Boris Johnson – ihanteena Churchill

Jos haluaa tutustua Boris Johnsonin ajatusmaailmaan, niin hyvä lähtökohta on lukea Boriksen kirjoittama The Churchill Factor-kirja.

Käy ilmi, että Boris on Churchillin ihailija. Yksi mies ratkaisi historian kulun. Tulee mieleen, että tällainen ajaa Boristakin. Boris tuntuu olevan yhtä halukas kävelemään parlamentin yli samalla tavoin kuin Churchillkin. Jos Churchill oli taitava demagogi, joka sai kansakunnan toimimaan todellisia etujaan vastaan, niin mikseipä Boriskin.
Tuossa Churchillin ihanteeksi ottamisessa on joitakin huolestuttavia piirteitä.

Tilanne 1939-1940

Taloudellisilta voimavaroiltaan Englanti (so. Iso-Britannia) oli Saksaa vauraampi, vaikka tulo oli paljon epätasaisemmin jakautunut. Englanti hallitsi Atlanttia.

Hitler oli jo kirjassaan Taisteluni  ilmoittanut pitävänsä Brittiläistä Kansainyhteisöä myönteisenä ilmiönä, joka vie sivistystä maailman kolkkiin. Mitään halua yhteenottoon Hitlerillä ei ollut.

Voidaan perustellusti ajatella, että Hitler toivoi pystyvänsä tekemään rauhan Englannin kanssa, voidakseen keskittyä päävihollisensa Neuvostoliiton kimppuun. Rauha olisi voinut olla hyvinkin edullinen Englannille, mutta Churchill esti kaikki neuvottelut.

Rauhanteon tarkoituksessa Hitler antoi brittien päästä pakoon Dunkerquesta, näin luulen, sillä suuret uhrit olisivat nousseet rauhan esteeksi, kun katkeruus uhreista olisi noussut liian suureksi.

Hitler ei suinkaan aloittanut Lontoon pommituksia ennenkuin Churchill oli omavaltaisesti määrännyt pommituksia Berliiniin, sadalla koneella, ja useana yönä. Tekosyynä aloittaa Berliinin pommitukset oli yhden koneen harhautuminen pommittamaan Lontoota, kun sen oli tarkoitus pommittaa Rotherhiten öljynjalostamoa.

No, Churchill sai Hitlerin provosoitumaan ja loppu on historiaa.

Toinen, rankka teko oli tuhota Ranskan laivasto Mers-el-Kebirin satamaan. Yhdessä Saksan ja Ranskan laivasto olisi kyennyt vakavasti uhkaamaan Englannin valta-asemaa merellä. Churchill tuhotutti Ranskan laivaston ennenkuin Ranskan laivasto oli edes muodostanut käsitystään siitä, mille puolelle asettua. Yllätyshyökkäyksessä satamassa makaavaa puolueetonta laivastoa vastaan kuoli 1297 ranskalaista merisotilasta.

Churchillilla oli halu luoda pohjoinen rintama Saksaa vastaan. Se, että Hitler valloitti Norjan ja Tanskan ei johtunut valloitushaluista, vaan halusta estää pohjoisen rintaman synty. Churchillin aloitteesta tehtiin silti maihinnousuyritys Narvikiin. Huonosti organisoitu yritys epäonnistui.

Olennaista on, että Churchill onnistui viemään Englannin sotaan vastoin kansan enemmistön ja kuninkaan tahtoa. Sota ei olisi jatkunut ilman Churchillin panosta. Churchill onnistui puhumaan parlamentin sodan puolelle, mutta kansan tuki puuttui sodalta. Sodan mittaan taisteluhenki kyllä lujittui, mutta alussa henkeä ei juuri ollut. Esimerkiksi aikalainen Astrid Lindgren, puolueettomassa maassa Ruotsissa, olisi nähnyt mieluummin, miten kaksi hirviötä, Hitler ja Stalin olisivat tuhonneet toisensa.

Boriksen kannalta

Boris ihailee miestä, mikä ei todellakaan ollut mikään demokraatti, vaan varsin itsevaltaisesti toiminut hahmo.
Brexit on heittäytyminen, saman tapainen kuin mitä Englannin heittäytyminen sotaan. Ei näytä hyvältä, mutta englantilaisilla on kyllä perusterve uskomus että kaikkea voi tehdä ja silti selvitä.

Englannin historiassa on yllin kyllin tapahtumia, missä heittäytyminen tai läheltä piti tilanne on johtanut menestykseen. Ei vähäisimpänä Voittamattoman Armadan epäonnistunut hyökkäys Englantiin vuonna 1588.
Boris Johnson esiintyy voitonvarmana, sillä jos aiemminkin on käynyt hyvin, miksei tälläkin kertaa.

Suomalainen asenne on toisenlainen, kun ei ennenkään ole mennyt putkeen, miksi menisi tälläkään kertaa.

No, miten Churchillin ja Englannin kävi

Sodan jälleen Churchill joutui toteamaan, että Puola ei vapautunut. Puola oli kuitenkin sodan aloittamisen syy. Seurasi 45 vuoden pituinen orjuutus Puolan kansalle.

Sanotaan, että Churchill olisi sanonut että tapoimme väärän sian. Itse on oikein tähän legendaan usko, sillä Churchill ei olisi nimittäin nimittänyt Stalinia siaksi, hän nimittäin suhtautui hyvin kunnioittavasti Staliniin. Churchill mm. ihaili Stalinin täsmällistä ilmaisua ja valtavaa karismaa.

Kansa osoitti kiittämättömyytensä ja heivasi Churchillin pihalle heti ensimmäisissä vaaleissa sodan jälkeen.
Sodan tuloksena Englanti menetti alusmaansa. Sodan jälkeen Englanti oli perusteellisesti köyhtynyt ja velkaantunut maa. Englanti oli vajoamassa Portugalin alapuolelle elintasonsa suhteen mutta uusi markkina-alue Keski-Euroopassa, EEC pelasti sen.

Nyt Englanti on heittänyt pelastusrenkaansa pois ja maailma katsoo kiinnostuneensa, miten käy. Toivottavasti hyvin, ja ehkä englantilainen huumori auttaa koettelemuksissa. Boris Johnson on Public schoolin kasvatti (Public school on tätä englantilaista päinvastoin-kieltä, tarkoittaa koulua, johon tavallisella ihmisellä ei olisi ikinä varaa) ja esiintyminen on juuri niin itsevarmaa ja hiottua kuin voi ikinä sellaisen kasvatilta toivoa.

Viime kädessä karismakaan ei välttämättä auta, jos edessä on talouden kylmät faktat. EU on tehnyt vastaavan heittäytymisen tyhjän päälle euron käyttöönotossa, jossa on samanlaisia valuvikoja kuin Brexitissä. Brexitin pahin valuvika ovat Irlannin raja, joka on periaatteessa ongelma jota ei voi ratkaista, aivan yhtä vakava valuvika kuin euron ongelmat jotka samalla tavoin ovat ratkaisemattomia. Valuvian voi korjata vain särkemällä valukappale ja valamalla se uudestaan.

Johtopäätökset

Ihanteellista olisi ollut, mikäli EU olisi voinut muuttua niin, että Englanti olisi voinut pysyä mukana.

Boris Johnson voisi siteerata Churchillia. Tämä voi nyt vähän sattua, verta, hikeä ja kyyneleitä on tiedossa Brexitin kanssa. Tämä on samalla alun loppu, jatkossa Kolmannen valtakunnan perillinen, neljäs, sivistyneempi versio totalitaarisesta ja epädemokraattisesta valtakunnasta tulee tuhoutumaan.

Tämä kirjoitus ei asetu kenenkään puolelle, toteanpa vaan että Brexit on valtava heittäytyminen, mutta niin oli eurokin, samaten EU:n laajentuminen. Brexitissä on valuvikoja joita ei pystytä korjaamaan, mutta niin on EU:ssakin eikä vähiten eurojärjestelmässä.

Pahimmassa tapauksessa Brexit tuhoaa Englannin talouden, onnistuneimmassa tapauksessa se on siirtyminen pelastusveneeseen kun uppoava alus vielä kelluu.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu