Säännelty markkinatalous on tehokkain tapa torjua ilmastonmuutosta

Sometulvaani ilmestyi hiljattain eurooppalainen kansalaisaloite hiiliosingon luomisesta. Sen ideana on tulouttaa EU:n luomasta päästökaupasta saadut tulot suoraan kansalaisille maksettavana helikopterirahana.

Kansalaisaloite hiiliosingosta on tähän mennessä raikkain kokemani tuulahdus ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun rajusti polarisoituneessa ja hieman ummehtuneessakin poliittisessa kentässä. Se yhdistää nerokkaalla tavalla erittäin tehokkaaksi todetun markkinatalouden mekanismit ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden.

Mistä hiiliosingossa on siis oikeastaan kyse?

 

 

Rautalangasta väännettynä hiiliosingon idea on se, että saastuttaja maksaa päästöistään EU:n päästökaupassa määritellyn hinnan jokaista päästettyä hiilidioksiditonnia kohti. Nämä tulot kerätään yhteen ja tilitetään EU:n kansalaisille tasapuolisesti esimerkiksi kuukausittain.

Hiiliosinko ratkaisee ainakin osittain käytännössä kaikki suuret ongelmat, joita yhteiskunnan siirtymiseen kestävään talouteen on liitetty.

 

Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo

Hiiliosinko pitäisi huolen erityisesti pienituloisten maksukyvystä, koska pienituloiset hyötyisivät siitä suhteellisesti eniten. Kuuluisalle Pihtiputaan mummollekin jäisi osingon myötä aikaisempaa enemmän rahaa käteen. Tässä yhteydessä tulisi huolehtia siitä, että hiiliosingon ei tulisi vaikuttaa millään tavalla muihin kansalaisille maksettaviin yhteiskunnan tukiin, kuten toimeentulotukeen. Sitä ei siis saisi ottaa huomioon tulona tukia laskettaessa.

Päästölähteiden kohteleminen neutraalisti jättäisi valinnanvapauden kansalaisille itselleen hiilibudjetin puitteissa. Maaseudulla asuvalle oma auto voi olla julkisen liikenteen puuttuessa korvaamaton, kun taas kaupungissa asuva nuori ja liberaali opiskelija ei tarvitse autoa, mutta haluaa kenties tehdä etelänmatkan kerran vuodessa. Esimerkiksi kategorinen polttomoottoreiden kielto kohtelisi edellämainittuja henkilöitä epäoikeudenmukaisesti: maaseudulla asuvan elämä kävisi lähes mahdottomaksi, kun taas kaupunkilaisen elämää se lähinnä helpottaisi parantuvan ilmanlaadun myötä.

Kun päästölähteitä kohdellaan neutraalisti, jokainen voi mukauttaa hiilibudjettinsa omiin tarpeisiinsa. Maaseudulla asuva voisi edelleen käyttää autoa, kun taas tuo kaupungin nuori opiskelijaliberaali voisi investoida koko vuoden hiilibudjettinsa tuohon etelänmatkaan elettyään muuten koko ajan ekologisesti. Molemmat siis maksavat saman hinnan samasta määrästä päästöjä. Päästöjen tason saisi myös päättää itse: voisi esimerkiksi elää ekologisesti ja kerätä hiiliosingoista sievoisen summan, tai jatkaa vanhaan malliin ja vanhalla tulotasolla käyttäen hiiliosinkonsa aiheuttamansa ympäristöhaitan maksamiseen.

Samalla ohjausvaikutus säilyy: esimerkkimme kaupunkilaisopiskelija voi säästää jättämällä etelänmatkan tekemättä, kun taas maaseudulla asuva voi säästää ison summan esimerkiksi vaihtamalla omakotitalonsa sähkösopimuksen päästöttömään sähköön (suosittelen tässä yhteydessä erityisesti Vattenfallin täysydinsähkösopimusta), vaihtamalla maalämpöön tai vaikkapa hankkimalla vähäpäästöisemmän auton. Tässä yhteydessä on huomautettava, että hiiliosingon on tarkoitus olla niin suuri (ja vastaavasti päästömaksujen niin korkeat), että muuttamalla kulutuskäyttäytymistään ekologisempaan suuntaan erityisesti pienituloisille talouksille jäisi huomattavasti aiempaa enemmän rahaa käteen.

 

Tehokkuus

Päästö on ilmaston kannalta päästö, tulipa se mistä lähteestä tahansa. Siksi eri päästölähteitä on kohdeltava neutraalisti. Kun päästöoikeudet huutokaupataan (ja päästöoikeuksien kiintiötä pienennetään vuosittain), päästöoikeudet ohjautuvat markkinatalouden mekanismien mukaisesti juuri niihin kohteisiin, joissa niitä oikeasti tarvitaan eniten. Samalla huutokauppa varmistaa sen, että päästöoikeuksien hinta pysyy mahdollisimman alhaisena (mutta ei yhtään sitä alempana). Näin päästöoikeuksien rajoittamisella aiheutetaan mahdollisimman vähän haittaa olemassaolevalle yhteiskunnalle.

Esimerkiksi jokin yhteiskunnan kannalta kriittinen ja vaikeasti päästöttömällä teknologialla korvattava toiminto saisi edelleen tuottaa päästöjä, mutta taas jokin hyvinvoinnin kannalta merkityksetön ja/tai helposti päästöttömällä teknologialla korvattava toiminto joko todella korvattaisiin päästöttömällä teknologialla tai se karsiutuisi pois markkinoilta. Tämä tarkoittaa konkreettisesti sitä, että yhtäaikaisesti saadaan sekä vähennettyä päästöjä tehokkaasti sekä aiheutettua mahdollisimman vähän haittaa ihmisille. Itse asiassa suurin osa ihmisistä jopa hyötyisi muutoksesta saamansa hiiliosinkorahan myötä.

 

 

”Mutta kun se Kiina”

Sosiaalipsykologit ovat todenneet, että oikeudenmukaisuuden tunne on tärkein tekijä onnistuneessa ihmisten johtamisessa. Muuten hyvä yhteiskunnan johtaminen voidaan pilata tehokkaasti sillä, että kansalaiset eivät koe tulleensa kohdelluksi tasa-arvoisesti.

Tämän vuoksi ilmastonmuutoksen vastaisia toimia vastustetaan usein vetoamalla muihin maihin, joiden ilmastotoimiin omat toimemme eivät vaikuta. Miksi vaikeuttaa omaa elämäämme kaiken maailman ilmastotoimilla, kun esimerkiksi Kiina ja Yhdysvallat eivät tee mitään?

On olemassa hyviä perusteita sille, miksi ilmastotoimia kannattaisi tehdä myös paikallisella tasolla. Jos vene on uppoamassa ja sen matkustajat sinä mukaan lukien hukkumassa, niin kieltäytyisitkö lappamasta vettä laidan yli vain siksi, että kaikki muut eivät tekisi sitä? Joskus on parempi vain toimia, vaikka se olisi epäoikeudenmukaista.

Paikalliset toimet luovat kuitenkin rajoitteiden lisäksi myös mahdollisuuksia. Esimerkiksi muita talousalueita tiukempi ympäristölainsäädäntö todennäköisesti tuottaisi meille ohjausvaikutuksensa ansiosta maailman edistyksellisimpiä teknologioita, joita voisimme sitten myydä muulle maailmalle. Cleantechissä ja päästöttömissä teknologioissa piilleekin seuraava Nokiamme. Kuvittele sitä maineen, mammonan ja työpaikkojen määrää, kun esimerkiksi Yhdysvallat päättäisi hankkia meiltä cleantechiä koko kansakunnalleen!

Lakialoitteeseen kuuluu kuitenkin myös EU:n ulkorajoille lisättävät hiilitullit. Tällöin tuotteille, jotka tuodaan maista, jotka eivät ole sitoutuneet kestävän kehityksen mukaisiin periaatteisiin, lisättäisiin hiilitullit. Tällöin esimerkiksi Kiinaa rangaistaisiin siitä, ettei se tee tällä hetkellä omaa osuuttaan päästöjen vähentämisessä. Kiina pääsisi eroon hiilitulleista vasta, kun se alkaisi todennettavasti noudattaa yhteiskunnassaan kestävän kehityksen periaatteita.

Sen lisäksi, että hiilitullit toimisivat oikeudenmukaisuuden takaajina rankaisemalla maita, jotka eivät tee omaa osaansa (kuvittele – kiinalaiset maksaisivat sinulle rahaa siitä hyvästä, että he eivät hoida ympäristöä koskevia velvoitteitaan!), ne myös heikentäisivät näiden maiden kilpailukykyä. Se elvyttäisi myös Suomen taloutta ja loisi uusia työpaikkoja, koska saisimme viennistä riippuvaisena maana kilpailuetua meille elintärkeillä EU:n sisämarkkinoilla verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja Etelä-Amerikkaan.

Muiden maiden heikentynyt kilpailukyky yhdistettynä siihen, että EU on maailman suurin talous (ja näin ollen äärimmäisen tärkeä kauppakumppani) toimisi muulle maailmalle tehokkaana motivaattorina ohjata omia yhteiskuntiaan ympäristön kannalta kestävämmälle pohjalle. Näin EU voisi olla kokoaan suurempi tekijä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa ja saada muun maailman mukaan vähentämään päästöjään.

Kävi miten kävi, hiiliosingot ja hiilitullit pitäisivät huolen siitä, että Suomi hyötyisi varmasti: joko vaurastuisimme hiilimaksujen avulla tai saisimme elää puhtaammassa ja rauhallisemmassa maailmassa – ja parhaassa ja itse asiassa myös todennäköisimmässä tapauksessa saisimme nauttia sekä kohonneesta elintasosta että paremmassa kunnossa olevasta ympäristöstä.

 

 

Allekirjoita eurooppalainen kansalaisaloite hiiliosinko- ja hiilitullijärjestelmän luomiseksi täällä: https://www.hiiliosinko.fi

EsaOksman

Yhden miehen sotaa ilmastonmuutosta vastaan käyvä helsinkiläistynyt savolainen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu