Erään kauniin aikakauden, Belle Epoquen loppuhenkäyksiä

Pahemmin liioittelematta voi sanoa että II maailmansodan jälkeinen aikakausi on ollut kaunista, tosin pitää siristää hiukan silmiä ettei näe yksityiskohtia.

Aika vähän on ollut sotia.  Elintaso on noussut.  Elämä on muuttunut paremmaksi.  Ihmiset ovat voineet toteuttaa itseään.  Ihmiskunnan kohonnut tulotaso ja varallisuus olisi sallinut äärimmäisen köyhyyden häviämisen.

Ajanjaksoa voi verrata 1800-luvun loppuun.

Belle Epoque vuoteen 1914

Yhteiskunnan edistyminen oli nopeaa 1800-luvun lopulla.  Maailma avautui kuin ei koskaan ennen.  Eurooppa oli melkein ilman raja-aitoja.  Saksan ja Ranskan välinen kauppa oli laajaa ja yhtä vaivatonta kuin nyt EU:n aikana.

Elämä oli huonoa vain kehitysmaissa kuten Suomessa.  Ja täälläkin vain jos oli köyhä.

Nykyisissä kehitysmaissa elettiin luonnonmukaisesti luonnon ehdoilla.  Kolonialisoiduissa alusmaissa kolonialismi oli paikoitellen pahaa mutta toisaalla toi myös edistystä.

Kansallistunne kasvoi.  Se oli hyvä asia, ihmisillä oli korkeita tavoitteita.  Toisaalta kansallistunne ja itsenäistymishaaveet toivat myös paineita asioiden vakiintuneeseen järjestykseen.

Osmanien valtakunta alkoi hajota, kreikkalaiset itsenäistyivät osmanien hirmuvallan alta.

Yhdysvalloissa sementoitiin valtiollinen perusta yhtenäiseksi sisällissodan voimalla.

Tsaarinvalta alkoi muuttua kansalaisten silmissä epäoikeutetuksi.  Suomalaisia järkytti suuren adressin välinpitämätön vastaanotto, tsaari ei ollut kuulemma meille vihainen.  Maaorjien vapauttaminen Venäjällä oli edelleen kesken.  Japanin sota hävittiin.  Venäläisen hallinnon epästabiiliutta korosti Viaporin kapina vuonna 1905.

Konekivääri synnytti mielikuvan nopeista ratkaisukeinoista vihollisuuksien mahdollisesti syttyessä.


Silloinen Belle Epoque loppui ensimmäiseen maailmansotaan.  Silti, on hyvä huomata että ensimmäinen maailmansota syttyi vahingossa.  Sen ei olisi pitänyt syttyä ja sen syttyminen johtui vain silloisista kunniakäsityksistä.  Oikeastaan väärinkäsityksistä.  Annettuja uhkavaatimuksia ei voitu perua vaikka niiden antamisen tarkoitus ei ollut aloittaa sotaa.

Nykyisen Belle Epoquen kuolinkouristuksia

Tyytymättömyyden talvi on tulossa Eurooppaan.  Riittääkö lämpö, riittääkö sähkö, riittääkö köyhien rahat.  Mihin turvaan voisivat rikkaat laittaa rahansa, sepä vasta kaamea ongelma.

Koulutus ei avaa enää näköalaa parempiin tuloihin tai edes työtä.

Raja-aitoja rakennetaan.  Pakolaiset/muuttajat/siirtyjät haluavat siirtyä ja toiset haluavat estää siirtymisen vetämällä piikkilankaa.

Asenteet kovenevat.  On vahvoja populisteiksi nimitettyjä liikkeitä ja on vahvaa anti-populistista liikehdintää.

Uskonnolliset vastakkainasettelut ovat kärjistyneet jo 50 vuoden ajan ja WTC-turmat vuonna 2001 kärjistivät niitä edelleen.  Monet muslimit lukevat koraania kovin kirjaimellisesti, mikä ei ole hyvä juttu.  Yhtä lailla ääriortodoksijuutalaiset lukevat omia tekstejään kovin tosissaan mikä sekään ei ole hyvä juttu.  Katoliset ja protestantit aloittavat riidat uudelleen Pohjois-Irlannissa.

Palestiinan kysymys on edelleen ratkaisematta.  Ihmisoikeuksia loukkaava muuri on Gazan ympärillä mutta siitä ei haluta kuulla enää mitään.

Merkittävää epästabiiliutta on aiheutettu Irakin, Iranin ja Afganistanin suunnalla, saamatta mitään pysyvää hyvää aikaan.

Ilmastonmuutos uhkaa päättäjien mielestä ihmiskuntaa.  Alamaiset komppaavat ajatusta kuka enemmän, kuka vähemmän.

Eräiden mielestä virheellinen ilmastonmuutosoppi ja vihreä siirtymä uhkaa länsimaiden tulevaisuutta.

Päättäjämme eivät tunnu olevan huolissaan ihmisten työstä ja toimeentulosta, ainoastaan muuttuvan ilmaston skenaarioista.

Päätöksenteko on samalla tasolla kuin hattujen ja myssyjen aikaan 1700-luvulla.  Vastakkainasettelu halvaannuttaa päätöksentekoa.  Demokratia ei toimi kovin hyvin.

Vaikka EU ei ole demokraattinen, ei sekään tunnu toimivan kovin hyvin.

Jopa diktatuureissa on peiteltyä tyytymättömyyttä.  Venäjällä patoutumat voivat purkautua kovallakin paineella. Kiinassa Xi tavoittelee diktaattorin asemaa ja voi asemaa kohentaakseen keksiä jotakin ajattelematonta.

Finanssipolitiikan veneestä tuntuisi olevan tappi irti, varsinkin EU:ssa, mutta muuallakin.  On synnytetty korottoman, hinnattoman rahan kupla Eurooppaan.

Cargo-kultti

Väittäisinpä että nykyihminen länsimaissa elää jonkinlaisen Cargo-kultin lumoissa.  Laivat, rekat ja lentokoneet tuovat yhä lisää tavaraa.  Kaupoissa lumoudutaan ihmeellisistä ja mielenkiintoisista tavaroista.

Ruokakaupan tarjouslehdestä voi valita mitä haluaa syödä, tarvitsematta olla perillä miten ja missä ruoka-aineet on tuotettu tai valmistettu.


Sähkö tulee töpselistä.  On kadonnut ote siihen mikä on vaikeaa ja todellista.  Lintilä ei näe mitään ongelmaa tulevaisuuden sähköntuotannossa.  Tuleva talvi on poikkeustalvi, sen jälkeen on helpompaa.  Vai onko?  Uskoakseni ei voi olla jollei tehdä jotain todellista sähkövarmuuden eteen.

Epätasaisesti jakautuvat haitat

Kun alkaa mennä huonosti, ei se suinkaan tarkoita sitä että kaikilla menisi huonosti.  Manageri-eliitti tulee voimaan hyvin tulevaisuudessakin.  Aivan kuten aikaisemmankin Belle Epoquen päättyessä.

Päättymisprosessi on kestänyt jo pitkään.  Ja voi kestää vielä toisen mokoman.  Mutta jossain vaiheessa joudumme toteamaan että viimeisin Belle Epoque meni jo.

+10

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu