Esko Aho ja Hornet-kauppa

Esko Ahon muistelmissa on ihan mielenkiintoista tarinaa Hornet-kaupoista.

Palaan myöhemmin Ahon jokseenkin kyseenalaisiin näkemyksiin valtiontaloudesta, mutta käsitellään tätä Hornet-kauppaa ensin, kun aihe on niin ajankohtainen.

Aho toteaa mm.

Ainoana puolueena Vihreä puolue suhtautui totaalisen kielteisesti asehankintoihin.

Vasemmistoliitto paljoksui siihen käytettyä rahamäärää ja olisi mielellään ilmeisesti nähnyt jonkun toisen maan toimittajana.

Onnistuminen

Aho kirjaa onnistumisia.  Ajantasainen ilmatilan valvonta nykyaikaisella kalustolla osoittautui hyödylliseksi hankintakohteeksi jo pian Venäjän muututtua uudelleen jo neukkuajoilta tutuksi uhaksi.

Hankinta oli järkevän kokoinen siinä mielessä että vastaava rahasumma vuositasolla ei olisi riittänyt kuin kahden viikon asumistukiin ja koko hankinnan arvo ylläpitokuluineen valtiovallan vain kuukaudessa maksamiin asumistukiin.  Sitä en tosin tiedä, minkä ajankohdan asumistukiin verrataan.  Asumistukia kyllä maksettiin lamankin aikana avokätisesti.

Hankinta merkitsi 10% osuutta puolustusbudjetista mitä Aho pitää järkevänä suhdelukuna.

Tinkiminen

Aho katsoo hankinnan olleen edullinen.  McDonnell-Douglas oli toimittajana vaikeuksissa ja tehdasta uhkasi lopettaminen.  Joten hintaa tingittiin sen mukaan.  Hornet oli musta hevonen sillä alussa se katsottiin liian kalliiksi.

NATO-alennus

Presidentti Koivisto monien muiden mukana piti kamalana ajatusta siitä että saisimme hankinnasta NATO-alennuksen.  Sehän leimaisi meitä.  Joten sellaista alennusta pyydettiin pitkin hampain ja oltiin onnellisia kun alennus juuttui kongressiin.

Vastaostot

Aho pitää onnistuneena kaupan kehittymistä USA:an.  Kaupankäynti oli ruhtinaallisesti ylijäämäistä Amerikkaan Hornet-hankinnan loppuvaiheissa.  Mutta ettei kyse vaan olisi ollut eri asiasta, Nokian menestyksestä…

Moottorien kokoaminen Suomessa tuli kalliimmaksi kuin valmiiden osto Amerikasta, mutta kuittaantuu huollon halventumisessa, kun itse kyetään huoltamaan koneet.

Väite eduskunnan sumuttamisesta

Väitetään että eduskuntaa olisi sumutettu, että hankinta olisi ollut kalliimpi kuin eduskunnan annettiin ymmärtää.  Aho avaa hyvin miten valuuttakurssimuutokset muuttivat moneen kertaan hankinnan arvoa ja lopulta hankinta ei ollut kovin kallis vaikka monesta saattoi välillä näyttää siltä.

Kun valuuttakurssimuutokset ovat tulleet itsellekin tutuiksi, allekirjoitan kyllä sen arvaamattomuuden mitä ulkomaisiin hankintoihin liittyy.

Venäläinen vaihtoehto

Presidentti Koivisto piti kiusallisena sitä että joutui selittämään Jeltsinille miksei venäläinen vaihtoehto kelvannut.  Tosiasiassa kyse oli ihan vaan siitä että venäläinen olisi ollut kallis.  Hankinta perustui loppupelissä hintaan ja suorituskykyyn eikä hankinnassa ollut poliittisia tavoitteita tai jos oli, ne tulivat bonuksina.

Hankinta yleensä

Tilannehan on lopulta sama kuin perheissä joissa mietitään auton vaihtoa.  Vaihtoehtoja on monia mutta lopulta vain yksi on valittava (jollei valita kahta huonompaa).  Hankintaa vastaan voidaan aina esittää näkökohtia, mutta Horneteihin päädyttiin sillä kertaa.

Toisaalta kirjassa ei ollenkaan avata mahdollisuutta että oltaisiin odotettu pari vuotta ja lännestä olisi tullut myytäväksi jokseenkin valtavasti ylijäämäsotatavaraa jota oltaisiin voitu ostaa alehintaan.  Myös lentokoneita vapautui valtavat määrät, ja ostajalla olisi ollut laajat valikoimat merkkejä ja vuosimalleja mistä valita.

Mutta eipä näitä aina tiedä, ei perheissä eikä valtionhallinnossa.

Esko Aho: 1992 Suomen valinnat aavekissojen varjossa.

Eli ihan kiinnostavaa perustelua Hornet-hankinnasta po. kirjassa.  Sitten kokonaan toista mieltä olen Ahon kanssa laman hoidosta.  Tuntuu ettei eliitti ole edes oikein käsittänyt mitä tapahtuu.  Jos 2/3 kansasta jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut, se ei ole mikään oikeutus sille että 1/3 kansasta joutuu ansaitsemattomiin vaikeuksiin, jota valtiovallan toimet pahentavat.

Tästä puolesta lisää myöhemmin.