Fattig-Sverige vs Rikas-Suomi. Vertailu autonomian ajan oloista ja vähän sen jälkeenkin

1800-luvulla sekä Ruotsissa että Suomessa elettiin niin sanottua pauperismin, köyhäläisyyden aikaa.  Köyhää ja kurjaa oli molemmin puolin Pohjanlahtea.

Molemmissa maissa oli niin sanottua liikaväestöä.  Liikaväestöä lähti molemmista maista parempiin oloihin rapakon, Atlantin, taakse.  Toiset jäivät pitämään puulusikkaansa samassa hirren raossa.

Suomessa oltiin kaiken köyhyyden keskellä silti rikkaampia, nimittäin kulttuurivaikutteista.

Venäläisen miehitysväen mukana tuli runsaasti kulttuurivaikutteita.  Miehityksellä oli vaikutusta kieleen, varsinkin katukieleen ja kyökkikieleen eli rahvaan kieleen.

Merkittävä osa stadin slangista on venäläisvaikutteista.  Tästä kirjoitan vielä.  Vaikka venäläisten osuus ei ollut suuren suuri, oli kiinnostus kuitenkin suurta.  Pikkupojat varsinkin seurustelivat mielellään sotamiesten kanssa.

Sotamiehet tarjosivat ruokaa ja antoivat uittaa hevosiaan ja jopa ratsastaa niillä.  Venäjänkielisillä ilmaisuilla oli uutuusarvoa, sen lisäksi se avasi mahdollisuuksia monenlaiseen vaihdantaan, joten kiinnostus oli myös palkitsevaa.

Kaikessa kielenkäytössä on tiettyä hakuisuutta uusiin sanontoihin ja venäläistä vaikutusta alkoi nopeasti näkyä käytetyssä kielessä.

Venäläisen sotaväen mukansa tuli huoltohenkilöstöä, usein tataareja ja juutalaisia.  Tätä ennen, Ruotsin vallan aikaan juutalaisilla ei ollut ollut oikeutta asettua Suomeen asumaan.

Kaupallisten syiden tähden, kun käytettyjen vaatteiden kauppaa alkoivat hallita venäjänkieliset, venäjän osuus yhteiskunnassa nousi suuremmaksi kuin pelkkä vieraiden prosenttiosuus näyttäisi.

Kauppiaat sotkivat kieliä keskenään, käyttivät tieten tahtoen sekakieltä mielenkiinnon ja huomion herättämiseksi.

Venäläiset ottivat ison osuuden myös esimerkiksi vihanneskaupasta.  Tunnettiin termi kaaliryssä.  Myös rihkaman, krääsän myynnissä venäjänkielisillä oli vahva osuus, maaseudulla tunnettiin termi laukkuryssä.

Katukivetykset tehtiin Helsingissä yksinomaan katuryssien toimesta.  Nämä olivat venäläisiä kausityöläisiä ja stadin kieleen on jäänyt yhtä vahvoina pulteri (ven.) kuin gatari (ruots.) tai skaijari katukiveä, tai kiveä yleensä merkitsemään.

Suurinta on venäläisvaikutus ollut pääkaupungissa ja parissa muussa kaupungissa joissa mooseksenuskoisten (juutalaisten) sallittiin asuvan.  Mutta onpa etelä-hämäläisten veljesten (A. Kivi: Seitsemän veljestä) suuhun pantu selviä venäläisyyksiä, joten väittäisinpä venäläisen vaikutuksen olleen koko maassakin huomattavaa.

Oma lukunsa on tietenkin vielä Suomen toiseksi suurin kaupunki, Viipuri, missä venäläinen vaikutus on ollut vielä vahvempaa kuin Helsingissä.

Sen lisäksi että venäläisillä oli näkyvä osuus yhteiskuntaelämässä Suomessa, ylempi luokka oli edelleen tekemisissä ruotsalaisten vaikutteiden kanssa.  Kirjallisuus ja lehdet olivat ruotsalaisia ja uskallan väittää että monenlaiset uudet ajatukset ja tiedot keksinnöistä olivat Helsingissä ja Turussa tiedossa melkein yhtä nopeasti kuin Tukholmassakin.

Pietarissa taas oli aikansa rikkain yläluokka ja siellä oli saatavilla uutuuksia ja erikoisuuksia joista Tukholman kaltaisessa periferiakaupungissa ei tiedetty mitään.

Ja ettei tässäkin olisi jo riittävästi, höyrylaivaliikenteen yleistyessä yksi yleinen matkailusuunta oli Tallinnaan, Rääveliin.

Saaristolaiset olivat jo luonnostaankin tekemisissä keskenään Suomenlahden yli, sen lisäksi tuli myös höyrylaivamatkailun kautta uusia vaikutteita sukulaiskansan suunnasta.

Samaan aikaan Ruotsissa

Samaan aikaan Ruotsissa yhteiskunnan alimpia kerroksia rasitti vain hitaasti aukeava elinkeinovapaus.  Määräykset siitä mitä talonpoika tai rahvas saa tehdä ja mitä ei saa tehdä, olivat tarkat ja sääntöjä myös valvottiin tarkoin, arvelen että tarkemmin kuin Suomessa.

Hyvä esimerkki on se, miten rahvaan ei ollut sallittua kuljettaa tavaroita täyskantisella aluksella, ainoastaan avokantisella, joista isoimmista käytettiin nimitystä piggskuta.  Määräys poistui monimutkaisten sääntöviilausten kera vasta kun yleinen elinkeinovapaus koitti Ruotsissa.

Vaikutteet jäivät rahvaan kannalta väkisinkin kapeampialaisemmiksi Ruotsissa kuin Suomessa.

Tämä näkyi Suomenkin puolella sillä tavoin että isäntävalta ja suppeammat soveliaisuuskäsitykset elivät pidempään ruotsinkielisen maaseuturahvaan parissa kuin suomalaisen.  Suomenkielinen rahvas oli enemmän vieraiden vaikutteiden alaisena.  Tähän vaikuttaa eniten se, että ruotsinkielisillä seuduilla isot kartanot olivat tyypillisempiä kuin suomalaisseuduilla.

Vielä tänä päivänäkin ulkomaalaiset kommentoijat pitävät riikinruotsalaisia yleisin termein sulkeentuneempina kuin muita pohjoismaalaisia.  Vaikka ruotsalaisessa yhteiskunnassa juhlapuheiden tasolla pidetään tärkeänä kaikenlaista syrjimättömyyttä, niin käytännön tasolla svenssoniin ei ole ulkomaalaisen aivan yhtä helppoa luoda suhteita kuin vaikkapa suomalaiseen, tanskalaiseen tai norjalaiseen.  Tai saksalaiseen tai englantilaiseen.

Tapojen kirjo on yksinkertaisesti mielestäni (ja monen muunkin mielestä) hiukan vähäisempi kuin meidän puolella Pohjanlahtea.

Haittaako se?  Ei taatusti, mutta on hyvä huomata missä mennään.  Emme suinkaan ole takapajuisempia kuin ruotsalaiset eikä vieraat vaikutteet ole meille läheskään niin vieraita kuin ruotsalaisille, noin historiallisesti ottaen.

Pitkään tosin ruotsalaiset ovat jo vetäneet kaulaa, heidän opiskellessaan maailmankieliä kun me tuherramme ruotsin kielen oppimisen parissa.

Suurlakko vs Punakapina

Siinä missä ruotsalaisille duunareille luvattiin vuoden 1909 suurlakon jälkeen että saatte sitten joskus parempaa liksaa, suomalaiset työläiset ottivat onnen omiin käsiinsä ja aikaansaivat ihka oikean punakapinan.  Vuonna 1917 Ruotsissa oli vain jotain pientä leipämellakkaa.

Se on sitten eri asia, oliko tässä asiassa venäläisvaikutus hyvästä.  Todistaa kuitenkin suomalaisten työläisten suuremmasta itseluottamuksesta ja kyvystä omaan (ehkä ei aina niin hyvään) harkintaan.

Lisää venäläisvaikutusta, emigrantit

Autonomian jo päätyttyä meille suotiin nopea suuri purskahdus lisää venäläisvaikutusta, sillä kertaa emigranttien toimesta, jotka pakenivat neuvostovaltaa.  Onneksi monet näistä jatkoivat pian matkaansa Pariisiin ja muihin maailmankaupunkeihin.  Emigrantit kun monesti olivat melko koppavaa väkeä, olivat tottuneet käskyttämään palvelusväkeä armottoman tehokkaasti.

Vielä tänäkin päivänä ranskan bistro on suora käännös emigranttien vaatimuksesta, byistro, nopeasti.  Ravintolat ottivat sen nimeensä tähdentääkseen että palvelu on bistrossa nopeaa.

Meille jääneet emigrantit sopeutuivat nopeasti elämänmenoon täällä ja monet nimensä suomalaistaneet suvut ovat tosiasiassa venäläisiä eikä sitä tiedetä, siitä välitetä eikä sitä muisteta enää.

+8

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu