkialla! Sitä koetan parhaan kykyni mukaan olla nöyränä ja kiitollisena Jeesuksen lähettiläänä.

+4
erkkioa
Sitoutumaton Helsinki

Diplomi-insinööri, pastori, kansainvälisen kaupan ekspertti

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu