Derkkula kiipelissä: Mitä kaikkea myytävää keksitäänkään. Parempi koulutus, me munasimme sen

80-luku:

Neuvostoliitto alkoi painua mailleen jo hyvän aikaa ennen kuin sen kannattajat älysivätkään.

Suomen kiihkeän elinvoimainen talous suuntautui länteen ja napanuora neukkulaan irtosi.  Suomen syöksyessä vuosikymmenen lopulla itse lapioituun suhdannekuoppaan pää edellä, emme olleet enää ollenkaan kansantaloutena riippuvaisia neukkulasta. Päinvastoin, olisi ollut parempi päästää irti lopustakin, se olisi vapauttanut työvoimaa tähdellisempiin ja kannattavampiin urakoihin lännessä.

Ahkerasti tarjoiltu selitys idänkaupan loppumisesta laman aiheuttajana on pötyä.

Toista oli Itä-Saksassa

Itä-Saksa ei päässyt EFTAan eikä EEC:hen eikä muihinkaan läntisiin tulliliittoihin.  (Tätähän se meidän vasemmistokin oli halunnut pitäessään mielenosoituksia Ei EEC:lle, Erkki Tuomioja etunenässä).  Talous oli edelleen tiukasti sidoksissa Neuvostoliittoon ja muihin SEV-maihin.  Ja kauppa alkoi takellella.  Neuvostoliitto pienensi Itä-Saksalle toimitettavia öljykiintiöitä ja muutkin raaka-ainetoimitukset alkoivat hyytyä.

Tämä tapahtui jo hyvän aikaa ennen lopullista romahdusta.  Juuri tältä 80-luvulta on mieliimme jäänyt kämäinen jälkeenjäänyt derkkuimage.  Mutta se ei ole oikeastaan derkkujen syy.  Kauppasuhteita vain ei ollut laajalle eikä kauppa käynyt enää entisen isännän kanssa.  Oltiin lisäksi pakotettuja siirtymään takaisin haisevaan ruskohiileen.
Tällä kohtaa lännen hannuhanhet alkoivat jo hiukan sääliä näitä jälkeenjääneitä.

Ihmiskauppaa

Syntyi erikoinen kaupan muoto, ihmiskauppa.  Itä-Saksa myi toisinajattelijoita länteen ja sai niistä pitkän pennin, miljardeja kovaa D-markkaa.  Ihmiskauppatulot olivat merkittävä osa derkkulan budjetin tulopuolesta.

Ja koska itäsaksalaisista tuntui tärkeältä osoittaa että ei tässä olla pekkaa pahempia, merkittäviä rahamääriä käytettiin farkkujen ostamiseen lännestä.  Itä-Saksa on taatusti ollut ainoa itäblokin maa jonka nuorisolla on ollut realistinen mahdollisuus kulkea farkuissa.

Totuuden nimissä on sanottava että kyllä Honecker yritti. Autotiheyskin saatiin ihan kelvolliselle kannalle, tosin autokanta ei ollut kovin ihmeellistä.

Koulutus

Väitetään että suomalainen peruskoulu olisi DDR:stä kopioitu.  Mutta eivät derkut niin tyhmää kouljärjestelmää olisi keksineet.  Asian laita on ollut siellä kuten muuallakin, korkeampi opetus lähtee eri teille kuin alempitasoinen opetus jo heti alaluokkien jälkeen.

On ihan selvää että näin on tehtävä jos halutaan tuloksia.  Suomalaiset vasemmistoideologit taisivat vetää sellaisen johtopäätöksen etteivät heikkolahjaiset työläisten ja maanviljelijöiden lapset kumminkaan mitään opi, niin vedetään muukin porukka alas heidän tasolleen.

DDR:n ideologia sen sijaan kannusti tasapuolisesti kaikkia yhteiskuntaluokkia koulutielle.  Tietenkin jotkut olivat tasa-arvoisempia kuin toiset.  Työläistaustaisuus oli meriitti jatko-opintoja ajatellen.

Koulutustuloksia

Yli kolmannes yliopistosta valmistuneista oli DDR:ssä työläistaustaisia.

Tätä voi verrata tilanteeseen Länsi-Saksassa:  Hiukan yli kolme prosenttia valmistuneista oli työläistaustaisia samaan aikaan.

Ihan omana arvionani sanon että Länsi-Saksassa on hukattu ihmisresursseja enemmän kuin derkkulassa.  Vaikka työläistaustaiset ovatkin saaneet ansiotonta tasoitusta derkkulassa, on Länsi-Saksan luku selvästi huolestuttavampi.
DDR:n koulutus on ollut Saksoista parempi sillä se on poiminut paremmin lahjakkuuksia jatko-opintoihin.

Esikuvallinen se ei ole, kun kansanviholliseksi katsotut eivät ole päässeet korkeamman koulutuksen piiriin.  Lisäksi merkittävä määrä resursseja on käytetty hukkaan kun Marxin ja Leninin lukeminen on kuulunut kaikkeen koulutukseen ja se on muodostanut ison osan koulutuksesta ja se on ollut pakollista.

Ehkä Suomen koulu-uudistajat ovat lähteneet hakemaan koulutukseen tasa-arvoa, ja yrittäneet ottaa DDR:stä mallia, mutta malli on vääristynyt matkalla irvikuvakseen.

Suomen peruskoulu menestyi jonkin aikaa, hyvän opettaja- ja opetettavien aineksen ansiosta, mutta nyt suomalaisen peruskoulun valuvika näkyy kaikessa irvokkuudessaan.   Näin ainakin pääkaupunkiseudulla.  Epäilys herää että suuri tyytyväisyys mitä on tunnettu peruskoulua kohtaan, on johtunut juurikin alhaisesta vaatimustasosta.  Se on ollut varmasti toosi mukavaa opettajille ja opetettaville, mutta on johtanut myös yliopistojen tason laskuun.

Nyt ollaan jo sen edessä että voi kysyä oppiiko pääkaupunkiseudulla enää mitään oppimiseen halukkaatkaan.

Itä-Saksan osalta olen käyttänyt lähteenä Katja Hoyerin kirjaa Muurin varjossa.