”Ei tartte auttaa”. Vertailua sukellusvene Kurskin ja M/S Estonian pelastustoimien välillä

Ydinkäyttöinen sukellusvene Kursk ydinkärkiohjuksineen on jokseenkin samankokoinen, joskin hiukan painavampi kuin autolautta Estonia.

Näiden kahden aluksen sisään eloonjääneiden pelastamisyritysten sekä vainajien ja aluksen noston vertailu on mieltä avartavaa.  Tämä on toinen kirjoitus uudessa sarjassani Estoniasta.

Kursk

Kurskissa torpedosta vuosi polttoaineena käytettävää vetyperoksidia torpedoputken puhtaalle kuparipinnalle, joka aiheutti räjähdyksen.

Alus upposi 110 metrin syvyyteen Pohjoisella Jäämerellä vuonna 2000.

Tapaus oli katastrofi joka muutti tuoreen presidentti Putinin elämää.  Ensin Putin yritti jatkaa lomaansa Mustalla merellä mutta lopulta asia oli otettava vakavasti.

Väitettiin että sukellusveneestä kuului koputuksia ja että siellä miehistöä olisi jäänyt henkiin.

Länsimaat tarjoutuivat auttamaan mutta venäläiset sanoivat että ”ei tartte auttaa”.  Heillä on omaa pelastusvälineistöä (joka oli tosiasiassa aivan romua, mitään toimivaa pelastusvälineistöä ei ollut).

Sinne kuolivat miehet, jos koskaan mitään koputuksia kuuluikaan.  Luultavasti kaikki saivat surmansa saman tien.

Länsimaisten ihmisten mieleen jäi kuitenkin se kylmäsydämisyys millä venäläiset kohtelivat omia tovereitaan.  He saavat kuolla sukellusveneeseen, kunhan vain eivät sotilassalaisuudet paljastu länsimaalaisille pelastajille.

Estonia

Estonia upposi Jäämereen verrattuna helppoihin vesiin Itämerellä vuonna 1994.  Hylky jäi matalaan veteen, kymmeniä metrejä matalampaan veteen kuin Kursk (80 m vs. 110 m).  Jos alus olisi nostettu pohjassa pystyyn, puolet aluksesta olisi ollut näkyvissä.

Kun Estonia upposi, venäläiset tarjoutuivat auttamaan.  Venäläiset esittivät että aluksen ilmataskuissa saattaa olla jopa 100 hengissä olevaa.  Uhrien joukossa voi olla venäläisiäkin.  Aikaa on vähän ja nopeat pelastustoimet ovat tarpeen.  Tähän ruotsalaiset viranomaiset vastasivat että ”ei tartte auttaa”.

Syynä saattoivat olla aluksessa olevat aseet.  Ei haluttu että venäläiset tulisivat nuuskimaan Estonian autokannen lastia.  Asesalakuljettaja Voroninin salkku olisi ollut myös kiinnostava ja näiden perään salaisia sukelluksia alkoivat merivoimat ilmeisesti tehdä heti uppoamisen jälkeen.

Virallisesti sukelluksia alettiin tehdä vasta pitkän viivyttelyn jälkeen.

Tulikohan venäläisten mieleen koskaan miten kylmäkiskoisia ja välinpitämättömiä länsimaiset päättäjät olivat onnettomuuden uhreja kohtaan, kun jättivät ihmiset kuolemaan aluksen ilmataskuihin, kenties jopa sata viatonta sielua?  Tai, kukas ihmisistä nyt aivan viaton on, lapset korkeintaan joita heitäkin oli laivassa.

Eli kyllä ne ruotsit on niin ruotseja vaikka voissa paistaisi, voisi venäläinen ajatella.

Muutakin apua tarjottiin

Kuinka ollakaan, kun omainen ilmoitti Stolt Comexille (nykyään Acergy) että vainajien nostoa voisi olla tiedossa, tämän kansainvälisen pelastusyhtiön sukellusalus Seaway Commander sattui olemaan Suomenlahdella ja tämä riensi välittömästi Hankoon, tunnin tai parin päähän uppoamispaikasta.

Pelastusyhtiö Stolt Comex, joka työllistää maailmanlaajuisesti 3000 henkeä ja joka myöhemmin teki Venäjän valtion kanssa sopimuksen Kurskin nostamisesta, tarjoutui avustamaan vainajien nostossa.

Pelastusyhtiö tarjoutui nostamaan aluksen ympärillä olevat vainajat 500 x 500 m kokoiselta alueelta omakustannushintaan miljoona kruunua (noin 100 000 euroa).

Ruotsin valtio ei vastannut tarjoukseen mitään.  Myöhemmin vastaava ministeri ilmoitti norjalaisen pelastusyhtiön olevan ei-uskottava sopimuskumppani.

Ällistyttävällä tehokkuudella Ruotsin valtio ehti parin viikon aikana loukata verisesti kahta tahoa.  Ensin pääministeri Carl Bildt väitti uppoamisen johtuvan saksalaisen telakan laiminlyönnistä ja heti sen perään ministeri väittää ettei suuri norjalainen pelastusyhtiö ole uskottava toimija.

Tosiasiassa ainoa selitys miksi vainajien nosto ei kiinnostanut on nähtävästi se, että Estonialla oli jo salaiset sukellustyöt käynnissä ja asia olisi paljastunut mikäli vieraita sukeltajia olisi tullut paikalle.

Vainajien nosto

Omaisten luoma paine Putinia kohtaan kasvoi niin kovaksi että Putin katsoi parhaimmaksi päättää että Kursk nostetaan. Pitäähän pojatkin saada isänmaan, rodinan, multiin.

Näin on sivistysmaissa pyritty tekemään.  Kaksi viikkoa ennen Estonian liikenteeseen asettamista, kaatui eteläisellä Itämerellä puolalainen autolautta Jan Heweliusz.  Se kellui parisen viikkoa kaatumisen jälkeen pohja ylöspäin. Ruotsissa pääministeri Carl Bildt päätti että he kustantavat vainajien noston uponneesta aluksesta niin että uhrit voidaan haudata siunattuun maahan ja omaiset saavat haudan jolla käydä.

Toisin kävi Estonian uhreille.  Hyvin pian onnettomuuden jälkeen alettiin maalailla miten ruumiit ovat aivan jauhelihana ja että pelastajat joutuisivat kriisiapuun jos joutuisivat käsittelemään ruumiita.

Tämä on roskapuhetta sillä ruumiit säilyvät hyvin kylmässä vedessä.  Lisäksi ammatti-ihmiset kyllä selviävät heikossakin kunnossa olevista vainajista.  Ei Suomen viime sotienkaan vainajat aina niin hienossa kunnossa olleet, mutta pidettiin kunnia-asiana saattaa ne kotiseudun multiin.

Ainoa mikä voi selittää päättäjien vastentahtoisuuden nostaa vainajia, on se, ettei haluttu että alusta tutkittaisiin.

Ruotsissa koottiin eettinen lautakunta joka pian päätti ettei vainajia nimenomaan saa nostaa ja hautarauhan pitää olla rikkumaton.  Eettisen lautakunnan jäsenet on sittemmin palkittu piispanviroilla ja vastaavilla.

Kun puolalaissyntyinen ruotsalainen palkkasi saksalaisen sukellusryhmän hakemaan vaimoaan Estoniasta, paikalla ollut ruotsalainen jäänmurtaja häiritsi sukellusta niin ettei se onnistunut.  Mies tiesi tarkkaan missä vaimon ruumis olisi ollut, aivan oven vieressä, hän oli ryhmän viimeinen joka ei ehtinyt miehistön tiloista pois ennen laivan kaatumista.  Mutta nouto ei käynyt, ja yrittäjää syytettiin lehdistössä sensaatiohakuisuudesta, turhasta uteliaisuudesta ja vainajien rauhan häiritsemisestä.

Kurskin nosto

Sopimuksen Kurskin nostosta solmi norjalainen Stolt Comex mutta sopimus siirrettiin Mammouth ja Smit-yhtiöille. Nämä muunsivat nostoproomun siten että sille rakennettiin 26 hydraulitunkkia kannelle.  Kukin tunkki nostaa 800 tonnia.  Proomulla oli 200 km vaijeria.

Ennen nostoa oli tarpeen poistaa sukellusveneen räjähtänyt etuosa.  Se olisi tehnyt noston epävakaaksi.  Veden alla sahattiin sahausvaijerilla sukellusveneen rikkoutunut keula pois.

Sukeltajat oleskelivat 28 päivää syvyyden vaatimassa paineessa.  Tuleminen välillä normaali-ilmanpaineeseen olisi hidastanut työtä liiaksi.

Proomu ajettiin sukellusveneen päälle.  Sukellusveneeseen leikattiin 26 reikää.  Reikiin laitettiin kaulus.  Kauluksista laskettiin sukellusveneeseen lukot, jotka avautuivat sisällä ja lukittuivat.  Sitten nostettiin sukellusvene hydraulisesti sadoilla vaijereilla.  Proomu hinattiin Murmanskiin missä proomu nostettiin ilmaan apukellukkeiden avulla.  Koko laitos ajettiin kuivatelakalle, laskettiin sukellusvene telakalle ja kellutettiin proomu apukellukkeineen pois.

Estonian nosto

Estonian noston sanottiin olevan vaikean, suorastaan mahdottoman.  Tosiasiassa se olisi ollut ainakin neljä kertaa helpompi suorittaa kuin Kurskin nosto.  Nostoa nimittäin helpottaa Itämeren vähäinen merenkäynti ja se että hylky on matalassa vedessä.

Ainoa mitä Estoniasta sallittiin nostettavan, oli polttoaineen poisto.  Kun se oli tehty, oli aikomus että alus peitetään kivilouheella ja betonilla. Hanke kuitenkin jäi kesken, onneksi.  Kivilouheen syytäminen vainajien päälle vasta sopimatonta olikin.

+9

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu