Apartheid-valtio numero yksi (ja kaksi)

Ykkösapartheid-valtio on tietenkin ollut Etelä-Afrikka joka vei apartheid-politiikan aivan äärimmäisyyksiin.

Apartheidin kantava voima on ollut afrikaanereiden kansallistunne ja yhtenäisyyden eetos.  Afrikaneerit merkitsevät jokseenkin samaa kuin buurit.  Etelä-Afrikan englantilaisperäisestä väestöstä ei Apartheid ole lähtöisin, olihan Englanti jo varhain estämässä orjakauppaa.

Apartheid merkitsee olennaisesti sitä että eristetään eri kansanryhmät toisistaan.  Eri kansalaisryhmillä on erilaiset oikeudet (vaikkapa oikeus äänestää, tai käyttää tiettyjä portaita, penkkejä tai sisäänkäyntejä).  Voidaan rakentaa vaikkapa korkeita muureja ja vartioituja portteja joista vain luvan saaneet tai muuten oikeutetut saavat kulkea.  Eri ryhmille rakennetaan ”kotimaita” ja ”townshipejä”.  Ideana oli eristää väestöryhmät, kuitenkin työvoimasta hyötymistä ei ollut tarpeen kieltää.

Otetaanpa ote Apartheidiä käsittelevästä kirjasta niin ymmärrämme paremmin Apartheidia:

”Afrikaanereiden yhteinen identiteetti rakentui kahden narratiivin ympärille.  Ensiksikin afrikaanerit kokivat olevansa sorrettu kansa, jolle yhtenäisyys oli olemassaolon elinehto.  Toiseksi afrikaanerit uskoivat olevansa Jumalan valittu kansa.  He olivat selvinneet aiemmista kärsimyksistä ja sorrosta, koska niin oli tarkoitettu.”

”Afrikaanerit ovat valittu kansa ja Jumalan erityisluomus”.  (NG Kerkin pappi ja myöhemmin Etelä-Afrikan unionin pääministeri D. F. Malan).

NG Kerk oli maan keskeinen hengellinen yhteisö.

Afrikaanereiden historiakäsitys oli että he olivat alkuperäisasukkaita ja oikeutettuja ottamaan maat haltuunsa.  Afrikaanereiden mukaan brittitaustaiset valkoiset olivat tulleet myöhemmin.  Afrikaanerit olivat tulleet tyhjään maahan.

Afrikaanereiden kansallisaatetta ajamaan perustettiin puolue Gesuiwerde Nasional Party.

Puolueen ohjelman keskiössä oli koettujen kokemusten vääryys ja yhteinen kärsimys.  Afrikaanereiden velvollisuus oli tehdä Etelä-Afrikasta valkoisen miehen maa.

Apartheid-valtio No. 2

Tuleeko mitään mieleen edellisestä?  Olisiko joku toinenkin valtio joka pitää itseään erityisenä ja jonka kansallisessa tarinassa on keskeisenä koetut vääryydet ja se että ollaan Jumalan valittu kansa ja se että maat kuuluu juuri tietyille ihmisille historiallisin perustein?

Voin auttaa:  Tässä on melko lailla samaa kuin sionistisessa ajattelussa.  Ja tuskin moni kieltää etteikö Israel olisi sionistinen valtio.

Israelin perustuslaissa todetaan että kyseessä on juutalainen valtio.  Vain kosmeettisessa mielessä voidaan pitää pientä etuoikeutettujen joukkoa muista roduista maltillisen suhtautumisen mannekiineina.

Rotuajattelu on ollut Etelä-Afrikan Apertheidin keskiössä ja niin se on Israelissakin.  Väitän ettei kyseessä ole puhdas uskonto johon kuka tahansa voisi liittyä.  Miten kävisi palestiinalaisten jos ilmoittautuisivat halukkaaksi omaksua uskon (joka on suurin piirtein samanlainen kuin islamkin?).  Pelkästä uskonnosta ei voi olla kyse.

Englantilaisten osuus

Ennen Et.-Afrikan Apartheid-ajattelun syntyä maata johti englantilaistaustaiset.  Englantilaisia ei ole vaivannut samantapaiset ajatukset kuin afrikaanereita.  Englantilaiset ovat olleet ensimmäisiä lopettamaan orjakauppa.  Siis paljon ennen muita kansoja, puhumattakaan arabeista tai mustista joille orjuus on ihan tavallista ja hyväksyttyä osittain vielä tänä päivänäkin.

Ei ehkä tule heti mieleen mutta englantilaisvaikutuksen aikaan mustilla oli jopa äänioikeus.

Tosin äänioikeudella ei ollut suurta merkitystä, koska äänioikeus oli rajattu tiettyyn varallisuuteen, vuosituloihin tai maan omistukseen.  Näin mustat enimmäkseen putosivat pois äänioikeutettujen joukosta.

Se pieni ero on se, että Apartheid-valtiossa mustien äänioikeus lopetettiin tykkänään.

Samaten pienempi ryhmä värilliset (ryhmä johon kuuluivat mm. intialaiset ja sekarotuiset) ei ollut äänioikeutettu.

Nosto köyhyydestä

Huomattava osa valkoisista afrikaanereista (buureista) on ollut köyhiä, Blanke Armes.

Näiden sosiaaliseen nousuun panostettiin paljon.  Monet heistä olivat olleet kansainvälisen laman aikana työttöminä.  Nyt uusi suunta tuotti nimenomaan tälle joukolle asuntoja, koulutusta lapsille ja työpaikkoja.

Tämä johti nopeaan luokkanousuun.  Köyhiin valkoisiin kohdistunut projekti oli erittäin onnistunut.  1980-luvulla kaikki valkoiset kuuluivat keskiluokkaan.

Apartheid syntyy

Alunperin ajateltiin että mustat voisivat asua kaupungeissa.  Mutta sitten alettiin ajatella että ei sentään.  Mustien piti asua omilla alueillaan.  Sellaisilla Gazan tapaisilla, tiedättehän.

Sen verran reiluja oltiin että perustettiin sekä mustien kotimaita että kaupunkeihin townshipejä, omia asuinalueita mustille, sellaisia joista käsin kykenivät käymään töissä kaupungeissa.

Vuosi 1948

Vuosi 1948 on molemmissa Apartheid-valtioissa käänteentekevä.  Israelissa alkoi Nakba joka ajoi palestiinalaisia pois mailtaan.

Etelä-Afrikassa afrikaanerit saivat haltuunsa maan poliittisen vallan.  Siellä Nasionale Party loi sellaisen rotuerottelujärjestelmän ettei edes kansallissosialistinen Saksa ollut onnistunut luomaan aivan vastaavaa.

Etelä-Afrikan johto ei ollut erityisen uskonnollinen.  Mutta ymmärsi että uskontoonhan nämä asiat kannattaa sitoa.  Aate ja sana leviää parhaimmin kun sillä on uskonnollinen tausta.

Johto ei varsinaisesti ajatellut että ihonväri merkitsisi sitä tai tätä, kyse oli paremminkin kulttuurisista ja sosiaalisista eroista, joiden tähden Apartheid oli välttämätön pitämään ihmiset erillään.

Etelä-Afrikka tänään Apartheidia vastustamassa

Valtasuhteet ovat keikahtaneet Etelä-Afrikassa.  Nyt mustat pitävät poliittista valtaa käsissään.  Aina ei kaikki ole mennyt ihan hienosti mutta yritystä kyllä ollut.  On mm. kielletty laulu ”Tapa buuri”.  Samaten laulu ”Tuokaa konekiväärini”.

Saattaa olla että mustat ovat vieläkin hieman vereslihalla menneistä vuosista.  Ja onhan Apartheid-vuodet aiheuttaneet paljon kärsimystä mustille (ja värillisille).

Ehkä he sen tähden pystyvät tunnistamaan Apartheid-tyyppiset rakenteet Israelin valtion rakenteessa ja toimissa ja ovat tehneet niistä rikosilmoituksen Haagiin.

Myönnytyksenä Apartheidia kannattaville voin kertoa että nyt vuorostaan valkoiset pelkäävät Etelä-Afrikassa ja kokevat turvattomuutta.  Niin voi käydä Israelissakin mikäli Israelin Apartheid-järjestelmää ei koko ajan kehitettäisi ja tehtäisi tehokkaammaksi.

Voisin antaa imelän jälkiviisauden:  Ei olisi kannattanut edes aloittaa.  Rajuja toimia seuraa rajuja vastatoimia.  Näin ei maata kannattaisi rakentaa.  Pienemmillä vastakohtaisuuksilla seuraa pienempiä vastakohtaisuuksia ja lopulta pienempää harmia omille joukoille.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä tuleeko Israelista koskaan maata jossa ihmiset voivat elää rauhassa keskenään.  Boomerit eivät ehkä tule sitä näkemään.

Lähde Etelä-Afrikan tilanteeseen

Raakel Inkeri:  Valkoista ja mustaa   Etelä-Afrikka Apartheidistä nykypäivään, Otava 2023.  Myös lainaukset on otettu kirjasta, hiukan lyhennettyinä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu