Auringonottajat palavat halusta ruskettua*: UV-säteily ja syöpä

Pelko on levinnyt kansankerroksiin.  UV-säteily aiheuttaa syöpää ja aurinkoa vältetään kaikin voimin.  Pois lukien tietenkin otsikossa mainitut.

Ja onhan pelossa perääkin.  Naama ja dekoltee menevät rypyille auringossa.  Oka- ja tyvisolusyövät lisääntyvät UV-säteilystä tai tarkemmin, toistuvasta ihon palamisesta johtuen.  Tosin näissä syövissä henki ei ole samalla tavalla vaarassa kuin melanooman kanssa.  Melanoomasta lisää kohta.

Viktoriaaninen ihanne on palannut.  Ihmisen on vältettävä kaikin voimin aurinkoa ettei kukaan erehtyisi luulemaan proletaariksi, ihmiseksi joka joutuu hengenpitimikseen työskentelemään ulkotiloissa.

Syövät lisääntyvät

On taivahan tosi että syövät lisääntyvät.  Vaikka ottaisi huomioon pitenevän eliniän ja paranevan seulonnan, syövät lisääntyvät ne huomioon ottaenkin.  Melkein kaikki syövät lisääntyvät.  Tässä on systeeminen, voisiko sanoa, virhe jossain.  (Lisääntymisväitteen viite: Dr. Jason Fung The Cancer Code).

Pitkään väitettiin että lisääntyvä auringonotto lisäisi syöpiä, mutta tämä alkaa olla vanha väite kun eniten aurinkoa on otettu Keihäsmatkojen aikaan.  60- luvulta 80-luvulle.  Siitä on jo aikaa.  Nykyihmisten auringonotto on hyvin maltillista 80-luvun kärventämiseen verraten.

Melanooma lisääntyy

Se varsinainen peikko ihosyöpien joukossa on melanooma.  Melanooma vei ennen vanhaan hautaan eikä nykyäänkään sen kanssa ole leikkimistä.  Nykyisen valta-ajattelun mukaan auringonotto lisää myös melanoomaa.  Ja en väitä vastaan.  Silti, asiassa on pari kantoa kaskessa.

Hollantilaisen tutkimuksen mukaan, jo aikaa sitten tehdyn, lapsilla jotka ovat paljon auringossa, on vähemmän melanoomaa kuin muilla lapsilla.  US laivastossa tehdyn tutkimuksen mukaan kansimiehistöllä on vähemmän melanoomaa kuin niillä jotka ovat työssä kannen alla.

Myös asvalttityöntekijöillä jotka työskentelevät paidatta auringossa, ei ole ollut mainittavasti melanoomaa, so. vähemmän kuin väestössä keskimäärin.  Siitäkin tutkimuksesta on jo aikaa.

Melanooma ennen vanhaan on usein puhjennut paikoissa joihin ei saada paljoa aurinkoa, kuten jalkapohjassa, polvitaipeessa, sääressä, selässä jne.

Ylilääkäri Matti Hannukselalla on parikin kirjaa aiheesta (Aurinko: hyötyä ja haittaa hipiälle ja Hyvä paha aurinko).

Aurinkorasvat

Vielä jokin aika sitten aurinkorasvoissa oli sallittua käyttää maaliteollisuudesta tuttuja UV-säteilyn blokkaajia.  Ne ovat tätä nykyä kielletty aurinkovoiteissa syöpävaarallisuutensa tähden.

Pitäisin mahdollisena että ihon rasvaamisen kautta iho tulee läpikuultavammaksi ja säteily ulottuu syvemmälle ihoon.  Hiukan samaan tapaan kuin rasvattu paperi on läpikuultavampi kuin rasvaamaton.

Selvää on että sinkkivoide estää säteilyä kuten mikä tahansa todellinen säteilyn estäjä, esim. sellaiset vaatteet jotka eivät läpäise säteilyä.

D-vitamiini

Aurinko on luonnonmukainen tapa saattaa D-vitamiinitasot kohdalleen.  Minimiannoksen saa jo varsin vähäisestä auringonotosta.  Ulkona työskentely nostaa lukemat päivässä jo yli sen mitä innokkaat ottavat purkista päivässä.  Yliannostuksen vaaraa ei ole, iho tummenee ja säteilyä saa sen jälkeen vähemmän.

On väitetty että D-vitamiinin puutos tappaa enemmän ihmisiä kuin auringon haitat.

Tässä nyt oli muutamia näkökohtia auringonotosta.  Jos on huolestunut rypyistä, eipä paljoa kannata auringossa oleskella.  Jos taas on pelkäämätön luonne, joka haluaa saada D-vitamiinitasonsa kuntoon luonnollisella tavalla, asiaa voi harkita omista lähtökohdista.  Ihan kaikkea mitä väitetään aurinkorasvojen hyödyiksi, ei kannata pureksimatta niellä.

*Otsikko on lainattu teoksesta Pahkasian pahimmat takaiskut.