Derkkulan nousu. Ja syy sama kuin Suomenkin nousulla. DDR:n demarit ja ”äärioikeisto”

Vaikeiden sotakorvausvuosien jälkeen nousi Suomelle esiin kysymys, kenelle voisi jatkossa myydä Suomen metalliteollisuuden tuotteita.  Puutavara ja sellu kyllä teki kauppansa niihin maihin joilla ei ollut omia puuvarantoja, mutta metalli?

Sotien jälkeen kaikki länsimaat halusivat suojata omaa teollisuuttaan, eikä suomalaisia haluttu kilpailemaan tilauksista.  Varsinkin laivanrakennus olisi ollut aivan toivoton tapaus.  Kuka maa antaisi varustamojensa ostaa Suomessa valmistettuja laivoja?  Ei kukaan, ei yksikään valtio.

Jopa Neuvostoliitto olisi halunnut ostaa kauppa-aluksensa Hollannista.  Omat telakat kun nimittäin olivat ylityöllistettyjä sota-alusten rakentamisesta.

Mutta hollantilaiset, eivätkä muut länsimaat suostuneet myymään laivoja neukuille.  Heidän johtopäätöksensä oli että kauppa-alusten rakentaminen neukuille mahdollistaisi suuremman määrän sota-alusten rakentamista Neuvostoliitolle ja sitä eivät länsimaat halunneet.

Joten, neuvostoliittolaiset kääntyivät laivojensa tarpeessa suomalaisten puoleen ja asia ratkesi sillä.

Idänkaupasta tuli muutenkin todellinen kultamuna suomalaiselle teollisuudelle.  Hintataso oli hyvä ja tilauksia ropisi tiheään tahtiin.  Tilanne oli niin hyvä että Ruotsin Wallenberg yritti Kekkosen kaveriksi jotta ruotsalaisetkin pääsisivät osille, tosin turhaan.

Kauppa oli vaihtokauppaa, ja pian Nesteellä opittiin hyödyntämään runsasrikkistä venäläistä raakaöljyä.  Hiukan nyrpeämmin otettiin vastaan muuta vaihtotavaraa, teollisuustuotteita kuten autoja.

Samaan aikaan Saksassa

Länsi-Saksa haittasi monin tavoin itäsaksalaisten yritystä päästä lännen markkinoille.

Itä-Saksa ei ole mikään maa, sanottiin.  Derkkuja ja derkkutuotteita syrjittiin lännen markkinoilla.  Laadittiin tulliliittoja ja Itä-Saksa ei todellakaan päässyt niihin läntisiin.

Pelastukseksi tuli derkuillekin idänkauppa.  Laivoja meni kaupaksi sen kun vaan kerkesi tekemään.

Neuvostoliittolaisen kauppalaivaston rakensi uusiksi suomalaiset, itäsaksalaiset ja puolalaiset.

Tällaista taustaa vastaan on helppo ymmärtää että vanhassa polvessa molemmissa maissa on väkeä joilla ei ole ikäviä tunteita venäläisiä kohtaan.  Puolalaiset voidaan laskea tästä joukosta pois, olisivatko pyytäneet liian alhaisia hintoja?

Kun Neuvostoliitto maksoi ostoksensa öljyllä, se mahdollisti DDR:ssä toimivamman teollisuuden kuin ruskohiileen perustuva.  Itä-Saksa myös jalosti neuvostoöljyä, samaan tapaan kuin Suomi ja myi sitä kovaan hintaan länteen.

Demarit

Nyt voisi luulla että sosiaalidemokraatit olisivat päässeet hyviin asemiin uudessa sosialistisessa DDR:ssä.

Toisin kävi.  Vanhat natsit kelpasivat kyllä, ainoastaan aivan korkeimpiin asemiin ei haluttu entisiä natseja, kansallissosialisteja.

Mutta demarit, he eivät kelvanneet edes pikkupomoiksi.  Mikä lie syynä, olisiko tämä persettä penkkiin-porukka jo heti lähdössä katsottu sellaiseksi ettei heidän avullaan sosialismia kannata rakentaa.

Demarit kyllä pääsivät pois keskitysleireiltä mutta turha kuvitella että johtopaikkoja olisi avautunut heille sosialistisessa onnelassa.

Äärioikeisto

Olisipa kumma juttu jos äärioikeisto olisi pysynyt hengissä Itä-Saksassa, kun ihan tavallinenkin oikeisto kulki pitkin varjoisia kujia pää painuksissa.

Sen sijaan kansallissosialismi on tulkintani mukaan elänyt vahvana.  Ja on kaukaa haettua väittää kansallissosialismia oikeistolaiseksi liikkeeksi, saati äärioikeistolaiseksi.

Itä-Saksan sosialistinen talous on ollut vahvasti kansallissosialistisesti värittynyttä.

Aika naurettaviakin kantoja on tullut silloin tällöin kuultua venäläisen rautakoron alle jääneiltä:  ”Kunpa Hitler olisi saanut ihmeaseensa ajoissa valmiiksi” ja ”ikävästi jäi työ kesken, maailman puhdistaminen haitallisista aineksista”.

Kirjoituksissani on paljon omaa mutta eräiltä osilta nojaudun Katja Hoyerin Muurin varjossa-kirjaan. Joka on varsin erinomainen esitys Itä-Saksan omalaatuisesta asemasta.

Sarjaa olisi tarkoitus vielä jatkaa siitä miten Neuvostoliiton rappio alkoi haitata Itä-Saksan taloutta ja mitä kaikkea kaupattavaa pitikään keksiä.  Yritys oli kova kilpailla lännen kanssa, ettei itäsaksalaisilta mitään puuttuisi.  Itäsaksalaisilta onnistui jopa se mikä ei onnistu suomalaisilta, hallinnon solakoittaminen.

Ikävä kyllä yrityksistä huolimatta hallinnon pienentämistä ei onnistuttu ulottamaan Stasiin, jonka urkinta ja puuttuminen kansalaisten elämään vain kasvoi kasvamistaan.